Luovuttaja

Sanalla ”luovuttaminen” on negatiivinen kaiku. Se heijastaa ihmisten mielissä periksi antamista, jopa epäonnistumista. Elämässä tulee kuitenkin vastaan tilanteita, joissa luovuttaminen voi olla viisas ja rohkeakin teko. Olen luonteeltani varsin sitkeä sissi, mutta olen kohdannut elämän varrella myös sellaisia hetkiä ja tilanteita, joissa periksi antaminen on viime kädessä ollut fiksumpaa. Olen säästänyt itseäni noissa tilanteissa muun muassa totaaliselta burnoutilta ja täysin turhilta riidoilta. Enkä koe olevani noiden hetkien takia yhtään vähemmän sitkeä tai rohkea – pikemminkin päinvastoin. Noissa hetkissä se ratkaisu on tuonut paljon enemmän hyvää sekä minulle että muille ympärilläni.

Miksi puhun luovuttamisesta juuri tänään, siihen on syynsä. Tiedättekö nimittäin mikä päivä tänään on? Sen lisäksi, että tänään on kaunis lokakuinen lauantai, tänään on myös päivä, joka on omistettu luovuttamiselle kaikkein kauneimmassa muodossaan: tänään on Euroopan virallinen elinsiirtopäivä. Ja kaikkein parhaimmillaan luovuttaminen voi pelastaa jonkun toisen hengen. Euroopan elinsiirtopäivää vietetään Suomessa tänä vuonna luovuttaja-teemalla ja minut haastettiin mukaan kertomaan tästä tärkeästä asiasta teille. Vaikka et luovuttaisi elämässä, on tärkeää uskaltaa olla luovuttaja silloin, kun se johtaa hyvään.

Allekirjoitin itse elinluovutuskortin joskus kauan sitten opiskeluaikoina, mutta muistan, että ainakaan silloin reilut 10 vuotta sitten asiasta ei todellakaan puhuttu riittävästi. Eikä siitä puhuta selvästi vieläkään, sillä yhä edelleen vain neljännes suomalaisista on allekirjoittanut elinluovutuskortin, vaikka jokainen meistä voi parhaillaan luovuttajaksi lupautumalla pelastaa jopa kuuden ihmisten hengen.

Yllättävä onnettomuus tai sairaus, jonka ainoa hoitomuoto on elinsiirto, voi koskettaa ketä tahansa. Tälläkin hetkellä Suomessa odottaa uutta elintä 450 ihmistä ja joka vuosi sopivaa elintä odottaessaan ihmisiä kuolee elinluovutusjonoon. Eniten pulaa on siirrettävistä sydämistä. Olen itse aina ajatellut, että minä en elimiäni enää haudassa kuoleman jälkeen tarvitse (tosin tässä kohtaa mainittakoon sekin, että kuoleman kohdatessa toivon tulevani tuhkatuksi), joten jos voin tällaisella teolla antaa toiselle ihmiselle uuden elämän, en näe mitään syytä, miksi en tekisi sitä.

Minun silmissäni elinluovutus on kansalaisvelvollisuus. Jokainen on lain nimissä mahdollinen elinluovuttaja, mutta viime kädessä päätösvalta asiasta on kuitenkin ihmisellä itsellään. Tai mikäli joku ei elinaikanaan ole tuonut kantaansa ja toivettaan julki, päätöksen elinten luovutuksesta tekevät omaiset. Siksi on tärkeää täyttää kortti ja tuoda oma kantansa selkeästi esiin omille läheisille. Mikäli et ole vielä tehnyt sitä, niin nyt on siihen täydellinen hetki! Tuo pieni teko voi todella pelastaa ihmishenkiä.

Elinluovutuskortteja jaetaan esimerkiksi apteekeissa, mutta sen voi myös tilata ilmaiseksi nettisivujen kautta. Kaikkein helpointa elinluovutus-luvan antaminen on kuitenkin viime vuonna lanseeratun mobiilisovelluksen kautta. Sen voi ladata ilmaiseksi älypuhelimeensa ja se löytyy kaikista sovelluskaupoista nimellä Elinluovutus.

Luovuttaja-kampanjasta on tällä viikolla muistuteltu ihmisiä ympäri Suomen järjestetyissä tempauksissa ja kampanja huipentuu tänään Helsingin keskustassa, kun Aalto-yliopiston taideopiskelijat ovat rakentaneet Ivana Helsingin koristelemista Luovuttaja-paidoista Kolmen Sepän patsaalle kohoavan installaation. Tilateos koostuu 450 paidasta, jotka kuvastavat elinsiirtojonoa, sillä tällä hetkellä Suomessa on elinsiirtojonossa yhtä monta ihmistä. Symbolisesti kokonaisuus purkautuu sitä myöden, kun ohikulkija allekirjoittaa elinluovutuskortin ja saa napata teoksesta paidan itselleen.

Olethan sinäkin mukana tukemassa tärkeää asiaa ja viemässä viestiä eteenpäin elinluovutuskortin allekirjoittamisesta. <3 Tilaa elinsiirtokortti ilmaiseksi täältä. Kuinka moni teistä on jo allekirjoittanut?

Tags: höpötyksiä, mietteitä elämäst, yhteistyö

Categorised in: Elämä