Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Rumista passikuvista
20 84
Viime viikon keskiviikkona jännitin vielä, että mahtaisinko päästä torstaiaamuna reissuun kaiken sen tiistain sähläämisen jälkeen. Aika uskomatonta, mutta kyllä. Ja nyt olen jo lyhyen Kreikan matkan jälkeen taas kotona. Pientä säätöä reissuun lähteminen kuitenkin aiheutti, kun piti vuorokaudessa hommata itselle uusi passi.
No nyt on uutuuttaan kiiltelevä passi takataskussa ja olen valmis kaikille tuleville reissuilleni. Kuva kiireellä hankitussa passissani aivan kamala – se näyttää hyvin pitkälti sellaiselta jenkki-tyyliseltä pidätyskuvalta. Jaoin tämän valokuvataiteen helmen viime viikolla Snapchatissa seuraajieni riemuksi ja ensimmäinen sen osakseen saama kommentti oli ”Life sentence?” Kieltämättä näytän kuvassa elämäänsä tympääntyneeltä sarjamurhaajalta, jolla on kontollaan elinkautinen sekä bitchy resting face. :D Pääsin sentään määränpäähän tuollakin naamalla, huh.
Sain myös lohdullisen kommentin, jossa todettiin, että siinä vaiheessa, kun ihminen oikeasti näyttää passikuvaltaan, hän on todella pitkän loman tarpeessa. Jäin miettimään, miksi passikuvat ovat aina niin kamalia? Jotenkin tuon asian on vain vähän kuin oppinut hyväksymään, että niin se nyt vain menee. Passikuvat ovat aina rumia ja se vähän kuin kuuluu niiden luonteeseen. Hyvä passikuva on iloinen ja niin harvinainen poikkeus, että sitä voi pitää melkein urbaanina legendana.
Mutta miksi näin on? Eihän sen olisi mikään pakko olla niin hirveä. Miksi alistumme rumille passikuville? :D Joojoo, on sinänsä täysin irrelevanttia, miltä siinä kuvassa näyttää, mutta kun sitä samaa passia nyt joutuu kuitenkin katselemaan kokonaiset 5 vuotta, niin olisihan se kiva, ettei tarvitsisi joka kerta hävetä tai masentua, kun sen läpyskän kaivaa esiin. Niin, että miksi ei vain voitaisi ottaa kauniimpia passikuvia?
Olen muutaman kerran elämäni aikana käynyt passikuvassa ja tuntuu, että prosessi etenee aina kutakuinkin samalla kaavalla: istutaan penkkiin, räiskis, yksi otos ja se oli sitten siinä. Eilen jäin miettimään, että mitä ihmettä… Minä maksan tästä! Miksi siis maksan kuvasta, joka on ihan kauhea? Varsinkaan, kun tosi pienellä vaivalla se voisi olla vähän parempikin.
Okei, on ihan selvää, että se tiukkojen nykyohjeiden mukainen suoraan edestä -kuvakulma ole monelle se imartelevin, samoin kuin ei se hymytön naama peruslukemilla -ilmekään. Itsehän näytän vakavalla naamalla lähinnä masentuneelta tai vihaiselta. Olen saanut tästä joskus ihan palautettakin valokuvaajilta. Ensin on pyydetty vakavaa ja sitten huikattu perään, että ”No älä nyt kuitenkaan noin masentuneelta näytä!” Hassua. :) Mutta uskon silti, että jopa noista passikuvan teknisistä vaatimuksista huolimatta on mahdollista saada ihmisestä ihan siedettävä tai peräti kohtalaisen kiva kuva.
Passikuvien ottaminen on varmasti valokuvaajille melko tylsää rutiinia ja liukuhihnaduunia ja monella kuvaajalla on budjetoitu tällaisiin perusjuttuihin kiireen keskellä tosi vähän aikaa, mutta jo tosi pienellä vaivannäöllä ja panostuksella moni asiakas poistuisi kuvaamosta huomattavasti tyytyväisempänä uuden mieluisan passikuvan kanssa. Eikä siihen tarvittaisi kuin vähän kauniimpi kuvausvalo ja muutama minuutti enemmän aikaa.
Jo siitä olisi iloa ja apua, että kuvaaja ohjeistaisi hiukan kuvaustilanteessa tyyliin nostaisitko vähän leukaa, suoristaisitko ryhtiä, sukisitko tukkaa, että siellä takaraivolla ei ole tuota hölmöä töyhtöä, jne. Ja että kuvia otettaisiin heti kättelyssä vaikka parikymmentä, joista voisi sitten valita mieluisimman. Ilman että asiakkaalle jää tunne, että hän on kamalan hankala nipottaja, jos ensimmäinen kameraan tallentunut otos ei olekaan ihan omaan mieleen. Ei liene myöskään mahdotonta editoida kuvan valkotasapainoa ja kontrastia kohdalleen tai poistaa keskellä nenää olevaa jättimäistä finniä kuvasta, kun kaikki tämä vie Photoshopilla aikaa ehkä noin puoli minuuttia – ja kuuluu jokaisen ammattikuvaajan perusosaamiseen. Olen kuullut, että joskus epäonnisesti asemoituneen finnin takia on jopa hylätty koko passikuva, kun se on näyttänyt kuvassa lävistyskorulta. True story. Näin oli todellakin käynyt yhdelle snäppiseuraajalleni. :D
Kuvan voi toki käydä otattamassa passikuvakopissa (joita muuten on ihan mystisen vähän ainakin Helsingissä) tai napata itse, mutta nykyiset passikuvaohjeet tuntuvat olevan niin hurjan tiukat, että on aina olemassa vaara, ettei omin nokkineen otettu kuva sitten kelpaakaan viranomaisille. Hiussuuortuva kulmakarvan päällä saattaa riittää hylätyksi tulemiseen.
Itse en voinut omassa tilanteessani ottaa tiukan aikataulun suhteen riskejä, joten menin helpoimmalla mahdollisella vaihtoehdolla ja otatin kuvan poliisiasemalla samalla, kun tein passihakemuksen. Ja suoraan sanottuna: tässä nimenomaisessa tilanteessa oli minulle aivan sama, näytänkö kuvassa sarjamurhaajalta, kunhan se vain mahdollisti minulle matkanteon. Myönnetään silti, että se lentokentän poliisiaseman täti oli myös niin yrmeän oloinen, etten edes uskaltanut kysyä saisinko nähdä sen juuri otetun valokuvan, saati pyytää mahdollisesti uutta otosta. Eli tällä kuvalla mennään. Saisin takuulla kutsun suoraan Orange Is The New Blackin castingiin, jos lähestyisin tuolla otoksella…
Olen saanut joskus valokuvaamossa passikuvaa otettaessa pyynnöstäni muutaman uusintaotoksen, mutta aina on tullut valokuvaajan käytöksestä sellainen fiilis, että tämä on nyt kamala ylimääräinen vaiva. Vähän kuin passikuvauksessa nyt vain kuuluisi asiaan, että ensimmäinen räpsy saa luvan kelvata. Varmasti poikkeuksiakin on, mutta suurimmalla osalla ihmisistä tuntuu olevan passikuvien ottamisesta juuri tällaisia kokemuksia. Niinpä näenkin tässä oivallisen markkinaraon!
Miksei kukaan valokuvaaja tai mikään valokuvastudio mainosta itseään nimenomaan sillä, että heillä saa otettua itsestään kauniin passikuvan? Olen varma, että moni maksaisi ihan mielellään vaikka kympin tai pari enemmän siitä ilosta, ettei tarvitsisi katsella viittä vuotta passissaan sitä aivan kamalaa kuvaa itsestään. Ehkä tällaisia valokuvaamoja jo onkin, mutta minä en ainakaan ole törmännyt tai tiedä, mistä lähtisin etsimään, jos haluaisin sellaisessa asioida.
Ymmärrän, että on varmasti ihmisiä, jotka ovat ihan oikeasti hankalia ja joille ei kelpaa yhtään mikään, mutta eiköhän meistä suurin osa olisi onnellinen niistä muutamasta vaihtoehdosta, joista valita. Eletään kuitenkin digikameroiden aikakautta, eikä useamman kuvan ottaminen vie kuluta filminauhaa tai ole kuvaajalle mitenkään suunnattoman suuri vaiva muutenkaan.
Eli ottakaahan valokuvaajat ja valokuvaamot tästä ideasta koppi! Olen varma, että jos joku mainostaisi passikuvapalveluaan tyytyväisyystakuulla, niin asioisin juuri siellä. Voi toki olla, että tällaisia paikkoja on jo nyt, mutta en ole kuullut tai törmännyt, joten tämä on myös erinomainen tilaisuus mainostaa omaa palveluaan kommenttiboksin puolella! ;)
On kyllä pakko tähän loppuun vielä kiitellä sekä kaikkia avuliaita Snapchat-seuraajiani, joilta sain parhaat täsmävinkit, kuinka toimia passin kadottua sekä Kansalaispuhelimen maailman ystävällisintä virkailijaa (aivan huippu palvelu muuten!), joka osasi antaa vastaukset kaikkiin tätä pulmatilannetta koskeneisiin kysymyksiini kuin apteekin hyllyltä.
Valtaisan suuri kiitos siitä, että ylipäänsä pääsin reissuun, kuuluu kuitenkin myös Suomen poliisille, jonka kanssa asioiminen tämän asian tiimoilta oli niin nopeaa ja mutkatonta. Jos et tiennyt, niin nykyään nimittäin saa uuden passin jopa alle vuorokaudessa (ainakin Helsingissä), jos Express-passihakemuksen ehtii laittaa eteenpäin aamulla ennen klo 11. Eikä kyse ole edes mistään tympeästä pikapassista, vaan jo samana päivänä iltapäivällä kourassani oli ihan tavallinen 5 vuoden passi.
Vinkiksi muille tällaiseen tilanteeseen joutuneille, että pääkaupunkiseudulla se Pasilan poliisilaitos on kaikkein ruuhkaisin paikka uuden passin hakijalle ja odottamaan voi joutua tuntikausia. Jos aikaa passin uusimiselle on reilusti, ei asiassa ole mitään ongelmaa, koska poliisilaitokselta voi varata ennakkoon ajan asian hoitamista varten. Jos kuitenkin tulee tällainen akuutti tilanne, kannattaa harkita vierailua esimerkiksi Espoon tai Vantaan poliisiasemalla – siellä selviää todennäköisesti murto-osalla tuosta Pasilan jonotuksesta. Tai sitten suuntaa hakemuksensa kanssa Helsinki-Vantaan lentoasemalle, kuten minä keskiviikkoaamuna.
Tein siis ylimääräisen pikavisiitin lentokentälle reissujeni välissä, koska tuumin asian hoitamisen olevan kaikkein helpointa ja nopeinta lentokentän poliisiasemalla, missä voidaan tarvittaessa ottaa myös uusi passikuva. Express-passihakemus kustansi ehkä muutaman kympin peruspassia enemmän ja kuvan ottaminen 10 euroa, mutta asia oli hoidettu 5 minuutissa yhdellä luukulla ja uusi passi hyppysissä jo samana päivänä klo 15 iltapäivällä, kun noudin sen Pasilasta, mihin se oli minulle toimitettu. Virkistävän tehokas poikkeus byrokratian perinteiseen hitauteen tottuneelle. Niin, että KIITOS!
Tags: höpötyksiä, reissussa
Onnellinen ihminen
20 84
