Reissukuulumisia ja -kommelluksia

Huh! Vihdoinkin taas tietokoneen äärellä. Jos seurailette minua Snapchatin tai Instagramin puolella, niin olette ehkä huomanneet, että ehdin tässä viikonvaihteessa jo lennähtää Tanskan Aarhusiin työreissulle ja nyt pikavisiitin jälkeen taas kotona ja arkisen aherruksen parissa. Minun oli tarkoitus jo heti tuossa alkuviikosta laittaa ulos Flow-raporttia sun muuta, mutta toisin kävi…

Olin siis eilen Aarhusissa Vero Modan pääkonttorilla syksyisen kampanjamme kuvauksissa. Maanantai vierähti reissatessa ja eilinen päivä kuvauksissa, ja tänään pääsin pari tuntia sitten kotiin. Herätyskello pärähti tänä aamuna soimaan klo 4.30 ja reissuelämä on jokseenkin hektistä, mutta nyt olen onnellinen, että on taas aikaa istahtaa naputtelemaan postausta. Ja erityisen onnellinen olen siitä, että on ylipäänsä tietokone, jota naputella… Reissussa nimittäin kävi tosiaan vähän kaikenlaista ja luvassa siis kooste sekalaisista kommelluksista ja kokemuksista parilta viime päivältä.

♦ Lensimme Aarhusiin Göteborgin kautta ja Göteborg-Aarhus-välinen matka taitettiin sellaisella aivan pikkuruisella minikoneella, jossa oli vain 18 istumapaikkaa. Sivuhuomiona, British Airwaysin tarjoilut: 5/5! Mitä ihmettä, jopa noin 40 minuutin mittaisella lennolla ehdittiin tarjoilla ruokaa! Mutta siis niin… Nousimme koneesta ja Aarhusissa terminaalin ulkopuolella ryhdyin kimpsuineni ja kampsuineni ihmettelemään, että missäs se meikäläisen läppäri on. Ei ollut kainalossa, ei ollut kassissa. Kylmä hiki alkoi nousta otsalle. Mihin hemmettiin olen sen jättänyt…

Nopealla pohdinnalla en keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin sen, että läppäri on jäänyt sinne miniatyyrilentokoneeseen. Onneksi myös Aarhusin lentokenttä on miniatyyrikokoa ja säntäsin välittömästi ensimmäisen henkilökuntaan kuuluvan ihmisen luo, jonka onnistuin kentältä bongaamaan. Turvatarkastustäti kuunteli huoleni ja kilautti välittömästi jonnekin, selvitti hetken asiaa ja lupasi, että lentokone tsekataan saman tien. Ja noin kaksi minuuttia myöhemmin ilmoitti, että läppärini oli löytynyt. Eikä mennyt kuin pieni tovi ja kone oli jälleen kainalossa. HUH!

Huvittavintahan tilanteessa oli se, että olimme juuri reissun alkuvaiheessa matkakumppanini kanssa jutelleet aiheesta ja hän päivitteli, kuinka oli kerran matkalla unohtanut läppärinsä taksiin. Mietin tarinaa kuunnellessani, että minulle ei kyllä ole koskaan käynyt noin ja eiköhän se tapahtunut sitten vielä muutaman tunnin sisään tuosta hetkestä. Hienosti meni! :D

♦ Läppäridraama ei suinkaan päättynyt tähän ensimmäiseen episodiin, vaan kone aiheutti harmaita hiuksia vielä pian tämän jälkeenkin. Tykitin tyytyväisenä lentokoneessa ja lentokenttäbussissa Flow-raporttia, jonka olin siis aikonut julkaista vielä maanantain aikana. Pääsimme kuitenkin hotellille lopulta vasta joskus 22-23 aikoihin Suomen aikaa, joten päätin säästää postauksen julkaisun tiistaiaamuun.

Eilen aamulla avasin läppärini aikeissani vain viimeistellä nopeasti postaus ja laittaa se sen jälkeen julki. Mutta kappas, kone ei käynnistynyt eikä reagoinut mihinkään mitenkään. Ajattelin akun olevan lopussa, kytkin laturiin ja odottelin hetken. Ei vieläkään mitään. Pieni kylmä hiki alkoi jälleen nousta otsalle, mutta koska läppärini on kerran aiemminkin tehnyt vastaavaa, en vielä hätääntynyt. Kerran nimittäin, kun akku oli päässyt loppumaan ja koneen välimuisti oli melko tukossa, avautumisessa kesti poikkeuksellisen kauan. Läppäri oli illalla herjannut välimuistista, joten ajattelin, että ehkä kyseessä on sama juttu. Menin suihkuun ja annoin koneen latautua vielä. Suihkusta palattuani kokeilin taas käynnistää konetta: ei vieläkään mitään. Nyt alkoi jo oikeasti vähän hermostuttaa.

Odottelin vielä tovin ja lopulta kone viimein käynnistyi. Halleluja! Mutta koska se oli ilmeisesti sen välimuistiongelman takia totaalisesti tiltannut enkä ollut itse matkan tohinassa tajunnut tallentaa Word-tiedostoani ollenkaan, sehän oli sitten haihtunut savuna ilmaan. Sinne meni siis se Flow-raportti. :D Siinä hetkessä kadonnut postaus tuntui kuitenkin aika pikkumurheelta, kun riemuitsin siitä, että kone ylipäänsä toimi yhä. Mutta että tässä siis syy, miksi Flow-tunnelmia on jaossa vasta huomenna. Toivotaan, että hetkeen ei tarvitse tietokoneen kanssa kokea minkäänlaista ylimääräistä draamaa!

♦ Kävimme eilen illalla juhlistamassa onnistuneita kuvauksia illallisella ja istahdimme kivan oloiseen ravintolaan syömään keskustan jokivarressa. Tilasimme viiniä ja herkulliset burgerit ja ilta sujui kaikin puolin iloisissa merkeissä. Kunnes yhtäkkiä ehkä kolmasosan burgerista syötyäni huomaan hampurilaiseni välissä jotain epäilyttävää, vähän kuin mustia pitkulaisia ötökän jalkoja. Ja kappas vain, siellä burgerin välissä salaattien lomassa oli kuollut lukki! Hämähäkkikammoiselle tämä oli aika yököttävä löytö ja hetkellisesti menetin ruokahaluni.

Tarjoilija oli kamalan pahoillaan ja lupasi tuoda minulle uuden annoksen ja tarjota ruoan veloituksetta, mutta tuntui älyttömältä ruoan haaskaukselta, että minulle tehtäisiin uusi annos, kun se hämähäkki nyt oli kerran jo ongittu sieltä pois. Niinpä kulautin vain vähän lisää viiniä kurkusta alas ja söin urheasti annokseni loppuun. Mietin samalla, että onhan tämä nyt naurettavaa, että pieni viaton hämähäkki saa moisen kuvotuksen aikaan – jossain päin maailmaahan hyönteiset ovat suurtakin herkkua. Mutta on se vain silti ällöttävää löytää lautaselta jotakin, mikä sinne ei kuulu.

♦ Pakko antaa suositus Aarhusin majapaikalleni eli Comwell-hotellille, joka oli kerrassaan hurmaava. Todella tyylikäs design-hotelli – voin lämmöllä suositella! Erityistä bonusta hotelli saa VIP Loungesta, johon minulla onnekkaasti oli kulkukortti. Loungessa nimittäin oli jatkuva ilmainen viinitarjoilu. Pupulandian viiniviikot kiittävät! Ainoat miinukset annan hotellille siitä, että nettisivuilla ei ole kielivaihtoehtona lainkaan englantia (?!) ja että huoneessa ei ollut shampoon lisäksi hoitoainetta. Muuten aivan super! EDIT: Ilmeisesti nettisivuilta löytyy kuin löytyykin englanti kielivaihtoehdoista, oikean yläkulman pikkuboksista. Kännykällä surffatessa en löytänyt, mutta tietokoneella kyllä. Kiitos tarkkasilmäiselle lukijalle vinkkauksesta! :)

♦ Eilisissä kuvauksissa minun oli määrä muutamaan kuvaan pukea sellaiset kauniit ruosteenpunaiset nilkkurit. Minulla on kuitenkin ongelmallisen korkea jalkapöytä ja osa umpinaisista kengistä ei yksinkertaisesti mene jalkaan, jos kengissä ei ole nauhoja tai vetoketjua. Tuskailin nilkkureiden kanssa ja totesin, että ilman kenkälusikkaa ei ole toivoakaan saada niitä päälle. Jostain syystä koko Vero Modan pääkonttorilta ei löytynyt siihen hätään ainoatakaan kenkälusikkaa, mutta yksi mimmeistä oli nokkelana. Hän nimittäin saapui hetken kuluttua talon keittiöstä ihan oikean lusikan kanssa. :D Sen avulla nilkkurit saatiin sitten kammettua jalkaan pariinkin otteeseen.

Itse asiassa sain nuo päänvaivaa aiheuttaneet kengät lopulta ihan omakseni. Tämä koko kenkäsähellys lusikoineen oli kuvausjärjestelijän mielestä niin huvittava, että hän oli sitä mieltä, että minun pitäisi varastaa mukaani myös tuo nimenomainen lusikka. Hänen kannustamanaan toin sitten tuliaisina kotiin myös yhden Vero Modan pääkonttorin lusikoista. :D

Että sellainen reissu! Kuvissa näkyy muuten vähän miljöötä sieltä Vero Modan pääkonttorilta… Siis se rakennus on niin mieletön pytinki, että olin aivan sanaton sen upeuden edessä. Ilmeisesti Vero Modan toimitusjohtaja on melkoinen perfektionisti visuaalisissa asioissa ja sen kyllä huomaa. Noin vuosi sitten valmistunutta pääkonttoria on ollut suunnittelemassa viisi Euroopan parhaimpiin kuuluvaa arkkitehtia ja sisustus on viimeistä piirtoa myöten mietitty täydelliseksi. Huh. Kävi mielessä, että suostuisikohan se toimitusjohtaja tekemään sisustussuunnittelua meikäläisellekin joskus tulevaisuudessa. Haha.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: höpötyksiä, reissussa

Categorised in: Elämä, Matkat