A+more by Pupulandia: ihania neuleasusteita Suomesta ja Italiasta
Voiko ilman parisuhdetta olla onnellinen?
31 115
Kirjoitin viime viikolla postauksen tästä menneestä kesästä ja onnellisuudesta. Jutun innoittajana toimi alun alkujaan lukijan kommentti, jossa arveltiin, mahdanko olla uudessa parisuhteessa tai muuten ihastunut, kun blogista on välittynyt niin onnellinen ja hyvä fiilis. On ihan totta, että olen ollut tänä kesänä jotenkin poikkeuksellisen onnellinen, mutta en välttämättä ollenkaan niistä syistä, joita lukija onneni aiheuttajiksi arveli. Ja nimenomaan niitä todellisia syitä hyvän fiilikseni ja ihanan kesäni taustalla halusin postauksen kautta hiukan avata teille lukijoillekin.
Koen, että viimeinen vuosi elämässäni on ollut monella tapaa (taas kerran) hurjan kasvattava ja silmiä avaava. Sehän tässä elämässä on niin mahtavaa, että koko ajan oppii uutta ja voi tulla onnellisemmaksi, kun uskaltaa vain avata silmänsä, kuunnella sisintään, heittäytyä tilanteisiin, elää hetkessä ja vatvomisen sijaan ottaa rohkeasti askeleita kohti uutta.
Postauksen julkaistuani minua kuitenkin odotti kommenttiboksissa viikonloppuna hitusen erikoinen yllätys… Lukija kommentoi postaustani näin: ”Jotenkin musta tuntuu, että kaiken onnellisuuden takana on kuitenkin joku kesä ihastus tai rakkaus <3 Enkä tarkoita sillä, että nainen olisi onnellinen ainoastaan rakastuneena.” Niin, paitsi, että juuri sitähän sinä oikeastaan kommentillasi juuri viestit, sillä koko postaukseni oli avoin pohdinta siitä, miksi tunnen itseni tällä hetkellä juuri niin onnelliseksi. Ja olin varsin selkeäsanainen siinä, etteivät ihastuminen tai parisuhde olleet näiden syiden joukossa.
Hmm… Kommentoija ei selvästikään tarkoittanut kommentillaan mitään pahaa, mutta myönnän hämmentyneeni. Ja ehkä aivan hienoisesti myös ärsyyntyneeni – kommentin ystävällisestä muotoilusta huolimatta. Käytännössä kommentoija nimittäin paitsi epäilee minua epärehellisyydestä, myös sisällyttää viestiinsä juuri sen ajatuksen, että onnellisen mielen syynä täytyy olla jokin romanttinen tunne – ainakin jos kyse on naisesta. Vaikka kommentissa yritetäänkin loppukaneetilla kumota tämä ajatus, sellainen fiilishän tuosta silti päällimmäiseksi jää.
Voi toki olla, että olen tulkinnut kommenttia täysin väärin, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen tällaisia viittauksia. Alkoihan koko onnellisuus-keskustelukin spekulaatiosta, olenko ihastunut tai uudessa parisuhteessa. On pakko sanoa, että minusta sellainen maailmankuva on vähän surullinen, että ihminen (tai nainen?) voisi olla onnellinen lähinnä ollessaan rakastunut tai parisuhteessa.
Rakkaus on ehdottoman ihana asia ja ihastuminen maailman kutkuttavin tunne – sitä en missään nimessä yritä kiistää. Toivon myös jonakin päivänä löytäväni rinnalle jonkun mielettömän tyypin tätä elämää jakamaan, joten olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että hyvä parisuhde on yksi ihanimmista syistä tuntea onnellisuutta. Siitä huolimatta ajattelen, että ihminen voi olla myös vallan onnellinen sinkkunakin. Olen kyllästynyt siihen ajatukseen, että monelle sinkkuus on sellainen asia, josta olisi vähän kuin kiireen vilkkaa päästävä eroon. Ikään kuin ainoa tavoiteltava tila ja mahdollisuus elää onnellista elämää olisi parisuhde.
Ajatus siitä, että vain jonkun kanssa voi olla todella onnellinen, ajaa ihmisiä ryhtymään suhteisiin aivan vääränlaisten kumppaneiden kanssa. Ja saa jämähtämään sellaisiin suhteisiin, joissa ei välttämättä lopulta olekaan ihan hyvä olla. Itse olen aina ajatellut, että on parempi olla yksin kuin epäsopivan kumppanin kanssa – ja senhän takia olenkin juuri nyt itsekseni enkä parisuhteessa, joka monen ulkopuolisen silmin näytti päällisin puolin varmaan täydelliseltä.
Toisaalta onnellisuutta parisuhteen kautta tavoittelevien rinnalla siellä toisessa äärilaidassa ovat sitten ne viimeisen päälle sitoutumiskammoiset, jotka eivät peloltaan uskalla tarttua onneen edes silloin, kun se huitoo, hyppii ja huhuilee siinä aivan nenän edessä. Kumpikaan ääripää ei ole hyvä. Onnellinen voi olla sekä yksin että toisen kanssa. Itsestäänselvyys tietenkin, mutta unohtuu silti silloin tällöin kumman monelta.
Minulla on paljon upeita, itsenäisiä naisia ystäväpiirissäni ja on ilo nähdä, kuinka he elävät aktiivista, onnellista ja kaikin puolin täyttä elämää ilman parisuhdettakin. Tiedän, että kenellekään heistä sinkkuna pysyttely ei ole mikään periaatekysymys, mutta toisaalta elämä on sen verran menevää ja mukavaa ilman suhdettakin, että mitään kiirettä tai paniikkia kumppanin löytämiselle ei ole ollut. Eikä osa heistä mitenkään aktiivisesti etsikään. Ja niinpä kai se viime kädessä taitaa olla, että vaikka kohtaloa voi avittaa deittipalveluiden, treffailun ja ylipäänsä ihmisten ilmoilla liikuskelun kautta, varsin usein se sopiva ihminen osuu kohdalle juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Onnellisen oloni taustoja avasinkin jo siinä edellisessä postauksessa, joten ei niistä sen enempää nyt tässä kohtaa. Tottakai sinkkuihmisen kesään on ehdottomasti mahtunut myös jännittäviä uusia kohtaamisia, ihania pikku-romansseja ja suloisia ihastuksen tunteitakin, mutta en koe, että mikään yksittäinen ihastus on syy tämänhetkisiin onnentunteisiini.
Ehkä osittainen syy hyvään fiilikseeni onkin juuri se, että olen tänä kesänä oppinut paljon itsestäni myös romantiikan saralla. Olen pystynyt nauttimaan satunnaisista kohtaamisista ja romanttisista tunteista valtavan vapautuneesti ja kepeästi ilman mitään paineita tai odotuksia tulevasta. Kun ei murehdi, stressaa tai mieti liikaa tulevaa, on mahdollista elää aidosti hetkessä, nauttia siitä ja keskittyä olemaan läsnä ja onnellinen juuri tässä ja nyt.
Onni tai rakkaus ei tule pakottamalla, vaan asiat tapahtuvat omalla painollaan, kun niiden antaa tapahtua, jos ovat tapahtuakseen. Joskus se hetkessä eläminen on helpompaa, toisinaan vaikeampaa. Tänä kesänä olen saanut siitä tukevan otteen ja ottanut myös sen mahtavana oppimiskokemuksena. Osin tämä kaikki on tapahtunut omasta aktiivisesta aloitteestani ja osin ulkopuolelta tulleena lempeänä sysäyksenä.
Minulla on valtavan paljon syitä olla onnellinen juuri tässä hetkessä. Tunnen olevani monella tapaa vapaampi kuin koskaan ja eläväni itseni näköistä elämää. Olen uskaltanut luopua asioista, jotka ovat pidätelleet minua pääsemästä eteenpäin, kuormittaneet arkista olemista tai tuoneet elämään ahdistusta ja turhaa murhetta. Olen pysähtynyt kuuntelemaan sisintäni ja kunnioittanut asioita, joita se on minulle kertonut. Olen tänä kesänä päässyt näkemään uusia paikkoja, kokemaan uusia asioita ja kohtaamaan uusia ihmisiä. Saan kutsua muutamia aivan huikeita tyyppejä ystävikseni, tykkään hurjasti pienestä vuokrakodistani (jota minulla on viimein nyt kesällä ollut aikaa siivotakin) ja ulkona on paistanut ilahduttavan usein viime päivinä aurinko. Siinä on jo hitsin paljon syitä olla onnellinen – yksin tai kaksin. :)
Suuri kiitos ihanalle Doritille kesäisistä kuvista, jotka napattiin Bilbaon lempeässä ilta-auringossa. Mimmillä on muuten aivan ihana oma blogi – käykäähän tsekkaamassa!
Mekko // dress H&M Conscious Collection*, sandaalit // sandals ATP Atelier / Mino Shop*, hattu // hat Lindex*, aurinkolasit // sunglasses BikBok*
* saatu blogin kautta / gifted
Photos: Dorit Salutskij
Tags: höpötyksiä, Ihmissuhteet, Mietteitä elämästä, muoti, Päivän asut
Viikon ajatus: muistutus kärsimättömille
31 115
