3/08/16

Onnellinen kesä

11 98 jenni_eira_13

Hiljattain tuli lukijalta kommentti, jossa hän tuumi, että olen vaikuttanut viime aikoina blogissani jotenkin ihan hurjan onnelliselta. Kommentista tuli hyvä mieli, hymyilytti. On jotenkin ilo huomata, että hyvä mieli paistaa postausten kuvista ja teksteistä myös sinne ruutujen toiselle puolen. Totuus nimittäin on, että minä tosiaankin tunnen oloni juuri tällä hetkellä aika onnelliseksi.

Kommentoija ehti jo arvella, josko tämän blogista välittyvän onnentunteen taustalla olisi rakkaushommia. No rakkautta kyllä piisaa, mutta lähinnä kesää, aurinkoa, ystäviä ja jäätelöä kohtaan. Hassua, mutta olen tässä nyt elokuun myötä herännyt miettimään, että tämä saattaa hyvinkin olla elämäni onnellisin kesä. Tähän asti siis. ;)

jenni_eira_22

Mitään sen kummempaa syytä tälle onnelle ei siis ole kuin ihan vain elämänilo ja aurinkoinen kesä, mutta silti rinnassa kuplii sellainen ilo ja kepeys, etten muista moista ennen tunteneeni. Ehkä osansa asiassa on menneen vuoden aikana tekemilläni suurilla päätöksillä ja ottamillani askeleilla onnea kohti, tai ehkä vain tähdet ovat juuri tällä hetkellä oikeassa asennossa. Sen kuitenkin tiedän, että juuri nyt elän enemmän itseni näköistä elämää ja kuuntelen sisimpääni lempeämmin kuin koskaan.

Ehkä se on osin iän tuomaa armollisuutta itseä kohtaan, mutta en ole varmaankaan ikinä suhtautunut itseeni yhtä ymmärtäen ja peilikuvaani yhtä hyväksyen. On aika mieletöntä voida todeta olevansa oman itsensä paras kaveri. Sen asenteen ja fiiliksen soisin niin kovasti muidenkin ihmisten löytävän. Että itseensä suhtautuisi lämmöllä, tyytyväisyydellä, hyväksynnällä, ymmärryksellä ja lempeydellä – ei sättien, kritisoiden, häveten, vaatien tai piiskaten.

jenni_eira_05

Toki oma osuutensa onnentunteisiin on myös lomatunnelmilla. Kesällä rauhoitettu työ- ja postaustahti on antanut ihanasti tilaa elää hetkessä, vapautta kuunnella omia tuntemuksia ja ottaa rennommin. Kun ei ole pitänyt täydellistä lomaa vuosiin, vapauden tunne ja rentous syntyy pienistä asioista. Kuten siitä, että heinäkuun parilla viimeisellä viikolla ei ollut ainoatakaan deadlinea tai työtapaamista muistettavana. Vaikka tahti on muuten ollut rauhallinen nyt kesällä, kaikenlaiset muistettavat ja pakolliset työjutut pitävät ajatukset töissä kiinni. Siksi on tuntunut erityisen tärkeältä voida olla kaksi viikkoa ihan vapaana. Ja hauskaa sinänsä, juuri noiden parin viikon aikana tuntui, että inspiraatio bloggaamiseenkin syttyi taas aivan uudella voimalla.

Totta puhuen kesän alussa olin melkoisen uupunut. Yrittäjällä työn suuri määrä on aina positiivinen asia, mutta kun väsymys alkaa näkyä jo normaaleissa arjen toimissa, on syytä hellittää tahtia. Konkreettisten uupumuksen tunteiden lisäksi ylikuormitus oireili alkukesästä tavoilla, joillaisia en ollut ennen kohdannut ja se hiukan säikäytti. Huomasin, että muistini reistailee ja looginen ajattelukykyni ei enää toiminut normaalilla tavalla. Tein hölmöjä virheitä, unohtelin asioita ja sähelsin. Ystäväni kommentoi tilaani osuvasti, että taitaa olla kovalevy täynnä. Nyt olen antanut sen kesän aikana hiukan tyhjentyä ja on kyllä tehnyt hyvää.

jenni_eira_17

Ehkä tämän kesän onnellisuus on vasta pientä verrattuna siihen, mitä luvassa on vaikkapa ensi kesänä. Toivoisin niin. Jotenkin olen toiveikas, että tällä matkallani suunta on aina vain parempaan – tähän asti niin on ainakin ollut, vaikka toki reitin varrelle aina töyssyjä ja kuoppia mahtuu. Tärkeintä taitaa silti olla, että jatkaa eteenpäin, eikä jää paikoilleen makaamaan. Kunhan muistaa pitää pieniä pausseja välillä. :) Tämä kesä on ollut juuri sellainen: ansaittu hengähdystauko.

Kiitos ihanalle Emma Sarpaniemelle kesäisistä kuvista. :) Näistä kuvien aurinkoisista tunnelmista ei välttämättä arvaisi, että ollaan keskellä Helsinkiä, sillä ajatukset vievät paahtavan päivänpaisteen, värikkäiden seinien ja puista lankeavien varjojen myötä mielikuvat jonnekin kauas, Etelä-Ranskaan tai Italiaan. Mutta kyllä se vain on ihan kotoisan Helsinkimme oma Eira, joka toimi kuvaustuokiomme miljöönä. Toivottavasti saadaan näitä onnellisia ja aurinkoisia kesäpäiviä vielä useita ennen syksyn saapumista.

Translation: A sunny summer day in Helsinki. Thank you for the photos Emma Sarpaniemi

jenni_eira_24

Toppi // top Samuji, shortsit // shorts Monki, hattu // hat H&M, sandaalit // sandals Church’s, laukku // bag Ellos*, aurinkolasit // sunglasses BikBok*, rannekello // watch Cluse*

* saatu blogin kautta / gifted

jenni_eira_21

Photos: Emma Sarpaniemi

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

11 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Olipa ihana postaus :) Vähän samoissa tunnelmissa mennään, vaikka matkaa itseni hyväksymiseen tuntuu vielä olevan. Mutta ainakin matka on mielenkiintoinen! :)

  • Kati

    Kiva kuulla, että olet onnellinen. Näytät aivan ihanalta.

  • Meitsi

    Moi Jenni!
    Kiva postaus ja ihanaa että bloginkin puolelle välittyy tommosta kepeää iloa :)

    Mä olen seuraillut muutamia bloggaajia snapchatissa jonkin aikaa, ja täytyy sanoa että sun snäpit on yllättänyt positiivisesti. Monet mun suosikkibloggaajat, joita olin ihaillut älyttömästi, vaikuttavatkin snäpissä ärsyttäviltä tai jopa inhottavilta tyypeiltä. Sun blogia taas olin aina pitänyt ”arvokkaan tyylikkäänä”, melkeimpä vähän vakavana jopa. Mutta sun snäpistä paljastui aivan ihana, suloinen, höpsö tyyppi! Niistä huokuu sellainen kevyt, rento huolettomuus, ja niitä katon tosi mielellään. Nyt luen blogiasikin ihan uudella mielenkiinnolla ja tarmolla :)

    Hyvää kesää ja alkavaa syksyä! Jatka samaan malliin.

  • Mikko

    Henkisen kasvun ja itsenäisyyden tärkeä rajapyykki saavutettu! Hyvä pohja kaikelle mitä elämältään haluaa :-)

  • Kate

    Kiitos tästä postauksesta. Itse asiassa kuluneen viikon postaukseksi ovat olleet erityisen mielenkiintoisia ja todella hyvin kirjoitettua. Vakkarilukijanasi kaipaisin blogiisi enemmänkin tälläisiä syvällisiä postauksia eri näköisistä aiheista, toki ymmärrän ettei tämä täysin voi olla mahdollista.

    Sitten toiseen aiheeseen. Siihen ah niin ihanaan bloggareiden maailmaan, sen aiheuttamaan valheelliseen illuusioon ja kateuteen. Hyvin usein (minä myös mukaan lukien) ihmiset kuvittelevat ja uskovat bloggareiden elämän täydellistä. Esimerkiksi sinun instatiliäsi seuraamalla ja blogiasi lukemalla, voi ihailla, kuinka upeaa elämää sinä mahdatkaan elää. Jatkuvasti matkustelemassa, mitä upeimmissa maisemissa, on juhlia, tapaat erilaisia ihmisiä, on upeita vaatteita ja meikkejä. Ja sitten saatatkin kirjoittaa jotakin hyvinkin henk.kohtaisia, esim. yksinäisyydestä ja alakuloisuudesta. Ja lukija voi vain ihmetellä, että miten sinä joka elät minun silmissä ja ajatuksissa ns. täydellistä elämää, voit kirjoittaa tai kokea tälläisiä tuntemuksia. Tai, että miten noin kaunis ja fiksun oloinen nainen, voi olla sinkku.

    Tarkoitukseni ei missään nimessä ole loukata tai aiheuttaa pahaa mieltä!! Ja minusta on upeaa, että olet uskaltanut ja toivottavasti myös jatkossa nostaa esille teemoja/aiheita, joista vähemmän bloggarit kirjoittavat. Aina halutaan luoda se ajatus muille, että elän ns. täydellistä elämää. Ja toisaalta myös tuntuu, että tällä hetkellä kaikki haluavat bloggariksi ja jokatoisella on oma blogi ja haluavat tehdä sitä työkseen.

  • Pin

    Kiva Jenni kuulla, että voit paremmin :) Ja olotilasi on tosiaan heijastunut myös blogiisi. Näytät kuvissa ihanan onnelliselta ja kauniilta, onnittelut myös taitavalle kuvaajalle kepeistä ja tunnelmallisista kuvista!

  • Kate

    Jotenkin musta tuntuu, että kaiken onnellisuuden takana on kuitenkin joku kesä ihastus tai rakkaus <3 Enkä tarkoita sillä, että nainen olisi onnellinen ainoastaan rakastuneena.

    • Hmm… Yritätkö siis sanoa, ettet usko, että voisin olla onnellinen ilman romanttista ihastusta? Minusta tuon ajatuksen edustama maailmankuva kuulostaa vähän surulliselta. Hassua on myös, että käytännössä viestit siis kommentissasi uskovasi, että valehtelen, kun kerron tässä postauksessa, että onnellisuuteni taustalla on ihan muunlaisia syitä. Vaikka sanot, ettet tarkoita naisen voivan olla onnellinen ainoastaan rakastuneena, niin sitähän toisaalta tuossa kommenttisi alussa oikeastaan juuri sanot. Tottakai ihminen on ihastuneena tai rakastuneena yleensä onnellinen ja rakkaus on ilman muuta sellainen asia, jonka toivon elämässäni löytäväni, mutta oman kokemukseni mukaan onnellisuutta voi kyllä tuntea ilmankin.

      Tuntuu kummalliselta, että joudun todistelemaan onnellisuuteni syitä anonyymille kommentoijalle. :D Mutta sanottakoon silti, että minulla on valtavan monia syitä olla onnellinen juuri nyt. Olen ottanut menneen vuoden aikana suuria askeleita kohti parempaa oloa ja omannäköistäni elämää, vaikka se on tarkoittanut melkoisia muutoksia ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämistä. Olen löytänyt elämääni sellaista sisäistä rauhaa ja rentoutta tänä kesänä, etten ole moista ennen kokenut. Minulla on ollut mielettömän ihania hetkiä ystävien kanssa ja juuri tällä hetkellä on sellainen olo, etten muuttaisi elämässäni yhtään mitään.

      Tottakai sinkkuihmisen kesään on mahtunut myös ihastuksia ja kesäromansseja, ja ne ovat osaltaan piristäneet mieltä – ja toisaalta ajoittain aiheuttaneet haikeuden hetkiäkin. Mutta ehkä se yksi syy tämän kesän onnellisuuden taustalla onkin ollut juuri se, että olen osannut nauttia hetkellisistä kohtaamisista ja romantiikan pilkahduksista ilman painetta tulevasta. Olen osannut luottaa siihen, että jos jostakin romanssista on tullakseen jotakin enemmän, niin se tapahtuu omalla painollaan – ei stressaamalla, ylianalysoimalla, hurjien odotusten kautta tai pakottamalla. Toisin sanoen juuri sen saman kepeyden kautta, joka elämässäni on ollut läsnä nyt tänä kesänä muutenkin. Eli ei, onnellisuuteni taustalla ei ole mitään yksittäistä romanssia tai ihastusta, vaan juuri se kokonaisvaltainen rentouden ja hyvän olon henki, mukavat kohtaamiset, aito vapauden tunne monella tasolla sekä maailman ihanimpien ystävien läsnäolo. Ja siinä on minusta jo melko liuta erinomaisen hyviä syitä pienelle ihmiselle olla onnellinen. :)

  • Mirtsu

    Aivan ihana postaus. :) Olen itse ollut loppukesästä vastaavissa tunnelmissa, onnellisempi kuin koskaan ja tekstiisi oli helppo samaistua. Alkoi hieman ärsyttää nuo kommentit siitä, että onnen taustalla täytyisi olla rakastuminen tai jonkun toisen ihmisen myötä saavutettu onnen tunne. Erosin hiljattain pitkästä parisuhteesta, avioliitosta ja nyt pitkästä aikaa yksin eläessäni koen olevani onnellisimmillani. Tie tuohon onnellisuuteen on löytynyt juurikin tuon itsensä hyväksymisen kautta johon lopulta ainakin itse pääsin vasta uskallettuani ottaa ison harppauksen ja heittäytyä elämään ihan itsekseni.
    Nautitaan siis tuosta onnen tunteesta ja tästä kesästä <3

Related posts