Onnellinen kesä
11 98
Hiljattain tuli lukijalta kommentti, jossa hän tuumi, että olen vaikuttanut viime aikoina blogissani jotenkin ihan hurjan onnelliselta. Kommentista tuli hyvä mieli, hymyilytti. On jotenkin ilo huomata, että hyvä mieli paistaa postausten kuvista ja teksteistä myös sinne ruutujen toiselle puolen. Totuus nimittäin on, että minä tosiaankin tunnen oloni juuri tällä hetkellä aika onnelliseksi.
Kommentoija ehti jo arvella, josko tämän blogista välittyvän onnentunteen taustalla olisi rakkaushommia. No rakkautta kyllä piisaa, mutta lähinnä kesää, aurinkoa, ystäviä ja jäätelöä kohtaan. Hassua, mutta olen tässä nyt elokuun myötä herännyt miettimään, että tämä saattaa hyvinkin olla elämäni onnellisin kesä. Tähän asti siis. ;)

Mitään sen kummempaa syytä tälle onnelle ei siis ole kuin ihan vain elämänilo ja aurinkoinen kesä, mutta silti rinnassa kuplii sellainen ilo ja kepeys, etten muista moista ennen tunteneeni. Ehkä osansa asiassa on menneen vuoden aikana tekemilläni suurilla päätöksillä ja ottamillani askeleilla onnea kohti, tai ehkä vain tähdet ovat juuri tällä hetkellä oikeassa asennossa. Sen kuitenkin tiedän, että juuri nyt elän enemmän itseni näköistä elämää ja kuuntelen sisimpääni lempeämmin kuin koskaan.
Ehkä se on osin iän tuomaa armollisuutta itseä kohtaan, mutta en ole varmaankaan ikinä suhtautunut itseeni yhtä ymmärtäen ja peilikuvaani yhtä hyväksyen. On aika mieletöntä voida todeta olevansa oman itsensä paras kaveri. Sen asenteen ja fiiliksen soisin niin kovasti muidenkin ihmisten löytävän. Että itseensä suhtautuisi lämmöllä, tyytyväisyydellä, hyväksynnällä, ymmärryksellä ja lempeydellä – ei sättien, kritisoiden, häveten, vaatien tai piiskaten.

Toki oma osuutensa onnentunteisiin on myös lomatunnelmilla. Kesällä rauhoitettu työ- ja postaustahti on antanut ihanasti tilaa elää hetkessä, vapautta kuunnella omia tuntemuksia ja ottaa rennommin. Kun ei ole pitänyt täydellistä lomaa vuosiin, vapauden tunne ja rentous syntyy pienistä asioista. Kuten siitä, että heinäkuun parilla viimeisellä viikolla ei ollut ainoatakaan deadlinea tai työtapaamista muistettavana. Vaikka tahti on muuten ollut rauhallinen nyt kesällä, kaikenlaiset muistettavat ja pakolliset työjutut pitävät ajatukset töissä kiinni. Siksi on tuntunut erityisen tärkeältä voida olla kaksi viikkoa ihan vapaana. Ja hauskaa sinänsä, juuri noiden parin viikon aikana tuntui, että inspiraatio bloggaamiseenkin syttyi taas aivan uudella voimalla.
Totta puhuen kesän alussa olin melkoisen uupunut. Yrittäjällä työn suuri määrä on aina positiivinen asia, mutta kun väsymys alkaa näkyä jo normaaleissa arjen toimissa, on syytä hellittää tahtia. Konkreettisten uupumuksen tunteiden lisäksi ylikuormitus oireili alkukesästä tavoilla, joillaisia en ollut ennen kohdannut ja se hiukan säikäytti. Huomasin, että muistini reistailee ja looginen ajattelukykyni ei enää toiminut normaalilla tavalla. Tein hölmöjä virheitä, unohtelin asioita ja sähelsin. Ystäväni kommentoi tilaani osuvasti, että taitaa olla kovalevy täynnä. Nyt olen antanut sen kesän aikana hiukan tyhjentyä ja on kyllä tehnyt hyvää.

Ehkä tämän kesän onnellisuus on vasta pientä verrattuna siihen, mitä luvassa on vaikkapa ensi kesänä. Toivoisin niin. Jotenkin olen toiveikas, että tällä matkallani suunta on aina vain parempaan – tähän asti niin on ainakin ollut, vaikka toki reitin varrelle aina töyssyjä ja kuoppia mahtuu. Tärkeintä taitaa silti olla, että jatkaa eteenpäin, eikä jää paikoilleen makaamaan. Kunhan muistaa pitää pieniä pausseja välillä. :) Tämä kesä on ollut juuri sellainen: ansaittu hengähdystauko.
Kiitos ihanalle Emma Sarpaniemelle kesäisistä kuvista. :) Näistä kuvien aurinkoisista tunnelmista ei välttämättä arvaisi, että ollaan keskellä Helsinkiä, sillä ajatukset vievät paahtavan päivänpaisteen, värikkäiden seinien ja puista lankeavien varjojen myötä mielikuvat jonnekin kauas, Etelä-Ranskaan tai Italiaan. Mutta kyllä se vain on ihan kotoisan Helsinkimme oma Eira, joka toimi kuvaustuokiomme miljöönä. Toivottavasti saadaan näitä onnellisia ja aurinkoisia kesäpäiviä vielä useita ennen syksyn saapumista.
Translation: A sunny summer day in Helsinki. Thank you for the photos Emma Sarpaniemi!

Toppi // top Samuji, shortsit // shorts Monki, hattu // hat H&M, sandaalit // sandals Church’s, laukku // bag Ellos*, aurinkolasit // sunglasses BikBok*, rannekello // watch Cluse*
* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Emma Sarpaniemi
Tags: Hatut ja hiuskoristeet, Mietteitä elämästä, muoti, Päivän asut