Viinipiknik parhaassa seurassa

Yhteistyössä Asennemedia & Jacob’s Creek

Tähän kesään on mahtunut tosi paljon reissuja ja niin ihanaa kuin onkin viilettää maailmalla, tulee ystäviä usein siellä matkoilla ikävä. Ne lyhyet hetket, joita olen viime aikoina reissujen väleissä ehtinyt kotosalla viettää, olen halunnut antaa ystäville.

Minulla on paljon ystäviä, jotka ovat uskomattoman taitavia kokkeja, vieraanvaraisia emäntiä ja isäntiä ja muutenkin aina valmiita järjestämään kaikenlaista erityistä kavereilleen. Olen monesti tuntenut vähän huonoa omatuntoa siitä, että minä en ole todellakaan mikään kummoinen kodin hengetär, jolla olisi aina pöytä koreana, kun kavereita saapuu kylään. Meikäläisen kotona on tarjolla teetä ja sympatiaa, mutta minusta ei ole mahtipontisten illalliskutsujen tai Pinterestin räjäyttävien brunssikattausten väkertäjäksi. Minä en vain oikein ole sellaista järjestelijätyyppiä. Toki minäkin joskus harvakseltaan saan itsestäni irti, mutta jotenkin se ei vain tule luonnostaan.

Ihailen niitä ihmisiä, joilla järjestäminen, kokkaaminen ja käsillä tekeminen on verissä ja tulee vähän kuin itsestään (juuri tällä kertaa piknik-seurana ollut Viena on yksi heistä) – ja ennen kaikkea niitä ihmisiä, jotka aidosti nauttivat siitä. Se ei vain koskaan ole ollut osa minua. Eikä kykenemättömyyteni leipoa ja laittaa varsinkaan kerro mitään arvostuksestani ystäviäni kohtaan.

Pari viikkoa sitten oli ikävä kavereita, joita en ollut ehtinyt nähdä työkiireiden ja matkojen takia aikoihin kunnolla. Niinpä varasin heti ensimmäisen iltani reissun jälkeen ystävien väliselle piknik-hetkelle – näistä kallisarvoisista kesähetkistä on ihana nauttia ulkona, kun lämpöä ja aurinkoa riittää. Mietin, että pitäisikö oikein itse värkätä jotakin evästä vai riittäisikö, jos ostaisin kaupasta jotakin herkkuja. Työt venähtivät pitkälle iltaan ja soiteltuani ystävieni kanssa päätimme, että minä toisin viinit ja hakisimme vain yhdessä meille pizzat piknik-evääksi.

Nappasimme pizzat matkaan Uudenmaankadulta Piece’n’Lovesta, joka on muuten kiilannut yhdeksi ylivoimaiseksi suosikikseni tänä kesänä. Hiukan perinteisestä poikkeavavaa, mutta aivan tolkuttoman hyvää pizzaa! Oma suosikkini on vegepizza, jossa ei ole lainkaan tomaattikastiketta, mutta sen sijaan päälle on ripoteltu runsaasti avokadoa ja kirsikkatomaatteja. Muita pizzasuosikkejani Helsingissä ovat Piece’n’Loven kanssa kärkisijoilla keikkuvat Linko ja Putte’s, jonka gluteenitonta pizzapohjaa suosittelen kokeilemaan. En itse noudata gluteenitonta ruokavaliota, mutta sen gluteenittoman version pohja on koostumukseltaan vielä tuhat kertaa parempi kuin se peruspohja! Check it out!

Viinistä kiittäminen käy Jacob’s Creekiä, jonka kesäisen valkoviinin olin saanut testiin aiemmin kesällä. Kuiva chardonnay maistui koko poppoolle hyvin ja luomusta annan vielä lisäpisteitä. Eikä muuten lopu heti kesken tuo kolmen litran tonkkakaan – jäi vielä reilusti viiniä vaikka toisellekin piknikille tämän iltatuokion jäljiltä. :)

Totuus on, että tällainen pizza-piknik oli oikeastaan juuri minun näköiseni juttu: rentoa, vaivatonta ja herkullista. Viini virtasi, pizza maistui ja juttua riitti, kun tämä ystäväporukka tapasi toisensa liian pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen. Ja uskallan väittää, ettei kukaan jäänyt kaipaamaan itse tehtyjä piknikherkkuja tai hienoja kattauksia. Istuimme viltteinemme Eiranrannassa auringonlaskuun asti ja maltoimme viimein pimeän tullen hipsiä kotiin.

Ihmeellistä, kuinka sitä voikin ihminen ottaa paineita näin omituisista asioista. Tuskinpa kukaan ystävistäni minua sen perusteella tuomitsee, etten olen koskaan leiponut suurimmalle osalle heistä mitään. :D Enkä minä varsinkaan tuomitse heitä, jotka eivät ole koskaan leiponeet minulle, joten miksi ihmeessä olen edes miettinyt koko asiaa. Niin ihania kuin sellaiset yltäkylläiset brunssit, juhlat ja illalliset ystävien kanssa ovatkin, loppujen lopuksi onnistuneeseen hetkeen yhdessä ei tarvita kuin ne ihmiset siinä ympärillä. Ja minun ystäväpiknikkini tärkeintä antia olivat kuuntelevat korvat, lohduttavat olkapäät, yhteiset naurunremakat, jaetut ilot ja surut sekä tovi aikaa toisillemme. Koska tärkeintä ovat ne tyypit. Ja ehkä joskus tilkka hyvää viiniä. :)

Kiitos Vienalle ja Artulle vielä ihanasta illasta!

PS. Valviran ohjeiden mukaan alkoholia ei saa kommenttiboksissa kommentoida, mutta muuten keskusteluareena on avoinna. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: höpötyksiä, I love food, yhteistyö, ystävät

Categorised in: Elämä