Yksin muttei kuitenkaan yksin matkalla

Kukkuu! Pienen hiljaiselon jälkeen olen taas linjoilla. Minulla ei todellakaan ollut suunnitelmissani laittaa blogia lomalle Milanon matkani ajaksi, mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi – ihan vahingossa. Vähän samaan tapaan kuin päädyin koko reissuun melkoisen spontaanin päähänpiston tuloksena, päädyin pitämään taukoa internetin ihmeellisestä maailmastakin täysin hetken mielijohteesta. Nettiyhteydet kyllä pelasivat reissun päällä kiitettävästi, mutta oma päänuppi kaipasi selvästi taukoa. Ja ehkä se siksi oli ihan tarpeen.

Suoraan sanottuna en edes muista, milloin olisin viimeksi pitänyt blogista rehellistä lomaa, joten oli oikeastaan aika ihanaa saada unohtaa koko blogi vähäksi aikaa ja keskittyä ihan vain näkemään, kokemaan ja elämään hetkessä. Kameraan ei ehkä tältä reissulta tallentunut miljoonaa kuvaa, mutta omien muistojen sopukoihin sitäkin arvokkaampia hetkiä.

Reissu oli kaikella tapaa hyvin erilainen aiempiin tekemiini matkoihin verrattuna. En ole oikein koskaan matkustanut yksin minnekään, mutta tämä oli jo melko lähellä sitä. Ystäväni Eeva  oli lentänyt Milanoon jo aiemmin muotiviikolle töihin, joten ajatuksissa oli, että voisimme sitten treffata paikan päällä. Ihan alun alkujaan oli ollut suunnitteilla, että matkustaisimme ja asuisimme paikan päällä yhdessä, mutta Eevan työkalenterin täyttyessä alkoi näyttää siltä, että olisi paras tehdä ihan omat suunnitelmat. Niinpä vuokrasin itselleni kämpän ja sovimme, että näemme, kun Eeva töiltään ehtii.

Olin aluksi suorastaan ahdistunut ajatuksesta lähteä reissuun yksin. Se vaatii ehkä tietynlaisen mielentilan ja minä en juuri sillä hetkellä tainnut olla ihan oikeanlaisessa mielentilassa. Kuitenkin mitä lähemmäs matkan ajankohta tuli, sitä innostuneemmaksi fiilikseni tulevasta reissusta kävi. Yhtäkkiä olinkin aika innoissani mahdollisuudesta matkustaa täysin omilla ehdoillani, omien aikataulujeni mukaan ja muiden suunnitelmista riippumatta. Olihan se hiukan jännittävää, mutta enimmäkseen vain mahtavaa. Viikon kaupunkiloma Euroopassa tällä tavoin yksin ei tietenkään ole kovinkaan kummoinen juttu – matkustavathan minua paljon nuoremmatkin ihmiset ympäri maailmaa ihan itsekseen – mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta ja siksi vähän jännittävä kokemus noin etukäteen ajateltuna.

Jos jotain sain huomata, niin yksin matkustamisen parhaita puolia on kyllä se, että reissun aikana tulee ihan eri tavalla tutustuttua uusiin ihmisiin. Yhtäkkiä matkan varrella huomasinkin, etten ollut todellakaan yksin. Enkä varsinkaan niin yksin kuin olin ehkä etukäteen kuvitellut. Silti samaan aikaan kaltaiselleni sosiaaliselle erakolle (tästä ristiriitaisesta persoonallisuuden piirteestä pitää muuten joskus puhua enemmänkin) tuntui suorastaan helpottavalta, että myös maailmalla matkatessa oli mahdollisuuksia ja tilaa yksinoloon, mitä usein jonkun toisen kanssa reissatessa ei ole.

Kaiken kaikkiaan Milanon reissustani jäi päällimmäiseksi tunne, että lähden takuulla yksin reissuun toistekin. Tässä teille jaettavaksi niitä muutamia kameraan tallentuneita hetkiä viikon varrelta ja toinen samanmoinen satsi on luvassa vielä myöhemmin.

Translation: I don’t even remember the last time I took a holiday from my blog but last week I ended up doing so as spontaneously as I booked my trip to Milan. When I finally was in Milan, enjoying all the moments and experiences that were thrown my way, I kind of forgot about the whole blog. Maybe my mind needed the break, so I assume it was good to take one.

I have never really travelled alone before so this trip was quite exciting for me. A friend of mine was already in Milan so I knew there was someone to occasionally hang out with if I felt like doing so but there is something about travelling solo that I never realized before I actually got to explore it by myself. The first thing is that you are not as lonely as you might think. When you are alone, you actually get to know people surprisingly easily. Yet at the same you have the freedom to be alone whenever you want and plan your own schedules the way you want – for a sociable introvert like me (that may sound like an impossible combination but I really am like that) it can be just perfect. 

During this trip I may not have taken a zillion photographs to remember it by but instead focused on living in the moment, enjoying the experiences and capturing them in my own mind rather than on my memory card. I still managed to get a few photos too, so here are some of those visual memories that I made along the way. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: höpötyksiä, italia, Mietteitä elämästä, milano, reissussa

Categorised in: Elämä, Matkat