Pirun perioraalidermatiitti – tarinaa suunympärysihottumasta
44 150
Minulla on ollut pitkän aikaa suunnitelmissa kirjoitella jälleen ihoasiaa, ja nyt on koittanut se hetki! Ihoteema on ollut täällä blogissani paljon esillä vuosien varrella, koska olen itse saanut kamppailla kaikenlaisten ihopulmien kanssa ja tietoa, vertaistukea sekä vinkkejä on jaettu teidän lukijoiden kanssa puolin ja toisin. Kommenttiboksin vilkas keskustelu aiheesta on varmasti tuonut lohtua ja lämmittänyt monen samojen asioiden kanssa taistelevan mieltä ja toisinaan tuonut ihan konkreettista apuakin pulmatilanteisiin – lämmin kiitos siitä teille.
Ideanani on nyt ollut aloittaa tällainen useampiosainen juttusarja ihoasioista omiin viimeaikaisiin kokemuksiini ja koettelemuksiini sekä niihin löytämiini ratkaisuihin liittyen. Moni teistä on varmaan seurannut ihotarinaani jo vuosia ja historiani on siltä saralta mahdollisesti jo tuttu, mutta otetaan silti alkuun ihan pieni kertaus ja tilannepäivitys siltä varalta, että tämän postauksen pariin eksyy joku ihan uusi lukija. Luvassa on aika pitkä stoori, joten varautukaa henkisesti jo nyt.
HISTORIANI IHO-ONGELMIEN KANSSA
Minulla on siis atooppiseen ihottumaan taipuvainen iho, joka ei onneksi ole kuitenkaan oireillut ihottumana pahemmin vuosiin. Käytännössä atopia kuitenkin näkyy ihossa siten, että se on erittäin kuiva ja herkkä. Iho ei siis kykene säilömään kosteutta normaalin ihon tavoin, joten en yksinkertaisesti voisi elää ilman kosteusvoiteita.
Erityisen haastavan ihostani on tehnyt se, että kärsin nuoruusvuosina myös lievästä aknesta, joka muodosti atooppiseen ihoon yhdistettynä ihonhoidollisesti todella kinkkisen kombon. Sain aknen nitistettyä aikanaan e-pillereillä, joita käytin noin 10 vuoden ajan ja ihoni oli tuona aikana melko ongelmaton ja hyvässä kunnossa muutamaa poikkeushetkeä lukuunottamatta.

VIHELIÄINEN PERIORAALIDERMATIITTI ELI SUUNYMPÄRYSIHOTTUMA
Yksi erityisen hankala ajanjakso ihon suhteen ajoittui vuoden 2010 lopulle, kun pitkään hyvin voinut iho yhtäkkiä alkoi oireilla omituisesti. Kasvoille ilmestyi pientä punaista näppyrykelmää, joka kutisi ja tuntui hurjan pintakuivalta. Ensin luulin pieniä näppyjä finneiksi, mutta nopeasti vaiva alkoi tuntua enemmänkin ihottumalta ja kun tilanne ei alkanut helpottaa, vaan pikemminkin kävi vain rajummaksi, otin lopulta yhteyttä lääkäriin. Koska ihotautilääkärille oli kuukausien jono, sain puhelinajan lääkärin kanssa akuutteimpaan hätääni. Terveydenhoitaja neuvoi ensialkuun hoitamaan tilannetta kortisonivoiteella.
Tässä vaiheessa iho oli niin hurjan näköinen, että aamuisin itketti, kun katsoi peiliin: koko kasvot nenänpielistä leukaan olivat punaisena hehkuvan ja pintakuivuuttaan hilseilevän näppyrykelmän peitossa. Raju ihottuma peittyi kuitenkin melko kiitettävästi meikin alle, joten moni ei varmasti olisi ikinä arvannut, millaista näkyä piilottelin meikkikerroksen alla.
Kun lopulta juttelin seuraavalla viikolla lääkärin kanssa puhelimessa, tämä komensi minua lopettamaan kortisonivoiteiden käytön välittömästi, sillä kertomani pohjalta hän epäili, että minulla saattaisi olla perioraalidermatiitti eli suunympärysihottuma. Kortisonivoide saattaisi kuulemma hetkellisesti tuntua auttavan tilannetta, mutta todellisuudessa pahentaisi sitä vain entisestään, mikäli ihottuma tosiaankin osoittautuisi perioraalidermatiitiksi.
Tämä viheliäinen vaiva on ilmeisesti aika uusi ilmiö ja kuuleman mukaan yleistymään päin etenkin naisilla. Lääkäritkin ovat olleet vähän ymmällään suunympärysihottuman kanssa eikä oikein kukaan ihan tarkalleen tiedä, mistä se johtuu, mutta syiden epäillään olevan kosmetiikassa ja ihon herkistymisessä joillekin kosmetiikassa käytettäville ainesosille. Omalla kohdallani pystyin melko suurella varmuudella paikantamaan syylliseksi erään minulle sopimattoman luonnonkosmetiikkatuotteen, jota olin hiljattain testannut ensi kertaa ja joka sitten todennäköisesti laukaisi reaktion ihossani.

Pääsin lopulta lääkärin kanssa puhelimessa keskusteltuani tapaamaan häntä ihan kasvotusten ja kertomani perusteella puhelimessa tehty alustava diagnoosi osoittautui oikeaksi. Sain ihottumaan antibioottikuurin ja lääkesalvaa, ja lisäksi olin tietysti jättänyt syylliseksi epäilemäni tuotteen heti pois käytöstä. Olin tämän jälkeen muutenkin todella varovainen sen suhteen, mitä kosmetiikkaa iholleni siitä eteenpäin laitoin. Pääsin ihottumasta eroon lopulta muutaman kuukauden kuluessa lääkekuurin avulla ja toivoin, ettei tarvitsisi kohdata perioraalidermatiittia enää ikinä.
Iho oli pitkään ihottuman jäljiltä herkistyneen ja ärtyneen oloinen ja ehdin jo tuskailla, että palaisiko se koskaan enää normaaliksi. Onneksi tilanne helpotti vähitellen, mutta perioraalidermatiitti jätti kyllä jälkeensä melkoiset traumat. Olen sen jälkeen suosinut luonnonkosmetiikassa lähinnä herkälle iholle suunniteltuja tuotteita, apteekkikosmetiikkaa sekä muuta nimenomaan herkän ihon tarpeet huomioivaa kosmetiikkaa.
LUOPUMINEN E-PILLEREISTÄ, AKNE JA PERIORAALIDERMATIITIN PALUU
Ihoni oli ollut varsin hyvässä kunnossa ja ongelmaton jo vuosia, kun päätin pari vuotta sitten lopettaa e-pillerit, kun halusin kokeilla elämää ilman niitä. Suurin huolenaiheeni oli lopettamisen suhteen se, miten ihoni mahtaisi reagoida hormonitasapainon muutoksiin – ja eihän se ihan kivuttomasti käynytkään. Akne palasi (onneksi edelleen vain lievänä) ja sain taas totutella atooppisen kuivan ja samanaikaisesti epäpuhtaan ja rasvoittuvan ihon kanssa. Voin kertoa: edelleenkin aivan horror-yhdistelmä ihonhoidollisesti. Noin vuoden kuluessa lopettamisesta pahin hormonimyrsky oli laantunut, mutta siitä täysin sileästä ja näpyttömästä ihosta sain enää vain haaveilla.
Aknen kanssa tilanne tuntui viime syksystä lähtien olevan jotakuinkin hallinnassa. Iho ei missään nimessä ole ollut täydellinen tai ongelmaton, mutta sellaisessa kunnossa, että olen kuitenkin tullut sen kanssa toimeen. Kunnes koitti alkuvuosi ja iho alkoi yhtäkkiä oireilla mitä omituisimmilla tavoilla. Aluksi leuan seutuville ilmaantuneet pienet punaiset näpyt näyttivät vain aknelta, mutta kun niitä tuli vain lisää ja lisää, eivätkä ne tuntuneet paranevan, epäilykseni heräsivät. Oireet tuntuivat kuitenkin etäisesti tutuilta ja pian tein itse diagnoosin, kun totesin oireiden olevan aivan identtisiä kuin vuonna 2010 – juuri silloin, kun se pirun perioraalidermatiitti otti vallan…
Tilanne on tällä kertaa siinä mielessä pahempi kuin viimeksi, että nyt minulla oli ihottuman ”pohjalla” tuo lievä akne riesoinani. Ja kun ihottuma tällä kertaa riehaantui naamataulussani, samalla paheni radikaalisti myös akne. Tulkitsin itse asiaa niin, että kun koko naama oli ihottuman takia vähän kuin tulehdustilassa, minkä seurauksena tuo akne villiintyi täysin. Naama oli täynnä siis sitä pientä ihottumanäppylää, finnejä sekä kauttaaltaan sellainen punaisen laikukas ja epätasainen. Taas kerran teki mieli itkeä, kun katsoi aamuisin peiliin. Eikä vaiva olisi voinut iskeä juuri pahempaan saumaan, kun juuri näihin aikoihin minulla oli tiedossa useammat isot mainoskuvaukset. Onneksi ammattimeikkaajat osaavat tehdä ihmeitä.

APUA PERIORAALIDERMATIITIN HOITOON
Hakeuduin tälläkin kertaa lääkäriin, mutta koska jonotusaika oli pitkä, päätin samalla ottaa yhteyttä myös kosmetologiin. Ystäväni Cindyn lopetettua hoitolansa minulla ei ole ollut luottokosmetologia, mutta olin blogin kautta menossa testaamaan vartalohoitoa erääseen hoitolaan juuri näihin aikoihin ja ajattelin, että voisin kysäistä samalla kertaa tästä ihottuma-asiasta. Olin aika vakuuttunut, kun salongin nimi ei ollut perinteisesti kauneushoitola, vaan nimenomaan Ihohoitola Lupaus ja tuotevalikoimassa oli usein esimerkiksi juuri atoopikkojen suosimaa luonnonkosmetiikkasarja Dr. Hauschkaa.
Ihohoitolan Tarja teki minulle ihanan vartalohoidon, mutta otti asiakseen tutkia hieman myös kasvojeni tilannetta, kun mainitsin pulmistani. Hän vahvisti epäilykseni, että vaiva tosiaankin vaikutti perioraalidermatiitilta. Tarjalla on hyvin mielenkiintoinen tausta, sillä hän on ihan alun alkujaan opiskellut kemiaa ja vaihtanut sitten farmaseutin opintoihin. Pitkän uran farmaseuttina apteekkialalla työskennellyt Tarja kuitenkin tunsi jossain vaiheessa, ettei kaikilta osin tuntenut lääketieteellistä lähestymistapaa ihonhoitoa kohtaan ihan omakseen ja kouluttautui Dr. Hauschka -kosmetologiksi. Hänellä on siis mielenkiintoinen yhdistelmä tietämystä ja osaamista sekä lääketieteen että luonnonkosmetiikan näkökulmasta.
Tiedättekö, kun joskus tulee sellainen olo ihan tuntemattoman ihmisen kanssa, että tähän ihmiseen voisin luottaa kuin kiveen? Tarjan kanssa tuli juuri se fiilis ja päätin antaa hänelle luottotehtäväksi hoitaa ihoni kuntoon. Sain häneltä kotihoito-ohjeet jatkoa ajatellen ja varasin heti seuraavalle viikolle uuden ajan. Tuntui, että Tarjan tekemästä hoidosta ja kotihoidossa käyttämistäni tuotteista oli välittömästi apua: iho alkoi todella hitaasti mutta lupaavasti parantua.
Muutaman kosmetologikäynnin jälkeen koitti se hetki, kun pääsin viimein lääkärin pakeille. Ihotautilääkärille olisin joutunut jonottamaan varmaankin kuukausia, joten aikani oli ihan vain yleislääkärille. Kuten tuolla aiemmin totesin, perioraalidermatiitti on yleistymisestään huolimatta yhä monille lääkäreillekin melko tuntematon vaiva ja mysteeri. Minun oli tietysti itse ollut helppo päätellä, mistä on kyse, koska olin käynyt saman rumban ihoni kanssa läpi jo vuosia takaperin, mutta lääkäri tuntui olevan ihottumani edessä jokseenkin hämmentynyt. Hän pläräsi monistepinkkaa, jossa oli kuvia ja selostuksia ruusufinnistä ja muista iho-ongelmista, mutta oli tutkimisen jälkeen sitä mieltä, että ihoni ainoa ongelma oli akne.
Kaikkein pahin ihottumavaihe oli siis tässä vaiheessa jo selätetty kosmetologin avulla, joten kenties lääkäri näki ihossani vain sen ihottuman takia villintyneen akneni (vaikka iho näytti kyllä muutenkin kaikkea muuta kuin normaalilta). Yritin selittää tilannetta ja oireitani, ja selittää, kuinka tätä samaa vaivaa viimeksi hoidettiin, mutta reseptiä ei tippunut. Oikeastaan lääkärin ainoa minulle antama neuvo oli, että aloittaisin e-pillerit uudelleen. Uskotteko, että turhautti.

VIIMEIN EROON SUUNYMPÄRYSIHOTTUMASTA
Olen kaksi vuotta ollut nyt ilman e-pillereitä ja ihoni oli ennen perioraalidermatiitin puhkeamista jo aika hyvässä jamassa. Aknesta tuli varsinainen ongelma vasta ihottuman myötä ja yritin tätä selventää myös lääkärille. Yritin myös kertoa, että olen tullut lievän akneni kanssa ihan hyvin toimeen tähän asti enkä varsinaisesti kaipaa siihen mitään hoitoa, vaan nimenomaan tuohon ihottumaan, joka on ajanut koko ihoni aivan kriisitilaan. Mutta ei…
Selvennettäköön tässä vaiheessa, että voisin periaatteessa aivan hyvin aloittaa e-pillerit uudelleen, jos kokisin siihen tarvetta, koska se oli minulla varsin toimiva ratkaisu: en saanut koskaan käyttämistäni pillereistä (Diane Nova) mitään huomattavia sivuvaikutuksia ja ihoni oli pillereitä käyttäessäni parempi kuin koskaan. Olen kuitenkin nyt elänyt melkein kaksi vuotta ilman pillereitä enkä kokenut, että ne olisivat ratkaisu siihen ongelmaan, johon lähdin lääkäristä apua hakemaan. Lupasin kuitenkin lääkärille harkitsevani asiaa ja poistuin vastaanotolta tyhjin käsin.
Niinpä päätin jatkaa hoitoa kosmetologin kanssa – olihan hänen hoidoillaan ja hoito-ohjeillaan saatu jo muutamassa viikossa tulosta aikaan. Ja totta puhuen olin ollut aivan varma, ettei perioraalidermatiitista voisi päästä eroon ilman lääkehoitoa, mutta olinpa väärässä. Kuukauden-parin päästä ihottuma nimittäin toden totta oli poissa. Akne sen sijaan oli edelleen kaikkea muuta kuin poissa, mutta ensin piti hoitaa pois alta se ihottuma, jonka jälkeen saatoimme varovasti käydä sen aknen kimppuun. Mutta jotta juttu ei paisu enää yhtään tämän pidemmäksi, jatketaan näistä aiheista juttusarjan seuraavissa osissa. Seuraavassa jutussa ajattelin kertoa hiukan tarkemmin siitä, millä keinoilla saimme Tarjan kanssa tuon suunympärysihottumani selätettyä. :)
Voin siis suurella lämmöllä suositella Tarjaa ja Ihohoitola Lupausta kaikille erilaisista iho-ongelmista kärsiville. Siinä on ihminen, joka lempeällä mutta päättäväisellä otteella vain otti asiakseen hoitaa ihoni kuntoon – ja teki sen myös. Olen Tarja sinulle ihan suunnattoman kiitollinen! Olen kuullut muiltakin asiakkailta hänestä pelkkää hyvää, joten uskallan todellakin koko sydämestäni suositella.
PSST, aiempia iho-aiheisia juttujani löydätte blogista tämän linkin kautta.
EDIT: Juttu vinkeistä perioraalidermatiitin nitistämiseen on nyt julkaistu ja löydät sen TÄÄLTÄ.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: hyvinvointi, Iho, kauneus, kosmetiikka
Categorised in: Kauneus