Miniloma joka päivä
8 93
En oikeastaan ihan tarkalleen muista, milloin olisin viimeksi viettänyt kesälomaa. Tai no, lomaa ylipäänsä. Vaikka maailma ei takuulla kaatuisi, jos blogini jäisi päivittymättä viikoksi tai pariksi, totaalista sometaukoa on tässä työssä vaikea pitää. Voisi toki huhkia töitä ekstraa vähän ennakkoon ja ajastaa postauksia ilmestymään lomailun ajaksi, jos mielisi tehdä ihan täydellisen irtioton internetin ihmeellisestä maailmasta ja töiden parista. Moni bloggaaja tekeekin näin, mutta minä olen hurjan huono suunnittelemaan ja valmistelemaan postauksia etukäteen edes muutamaksi päiväksi. Niinpä olen päätynyt siihen tulokseen, että ihan täydellistä lomaa ei juuri nyt ole eikä tule.
Tekisi varmasti hyvää irroittautua joskus työasioista kokonaan hetkeksi, mutta jokainen yrittäjä tietää, kuinka hankalaa se käytännössä on. Yleensä kesäisin olen kuitenkin sallinut itselleni vähän vapauksia: on lupa pitää vähän rennompaa postaustahtia yllä ja ei se ole ihan niin vakavaa, jos joka päivä ei ilmesty postausta lainkaan. Tuskinpa siellä ruudun takanakaan maltetaan istua nenä kiinni näytössä, jos ulkona on täydellinen kesäpäivä. :)

Niinpä olenkin luonut tällaisen ihan uuden kesälomakonseptin: yhden kokonaisvaltaisen lomajakson sijaan pidän joka päivä vähäsen lomaa. Tai jos nyt en ihan joka päivä, niin aika monena päivänä viikossa siltikin. Idea on se, että silloin, kun ulkona paistaa aurinko ja mieli on kesässä, on lupa jättää työt kesken ja painua ulos jätskille, kaverin kanssa treffeille, puistoon istuskelemaan kirjan kanssa tai mitä tahansa muuta mukavaa kesätekemistä.
Faktahan on, että näitä kauniita kesäpäiviä ei välttämättä täällä Suomen leveysasteilla jaella liiaksi asti, joten niistä olisi kiva nauttia silloin, kun mahdollisuus on. Sadepäivinä on sitten huoletta aikaa kökkiä sisällä koneen äärellä. Pakolliset duunihommat ja deadlinet hoidetaan asiaankuuluvalla tavalla auringonpaisteesta riippumatta, mutta kaikki muu saa jäädä odottamaan tulevaa, jos itsestä siltä tuntuu.

Tämä kulunut kevät on ollut työrintamalla ehkä elämäni antoisin, mutta myös hurjan työntäyteinen, joten tuntuu ihanalta sallia itselleen vähän tällaista rennompaa elämää nyt hetken aikaa. Hetkittäin on ollut blogin suhteen sellainen olo, että päästä ei irtoa yhtäkään uutta ajatusta, kun aivot ovat olleet niin työasioiden, aikataulujen, velvollisuuksien ja projektien täyttäminä pitkän aikaa. Sen aina huomaa, että on paljon enemmän annettavaa muillekin, kun malttaa ottaa hiukan itselleen aikaa ja antaa tilaa sellaiselle luonnolliselle itsestään syntyvälle inspiraatiolle.
Olen menneen vuoden aikana tehnyt paljon töitä itseni kanssa sen suhteen, että oppisin olemaan itselleni hiukan armollisempi ja sallivampi. Loppuvuodesta hellittäminen tapahtui osittain pakon edessä, kun olin vain henkisesti ja fyysisesti riittävän uupunut edellisvuoden muutoksista ja koettelemuksista. Oli varsin avartavaa huomata, että mitään katastrofaalista ei tapahtunutkaan, vaikka uskalsin ottaa vähän iisimmin, sallia itselleni enemmän vapautta ja rauhoittaa tahtia. Sen olen yrittänyt pitää mielessä pahimmankin hässäkän keskellä. Ja sen, että kiire on ensisijaisesti itse aiheutettua.

Haalin ihan itse itselleni valtavasti hommaa ja olen oman työni pahin kriitikko. Asetan itse itselleni tiettyjä laatukriteerejä ja tehokkuusstandardeja sekä aikaansaavuuden mittareita. Kukaan muu tuskin siitä kamalasti välittää, ilmestyykö viikon aikana 7 vai 12 postausta. Miksi siis pusertaisin itsestäni viimeisetkin mehut hampaat irvessä? Yrittäjän työssä tällainen luonne on sekä siunaus että kirous, joten pitää yrittää löytää sieltä jostakin se kultainen keskitie, jonka molempia laitoja voi sitten sopivasti tilanteen mukaan seilata.
Mutta niin… Joka päivä pieni lomahetki ja jotakin kivaa tekemistä – siinä on kuulkaa jo aika hyvä resepti onnelliseen ja rentouttavaan kesään, oli varsinaista lomaa tai ei. Parin viikon kokemuksella voin jo suositella. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, hyvinvointi, Mietteitä elämästä, Työ
Categorised in: Elämä