Talven ihanimmat villahousut ja villapusero – kotimaista laatua suoraan Siikaisista
Antishoppailijan musta päivä
12 73
Viime viikolla saatiin nauttia hetki aivan ihanista kesähelteistä ja aurinkoisten päivien keskellä juuri sillä hetkellä, jonka olimme aikoneet omistaa asukuvien räpsimiselle, alkoi hillitön ukkoskuuro. Tietenkin. :D Tuli siis jokseenkin kiire napata nämä kuvat ennen kuin ripottelu yltyi hetkeä myöhemmin rankkasateeksi.
Tuona päivänä yllä oli kesätyylille poikkeuksellisesti kokomustaa. Yleensä ajaudun näihin tummasävyisiin asuihin enemmänkin talvella ja kesällä tulee puettua ylle vaaleampaa, tai ainakaan harvoin kokomustaa. Mutta toimiihan se musta kesälläkin, että mikäs siinä.
Olen huomannut viimeisten parin vuoden aikana, etten juuri enää osta vaatteita. Lähinnä löytöjä tulee tehtyä satunnaisesti ulkomaan matkoilla, mutta on myönnettävä, etten oikeastaan edes muista, milloin olisin viimeksi astunut vaatekauppaan ostoaikeissa täällä Helsingissä, ennen kuin muutama viikko sitten tein niin. Tai en silloinkaan ollut varsinaisesti ostoaikeissa, vaan lähinnä seuraa pitämässä kaverin shoppailureissulla. Löysin muutaman kivan vaatteen ja ostin, mutta tuo päivä herätti havahtumaan, että edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa.
Pointtihan on se, että en minä oikeastaan tarvitse yhtään mitään. Harva meistä nykypäivänä tässä yltäkylläisyydessä tarvitsee. Ihan aina ei tarvitse ostaa tarpeeseen – joskus on ihan ok hankkia jotakin vain siksi, että se on kaunista ja tuo iloa, mutta jos ei oikein koskaan käy vaatekaupoissa, ei oikeastaan synny tällaisia mielitekojakaan. Tässä muuten vuosisadan paras säästövinkki ja niksi shoppailulakkoilijoille: pysy poissa kaupoista, niin pysyt kaukana houkutuksista. Tämä tosin ei välttämättä toimi, jos ostelee paljon verkkokaupoista. Minä kun en sitä taas niin harrasta, niin blogeissa vaeltelu ei sinänsä aja minua shoppailuhimoihin.
Ymmärrän, että tätä ostelemattomuuttani ei välttämättä blogin kautta huomaa, koska vaatevarastoni on varsin laaja ja saan paljon vaatteita nykyään blogin kautta. Mutta siitä hetkestä, kun olen itse mennyt vaatekauppaan sillä ajatuksella, että haluaisin ostaa jotakin, on varmasti kuukausia ennen tätä parin viikon takaista piipahdustani. Ehkä tässä on käynyt vähän niin kuin monelle tietyllä alalla työskentelevälle käy: kun on koko ajan sen oman mielenkiintonsa kohteen ympäröimänä, se kärsii jonkinlaisen inflaation. En tarkoita tällä sitä, ettenkö edelleenkin jaksaisi innostua ihanista ja kauniista, hyvin tehdyistä vaatteista, mutta yhä harvemmin tunnen palavaa tarvetta saada niitä omaksi – pelkkä etäältä ihailu ja hypistely riittää minulle tosi usein. Toisaalta, näin se on ollut minun kohdallani aina, mutta tuntuu, että tämä filosofia on vain vahvistunut vuosien varrella.
Osittain näistä syistä minusta tuntuu välillä hassulta, että muotiblogeja syytetään vahingollisen kulutushysterian lietsomisesta, kun itselleni tämä on toiminut lähinnä päinvastoin. Tuntuu jotenkin helpommalta valikoida sieltä valtavasta trendien ja vaatteiden kirjosta ne muutamat itselle mieluisat jutut, kun on jotenkin suorastaan inspiraation kyllästämä blogeja, lookbookeja, näytöskuvia ja verkkokauppojen tarjontaa selatessaan. Kaiken tämän ansiosta tunnen oman tyylini paremmin kuin koskaan, ja sen ansiosta hutiostoksia tulee tehtyä paljon vähemmän ja ylipäänsä ostoksia tehdessä tulee harkittua paljon tarkemmin.
En ole ostosten tekijänä ollut koskaan kovin suunnitelmallinen. Löydän harvoin mitään juuri silloin, kun etsin jotakin tiettyä ja ostan varsin harvoin todelliseen tarpeeseen. Sen sijaan tutkailen uteliaana tarjontaa ja poimin sieltä sellaisia asioita, jotka tuntuvat omalta ja ostan, jos hinta, laatu ja tyyli kohtaavat tavalla, joka sopii sen hetkiseen pukeutumisfiilikseeni oikealla tavalla. Ja loppujen lopuksi niin tapahtuu aika harvoin. Samaistun kovasti viime katumuotijutussa esitellyn Viivin ostoskäyttäytymiseen: vaikka teenkin pääasiassa heräteostoksia, pyrin aina ostamaan sellaista, mitä voisin kuvitella käyttäväni vielä vuosienkin päästä.
Viimeisimmät heräteostokseni näkyvät näissä kuvissa. Piipahdin ohi kulkiessani Erottajan Beamissa ja bongasin sieltä kauniin mustan Maison Martin Margielan epäsymmetrisen mekon, jonka hauska toispuoleinen leikkaus tuntui kivalla tavalla ajattomalta ja erilaiselta. Kassalla jo maksaessani huomasin vielä nämä Sun Buddiesin aurinkolasit, joiden hunajainen väri ja naisellinen muoto istuivat omalle nenälle kivasti. Kumpiakaan en varmasti olisi palavasti tarvinnut, mutta voi kylläpä näistä onkin viime viikkoina ollut iloa. :)
Translation: A rare sight: me in all black on a summer day. It happens – apparently!
Mekko // dress Maison Martin Margiela, bomber-takki // bomber jacket R/H*, sandaalit // sandals ATP Atelier (MINO Shop)*, aurinkolasit // sunglasses Sun Buddies
* saatu blogin kautta / gifted
Photos: Vesa Silver
Tags: höpötyksiä, muoti, Päivän asut
Categorised in: Muoti
Nälkäkiukkua nitistämässä
12 73
