Nälkäkiukkua nitistämässä
13 77
Yhteistyössä Asennemedia & Semper
Olin riemastunut, kun vuosia sitten spottasin jostain englanninkielisen uudissanan hangry. Kaikki nälissään kiukustuvat samaistunevat adjektiiviin, joka nokkelasti yhdistää sanat hungry ja angry. Olen arkielämän tilanteissa aika sävyisä ja rauhallinen, vaikka temperamenttia onkin verenperimässä minulle suotu, mutta auta armias, jos verensokeri on päässyt laskemaan pohjalukemiin ja joku keksii siinä hetkessä ryhtyä provosoimaan… Se ei ole kaunista.
Suunnitelmallisuus ei ole koskaan ollut vahvuuksiani ja tämä piirre näkyy toisinaan myös ruokailutottumuksissani. Yrittäjän elämässä epäsäännöllinen työrytmi ja intohimoinen uppoutuminen asioihin ilmenee toisinaan melko holtittomina ruokailutottumuksina. Kun työpäivää eivät rytmitä lakisääteiset ruoka- ja kahvitauot eikä kukaan patistele kotitoimistolla paussille, saatan hyvinkin unohtaa syödä ajallaan ollessani riittävän keskittynyt johonkin keskeneräiseen projektiin.

Sama järjestelmällisyyden puute syömisen suhteen näkyy myös muutenkin elämässä sekä varsinkin treenijutuissa… Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen juuri squash-hallille päästyäni tajunnut, että minulla onkin kamala nälkä. Tai kun nälkä on yllättänyt kesken pelien. Tai viimeistään heti pelin jälkeen. Fiksumpi suunnittelisi myös syömisensä niin, että on muistanut tankata muutama tunti ennen matsia, mutta meikäläinen viipottaa menemään niin vauhdilla, että välillä sekin unohtuu. Tällaisia hetkiä varten on hyvä olla laukussa jokin välipalaeväs, ihan vain varmuuden vuoksi.
Ex-poikaystäväni ennakoi viisaasti potentiaalista nälkäkiukkuani aina yhdessä reissatessamme. ”Mitäpä jos piipahdettaisiin nyt tuossa ruokakaupassa ostamassa sulle tänne laukkuun pari suklaapatukkaa, varmuuden varalta. Ja kerro sitten HETI, kun alat tuntea pienintäkin orastavaa nälän tunnetta vatsanpohjassa!” Saattaa kuulostaa siltä, että minusta kuoriutuu nälkäisenä ihan joku monsteri, mutta ei nyt sentään. Reissun päällä vain sopivan ruokapaikan metsästys yhtäkkiä nälän iskiessä on usein astetta haastavampi tehtävä kuin arkiympäristössä, joten tyyppi oli fiksuna poikana päättänyt minimoida riskit. :D Ironista kyllä, onnistuimme silti saamaan asiasta riidan aikaiseksi, vaikka minulle oli varattu niitä patukoita ja raportoin nälästäni heti ensitilassa, sillä emme vain onnistuneet pääsemään yhteisymmärrykseen ravintolasta. Oh well, yritys oli kuitenkin hyvä!

Harmittaa, että usein tuon viheliäisen pikkunälän iskiessä tarjolla ei ole mitään järkevää syötävää ja tulee monesti turvauduttua hätäpäissään johonkin suklaapatukkaan tai muuhun epäterveelliseen herkkuun. Tällaisia tilanteita minulle sattuu vähän väliä kotonakin, sillä jostain syystä vihaan käydä ruokakaupassa. En osaa ikinä ostaa mitään järkevää, olen tosi laiska kokkaamaan vain itselleni ja jotenkin hetki ei tällaiselle arjen pakolliselle pahalle tunnu koskaan olevan sopiva. Niinpä kaapit ammottavat tyhjyyttään varsin usein – ja yleensä juuri silloin, kun on nälkä.
Ruokaostosinhoni on kaiketi ihan vain laiskuutta, mutta ajaa minut toisinaan tilanteisiin, että kaapeista ei ihan oikeasti löydy mitään kunnollista silloin, kun syötävää tarvitsisi. Turvaudun rikollisen usein pikanuudeleihin ja puuroon paremman puutteessa, kun pitäisi keksiä jotakin nopeasti. Myös keitetyt kananmunat ja smoothiet ajavat asiaa – silloin siis kun ne smoothieainekset onnekkaasti sattuvat löytymään kaapeista. Aika usein niitä ei tästä taloudesta löydy (kts. edellinen kappale) ja luonnollisesti havahdun tähän asiaan yleensä vasta silloin, kun olisi jo kiire jonnekin tai eletään sellaista vuorokaudenaikaa, että kauppa ei todellakaan ole avoinna.

Mieluiten syön tietysti välipalanakin jotain tuoretta hedelmää, itse tehdyn smoothien, voileivän tai jotakin muuta, mutta tällaisella huithapelilla on hyvä olla kaapeissa valmiina myös jotakin pilaantumatonta hätävaraevästä. Tästä syystä ostelen aina silloin tällöin valmiiksi joitakin pieniä välipalapatukoita ja -juomia valmiiksi kaappeihini tällaisia hätätilanteita varten, kun minulle näitä tuppaa sattumaan ehkä keskimääräistä useammin. Sellainen on sitten näppärä haukata nälän yllättäessä tai napata matkaan laukkuun.
Aika usein nämä valmiit välipalaherkutkaan eivät ole sieltä ihan terveellisimmästä päästä, vaikka yrittäisikin valita järkevästi. Siksi olin tosi utelias, kun minut pestattiin mukaan Semperin kampanjaan, jossa sain testaukseen vähän terveellisemmältä vaikuttavia eväspatukoita ja -smoothieita. Ja yllätyin, että ne olivat vieläpä oikein makoisiakin. :) Itse asiassa kertoo paljon tuotteista (sekä omasta ruokaostosvihastani ja holtittomuudestani arjenhallinnassa), että ennen kuin otin nämä kuvat postausta varten tänään, olin itse asiassa ehtinyt syödä testikappaleista jo melkein kaikki. Sinnikkäästi säästin muutamaa, että saisin jutun kuvat otettua. :D

Plussaa annan näille Semperin patukoille ja smoothieille siitä, että ne ovat kaikki vegaanisia, gluteenittomia ja laktoosittomia eikä niissä ole lainkaan lisättyä sokeria tai väriaineita. Maut tulevat siis oikeista hedelmistä ja marjoista, ja sen kyllä maistaa. Mukana testipaketissa oli noita pusseihin pakattuja smoothieita sekä kahdenlaisia patukoita: täysin viljattomia marja-pähkinäpatukoita sekä gluteenittomaan kaurapohjaan tehtyjä patukoita. Tuo smoothien pussipakkaus oli minulle entuudestaan tuntematon tuttavuus, mutta olen nähnyt ainakin vauvanruokia tuollaisista tarjoiltavan – hirmu näppärä! Vähän sellaisilta vauvansoseilta (nam!) tuo smoothie oikeastaan maistuukin. Henkilökohtainen makusuosikkini oli tuo mango-passionhedelmä, mutta muutkin vaihtoehdot olivat herkkuja. Veikkaan, että näitä tulee ostettua nälkäkiukkujen ja hätätilanteiden varalle jatkossakin!
Olisi muuten hauska kuulla, millaisia tyyppejä te muut olette arjenhallinnan, nälkäkiukkujen ja muiden tällaisten juttujen suhteen. Etenkin te muut huithapelit, ilmiantakaa itsenne, niin minun ei tarvitse tuntea, että olen ainoa toivoton tapaus…

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, I love food, Mietteitä elämästä, treenikassi, yhteistyö
Categorised in: Elämä