Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Treffiturhautuminen: Minne unohtuivat käytöstavat?
33 92
Pufff! Sinne meni, katosi kuin tuhka tuuleen, sanaakaan sanomatta tai jälkiä jättämättä. Kuulen jatkuvasti sinkkuystäviltäni tarinoita miehistä, jotka vain haihtuvat savuna ilmaan sen kummemmin ennalta varoittamatta. Onpa itsellenikin muutaman kerran tässä tuoreimman sinkkukauteni aikana ehtinyt käydä näin, toki myös joskus aiemmin elämässä, mutta koskaan en kuitenkaan ole kohdannut niin paljon tarinoita tällaisista tökeröistä feidailuista kuin viimeisen puolen vuoden aikana.
Treffailun kummallisuuksista saisi vamaan aikaan kokonaisen kirjan, mutta henkilökohtaisesti yksi minua hämmentävimmistä ja turhauttavimmista ilmiöistä on juuri tämä ghostaamisen kulttuuri. Se, että arkinen toisen kunnioitus ja normaalit käytöstavat tuntuvat olevan joillekin aivan suunnattoman vaikeita asioita. Se, että ei pysty olemaan toiselle rehellinen ja kohtaamaan tilanteita suoraselkäisesti, on joko raukkamaista pelkuruutta tai julmaa välinpitämättömyyttä.
Ehkä Tinderin ja helppojen deittailusovellusten aikakaudella on vain liian houkuttavaa ja koukuttavaa palata runsaudessaan pullistelevan ihmissuhdetarjottimen loputtomien vaihtoehtojen ääreen ja jatkaa swaippailua. Se on niin helppoa, että joillakuilla ei ole pitkäjänteisyyttä edes hyvästellä edellistä siirtyessä jo seuraavaan.
Kevyessä deittailuvaiheessa toki on ihan normaalia, että saattaa tapailla muutamaakin ihmistä samanaikaisesti eikä kenelläkään vielä muutamien treffien jälkeen ole minkäänlaista velvollisuutta toista kohtaan. Mutta olisihan se silti kohteliasta muistaa toista edes vaikka tekstiviestillä, jos kiinnostus jostain syystä ei kannakaan. Se olisi kohteliasta jopa silloinkin, vaikka ei olisi edes vielä kasvokkain tavattu, mikäli viestittely on jatkunut pidempään intensiivisenä molemmin puolin. Ja sen hyvän ja kunnioittavan käytöksen perään tässä vähän huhuilenkin…
Tottakai on aina niitä sosiaalisesti kömpelöitä yksilöitä, jotka eivät alleviivaavista vihjauksista tai ihan suorasanaisista ilmauksistakaan ymmärrä, että toista ei kiinnosta. Silloin on tietysti lupa jossain kohtaa vain jättää vastaamatta. Mutta en puhu nyt heistä. Puhun ihan fiksuista, mukavista ja sosiaalisesti lahjakkaista ihmisistä, jotka yksinkertaisesti arvostavat avointa kommunikaatiota ja suoruutta.
Monesti tilanne ei vaadi sen kummempaa paketointia tai selvittelyä, jos deittailu ja yhteydenpito jotenkin hiipuu luontaisesti omia aikojaan ja molemminpuolisesti. Jos toinen kuitenkin selvästi on yhä kiinnostunut ja kaipaisi vastausta viesteilleen, olisi reilumpaa vain kertoa rehellisesti kiinnostuksen lässähtämisestä – ja toki senkin voi tehdä nätisti, toista tarpeettomasti loukkaamatta.
Luin hiljattain mielenkiintoisen ja kitkerän kuvauksen nykypäivän deittailulle ominaisista piirteistä – ja huomasin nyökytteleväni huolestuttavan usein kirjoittajan havainnoille. Teksti kokonaisuudessaan oli aika tiukkaa asiaa tämän maailman hetken treffailusta, ihmisten kykenemättömyydestä sitoutua ja deittailusäännöistä, mutta kaikkein paras tiivistys tuli minusta tekstin viimeisessä kappaleessa:
So here’s my idea: let’s all stop being little fucks. Respect other people enough to tell them the truth. If someone makes you happy, tell them. If someone inspires you, tell them. If you’re not interested in someone, please just fucking tell them. Don’t ignore people until they disappear. It’s time we grow up and stop leaving people hanging with unanswered texts and cryptic social media posts. Everyone is human and we’re all just trying to understand one another in this messy dating world, so stop treating a relationship of any kind like it’s a challenge to complete. Be honest with other people about how you feel, and don’t get so lost in playing the game that you forget to extend that same courtesy to yourself.
Vapaasti käännettynä pätkän ydinviesti kuuluu jotakuinkin näin: Ehdotan seuraavaa: mitäpä jos kaikki lakkaisimme olemasta mulkkuja. Osoita toista ihmistä kohtaan sen verran kunnioitusta, että kerrot hänelle totuuden. Jos joku tekee sinut onnelliseksi, kerro se hänelle. Jos joku inspiroi sinua, kerro sekin. Jos et ole kiinnostunut jostakusta, kerro nyt hemmetti soikoon se hänelle. Älä välttele ihmisiä, kunnes he katoavat. On aika kasvaa aikuiseksi ja lakata roikottamasta ihmisiä epämääräisissä tilanteissa jättämällä vastaamatta viesteihin tai postailemalla sosiaaliseen mediaan kryptisiä viestejä. Jokainen meistä on ihminen ja viime kädessä yritämme vain ymmärtää toisiamme tässä deittailun sekavassa maailmassa. Lakkaa siis kohtelemasta parisuhdetta kuin se olisi jokin tehtävä tai haaste suoritettavaksi. Ole muille rehellinen tunteistasi äläkä anna itsesi hukkua niin syvälle pelailun syövereihin, että unohdat sivistyneet käytöstavat.
Minun käsityskykyyni ei mahdu, miten jollekulle voi olla niin vaikeaa ilmaista itseään, että tuntuu helpommalta vain kadota savuna ilmaan ja jättää toinen ikuisiksi ajoiksi odottelemaan vastausta. Toki se vastaamatta jättäminenkin on eräänlainen viesti, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa, että saa tilanteille jonkinlaisen selkeän ”closuren”, ettei tarvitse jäädä ihmettelemään, onko toinen a) kuollut, b) rikkonut puhelimensa vai c) menettänyt mielenkiintonsa. Yleensähän se todennäköisin selitys (eli c) on se oikea, mutta varmasti suurin osa silti arvostaisi, ettei tarvitsisi arvuutella. Tästä aiheesta on muuten perustettu ihan blogikin – on sydäntäsärkevää lukea ihmisten syystä tai toisesta viimeisiksi jääneitä viestejä taustatarinoidensa kera.
Jotenkin haluaisin ajatella, että tällainen omista mietteistä kommunikoiminen ja suoraselkäinen rehellisyys ovat niin perustavanlaatuista ihmissuhdeosaamista ja toisen kunnioittamista, että soisin suurimman osan ihmisistä oppivan tällaisia taitoja jo lapsuudessa kotona. Se on tietenkin utopiaa, mutta saa kai sitä haaveilla… ;)
Vaikka olen pääasiassa onnistunut päätymään treffeille tosi mukavien tyyppien kanssa, on todettava, että samaan aikaan en ole eläissäni kohdannut niin tökeröä käytöstä deittirintamalla kuin viimeisen puolen vuoden aikana – ääripäitä kumpaankin suuntaan siis. Samantyyppisiä tarinoita kuulen jatkuvasti ystäviltäni. Hämmentävintä ehkä on, että kiltiltä ja huomaavaiseltakin vaikuttavasta ihmisestä saattaa kuoriutua täysi moukka sillä hetkellä, kun mielenkiinto toista kohtaan notkahtaa.
Osa ei selvästikään välitä, osa taas ei kykene kohtaamaan sitä tilannetta, että tuottaisi toiselle pettymyksen. Siksi tuntuu vain helpommalta ottaa hatkat enempiä selittelemättä. Kasvakaa aikuisiksi ihmiset, ottakaa vastuu. Kukaan ei mene pettymyksestä rikki ja takaan, että fiilis on feidatulle osapuolelle monin verroin kurjempi verrattuna siihen, että olisi saanut osakseen suoran ja rehellisen vastauksen. Moni pelkää pettyneen reaktiota. Mitä jos se alkaa itkeä? Mitä jos se suuttuu? So what? Käytöstapoja voi tietenkin odottaa kaikilta osapuolilta, mutta pidä ensisijaisesti huoli siitä, että voit itse seisoa oman toimintasi takana. Hoida tilanne kuin aikuinen ja kestä seuraukset. Sitten jatkat eteenpäin – ja annat samalla myös toiselle reilulla tavalla mahdollisuuden tehdä samoin.
Deittiavautuja kuittaa. Ei mulla muuta – jatkakaa.
PS. Jos kiinnostaa lukea aiempi Tinder-aiheinen tilitykseni, niin siihen pääsee käsiksi tämän linkin kautta.
Illustration: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, Ihmissuhteet, Mietteitä elämästä
Categorised in: Elämä
Pöhinää putiikkirintamalla: Helsinkiin uusi konseptiliike TRE
33 92
