KODIN VALAISTUS KUNTOON: SOPIVAN LAMPUN VALINTA
Onko taide ikuista – tai kuuluuko sen olla?
26 92
”Tota… Onko sulla tarkoituksella pelkät kehykset tuossa seinällä?” Saan nykyään vastata tähän kysymykseen melkein joka kerta, kun joku tulee vierailemaan luonani ensimmäistä kertaa. Ja sitten alan kertoa hämmentävää tarinaa siitä, kuinka tyhjiltä näyttävät kehykset eivät itse asiassa ole tyhjät. Seinällä on teos, tai oli, miten sen nyt haluaa ajatella – se on vain haihtunut näkyvistä. Okei, siis mitä? Teos on haihtunut savuna ilmaan? Voi kuulostaa oudolta, mutta kyllä näin on.
Kerrottakoon tämä omituinen stoori nyt siis teillekin ja heräteltäköön sen myötä keskustelua taiteesta ja sen luonteesta. Elettiin kesää 2013, kun minut värvättiin mukaan Lufthansan ihan älyttömän kiinnostavaan taidekampanjaan Helsinki-Berlin, jonka ideana oli, että ostaessaan taulun berliiniläisgalleriasta, saa samalla näpsäkästi lennot Berliiniin hakemaan tuota taideteostaan. Konsepti oli minusta aivan huikea, ja on mielestäni sitä edelleen, joten tartuin innolla yhteistyöhön. Berliinin reissu ja vielä taidetta kaupan päälle – parempaahan ei voisi ollakaan! :)
Sain itsekin kamppiksen tiimoilta reissata Berliiniin ja valita yhden verkkogalleriassa esitellyistä teoksista. Eniten oman näköiseltä tuntui berliiniläisen taiteilijakaksikon Stefan Guzyn ja Björn Wieden teos Bubble Bath, jossa neonsävyisenä hehkuvalla keltaisella pohjalla oli suuri korallinvärinen ruksi. Duo on tunnettu kokeellisesta materiaalien käytöstään eli teosten värit saattavat syntyä esimerkiksi pesuaineista, huulipunista, margariinista, hunajasta ja muista hiukan epätavallisista aineksista.
Okei, kävin Berliinissä ja noudin teokseni. Sen jälkeen ihailin sitä tyytyväisenä olohuoneeni seinällä. Se sopi paikalleen kuin nenä päähän – täydellistä! Jossain vaiheessa, kun taulu oli komeillut seinällä vajaan vuoden verran, aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka kuvan värit alkoivat olivat alkaneet haalistua. Ja ne haalistuivat todella paljon. Ymmärtäisin haalistumisen, jos teos olisi esimerkiksi sellaisessa paikassa, johon paistaa suoraan aurinko, mutta meikäläisen kämpässä näin ei siis ole. Tiedän myös, että kehystämöissä on olemassa erityistä UV-lasia, joka suojaa teosta auringonvalolta, mutta olin saanut tauluni valmiiksi kehystettynä, joten oletin, että siihen on valittu tarkoitukseen sopivat kehykset ja lasi.
Kun ”Bubble Bath” oli roikkunut seinälläni reilun vuoden päivät, kuvasta oli jäljellä enää haalea häivähdys, jota tuskin erotti paljaalla silmällä. Olin hämmentynyt, pettynyt ja vähän ärsyyntynytkin. Mihin kaunis teokseni oli haihtunut?
Ryhdyin tuumasta toimeen ja otin suoraan yhteyttä Guzyyn ja Wiedeen kysellen vähän ihmeissäni, että mitenkäs tässä nyt näin on voinut käydä. Herrat vastasivat minulle ripeästi selittäen, että tämän teoksen luonne on sellainen, että se tulee haalistumaan ajan kanssa. Tämä tieto kerrottiin myös teoksen aitoustodistuksessa, ja mitä ilmeisimmin se olisi pitänyt kertoa myös Lufthansan verkkogalleriassa, mutta siellä maininta haalistumisesta oli unohtunut. En siis ollut voinut ottaa tätä huomioon valitessani teosta netitse. Voisi tietenkin myös huomauttaa, että siinä on melkoinen ero, haalistuuko teos hiukan vuosien kuluessa vai katoaako se kokonaan olemasta vuoden sisällä hankinnasta… Sana ”haalistua” ehkä jättää teoksen kohtalosta hiukan toisenlaisen mielikuvan kuin mikä nyt oli todellisuus.
Taiteilijakaksikko oli tietenkin pahoillaan siitä, että olin kokenut teokseni kanssa tällaisen pettymyksen ja tarjoutui halutessani lähettämään minulle uuden vedoksen, sillä niitä oli yhä jäljellä. He kertoivat kuitenkin, että tämänkin vedoksen kohtalo tulisi silti olemaan samanlainen, joten minusta ei tuntunut järkevältä pyytää uutta kuvaa, joka sekin haihtuisi olemattomiin seuraavan vuoden kuluessa. Niinpä nielin tappioni ja jäin ihmettelemään, mitä tekisin tuon kadonneen kuvani kanssa.
Aika pian tilanne oli tosiaankin se, että kuva todella katosi täysin. Nyt näyttää siltä kuin seinälläni olisi vain tyhjät kehykset. Ymmärrettävästi tämä herättää vierailijoissa hämmennystä – osa ihmettelee ja osa pitää enempiä kyselemättä seinällä komeilevia tyhjiä kehyksiä jonkinlaisena hauskana kannanottona. Onhan tämä perin mielenkiintoista, mutta hankin silti itse alun alkaen seinälleni värikkään teoksen osaksi kotini sisustusta, joten henkilökohtaisesti tuntuu vähän typerältä, että nyt entisen ihanan väriläiskän tilalla on pelkkää valkoista.
Olen miettinyt kuumeisesti, että mitä tuolle tyhjälle taululle pitäisi oikein tehdä? Jätänkö seinälle, heitänkö roskiin vai jemmaanko jonnekin varastoon paremman suunnitelman puutteessa? Tuskinpa tuota valkoista paperia kukaan haluaa ostaakaan… Tyhjiltä näyttävät kehykset ovat toki mielenkiintoinen conversation piece aina, kun joku tulee kylään, mutta ensisijaisesti haluaisin silti seinälleni jonkun silmin nähtävän teoksen.
Olen keskustellut mystisestä teoksestani lukuisien ihmisten kanssa ja mukana keskustelussa on ollut myös taidealan ammattilaisia. Näkemykset vaihtelevat hurjasti. Osa on sitä mieltä, että teoksessa jotakin on yksinkertaisesti mennyt pieleen, jos sille tapahtuu näin. Osa on puhtaasti tuohtunut koko tilanteen älyttömyydestä. Jotkut näkevät tapauksessa nerokasta keskustelun herättelyä ja kyseenalaistusta taiteen luonteesta ja tarkoituksesta. Onko taide ikuista? Tai kuuluuko sen olla? Mitä taiteilijat itse ovat tällä halunneet sanoa? Mikä on taiteen tarkoitus ylipäänsä? Onko sen tehtävä ensisijaisesti luoda elämyksiä ja herättää keskustelua vai jotakin muuta? Sitähän tämä teos on kiistämättä lyhyeksi jääneen (näkyvän) elinkaarensa aikana tehnyt. Tabula rasa – kirjaimellisesti. :D
Olisi todella mielenkiintoista kuulla teidän muiden mietteitä aiheesta. Sekä näkemyksiä siitä, että mitä tuolle tyhjälle taululle tulisi tehdä? Juuri tuohon paikalle tässä pienessä kodissani toivoisin jotakin näkyvää taidetta tuon haihtuneen tilalle, mutta ehkäpä jossakin tulevaisuuden suuremmassa kämpässä ripustan tuon tyhjän taulun kunniapaikalle hämmennystä aiheuttamaan ja keskustelua innoittamaan. Mutta sitä odotellessa kuulen erittäin mielelläni, millaisia ajatuksia tämä kaikki teissä herättää! Näkeekö joku tässä teoksessa ja sen kohtalossa syvällisempääkin sanomaa?
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: koti, kulttuuri, sisustus, taide
Categorised in: Koti, Kulttuuri
TBT: Oma elämä hallussa
26 92
