Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Ystäväksi?
15 127
Yhteistyössä Asennemedia & Suomen Punainen Risti
Moni yllättyi viime syksynä, kun kerroin kärsineeni elämässäni yksinäisyydestä. On hassua, kuinka yksinäisyyteen liitetään vieläkin jokin omituinen, muka vähän hävettävä leima (aivan turhaan), niin että harva uskaltaa puhua yksinäisyyden tunteistaan ääneen. On vaikea kuvitella, että se työpaikan puhelias ja iloinen tyyppi, suosittu bloggaaja tai samoilla oppitunneilla istuva mukava kaveri voisi tuntea yksinäisyyttä. Tosiasiassa silti varmaan melkein jokainen meistä kokee yksinäisyyttä jossain vaiheessa elämäänsä.
Ystäväpiiriini kuuluu kaiken ikäisiä ihmisiä, mutta olen pitkään miettinyt, että olisi mukavaa löytää itselle joku ihan eri sukupolvea oleva ystävä. Olen menettänyt kaikki isovanhempani kovin varhain ja omaa mummoa tai pappaa minulla ei ole ollut enää yli kymmeneen vuoteen. Mainitsin tuossa yksinäisyyttä käsitelleessä postauksessanikin tällaisen mummokaverin kaipuuni. Olisi ihanaa voida jutustella maailman menosta jonkun aivan eri ikäisen ihmisen kanssa ja ehkä ammentaa oppia siitä viisaudesta ja elämänkokemuksesta, mitä varttuneempi ikäpolvi mukanaan kantaa.
Mummokaverin kaipuu oli jossain vaiheessa jo niin polttava, että suunnittelin jättäväni lähikaupan ilmoitustaululle lappusen, jossa tarjoutuisin ystäväksi ja satunnaiseksi arkiavuksi jollekin naapuruston vanhukselle. Luovuin kuitenkin ajatuksesta ja mietiskelin, voisinko sittenkin löytää ystävän esimerkiksi jonkun järjestön avulla hiukan koordinoidummin.
Olen kuitenkin arkaillut järjestötoimintaan liittymistä siksi, että olen kuvitellut sen vaativan pitkää koulutusta ja melko vahvaa sitoutumista. Itse olen kaivannut nimenomaan sellaista rennompaa, omaehtoisesti etenevää aitoa ihmissuhdetta, joten toistaiseksi en ole uskaltanut vielä järjestöjen suuntaan aktivoitua.
Kävi kuitenkin niin osuvasti, että minulle tarjottiin pari kuukautta yksinäisyyspostauksen julkaistuani yhteistyötä Suomen Punaisen Ristin kanssa – ja nimenomaan SPR:n ystävätoimintaan liittyen. Tuumailin mielessäni, että tämä taitaa olla jokin merkki universumilta, että nyt on oikea hetki edetä asiassa.
Suunnitelmat etenivät kevään mittaan toteutukseen asti ja tällä viikolla viimein pääsin osallistumaan SPR:n ystävätoiminnan muutaman tunnin mittaiselle lyhytkurssille. Kursseja on pidempiä ja laajempiakin, mutta satunnaisesti tarjolla on myös tällaisia pikaversioita ja tällä kertaa ajoitus osui tämän lyhyen kurssituokion kanssa kohdalleen.
Heti kättelyssä kurssilla oiottiin harhaluulojani tällaisesta koordinoidusta ystävätoiminnasta ja innostuin saman tien järjestötoiminnasta ihan uudella tavalla. Vapaaehtoisessa ystävätoiminnassa mukanaolo ei nimittäin vaadi kovinkaan kummoista sitoutumista tai valmistautumista ja osallistumisen tapoja on monenlaisia. Ideana on nimenomaan se, että mukaan voi tulla matalalla kynnyksellä ja omaehtoisesti eikä ystävänä toimiminen vaadi kamalan paljon aikaa tai energiaa. Ja tavoitteena tietysti on, että toiminnan kautta syntyisi aitoja ihmissuhteita, jotka ilahduttavat kumpaakin osapuolta ja antavat molemmille paljon.
Ei siis kannata pelätä, että vapaaehtoisena ystävänä toimiminen kuormittaisi liikaa tai veisi suunnattomasti vapaa-aikaa – kukin mukana oleva voi osallistua omien mahdollisuuksiensa mukaan ja SPR:n kautta voi ystävystyä hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Vaikka itse kaipailenkin nimenomaan vanhuskaveria itselleni, SPR organisoi ystävätoimintaa vanhusten lisäksi myös esimerkiksi nuorille, maahanmuuttajille, mielenterveyskuntoutujille, vangeille ja vammaisille.
SPR:n kautta vapaaehtoiseksi ystäväksi voi ryhtyä ihan kuka tahansa ja eri puolilla Suomea järjestettävien ystäväkurssien avulla saa hyvin perustiedot ystävätoiminnan eri vaihtoehdoista ja oppia vapaaehtoisena ystävänä toimisesta. Oli myös kiinnostavaa kuulla, että SPR:n ystävätoiminta on varsin monipuolista: ystävänä voi siis toimia yhdelle ihmiselle tai vaihtoehtoisesti auttaa useampia esimerkiksi keikkaluontoisten tehtävien tai ryhmätoiminnan kautta.
Oli mahtavaa huomata, miten monenlaisia ihmisiä ystäväkurssille oli päätynyt: nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia. Monella on elämässä tilaa uusille ystäville ja kalenterissa sopivasti aikaa mukaan lähtemiselle. SPR:n ystävätoiminta on mainio kanava löytää uusia ystäviä myös siinä tilanteessa, jos itse kokee olonsa yksinäiseksi. Mikäpä sen parempaa, jos löytää elämäänsä uuden mukavan ystävän ja samalla pystyy auttamaan sekä tuomaan iloa toisenkin elämään.
Jo lyhyt kurssituokio herätti paljon ajatuksia ystävyydestä, yksinäisyydestä ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Putkahtipa muutaman kerran harjoituksia tehdessä päähän sellainenkin miete, että ei näistä opeista ihan jo olemassaolevienkaan ihmissuhteiden ylläpidossa haittaa ole. Vuorovaikutustaitojaan voi nimittäin aina kehittää ihan muutenkin.
Oli hirmuisen kiinnostavaa kurssilla kuulla SPR:n ystävätoiminnassa mukana olleiden tarinoita siitä, millaisia ystävyyssuhteita heille oli vapaaehtoistoiminnan kautta syntynyt. Erityisen vaikutuksen teki koulutuksemme vetäjän kertomus siitä, kuinka hän ujona nuorena tyttönä oli päätynyt SPR:n kautta ystäväksi vanhemmalle, myöskin hiljaisemman puoleiselle rouvalle. Ensimmäisten tapaamisten aikana kahden ujon ja hiljaisen ihmisen jutustelusta ei ollut alkuun tulla mitään, mutta vähitellen kaksikolle tuli tavaksi selailla yhdessä päivän lehteä ja jutella päivän polttavista asioista. Alkukankeuden jälkeen heidän välilleen syntyi lopulta ystävyyssuhde, joka kesti peräti 8 vuotta.
Jäi todella innostunut olo tuosta minikurssista ja nyt vain jään uteliaana odottelemaan, milloin SPR:ltä soitellaan minulle, että sopiva ystäväkandidaatti olisi löytynyt. Toivottavasti pian! Kerron sitten, miten asia etenee. :)
Jos jotakuta muuta kiinnostaa osallistua SPR:n ystäväkurssille ja ystävätoimintaan, niin lisätietoa aiheesta löytyy esimerkiksi täältä ja täältä. Olisi hauskaa myös kuulla, onko jollakulla jo kokemusta tällaisesta ystävätoiminnasta entuudestaan? Tai onko siellä ruudun takana muita, joilla on kiinnostusta vapaaehtoisena ystävänä toimimista kohtaan?
Tags: Ihmissuhteet, Mietteitä elämästä, yhteistyö
Categorised in: Elämä
TBT: Rohkeutta, ystävät!
15 127
