Ihonhoito: 5 arjen suosikkituotetta
Ihokuulumisia ja pohdintaa e-pillereistä
18 84
Olen kertoillut täällä blogissa avoimesti kamppailuistani iho-ongelmien kanssa, mutta nyt ei ole tullut kirjoitettua aikoihin ihoasiaa. Moni onkin kysellyt, mitä iholleni kuuluu tätä nykyä. On ollut tarkoitus tehdä tämä juttu jo aikapäiviä sitten, mutta se on aina muiden teemojen lomassa unohtunut. Korjataan tilanne siis nyt!
Itse asiassa ihoasioista on juuri tällä hetkellä paljonkin sanottavaa, joten toimikoon tämä juttu nyt johdantona useamman jutun sarjalle, koska muuten tämä paisuu sellaiseksi eepokseksi, ettei kukaan jaksa sitä kertaheitolla lukea. Moni blogiani seurannut varmasti tuntee kutakuinkin ihohistoriani, mutta pohjustetaan silti hiukan: takana on lievää aknea, atooppista ihottumaa, suunympärysihottumaa (perioraalidermatiitti viitisen vuotta sitten), 10 suhteellisen huoletonta vuotta ihon suhteen sekä jälleen epäpuhtauksia ja hormonaalista epätasapainoa e-pillereistä luopumisen jälkeen. Aiemmin kirjoittamani jutut e-pillereiden lopettamiseen ja ihoon liittyen voit lukea täältä, täältä ja täältä.
Ihoni ei koskaan ole voinut yhtä hyvin kuin niiden 10 vuoden aikana, joina söin e-pillereitä. Kun päätin reilut 1,5 vuotta sitten luopua hormonaalisesta ehkäisystä, jonka alun alkaenkin olin aloittanut osin iho-ongelmien takia, kehon hormonitasapaino meni sekaisin – ja se näkyi naamassa.
Mitään merkittävää syytä pillereistä luopumiselle minulla ei sinänsä ollut. En ollut kokenut e-pillereiden vaikuttavan mielialoihini mitenkään tai aiheuttavan ilmiselvästi muitakaan pulmia, mutta halusin kokeilla elämää ilman ylimääräisiä hormoneja. Olin kuullut, että monille e-pillerit aiheuttavat esimerkiksi haluttomuutta tai muunlaista apatiaa ja halusin testata, huomaisinko itse vaikutusta omassa elämässäni, jos luopuisin pillereistä.
Rehellisesti sanottuna en huomannut mielialoissani, haluissani tai mitenkään muutenkaan olotilassani hormonaalisen ehkäisyn pois jätettyäni oikeastaan mitään eroa entiseen. Olen varmaankin yksi niistä onnekkaista, joille e-pillerit sopivat eivätkä aiheuta sen suurempia ongelmia. Tiedän, että osalle niistä koituu paljonkin kaikenlaisia vaivoja, mutta yhtälailla todella moni ei kärsi pillereiden kanssa minkäänlaisista sivuvaikutuksista. Ja onhan e-pillereistä toki hyötyäkin sen ehkäisyn ohella esimerkiksi juuri iho-ongelmien hoidossa sekä vaikkapa endometrioosin ja joidenkin syöpien ehkäisyssä.
Ehkä on hyvä mainita myös, että minulla on silti kokemusta myös e-pillereiden aiheuttamista sivuvaikutuksista, vaikka pääasiassa kokemukseni pillereistä ovatkin myönteisiä. Kokeilin nimittäin joskus hetkellisesti eri merkkiä e-pillereissä sen tavallisesti syömäni sijaan. Minulle oli määrätty iho-ongelmien hoitoon Diane Novaa (tai rinnakkaislääke Cypretyliä) ja vaihdoin joskus vähäksi aikaa Yasmineen ihan vain kokeilumielessä. VIRHE! Muutuin muutamassa kuukaudessa sellaiseksi hallitsemattomista mielialanvaihteluista ja raivonpuuskista kärsiväksi hirviöksi, että olin kuin toinen persoona.
Onneksi silloinen poikaystäväni ymmärsi muutoksen johtuvan e-pillereistä ja painosti minut vaihtamaan takaisin entiseen merkkiin. Pahinta itselle siinä hormonisekoilun keskellä oli ehkä se, ettei oikeasti itse tajunnut olevansa mitenkään normaalista poikkeava. Hormoneista johtuneet raivonpuuskat tuntuivat aivan yhtä aidoilta kuin todellisetkin tunteiden ailahtelut elämässä.
Vasta kun poikakaveri sai minut narautettua kiinni itselleni järjettömästä raivonpuuskasta aivan naurettavan pikkujutun takia, tajusin oman käyttäytymiseni absurdiuden. Luovuin kyseisestä pillerimerkistä ja kappas, palauduin omaksi itsekseni parissa viikossa. Sopivan pillerimerkin löytäminen voi todella olla olennaista ja keskenään eri merkeissä saattaa olla valtaviakin eroja. Ei välttämättä siis kannata luopua automaattisesti kokonaan e-pillereistä, jos hormonaalinen ehkäisy tuntuu sopivimmalta vaihtoehdolta, vaan kokeilla jotakin toista merkkiä. Se, että yksi pillerimerkki ei ole sopinut, ei välttämättä tarkoita, ettei mikään niistä sopisi.
Positiivisimpana puolena itse ehkäisyn helppouden lisäksi koin e-pillereissä niiden myönteisen vaikutuksen iho-ongelmiini. E-pillereiden myötä pääsin viimein eroon nuoruusvuosien lievästä aknesta ja iho voi viimein melko hyvin. Juuri iho-ongelmat olivatkin yksi suurimmista syistä, miksi olin pelännyt lopettaa e-pillereitä. Olin kuullut kauhutarinoita aikuisiän aknen puhkeamisesta vielä pitkälti päälle kolmekymppisenä ja teini-iän ihotraumat yhä muistikuvissa ajatus iho-ongelmien paluusta tuntui ahdistavalta.
Itse vältyin onneksi rajummilta ihomuutoksilta, vaikka iho ei todellakaan pillereiden lopettamisen jälkeen ole enää ollut samanlainen sileä vauvanpeppu kuin 10 vuoden ajan sitä ennen. Kaiketi kuvittelin, että kolmekymppisenä ihopulmat olisivat ehkä taaksejäänyttä aikaa ilman pillereitäkin. Olin väärässä.
Ihon kunto vaihteli kovasti ensimmäisen vuoden ajan pillereiden lopettamisesta ja rauhoittui hiukan lopulta, joskaan yhtä vaivatonta ja ongelmatonta siitä ei ole ilman pillereitä tullut kuin mitä se oli pillereiden kanssa. Pillereiden lopettamisen jälkeisen hormonaalisen sekoilun tasaannuttua ihon kunto on vakiintunut sellaiseksi, jota lääkäri vielä nykyäänkin kutsuu lieväksi akneksi. Kosmetologi ei ole käyttänyt nimitystä akne, mutta on silti samaa mieltä, että iho ei edelleenkään ole ihan tasapainossa.
Ensimmäisen vuoden aikana pillereiden lopettamisesta kävin muutaman kerran kokeilemassa HydraFacial-kasvohoitoa, josta olin todella vakuuttunut. Olen miettinyt, että pitäisi varmaankin käydä siellä säännöllisesti, niin näkyisi mahdollisesti pysyvämpiäkin tuloksia, mutta koin kertaluontoisestikin hoidon auttavan ihon tilanteessa paljon: kasvojen iho näytti hoidon jälkeen välittömästi kirkkaammalta, puhtaammalta ja tasaisemmalta. Jos jotakuta kiinnostaa, niin kirjoitin hoidosta viime keväänä tänne blogiinkin.
Viime syksynä, noin 1,5 vuotta e-pillereiden lopettamisen jälkeen, minusta tuntui, että nyt tilanne on alkanut ihon suhteen olla aika vakaa. Ihossa on yhä pientä epätasaisuutta ja epäpuhtautta, mutta pahimmat hormonien heittelyt tuntuivat olevan takanapäin. Muutamat näppylät ja punoitukset sai helposti peitettyä meikillä, enkä suuremmin kokenyt kärsiväni ihopulmista enää, vaikka entinen näpytön ja sileä iho olikin haalea muisto vain. Kuukauden kierto tuntuu myös näkyvän ilman e-pillereitä ihossa selvemmin: tiettyyn aikaan kuusta naamaan puskee aina pari isompaa ja kivuliaampaa finniä muistuttamaan kehossani jylläävistä hormoneista.
Tympeimmältä ihon muutoksissa on ehkä tuntunut juuri se, että yhtäkkiä tunsin taas tarvitsevani paljon entistä enemmän meikkiä. Olen aina tykännyt olla meikin suhteen mahdollisimman luonnollinen ja meikata vain hyvin kevyesti, mutta kun naama kiilteli ja kukki, epäpuhtaudet vaativat enemmän peittämistä ja tuotevalikoimaakin oli mietittävä uusiksi. Ei ollut enää ollenkaan yhtä itsevarma olo lähteä edes ruokakauppaan täysin ilman meikkiä. Itsevarmuus toki on enemmän korvien välissä kuin ihosta kiinni, mutta turhauttavilta iho-ongelmat tuntuivat silti.
Hyvä iho ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys. Olen kamppaillut koko ikäni erittäin hankalan ihotyypin kanssa: hyvin herkkä iho, taipumus atooppiseen ihottumaan ja sen myötä piinaava kuivuus sekä lievä akne – voin kertoa, että kaikki tämä samassa naamassa on melko painajaismainen yhdistelmä hoidettavaksi. On tuntunut aika ajoin suorastaan koomiselta saada kehuja kauniista ihostani, kun itse tietää, miten tuskaisia hetkiä sen kanssa on säännöllisesti vietetty.
Toisaalta useampikin kosmetologi on todennut, että juuri tällainen ihotyyppi on hyvin voidessaan yksi kauneimmista. Tasapainon löytäminen voi kuitenkin olla haastavaa ja tämän tyyppinen iho vaatii aina hurjan huolellista hoitoa. Joskus onkin tehnyt mieli vastata ihokehuihin, että voi kun tietäisitkin, miten tolkuttoman tunnollista ja huolellisesta hoitoa se vaatii, että ihoni pysyy sen näköisenä (eikä aina pysy sen näköisenä hoidosta huolimattakaan). Kadehdin ihmisiä, jotka eivät tiedä iho-ongelmista mitään. Olisi ihanaa, jos asialle ei tarvitsisi uhrata ollenkaan aikaa taikka ajatusta.
Tänä keväänä ihon kanssa on ollut aivan erityistä pulmaa, sillä muutama kuukausi sitten se viheliäinen perioraalidermatiitti puhkesi taas. Ärtyneessä tulehdustilassa olleessa ihossa jo melko hyvin hallinnassa olleet epäpuhtaudetkin tuntuivat äityvän uudelleen pahemmiksi, joten iho on ollut alkuvuodesta kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa. Tästä voisin kuitenkin tehdä vielä ihan oman juttunsa, jotta tämä tarina ei paisu romaanin mittaiseksi.
Olen miettinyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana, että pystyn elämään ihon nykykunnon kanssa ihan hyvin. Epäpuhtaudet, epätasaisuudet ja satunnaiset finnit eivät häiritse niin paljon, ettenkö pystyisi tulemaan niiden kanssa toimeen, vaikka kaipaankin toki sitä suht huoletonta ja näpytöntä ihoa, josta ehdin nauttia melkein 10 vuoden ajan. Nyt kun iho kuitenkin on voinut huonommin, olen oikeasti miettinyt, mikä on syyni olla käyttämättä hormonaalista ehkäisyä, jos se tarjoaisi tässä hetkessä ratkaisun myös suurimpaan osaan ihopulmistani.
Koska en ole kokenut e-pillereiden pois jättämisen suoranaisesti muuttaneen elämässäni tai olotilassani mitään näitä ihoasioita lukuunottamatta, tuntuu hetkittäin vaikealta perustella itselleni, miksi EN käytä e-pillereitä. Kuten viime viikolla kerroinkin, ajatus lapsesta ei ole tällä hetkellä elämässäni ajankohtainen, joten periaatteessa voisin varmasti helpottaa elämääni ja iho-ongelmiani vielä useamman vuoden ajan pillereillä ja luopua niistä siinä vaiheessa, jos/kun ajatus perheenlisäyksestä alkaa tuntua ajankohtaisemmalta. Tällä hetkellä en ole vielä tehnyt asian suhteen päätöksiä, mutta aika näyttää…
Categorised in: Kauneus
Viikon ajatus: hulluudesta
18 84
