17/03/16

Suomi-designin unohdettu tähti: Marjatta Metsovaara

16 79 vallila-metsovaara2

Yhteistyössä Asennemedia & Vallila Interior

Oletteko koskaan kuulleet suomalaisesta suunnittelijasuuruudesta nimeltä Marjatta Metsovaara? Minä en ollut ja veikkaan, ettei ole moni teistäkään. Siitä syystä on aika korjata asia. :) Kansainvälisesti aikanaan todella arvostettu tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaara on jostain syystä jäänyt suomalaisilta unholaan, mutta nyt Metsovaaran elämäntyö on taas pinnalla, sillä Vallila Interior on halunnut kunnioittaa kevätmallistossaan hänen ansaitsemaansa huomiota vaille jäänyttä perintöä.

Vallila tuo osana kevätkokoelmaansa uudelleentuotantoon vuosina 1927-2014 eläneen Marjatta Metsovaaran rakastettuja kuoseja vuosikymmenten takaa. Vaikka 50-60-luvuilla aktiivisimmin uraa luonutta Metsovaaraa palkittiin aikanaan työstään ja osaamisestaan niin Suomessa kuin kansainvälisesti muun muassa Milanon Triennaalissa vuosina 1957 ja 1960, tänä päivänä Metsovaaran mestarillinen työ on paikoin unohtunut. Hän on kuitenkin ollut yksi suomalaisen tekstiiliteollisuuden merkkihenkilöitä viemällä suomalaista designia aktiivisesti ulkomaille ja toisaalta tuomalla maailmalta tänne vaikutteita sekä uusia materiaaleja.

vallila-metsovaara6

Tekstiilialalla toimineen perheyrityksen parissa Marjatta Metsovaara tutustui jo nuorella iällä tekstiilisuunnitteluun isänsä opastuksella ja kipinä alalle syttyi varhain. Hän pääsi opiskelemaan Taideteolliseen oppilaitokseen ja osoitti jo opiskeluaikoinaan vahvaa omaa näkemystä ja oivaltavuutta käyttäessään esimerkiksi sodan jälkeisenä pula-aikana paperia tekstiileissään.

Metsovaara perusti oman yrityksensä vuonna 1954 ja parinkymmenen aktiivisen vuotensa aikana hän ehti suunnitella monia oman aikansa ikonisia kuoseja, jotka erottuivat taidokkuudellaan, rohkeudellaan, kokeellisuudellaan ja upealla värienkäytöllään. Metsovaara tunnettiin erityisesti ilmiöimäisestä värisilmästään ja hän ammensi inspiraatiota työssään niin Suomesta kuin eurooppalaisesta kulttuurista ja luonnostakin.

vallila-metsovaara9

Metsovaaralle oli aina tärkeää suunnitella kankaita nimenomaan ihmisille ja koteihin. Hän ei pitänyt lainkaan elitistisestä suhtautumisesta sisustamiseen ja designiin, vaan toivoi tuotteiden olevan kuluttajille helposti lähestyttäviä.

Suunnittelijan omasta filosofiasta ja kansainvälisestä suosiosta huolimatta moni  suomalainen koki 50- ja 60-luvulla vallinneena yksinkertaisen ja funktionaalisen designin kultakautena Metsovaaran taidokkaat ja rohkean kokeelliset tuotteet tekstiilitaiteena ja ylellisyystuotteina. Tästä syystä Metsovaara ja hänen työnsä jäi aikanaan nimenomaan kotimaassa etäiseksi ja tuotteetkin tuntuivat tavalliselle kansalle saavuttamattomilta. Mahdollisesti asiaan vaikutti myös se, että hän muutti vuonna 1965 Belgiaan ja vietti suuren osan urastaan ulkomailla asuen sekä sieltä käsin työskennellen.

On sääli, että tällainen suomalaisen tekstiiliteollisuuden merkkihenkilö on jäänyt pimentoon. Vallilalla nähtiin mahdollisuus tuoda vanhoja klassikkokuoseja uudelleen esiin ja samalla nostaa Marjatta Metsovaaran elämäntyötä esille. Kevään ja kesän 2016 kokoelmassa nähdään yhteensä 6 Metsovaaran kuosia kaikkiaan 15 eri värissä. Jos kiinnostaa tutustua tuotteisiin ja kuoseihin tarkemmin, ne ovat jo nähtävissä Vallilan verkkokaupassa. :) Olisi mielenkiintoista kuulla, onko siellä lukijoiden joukossa ketään, jolle Metsovaaran nimi olisi ollut entuudestaan tuttu?

vallila-metsovaara7vallila-metsovaara10vallila-metsovaara4vallila-metsovaara12vallila-metsovaara8 vallila-metsovaara14

Kuvat: Vallila Interior

Tags: , , ,

Categorised in: Koti, Kulttuuri

16 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Mulle on tuttu nimi kyllä.

  • Kirsi Lindfors

    Mulle on tuttu, mutta olenkin syntynyt 60-luvulla.
    Tuon viimeisen kuosin verhoja oli muistaakseni parissakin tuttava/sukulaisperheen kodissa ja jos oikein muistan jonain toisenakin väriyhdistelmänä.
    Kävin hiukan katselemassa netistä löytyviä kuvia ja siellä näkyi aika montakin tuttua kuosia, joita on ollut läheisten kodeissa. Lisäksi omistan Top Tip sateenvarjon, jossa on Metsovaaran suunnitelema kuosi.
    Koska olen Hämeestä kotoisin, olen myös käynyt tuolla Urjalassa olleessa taidetekstiilikutomossa lapsena 70-luvulla.

  • Minäkin muistan. Olipa ihana lukea tuosta eo kommentista tuosta sateenvarjosta, koska minullakin on (kyllä) kerrottu sateenvarjo.

  • On tuttu! Opiskelen itse muotoilua ja äitini on sekä opiskellut, että tehnyt töitä tekstiilimuotoilun parissa, joten suomalaiset tekstiilimuotoilijat ovat tuttuja :) Äitiä nauratti taannoin kun ihastelin marimekon silkkipaitaa, jonka kuosin hän muisti elävästi nuoruusvuosiltaan 70-luvulta. Toisaalta ihanan nostalgista, toisaalta toivoisin, että Suomeen saataisiin enemmän uusia taitajia, etteivät vain jo edesmenneet 50-60-luvuilla vaikuttaneet muotoilijat olisi jatkuvasti suurimpana puheenaiheena. Lisää lupaavia nuoria nimiä!

    http://thewildethings.com

  • Ei ollut tuttu, ihan mahtava postaus kiitos tästä! :-) Mielenkiintoista settiä. Piti heti käydä kurkkaamassa niitä kuoseja ja nehän oli aivan ihania. Ihastuin varsinkin Mirandaan.

  • Amaalia

    Kyllä on tuttu nimi, todella tuttu kaikille retron, värien ja suomalaisen suunnittelun rakastajille :). Monet hänen suunnittelemat kuosit on todella suosittuja keräilijöiden keskuudessa. Verhoista maksetaan hyväkuntoisina esim aivan tähtitieteellisiä summia. Kannattaa tutustua Facebookin retroryhmiin, siellä on myös paljon paljon lisää tietoa Metsovaarasta.

  • Vilma

    Vaikka olenkin 90-luvun lapsosia, Metsovaaran nimi on itselleni tuttu lähinnä sen vuoksi, että opiskelen ja työskentelen design-alalla. Hienoa, että Vallila nostaa esille tämän ei-niin-tunnetun kulttimuotoilijan töitä.

  • Lauravanilja

    Ihanan näköinen mallisto :) Metsovaara on tuttu itselleni, ensimmäinen muistikuva suunnittelijasta on mummolassa olleet verhot.

  • saija

    Meillä on lastenhuoneessa Vaaleanpunaiset päiväkakkara-verhot. Ovat olleet isotädin opiskelija-asunnossa ja kulkeutuivat meille kaapin perukoilta jo vuosia sitten. Kauniit ja kestävät aarteet ihastuttavat joka päivä :)

  • Jos todella haluat tietää jotain äitini elämäntyöstä, ota yhteyttä sähköpostilla: katariina.metsovaara@kolumbus.fi
    Olen itse ollut mukana piirtämässä painokuoseja Marjatt Metsovaara Design Ky:ssä vuosina 1975-1980 ja Husaari kuosin leikkasin paperista äidilleni jo vuonna 1963 ollessani vasta 8- vuotias. Vallilan markkinointiviestintä on aika kornia. Tavallisilla ihmisillä oli kyllä 1960- luvulla varaa ostaa Tampellan painokankaita, mutta äitini kudottu tuotanto oli osittain tavallisten ihmisten ulottumattomissa hintansa vuoksi, ja suuntautuikin suurelta osin julkisiin kohteisiin. Kudotut sisustuskankaat veivät Metsovaara Oy:n alunperin menestykseen, ja äiti jatkoi kudottujen kankaiden suunnittelemista aina vuoteen 1991, jolloin joutui luopumaan myös toisesta kutomostaan Belgiassa. Kannattaa tutustua TT Heidi Pietarisen tohtorinväitöskirjaan äitini työstä vuodelta 2009 ”Teen huoneita ja suljen ovia” Lapin yliopistolle, http://www.ulapland.fi/julkaisut, terveisin Katariina Metsovaara-Heikinheimo

    • Erja

      Hei,

      huomaan tämän blogin vasta juhannuksena 2018. Löysin tänään mieheni vanhempien jäämistöstä Marjatta Metsovaaran sinisävyisestä Onnenapila-kankaasta ommellut verhot. Nyt ne koristavat kesäasunnon keittiön ikkunaa. Googlen kuvahaulla löysin kankaan vain ruskeasävyisenä. Valmistettinko sinistä Onnenapilaa Tampellalla vain vähän?

      Terveisin, Erja Maria

  • Kyllä kiitos

    Jokaiselle suomalaista vintagea rakastavalle kyllä tuttu! Pidän kovasti ja käytän myös. Upeat vanhat materiaalit Metsovaaroissa kestävät aikaa ja käyttöä. Villa, pellava, paksut puuvillat… Meillä löytyy pöytäliinoja, verhoja… ja mm. pussilakanoita jotka vanhempani saivat häälahjaksi 1970 ja joiden kangas on edelleen lähes moitteeton. Retroversioilta en valitettavasti uskalla kovin paljon odottaa. Vallilan laatu ei painokankaissa ole vakuuttanut vaikka ulkonäkö miellyttääkin. Sama vaiva kaikissa vintage vs retro -suomidesignissa.

    • Miksi Vallila markkinoisi jonkun ”tuntemattoman” taiteilijan printtejä ja painattaisi niitä jopa mukien koristeeksi, jos ihmiset eivät olisi valmiita maksamaan aidoista vanhoista kankaan palasista? Tulee vain mieleen Maija Isolan lausahdus Marimekon aikanaan yhdellä eurolla ostaneelle Kirsti Paakkaselle, kun hän kysyi lupaa käyttää Unikko-kuosia: tarvitset rahat kipeämmin kuin minä! Äitini jaksoi antaa lehtihaastatteluja viimeisiin vuosiin asti, mutta ei saanut nauttia hyvästä vanhuudesta eikä terveydestä ennen kuolemaansa. Muut hyödyntävät nyt hänen työtään taloudellisesti, ja onneksi en itse kuulu siihen joukkoon. Suon tietenkin Vallilan asiakkaille kaikin mokomin ilon ostaa ”päivitetyillä” värityksillä varustettuja Metsovaara- tuotteita. Kannattaisi odottaa alennusmyyntiä.

  • KateK.

    Hmmmm…. tämä mestari voi olla syystä unohdettu. Kuosit ja printit ovat todella retroa. Täytyy olla todellinen retrointoilija, että näitä jaksaisi pidempään katsella omassa kotona. Mikäpä näitä on ihastella/kauhistella pieninä annoksina. Mutta omassa kotona tulisin näistä merisairaaksi.

  • Merja

    Hieman historiaa, siis tekstiilitaiteen saralta. Jokainen suomalainen 50-60 luvun Tampella-Finlayson kauden lapsi todella tietää ja arvostaa Marjatta Metsovaaran töitä. Tekstiilit olivat ja ovat kuoseiltaan paljon mielenkiintoisempia kuin esim. Marimekon plagiointimallistot. Että se siitä retroilusta. Metsovaara oli erittäin tunnustettu taiteilija maamme rajojen ulkopuolella, mihin valitettavasti suomalaiset nykyään eivät pysty. Vallilan touhuun en ota kantaa, kun en tiedä taustoista. Mukava tosin nähdä tuttuja kuoseja, jotka ovat tälle sukupolvelle uusia. Metsovaara oli monipuolinen taiteilija, ei päällekäypä retrotyyli ollut hänen tuotannostaan kuin osa. Kaikki tekstiiliaa tuntevat arvostavat kyllä hänen elämäntyötään.

  • Liisa Lavi-Eskelinen

    Muistan, kun 60-luvulla ajoimme vanhempieni kanssa punaisella kuplavolkkarilla Marimekon myymälään verho-ostoksille. Palvelu oli erittäin ylimielistä ja töykeää, joten ei siinä kauaa nokka tuhissut kun menimme Metsovaaran tehtaanmyymälään. Siellä oli mitä iloisin palvelu ja upeat kankaat! Meillä vieläkin on mökillä Metsovaaran verhot, paksua tukevaa satiinia. Olohuoneessa punaisesta ruusukuvioisesta kankaasta äiti teki upeat rullaverhot. Makuuhuoneeseen iloisen keltaoranssit verhot. Vielä kun niitä kuoseja saisi, niin ostaisin omaan kotiin!

Related posts