3/03/16

Throwback Thursday: Ihana kamala oma vartalo

18 76 tbt1

Kun blogi muutti tänne uuteen osoitteeseen viime syksynä, suuri osa blogin vanhoista arkistoista liki 9 vuoden ajalta jäi pois matkasta. Tämä ratkaisu tehtiin ihan teknisistä ja visuaalisista syistä, sillä blogipohjan muututtua ja kuvakoon suurennuttua suuri osa vanhoista sisällöistä ei enää vain näyttänyt kauniilta ja toimivalta tällä uudella pohjalla. Kyselin hiljattain teiltä, mitä tuumaisitte blogiarkistojen Throwback Thursdaysta, jonka myötä torstaisin voisi silloin tällöin julkaista blogihistorian helmiä, eniten ikävöityjä juttuja sekä toivepostauksia vuosien varrelta.

Ajattelin aloittaa tämän uuden tradition tänään ja ensimmäiseksi vuoroon pääsee aina yhtä ajankohtainen aihe: oma kroppa. Muistakaa olla lempeitä ja kilttejä itsellenne! Ja koska tämä teema ei vanhene, haastan teidät tarttumaan tuohon vanhan postauksen haasteeseen tänään uudelleen.

Juttu on julkaistu alun perin 5.4.2011. :)

IHANA KAMALA OMA VARTALO

Sain eilen aivan ihanan kommentin lukijalta, joka kertoi saaneensa minun blogini kautta rohkeutta arvostaa omaa vartaloaan. Erityisesti me naiset olemme usein kamalan ankaria itseämme kohtaan. Tuijotellaan vain niitä epäkohtia sen sijaan, että keskityttäisiin hyviin puoliin: milloin on missäkin jotakin liikaa ja milloin taas missäkin jotain liian vähän. Harvan kuulee olevan tyytyväinen omaan kehoonsa – jopa ne täydelliset mallivartaloiset kaunottaret löytävät ulkonäöstään jotakin moitteen sijaa. Ja jos uskaltaakin sanoa olevansa tyytyväinen itseensä, leimataan herkästi itserakkaaksi tai leuhkaksi.

Minä olen varmaan itse selvinnyt näissä jutuissa aika helpolla, koska olen hoikka ja melko sopusuhtainen. Toisaalta ei sitä teini-ikäisenä ja riukulaihana niin mahtavaa aina ollut. Uskon kuitenkin, että hyvä itsetunto ja tyytyväisyys omaan itseen ovat osittain myös omasta asenteesta kiinni. Tietenkin muiden kommenteilla ja vallitsevilla kauneusihanteilla on vaikutusta siihen, mitä ajattelemme itsestämme, mutta myös omaa ajattelutapaa muuttamalla voi muokata käsitystä omasta itsestä. Joskus kun minulla on tosi huono päivä ja peilikuva ei todellakaan ole kaveri, pakotan itseäni keksimään vähintään yhden asian, josta tykkään ulkonäössäni. Se voi olla mitä vain – kivan näköiset hiukset, hoikat sormet, pienet jalat tai vaikkapa kapea vyötärö. Paljon vaikuttaa myös se, millaisia sanoja käyttää omasta kehostaan. Tätä postausta inspiroineessa lukijakommentissa todettiin:

Itselläni on saman tyyppinen vartalo ja olen nyt vasta viimeisen vuoden sisällä alkanut arvostaa sitä. Mulle se on kuitenkin ollut aina “hoikka, aika laiha oikeastaan, leveä lantio ja pienet tissit” – vaikka sinun määrittelysi “kapea vyötärö, KUNNON lantio ja SIRO rinnanympärys” sopivat kuvaan ihan yhtälailla ja ovat kieltämättä paljon mairittelevampia ilmauksia.

You see, asennekysymys. ;) Uskokaa tai älkää, minullakin on omat vartalokompleksini. Minusta polveni ovat rumat, kaulani liian lyhyt, kasvoni tarpeettoman leveät ja hiukseni ohuet. Lisäksi takamukseni saisi olla paljon kiinteämpi ja reisiäkin voisin kaventaa parin sentin verran. Toivoisin myös, että ihoni olisi täydellinen – ei näppyjä, ei punoitusta, ei ihottumaa. Listaa voisin varmasti jatkaa, jos oikein ryhtyisin kaivelemaan, mutta mitä hyötyä siitä olisi? Jo tätäkin listaa kootessa tuli turhaan käytettyä energiaa epäkohtien vatvomiseen. Sitäpaitsi veikkaan, että monia noistakaan epäkohdista ei huomaa kukaan muu kuin minä itse. Negatiivisuus lietsoo huonoa fiilistä ja positiivisen ajattelun kautta voi nähdä asiat myönteisemmässä valossa. Niinpä haastankin teistä jokaisen kertomaan kommenttiboksissa vähintään yhden jutun, mihin olette ulkonäössänne tyytyväisiä!

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä, Kauneus

18 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Oon aina tykänny omasta selästäni tosi paljon (: Tykkään myös kovasti mun ranteista ja huulista. Ja supertykkäys TBTlle!! ^^ Ihanaa Pariisi-reissua!

    • Mahtavaa, että löydät itsestäsi noin monta kaunista kohtaa. :) Ja kivaa myös, että tämä TBT-idea innostaa. Kahlasin eilen aikamoisen läjän vanhoja postauksia enkä päässyt vasta kuin parin vuoden taakse eli eiköhän sieltä löydy vielä kaikenlaista. Osan vanhoista postauksista aion kyllä kuvittaa uusiksi (kuten tämänkin), kun vanhat kuvat ovat joko lainattuja, liian pieniä tai vain estetiikantajuni kanssa liian pahasti riiteleviä. :D

  • Patu

    Opin raskauden aikana tykkäämään vartalostani. Vaikka siinä on edelleen ne tietyt epäkohdat (joista kaikkein huomattavin ja itseluottamusta syövin on jo kymmenen vuotta jatkunut akne johon ei tepsi mikään), olen löytänyt niiden rinnalle runsaasti positiivisia: hoikkuus, leveä lantio, kapea vyötärö, kauniinväriset silmät ja pitkät kaarevat ripset, hyvänmuotoiset ja vahvat kynnet, paksut luonnostaan kivanväriset hiukset ja erityisesti vauvan mukana tulleet raskausarvet ♡ Ja maanantaina ostettu Dermablend on huomattavasti helpottanut kasvojenkin sietämistä, ensimmäistä kertaa vuosikausiin tuntuu oikeasti hyvältä lähteä ihmisten ilmoille!

    • Veikkaan, että raskaus ja synnytys ovat monelle sellainen lempeyttä, armollisyytta ja ylpeyttäkin omassa kehossa herättävä asia – ja syystäkin. Se on ihan mieletöntä, mihin naisen vartalo raskauden myötä taipuu ja millaisen työn se koko prosessin aikana tekee. Että sietääkin olla ylpeä! :) Ja johan siellä tuli paljon suoranaisesti lapsensaantiin liittymättömiäkin kauniita juttuja eli hienoa kuulla, että tällainen lempeys itseä kohtaan on löytynyt.

      Ymmärrän älyttömän hyvin, kuinka akne voi nakertaa itseluottamusta. Itse olen kärsinyt vain lievästä aknesta ja iho-ongelmista, mutta minullakin ne ovat huonoina hetkinä vaikuttaneet paljon fiilikseen omasta itsestä. Ehkä pitäisikin ensi viikon tbt-päivänä julkaista postaus, jonka tein aikanaan ihoon ja itsetuntoon liittyen. Ja mahtavaa kuulla myös, jos olet viimein löytänyt sopivaa kosmetiikkaa, joka auttaa buustaamaan omaa fiilistä. :)

  • mmie

    Itsetunto on kyllä mielenkiintoinen asia. Minusta näissä ulkonäköjutuissa on aika paljon kyse siitä, kuinka sinut on itsensä kanssa muuten. Minulla ainakin tuntuu olevan vaikeuksia pitää ulkonäöstäni lähinnä silloin, kun en muutenkaan tule itseni kanssa toimeen. Eli paljolti se, mitä pään sisällä liikkuu vaikuttaa siihen, mitä näen peilistä.

    • No se on juuri näin! Tuntuu välillä, että huonot tukka- ja naamapäivät kumpuavat todellakin enemmän korvien välistä kuin peilikuvasta. Sitä on niin helppo nähdä kauneutta muissa ja tuntuu suorataan käsittämättömältä, kuinka ihmiset voivat nähdä itsensä niin eri tavoin kuin miten ulkopuolisena heitä katselee. Mutta tämän keksimäni harjoituksen pointti onkin vähän se, että kun sellaisena surkeimmaltakin tuntuvana päivänä pakottaa etsimään ja löytämään itsestään jotakin kaunista, se buustaa jo hitusen tyytyväisyyden tunnetta itseen ja auttaa suhtautumaan omaan kroppaan ja naamatauluun lempeämmin. Kun aikanaan julkaisin tämän postauksen, oli suorastaan riemastuttavaa huomata, kuinka naiset aivat aivan satapäin (postaukseen tuli noin 125 kommenttia) intoutuivat kehumaan itseään. Joidenkin kommenttien ensimmäisistä sanoista huokui sellainen epäusko, että ei minusta löydy mitään kaunista, mutta viimeisillä riveillä paistoi jo riemu, että enpä olisi uskonut että keksisin näinkin monta kivaa asiaa itsestäni. Se oli minusta mahtava esimerkki myönteisyyden ja itsensä hyväksymisen voimasta – vaikka väkisin. :)

  • Elisa V.

    Mä pidän itsessäni mun silmistä, hiuksista ja rinnoista. Joinakin päivinä myös takamuksesta :)

    • Huippua! Toivotaan, että tänään on juuri se päivä, kun noiden muiden kohtien lisäksi myös takamus näyttää erityisen hyvältä. ;)

  • paulal

    Mä en kyllä näe mitään hyvää kropassani tai kasvoissani vaikka kuinka yrittäisin. Ehkä vielä joskus.

  • M

    Tykkään vartalostani: se on siro, mutta vahva ja sitkeä. Myös ihostani, kun nuoruusvuosien akne on selätetty. Samoin luonnollisista värisävyyistäni: ne mahdollistavat sellaisten värien käytön, mistä pidän. Itse asiassa nyt kun ajattelen, olen varsin tyytyväinen ulkomuotooni, vaikka mikään kaunotar en olekaan.

  • En tiedä johtuuko iästä mutta viimeaikoina on enemmän kiinnittänyt huomiota se, mitä olen ja mitä en ole kuin se, miltä näytän tai en näytä. Jokin ulkonäöllinen seikka tai puute ei ahdista tai kiinnosta läheskään yhtä paljon kuin jokin ”luonneseikka”. Hyvä perse ei myöskään korvaa millään lailla sitä seikkaa, jos luonteessa on kovasti kehittämistä. Ehkä se toisaalta myös kertoo siitä, että olen tyytyväinen ulkonäkööni ja kroppaani: Vahvat jalat, pitkät lihaksikkaat kädet, pienet rinnat, kapea vyötärö ja lantio ja jäntevä kokonaisuus. Mieluummin kuitenkin olisin kaikin puolin hyvä tyyppi kuin hyväperseinen. Vai voiko sitä saada molemmat!? Hah.

  • Olen onnellinen siitä, että mulla on suhtkoht pienen kokoiset jalat. :D Kengännumeroni on yleensä 37.

  • k

    Hmm, havaintoja: aloin selvästi pitämään itsestäni vielä enemmän nykyisen mieheni myötä, joka näkee mut jotenki just silleen kun vaan voin toivoa. (Nii, muistetaas kehua toisiammeki :) ) Sitte oon huomannu yhen jännän jutun. Nuorempana ymmärrettävästi häiritsi ihon kunto, vaikka ihan pahasta tilanteesta ei ollutkaan kyse. Nykyään tilanne suht hyvä, mutta oon huomannut, että jos en juo kahvia se on vielä selvästi parempi, joka kerta. Huomaan kuitenkin, että välitän asiasta vanhemmiten vähemmän ja oon hämmästyneenä huomannut, että vaitsen sen kahvihetkeni ihan helposti sen täydellisen ihon ohi :). Nykyään osaa kattoa jotenkin tollasten yksityiskohtien ohi, ja olla kuitenkin tyytyväinen…

  • Sofia

    Luonnonkiharat hiukset omassa luonnonvärissään ja -tilassaan, niin kuin ovat aina olleetkin:)

  • Mira

    Nuorempana vihasin paksuja jalkojani ja näinkin ne aivan valtavina todellisuuteen nähden. Ihailin siroja tyttöjä, juuri tuollaisia kuin sinä Jenni ;) Haikailin lintumaisen ulkonäön perään. Nykyään arvostan ja voin jopa sanoa rakastavani lihaksikkaita, vahvoja ja jänteviä jalkojani. Niistä näkyy vuosien työ, niillä on vedetty lapsuuden jalkapallopelit, ja aikuisiän maratonit ja triathloni. Näissä kavereissa on voimaa ja olen niistä kiitollinen.

  • KatjaV

    Ihana postaus!

    Kroppani on kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta olen siihen tyytyväinen ja sinut itseni kanssa.

    Erityisesti tykkään paksuista luonnonkiharista hiuksistani, lihaksikkaista käsivarsistani, vahvoista jaloistani ja kirkkaan sinisistä silmistäni :) Ihanaa olla juuri minä!

  • Kiitän äitiäni siitä, että olen saanut kasvaa kodissa, jossa ulkonäkö on ollut todella toissijainen asia. Minulla on aina ollut kauniita vaatteita ja äidillä on pettämätön maku, mutta ulkonäöstäni ei ole juuri puhuttu kotona. Ala-asteella eräs poika kiusasi minua lihavaksi, koska olin reilusti sanottuna lapsenpyöreä. Äiti heilautti asialle kättään ja sanoi, että hän oli ripakinttu pienenä koska perheellä ei ollut varaa ruokaan, mutta silti pojat huutelivat läskiksi, koska äidin sukunimi taipui siihen näppärästi. Äiti sanoi, että älä ota sitä henkilökohtaisesti, ”Läski” voisi yhtä hyvin olla ”Tyhmä” tai ”Kuikelo” tai mitä muuta nyt pojankoltiaiset sattuvat keksimään. Vuosia myöhemmin tapasin parhaan ystäväni, joka on erittäin pitkä ja laiha – häntä oli haukuttu ala-asteella mehupilliksi.

    Koska ulkonäköä ei ole korostettu, olen oppinut olemaan vatvomatta sitä. Välillä ajattelen, että voisipa katsoa vähän mitä suuhunsa laittaa ja tsempata liikunnan suhteen, jos tyköistuva villakangastakki nipistää grillikesän jälkeen selästä. Muistan kuitenkin, että tuntui hassulta, kun ystäväni kummisetä mainitsi kolmesti tytön ylioppilspuheessa, kuinka kaunis tyttö on. Tokihan nuori ihminen on kaunis, mutta onko sillä tekemistä ylioppilaaksi valmistumisen kanssa? Jäin myös sanattomaksi, kun kuulin ylä-asteella, että luokkakaverini äiti oli punninnut hänet koko perheen edessä olohuoneessa.

    Mielestäni on huolestuttavaa, kuinka ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa nuoret tytöt elävät. On Kardashiania ja Jenneriä ja bikini fitnesstä. Moni nuori priorisoi ulkonäön oman osaamisensa edelle ja kokee, että ”kauneus” on muita kykyjä arvokkaampaa. Tästä syystä ällöttää esimerkiksi Suomeen rantautunut Victoria’s Secret.

    Kun sanon, että kotona ei ole korostettu ulkonäköäni, tarkoitan myös, että sitä ei ole sen kummemmin kehuttu. Koko asia on jätetty todella toisarvoiseksi. En edelleenkään hirveästi arvosta, jos joku kehuu minua kauniiksi. Haluan mielummin olla tyylikäs tai taitava jossain. Toki on asioita, joita arvostan ulkonäössäni, mutta kaikkein tyytyväisin olen siihen, että voin rehellisesti sanoa, että en haluaisi näyttää keneltäkään muulta. Oma ulkomuotoni on niin kiinteä osa persoonaani, että en vaihtaisi sitä mihinkään. Näin on hyvä.

  • Iidis

    Mulla on kapeat nilkat, isot silmät ja klassiset kasvot, tykkään myös mun solisluista ja hartialinjasta.

Related posts