Laiska ja kiireinen puuroihminen

Yhteistyössä Asennemedia & Elovena

Puuro, suomalaisen ruokavalion kivijalka. Sitä vihataan ja sitä rakastetaan – henkilökohtaisesti minä rakastan. Lemppareitani ovat ihan klassiset kaurapuuro ja neljän viljan puuro, joita olen nautiskellut kausittain kattilatolkulla. Olen ruokien suhteen vähän sellainen sesonkifanaatikko, että ihastun johonkin ruokaan niin palavasti, että syön sitä joka päivä kyllästymiseen asti, kunnes keksin taas uuden suosikin. Samat lempparit kiertävät intohimon ja kyllästymisen kehää muutaman kuukauden kausissa. Onneksi elän yksin… :D

Moni olisi varmasti kauhuissaan ruokailutottumuksistani. Yksin asuvana ja kotoa käsin työskentelevänä yrittäjänä ruokailuajat ja -tavat ovat kaikkea muuta kuin säännöllisiä ja vain itselleen ruokaa laittavana tulee helposti mentyä sieltä, mistä aita on matalin. Eineksiä en sentään puputa, mutta olen huomannut, että yksin asuminen ja kotitoimistolla kökkiminen vaikuttavat itse asiassa ruokailurytmiini ja ateriavalintoihini yllättävän paljonkin.

Monen aamuisin työpaikalle kiiruhtavan voi olla hyvin vaikea ymmärtää sitä, mutta kotitoimistolla ruoka-ajat ja syöminen saattavat ihan oikeasti unohtua. Olen kuullut tätä muiltakin kotoa käsin työskenteleviltä eli kaiketi en ole ainoa, johon lakisääteisten kahvi- ja lounastaukojen puute vaikuttaa tällä tavalla.

Minulla ei koskaan ollut tällaisia ongelmia, kun kävin töissä kodin ulkopuolella, mutta nykyään tilanne on toinen. Kun työpäivää eivät samalla tavoin rytmitä sopimukseen kuuluvat lakisääteiset tauot, vaan töitä tekee itselleen ja intohimolla, on vaikea malttaa pitää paussia. Ja joskus siinä hötäkässä unohtuu myös ihan sellaisia olennaisiakin asioita kuin syöminen tai vessassa käyminen. :D Ehkä pitäisi laittaa vaikkapa herätyskello soimaan lounastauon merkiksi tiettyyn aikaan?

Olen useammin kuin kerran havahtunut jossain vaiheessa iltapäivää siihen, että hyvänen aika, minullahan on aivan kiljuva nälkä – ja eipä ihme, jos lounasaika on ehtinyt vierähtää ohi jo kauan sitten. Ellei työnteon lomaan ole sovittu lounastreffejä, ruokailuhetkeä tulee helposti venytettyä pidemmälle, koska ”kirjoitan vielä tämän yhden kappaleen loppuun… ja vielä tämän toisenkin…” Ja kun näläntunteeseen sitten viimein herää, maha kurnii yleensä jo siihen malliin, että ruoanlaitossa prioriteettisijalla on nopeus.

Yksin asuvana ruokailuun vaikuttaa sekin, että olen aika laiska kokkailemaan vain itselleni, joten syön usein ulkona tai teen kotona vain jotakin mahdollisimman nopeasti ja helposti valmistuvaa. Olen myös tolkuttoman saamaton käymään ruokakaupassa. Myönnän syöväni joskus puuroa monta päivää putkeen ihan vain siksi, etten yksinkertaisesti jaksa raahautua ruokakauppaan. Mikä onni, että pidän puurosta, haha.

Minulle puuro ei oikeastaan yleensä edes ole aamupala. Koen sen olevan omaan makuuni vähän liian tuhti ja täyttävä ateria aamuksi, jolloin yleensä mieluummin surautan itselleni vaikkapa jonkun smoothien. En ole kamalan hyvä syömään runsaita aamupaloja, joten heti heräämisen jälkeen ruoka maistuu helpommin nestemäisessä muodossa. Puuroa sen sijaan popsin usein lounaana, välipalana tai vaikka iltapalana.

Mukavuudenhaluisena ja laiskana puuron ystävänä (ja tiskikoneesta toistaiseksi vain haaveilevana kodinhengettärenä) olen yleensä nauttinut puuroni niiden näpsäköiden puuropussien muodossa. Tiskiä tulee vähemmän, kun puuronsa saa hauduteltua suoraan kulhossa eikä tarvitse päivystää lieden äärellä vahtimassa kattilaakaan. Mikropuurojakaan en harrasta, sillä en omista mikroaaltouunia, joten lisää-vain-vesi-tyyppiset pikapuurot ovat olleet lemppareitani.

Laiska ja kiireinen kokki onkin siis ollut varsin innokkaalla ja uteliaalla mielellä Elovenan uudesta Puurokupista, jonka idea on sama kuin noissa puuropusseissa, mutta pahvipakkaus itsessään toimii kulhona. Nyt puuroateria on entistä näppärämpi napata myös matkaan ja nauttia jossain tien päällä, kun hiutaleiden sekaan tarvitsee vain lisätä kuuma vesi ja kulho kulkee kätevästi matkassa. Esimerkiksi nopeaksi lennosta popsittavaksi lounasevääksi tämä on ihan mainio. Käytännössä homma toimii yksinkertaisuudessaan siis niin, että kuppiin lisätään kiehuva vesi, sekoitellaan lusikalla, laitetaan kansi kiinni 5 minuutiksi ja voilà, puuro on valmista.

Makuja Puurokupissa on tällä hetkellä tarjolla Rouhea pähkinä sekä Vaahterasiirappi. Pähkinällä höystettyä puuroa en valitettavasti hasselpähkinä-allergikkona ole voinut testata, mutta kokeilin tuota vaahterasiirapin makuista puurokuppia. Myönnän olleeni aika skeptinen, sillä en pidä makeista puuroista. En esimerkiksi koskaan lisää puurooni sokeria, joten pelkäsin maun olevan minun mieltymyksiini liian makea. Olin kuitenkin ihan väärässä: puurossa on vain aivan hentoinen vaahterasiirapin aromi ja se olikin tosi hyvää. Muutamassa päivässä on jo hujahtanut parempiin suihin peräti kolme Puurokuppia.

Jos kuitenkin innokkaana puuroihmisenä saa Elovenan suuntaan huikata pientä tuotekehitystoivetta, niin olisi mahtavaa, jos Puurokuppien makuvalikoimaa saisi vielä nykyistä laajemmaksi. Allergikko iloitsisi pähkinättömästä ja täysin sokerittomasta vaihtoehdosta kovasti.

PS. Huomasin, että Puurokuppia on testailtu myös ihanan Musla-blogin puolella ja pitää ihan vinkata teillekin, sillä sieltä löytyi todella herkun kuuloinen resepti vaahterasiirapin makuisten Puurokuppi-vohveleiden tekoon. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: I love food, yhteistyö

Categorised in: Elämä, Koti