A+more by Pupulandia: ihania neuleasusteita Suomesta ja Italiasta
Kevään kaunein hame (ja pohdintaa muotiblogeista)
51 93
Muotiblogit ovat muuttaneet muotoaan paljon sen vajaan 9 vuoden aikana, kun minä olen omaani kirjoittanut. Niistä ilman kasvoja rajatuista selfieistä ja itselaukaisijalla oman yksiön nurkassa räpsäistyistä asukuvista on tultu aika pitkälle. Tiedän, että jotkut muistelevat kaiholla niitä aikoja, kun blogit olivat juuri tuota ja haikailevat sen kotikutoisuuden perään, joka blogimaailmaa silloin leimasi.
Näin bloggaajana sitä tuntee vain iloa siitä, että homma on kehittynyt niistä ajoista eteenpäin. Olisin silloin itselaukaisimen aikoihinkin mieluiten otattanut asukuvani jollakulla osaavalla ihmisellä, mutta kuvaajan puutteessa ratkaisin ongelman noin, vaikka eiväthän ne asukuvat silloin ihan omaakaan estetiikantajuani hivelleet.
Visuaalisena ihmisenä olen itse aina muiden blogeissa nauttinut ilolla kauniista ja laadukkaista kuvista, vaikka voisi sitä asuinspistä ammentaa huonompilaatuisestakin räpsystä. Henkilökohtaisesti en silti ikävöi pokkarikameran epätarkkoja itselaukaisin-räiskäisyjä tai muitakaan sinne historiaan jääneitä blogi-ilmiöitä.
Mutta ovat sitä blogimaailmassa muuttuneet monet muutkin asiat sitten niiden aikojen. Nykyään suosittuna bloggaajana saa nähdä, tehdä ja kokea aika paljon kaikenlaisia juttuja, joista ei muutama vuosi sitten osannut vielä haaveillakaan. On pressireissuja, koekäyttöön tarjottua kosmetiikkaa, showroom-visiittejä… Merkit antavat käyttöön kierrosta poistuvia sample-vaatteitaan ja toisinaan esimerkiksi pienemmät suunnittelijat tarjoavat mahdollisuutta valita mallistostaan jotain omaksi.
Bloggaajan näkökulmasta tämä kaikki on tietenkin hirmuisen mukavaa – kukapa ei ottaisi mieluusti vastaan tällaisia mahdollisuuksia. Ymmärrän silti hyvin, miksi joku saattaa kokea sen vieraannuttaneen bloggaajia lukijoista. Samaistumispintaa on vähemmän, jos se ennen niin tavallisen oloinen naapurintyttö tekeekin yhtäkkiä asioita, jotka eivät itselle olisi ollenkaan mahdollisia.
Kaikessa on puolensa ja minusta se on vain mukavaa, miten blogit ja sosiaalinen media ovat ravistelleet markkinoinnin ja mainonnan ummehtuneita lainalaisuuksia. Pelisäännöt ovat uudella alalla hakeneet muotoaan, mutta alkavat pikkuhiljaa jo olla selkeitä kaikille osapuolille.
Henkilökohtaisesti minua ilahduttaa erityisesti se, millaisia mahdollisuuksia sosiaalinen media on tuonut esimerkiksi pienyrittäjille, nuorille suunnittelijoille tai pienille muotibrändeille. Nyt puhutaan toimijoista, joilla ei ennen olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ostaa mainostilaa sopivassa kohderyhmässä juuri mistään.
Koen, että on win-win-tilanne, jos vaikkapa pieni aloitteleva vaatemerkki tarjoaa lempibloggaajalleen jonkun mieluisan vaatteen mallistostaan. Pieni merkki saa näkyvyyttä, bloggaaja kivan tuotteen mieleiseltään brändiltä ja lukija tietoa ja inspiraatiota kiinnostavasta merkistä, josta ei olisi välttämättä muuten koskaan kuullutkaan.
Markkinointi ei somen aikakaudella olekaan enää suurten ja rahakkaiden etuoikeus, ja se on minusta erittäin positiivinen muutos. Pienenkin toimijan on nykyään mahdollista ponnistaa suurempaan tietoisuuteen nimenomaan sosiaalisen median avulla ilman valtavia taloudellisia panostuksia.
Blogimaailman mennessä eteenpäin syntyy myös kaikenlaisia uusia ideoita ja ajatuksia, millaisia sisältöjä blogiin voisi tehdä. Tiedän, että maailmalla monet (ja Suomessakin jotkut) muotibloggaajat sekä etenkin valokuvaukseen panostavat bloggaajat tekevät paljon myös editorial-tyyppistä inspissisältöä ja asukuvia vaatteilla, jotka lainataan kuvauksia varten vähän samaan tapaan kuin muotilehdissäkin.
Olen aiemmin vierastanut tätä ajatusta itse, koska asukuvissa on ollut tapana esitellä juuri sitä omaa tyyliä ja oman vaatekaapin asuyhdistelmiä, ja olen tykännyt ajatuksesta, että samat vaatteet pääsevät esille moneen otteeseen eri tavoin stailattuna. Sehän nimenomaan antaa inspiraatiota muillekin siitä, miten vanhat tutut voi saada näyttämään tuoreelta hankkimatta aina lisää uutta.
Nyt viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä ajatukselle tehdä asujuttuja myös lainavaatteilla: on kiva päästä testailemaan kaikenlaisia jänniä vaatteita, joita ei välttämättä silti haluaisi ostaa omaksi. On myös hauskaa päästä kokeilemaan omia stailausideoita käytännössä. Ja muutaman kerran tätä nyt kokeiltuani olen miettinyt, että tällaista voisi tehdä enemmänkin. Esimerkiksi nuo viime viikolla julkaisemani Cut & Pret -kuvat on toteutettu nimenomaan lainavaatteilla.
Barcelonan reissulle lähtiessäni otin mukaan myös muita lainavaatteita kokeen vuoksi ja olen nyt kuvannut muutamia asukokonaisuuksia, joissa on yhdistelty omaa ja lainattua. Tämän jutun kuvat ovat yksi esimerkki tällaisesta osin lainakamppeilla toteutetusta asuideasta. Ihastuin palavasti tuohon Marimekon kevätmalliston värikkääseen kellohameeseen, lainasin sen reissulle mukaan, stailasin ja kuvasin. Tykästyin hameeseen siinä määrin, että voi olla, että se pitää vielä hankkia ihan omaksikin, mutta yhtä moni lainassa olleista kuvausvaatteista jää toisaalta myös vain hauskaksi kertaluontoiseksi inspiraatiokokeiluksi.
Minua kiinnostaisikin tietää, että mitä te lukijat tuumaatte tällaisesta? Peukkua ylös vai alas tällaisille kuvauslainakokeiluille? Varmasti tulen tällaisia toteuttamaan fiiliksen mukaan vielä toistekin, mutta olisi ilman muuta mielenkiintoista kuulla teidän mietteitänne? Ja toki myös tästä asusta! Tykkäsittekö?
Translation: Some spring inspiration from Marimekko SS16 collection. Isn’t this a beautiful skirt?
Pusero // sweater Samuji, hame // skirt Marimekko SS16*, kengät // shoes & Other Stories, aurinkolasit // sunglasses BikBok SS16*
* kuvauslainassa / borrowed for the shoot
Photos: Vesa Silver
Tags: blogi, höpötyksiä, muoti, Päivän asut, reissussa
Categorised in: Muoti
Tuulahdus tulevaa syksyä: Whyred AW16
51 93
