Täydellinen hemmotteluloma kotikaupungissa

Yhteistyössä: Asennemedia & Hilton Strand

Yksi maailman parhaista jutuista ovat sellaiset oikein kunnon lomapäivät omassa kotikaupungissa. Sitä tulee usein porhallettua tuttuja reittejä niin laput silmillä, ettei edes huomaa oman kotikaupunkinsa kauneutta ja mahdollisuuksia. Suosittelen lämmöllä viettämään joskus sellaisia päiviä, että laittaa turistilasit päähänsä ja lähtee vaeltelemaan oman kotikaupunkinsa katuja, istuskelee kahvilassa, katselee ihmisiä, kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja arkkitehtuuriin – uppoutuu juuri niihin pieniin asioihin, jotka ulkomaan reissuilla kuuluvat itsestäänselvästi asiaan ja kotona ollessa itsestäänselvyyksinä unohtuvat.

Kaikkein täydellisimmillään lomapäivä kotikaupungissa sisältää myös hotelliyöpymisen – silloin todella pääsee irti omista arkisista rutiineista. :) En ole tainnut koskaan yöpyä hotellissa omassa kotikaupungissani, mutta se on ollut ajatuksissa jo vuosia. Nyt sain vihdoin toteutettua haaveeni ja vieläpä parhaana mahdollisena ajankohtana, kun pääsin yöpymään uudistuneessa Hilton Strandissa ystäväni kanssa syntymäpäiväni aattona.

Meillä oli ystäväni kanssa viikonlopulle suuria suunnitelmia. Kaavailimme ihanaa kaupunkipäivää taidenäyttelyissä ja museoissa, rentoutumista hotellihuoneessamme muutaman viinilasillisen kera, hemmottelua hotellin saunassa ja kasvonaamioita sekä illan kruununa ihanaa illallishetkeä hyvän ruoan parissa. Mutta kuinkas kävikään…

Suuntasimme hotellille joskus iltapäivällä läpi ulkona tuiskuavan lumisateen. Kellahdimme mukavasti hotellihuoneemme sängylle oikaisemaan jalkamme hetkeksi ja ihastelemaan ikkunasta hiljaisena avautuvaa lumista merimaisemaa. Ja siihen jäimme. :D Suuret suunnitelmat kulttuurintäyteisestä päivästä lässähtivät sillä sekunnilla, kun heittäydyimme aivan liian mukavaan sänkyyn viinilasillisten kera. Totesimme, että ehtii sitä museoihin toisenakin päivänä. Kippis!

Itse asiassa en ole tainnut eläissäni viihtyä hotellihuoneessa yhtä hyvin, sillä emme oikeastaan koko iltana poistuneet huoneesta pari kerrosta ylempänä sijaitsevaa saunaa lukuunottamatta. Maailman paras seura, viihtyisä huone ja hyvä viini – mitäpä sitä muuta onnistuneeseen iltaan tarvittaisiinkaan. Illallinenkin nautittiin hotellin omassa Bro-ravintolassa, kun paljastui, että meille olikin yllätyksenä varattu myös illallispöytä. Ruoka ja drinkit olivat erinomaisia, mutta isoin kehu menee henkilökunnalle, joka sulatti sydämet.

Saimme illallisen jälkeen vielä tsempattua itsemme synttäritunnelmiin siinä määrin, että teimme pienen pyrähdyksen Siltasessa juhlan merkeissä. Onneksi kotimatka Hakaniemenrantaan oli lyhyt. Sellaista hiljaisuutta en muuten ole hetkeen kokenut kuin tuolla hotellihuoneessa – meren puolella sijaitsevaan huoneeseen ei kuulunut pihaustakaan liikenteen melusta tai kaupungin hälystä.

Kenties olin jossakin synttärihuumassa, mutta en yksinkertaisesti voi antaa hotellista kuin ylistävän arvion. Kokemus oli suorastaan niin myönteinen, että mietin, voisiko tuonne Hiltoniin jäädä asumaan. Harvoin on ollut hotellissa sellaista fiilistä, että ei oikeasti tekisi mieli lähteä kotiin. Eikä vähiten sen aamiaispöydän takia. Tarjolla oli kaikkea mahdollista, mistä haaveilla saattaa, mutta esteetikko antaa erityisen kunniamaininnan siitä, että kaikki oli niin kauniisti esillä. Huomaa, että suunnittelussa on otettu huomioon kaikki mahdollinen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten.

80-luvulla rakennettu hotelli sijaitsee komealla paikalla, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että ulkoapäin se ei ehkä olemuksellaan vakuuta. Noh, voitte kuvitella, 80-luvun arkkitehtuuri. Ei varmaankaan tarvitse sanoa enempää.

Voin vain kuvitella, miltä hotelli on ennen syksyllä viimein valmistunutta jättimäistä remonttia näyttänyt sisältä. Mutta 80-luvun estetiikasta ei sisätiloissa ollut tietoakaan. Sen sijaan hotelli on oikeasti todella kaunis ja sisustus hyvällä maulla toteutettu. Plussaa on annettava myös siitä, että remontissa on osattu huomioida pieniä käytännön juttuja kuten korkean aulatilan akustiikka. Sympaattisista, erilaisista pöytäryhmistä rakennetussa ravintolassa ei oikeasti kuullut sanaakaan naapuripöydän keskusteluista, vaikka korkean ja avaran, kaakelipintaisen tilan voisi helposti kuvitella olevan tosi kaikuisa.

Kaiken kaikkiaan mitä mainioin hotellielämys ihan täydellinen synttäriviikonloppu! Voitte olla varmoja, että hemmottelen itseäni tällaisella minilomalla omassa kotikaupungissani vielä joskus toistekin. :) Ensi kerralla toivon kyllä pääseväni sinne taidenäyttelyyn asti… Ehkä toteutan tänä viikonloppuna sen, mikä synttärihuumassa jäi väliin!

Aamiaisravintolan sinivalkokuvioinen katto ja valaistus olivat ihan uskomattoman kauniit.

Ei ole juuri mitään kamalampaa kuin se, että hotellin aamiaispöydässä on vain lötköä pekonia. Mutta Hiltonissa asia oli ratkaistu niin, että joka makuun löytyi jotakin: tarjolla oli nimittäin erikseen sekä löysäksi jätettyä että rapsakaksi paistettua pekonia. :D

Hemmotteluviikonlopun selviytysmispaketti

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: reissussa, yhteistyö

Categorised in: Elämä, Matkat