Vihreä syksy

En ole mikään maailman intohimoisin talvi-ihminen, eikä minua juuri surettaisi, vaikka kylmä ja pimeä kausi olisi muutaman kuukauden lyhyempikin. Myönnän silti iloitsevani vilpittömästi tästä pakkasesta ja lumesta, koska en tiedä, miten kauan pidempään olisin jaksanut sitä märkää ja pimeää harmautta. Nyt sentään paistaa aurinko ja lumikin tuo ihanasti valoa. Eli hei vain talvi, toivotan sinut lämmöllä tervetulleeksi! Älä silti viivy liian pitkään… ;)

Enpä ole tainnut koskaan aiemmin nähdä, että jouluaattona vanhempieni kotipihan nurmikko olisi yhä vihreänä. Tosin vihreä on ollut teemavärinä minulla viime aikoina muutenkin. Se on hivuttautunut elämääni ja vaatekaappiini pikkuhiljaa. Vihreä vallankumous alkoi jo vuosia sitten pastellisesta mintusta ja tummemmistakin sinivihreän sävyistä, mutta on vähitellen ottanut lisää jalansijaa kirkkaanvihreiden, lempeiden tummanvihreiden, voimakkaiden jadevihreiden ja luonnollisten havunvihreiden sävyjen muodossa. Nykyään voisi jopa sanoa, että vihreä on yksi ylivoimaisista lempiväreistäni.

Oliivinvihreä tosin on yksi niistä sävyistä, jotka olen kokenut vähän vaikeaksi yhdistää omiin väreihini, vaikka kyseisestä sävystä pidänkin. Liian harmahtavat tai rusehtavat vihreän sävyt eivät vain jotenkin sovi minulle. Toisaalta ihmiset ovat väriasioissa useinkin vähän liian varovaisia ja kuvittelevat usein, ettei joku tietty väri sovi heille, vaikka viime kädessä kyse olisi vain siitä, ettei sitä juuri oikeaa sävyä ole vielä löytynyt. Olen sovituskopeissa haastanut itseäni monesti kokeilemaan sellaisiakin värejä, joiden olen kuvitellut olevan täysin vääriä minulle – ja yllättynyt monta kertaa positiivisesti.

On ylipäänsä ollut hauskaa huomata väriasioissa, että oikeastaan melkein kuka tahansa voi käyttää mitä tahansa väriä, kunhan löytyy niitä itselle sopivia sävyjä. Jokaisesta väristä ja sävystä on olemassa kylmempiä ja lämpimämpiä variaatioita, tummempia ja vaaleampia vaihtoehtoja. Ja jos joku itselle mieluisa väri ei kerta kaikkiaan tunnu sopivan kasvoja vasten, sitä voi aina kokeilla alaosissa tai asusteissa.

Ihastuin tähän Ann-Sofie Backilta saamaani takkiin verkkokaupan puolella, mutta olin epävarma, mahtaisiko tuo armeijanvihreä sävy sopia minulle lainkaan. Turhaksi osoittautuivat epäröinnit tässäkin tapauksessa. Kun viimein pääsin takkia sovittelemaan, jonnekin oliivin ja havunvihreän välimaastoon taittuva sävy tuntuikin ihan passelilta. Näin sitä taas nähtiin, että ennakkoluulot vain romukoppaan ja huihai!

Translation: This autumn and winter has been all about green to me. It has slowly started invading my closet and I don’t mind at all. Mint green, teal green, bright green, pine green, dark green, army green, you name it. I welcome it all! Only olive green has felt a little challenging for my tones but this specific Ann-Sofie Back coat seems to be working just fine despite the olive shade. :)

Takki // coat Ann-Sofie Back*, kaulahuivi // scarf La Alpaca*, nilkkurit // shoes Terhi Pölkki*, hansikkaat // gloves Calvin Klein*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Tags: muoti, Päivän asut, uutta vaatekaapissa

Categorised in: Muoti