Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Pysähdy hetkeksi
19 92
Pystytkö sinä istumaan 15 minuuttia hiljaa tekemättä mitään? Tuttavani heitti minulle haasteen: yritä irroittaa jokaisesta päivästä vartti tietoiseen rauhoittumiseen. Kuulostaa suorastaan naurettavalta, mutta minun ajatuksissani 15 minuutin hiljainen tekemättömyys tuntuu aivan mahdottomalta. Missä välissä muka ehtisin? Miten malttaisin millään istua vartin tekemättä mitään – olla vain? Minulla olisi niin paljon parempaakin tekemistä. Kaverini tokaisi minulle: ”Jos tehtävä tuntuu vaikealta, sitä enemmän sitä tarvitset.”
Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että aloitan viidestä minuutista ja kun se sujuu, yritän vähitellen lisätä aikaa. Jospa jossain vaiheessa pääsisin 15 minuuttiin asti. Kaverini lupasi ryhtyä mentoroimaan minua, kunhan ensin kykenen tuohon varttiin päivittäin. Matka siihen hetkeen taitaa olla vielä pitkä, sillä toistaiseksi en ole yhtenäkään päivänä saanut pidettyä kiinni edes siitä viiden minuutin rauhoittumisesta, vaikka tästä keskustelusta on jo liki viikko. Olkoon se vaikka uuden vuoden lupaukseni, että yritän päivittäin ottaa hetken ihan rauhassa.
Olen jo vuosia miettinyt, että minun olisi hyvä opetella hiljentymään ja rauhoittumaan. Muistan kirjoittaneeni tänne blogiin jo monta vuotta sitten, että minulle voisi tehdä hyvää opetella meditoimaan. Meditointi oli joskus ajatuksissani jokin mystinen tyhjyyden tila, jota en kokenut ikinä voivani saavuttaa.
Oli aikanaan suuri valaistumisen hetki, kun meditaatiovalmentaja kertoi minulle, ettei mieltä tarvitse meditoidessa mitenkään tyhjentää ajatuksista – eikä se luultavasti olisi ihan mahdollistakaan. Olin kuvitellut, että pään pitäisi olla meditaation aikana kuin valkoinen tyhjä paperi, mutta eihän kukaan (?) sellaiseen pysty. Tuntui suorastaan mullistavalta, kun valmentaja kertoi minulle, ettei meditaatiossa olekaan kyse siitä, ettei saisi ajatella mitään. Enemmänkin ajatusten voisi antaa vain vaeltaa vapaasti, mutta ei saisi takertua mihinkään ajatukseen jumittamaan. Oikeastaan kyse on sellaisesta ajatusten vapaasta virtauksesta ja siitä, että niiden antaa vain mennä.
Ehkä lähimmäs meditaatiota olen elämässäni päässyt vajaa vuosi sitten Portugalissa meren rannalla istuessani (ja siitä syystä valitsin kuvitukseksikin otoksia juuri sieltä). Se on ollut ehkä vaikuttavimpia hetkiä elämässäni koskaan – hetkiä, joissa asiat asettuvat perspektiiviin. Olen usein matkan jälkeen palannut niihin tunnelmiin, kun ongelmat ja murheet uhkaavat pään sisällä paisua liian suuriksi. Siitä huolimatta arjen keskellä on tuntunut aivan hillittömän vaikealta pystyä irroittautumaan jokapäiväisestä pyörityksestä edes viideksi minuutiksi kerrallaan.
Tuttuni on oikeassa. Jos pysähtyminen tuntuu vaikealta, on todennäköisesti juuri sen tarpeessa. Olen ottanut askeleita armollisempaa ja sallivampaa elämää kohti tänä syksynä, kun olen esimerkiksi antanut itseni ottaa blogin suhteen hiukan rauhallisemmin ja kirjoitellut normaalia vähemmän. Kun on tuntunut siltä, ettei pysty tai jaksa, olen antanut itseni olla rauhassa. En ole syyllistänyt, en pakottanut. Jo se on ollut jossain määrin minulle uutta. Sitä osaa usein olla itseään kohtaan niin hirmuisen vaativa ja ankara – minun kaltaisilleni ihmisille on huomattavasti vaikeampaa muistaa lempeys ja armo.
Miksi 15 minuutin irroittaminen vuorokaudesta tuntuu niin vaikealta? Tai edes viiden? Sehän on kokonaisuuden kannalta aivan merkityksetön aika – noin 16 valveilla vietetyn tunnin joukossa aivan mitätön hetki. Koskaan ei ole niin kiire, ettei olisi aikaa istua alas viideksi minuutiksi. Tai jos on, niin prioriteetit lienevät pielessä. Miksi en halua suoda itselleni tuota hetkeä? Miksi en pysty siihen? Sehän on suora panostus omaan hyvinvointiini.
Olen päättänyt, että aloitan tuon 5 minuutin hiljaa olemisen tänään. En uuden vuoden kunniaksi 1. tammikuuta enkä uuden viikon kunniaksi huomenna, vaan tänään. Veikkaan, että moni teistäkin olisi hiljentymisen ja rauhoittumisen tarpeessa. Kuka on mukana? Ja kaikki meditaatiogurut, vinkkejä onnistumisen maksimoimiseksi saa ilman muuta jakaa kommenttiboksissa.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, hyvinvointi, Mietteitä elämästä, portugali, reissussa
Categorised in: Elämä
Mikki ja mekko
19 92
