20/11/15

Vahvaa suorittamista

38 82 Näyttökuva 2015-11-20 kello 10.17.28

Minulla on ollut pitkin syksyä vähän sellainen saamaton ja hajamielinen olo ja motivaatiota tehdä ylipäänsä yhtään mitään on saanut hiukan haeskella. Välillä on suorastaan naurattanut tämä oma aikaansaamattomuuteni. Kaikkein vaikeimpia tuntuvat joskus olevan juuri ne arkisimmat asiat ja minua huvittaa, kuinka onnistun unohtamaan ja vitkuttelemaan kaikenlaisten typerien pikkujuttujen kanssa loputtomiin. Tosin osa näistä ei liity vain tähän syksyyn…

Siihen on syynsä, miksi esimerkiksi tein ex-poikaystäväni kanssa diilin, että roskapussien vieminen olisi hänen vastuullaan siinä missä minun hommani olisi pedata sänky. Sängyn petaaminen – ei ongelmaa. Roskapussin vieminen – hitto, tuo on lojunut tuossa nyt viikon! :D

-Inhoan käydä ruokakaupassa. Saatan hyvinkin syödä monta päivää vaikka pelkkää puuroa, koska en vain jaksa mennä kauppaan. :D

-Pari päivää sitten jouduin pukemaan jalkaani violetit sukat, koska yhtiäkään mustia ei ollut puhtaana. Koska en edelleenkään muistanut pestä pyykkiä, eikä sukkalaatikossa ollut kuin riemunkirjavia sukkia, seuraavana päivänä puin sitten sukkahousut. NYT olen viimein saanut sukkapyykin pestyä.

-Niin tosiaan se roskapussi. Se on valehtelematta odottanut tuossa eteisessä viemistään nyt noin viikon. Ongelma on se, että minulla tulee aamuisin aina niin kiire, ettei muka millään ehdi käyttää sitä minuuttia roskapussin viemiseen.

-Harmittelin tällä viikolla, kun olin lähtenyt liikenteeseen ilman kameran muistikorttia. Pelkällä kameralla ilman sitä muistikorttia ei nimittäin tee juuri mitään. :D Ja sitten toistin saman heti seuraavana päivänä. Hyvä Jenni!

-Matkalaukun purkaminen reissun jälkeen on aivan ylivoimainen tehtävä. Se saattaa lojua avattuna parikin viikkoa ennen kuin saan aikaiseksi siirtää tavarat omille paikoilleen. New Yorkin reissun matkatavarat on onneksi purettu jo ainakin viikko sitten, mutta itse matkalaukku nököttää yhä tuossa olohuoneen nurkassa. Sen siirtäminen yläkaappiin: aivan liian haastavaa.

-Olen nyt ehkä noin kolme vuotta suunnitellut vieväni muutaman taulun kehystettäväksi…

-Tällä hetkellä ei ole yhtään lamppua palaneena, mutta muistan saaneeni raahattua itseni lamppuostoksille vasta, kun makuuhuoneen kolmen lampun valaisimesta kaksi oli jo palanut ja seuraavasta olisi ollut tiedossa täysi pimeys. :D

-Yleistä sähläystä tältä viikolta: hyppäsin pari päivää sitten väärään raitiovaunuun, joka oli matkalla aivan väärään suuntaan. Onneksi kerrankin oli sellainen poikkeuksellinen tilanne, että minulla ei ollut mihinkään kiire.

-Minulle on useammin kuin kerran käynyt niin, että postiin saapunut paketti on palautunut lähettäjälle, koska olen unohtanut mennä hakemaan sen ajoissa. Niin, sitä hakuaikaahan on aina joka paketin kohdalla vähintään kaksi viikkoa…

Vahvaa suorittamista jo vuodesta 1984. Jakakaa ihmeessä omia onnistumisianne, niin ei tarvitse tuntea olevani yksin. :D

Tags: ,

Categorised in: Elämä

38 82

38 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Avaruusapina
    - 20.11.2015 08:29

    Mulla on diagnosoitu adhd, joten kyllä – kuulostaa tutulta ja kerro vielä sadalla :D

    Vastaa
  • Jenni
    - 20.11.2015 08:57

    Kääk, näitä tulee koko ajan mieleen lisää. :D Pitänee jatkaa listaa täällä kommenttiboksin puolella jossain vaiheessa!

    Vastaa
  • Juuli
    - 20.11.2015 08:57

    Voi hitsi Jenni, oot vaan niin ihana :-D <3

    Osaan samaistua niin moneen kohtaan, mutta etenkin tohon ruokakaupassa käyntiin. Siis en tiedä mikä siinä onkin niin epämiellyttävää?!? Silloin kun seurustelin ja oli toinen siinä seurana, niin se oli ihan mukavaa puuhaa, mutta nyt yksin käydessä välillä jopa ahdistavaa :( varsinkin jos on kauhee ryysis. Pitää varmaan kohta hakeutua johonkin terapiaan :-D

    Vastaa
    • Jenni
      - 23.11.2015 09:24

      Hahah! Noooh, kenen mielestä ihana ja kenen mielestä aivan raivostuttava. ;) Minun kanssani samaan asuntoon joutuva ei välttämättä ole aina yhtä ihastuksissaan. :D

      Vastaa
  • Tiitu
    - 20.11.2015 09:00

    Olen juurikin kuuluisa tällaisesta arjen saamattomuudesta! Matkalaukku voi lojua puoliksi tyhjänä viikkoja matkan jälkeen ja roskapusseja voi kertyä eteiseen parhaassa tapauksessa kolme ennen kuin ”ehdin” viedä ne pois. Muutin alkukeväästä uuteen asuntoon ja edelleenkään en ole saanut aikaiseksi hankkia lamppuja kaikkiin huoneisiin. Yliopiston kirjaston kirjoja saattaa olla lainassa vuoden putkeen, kun en saa aikaiseksi viedä niitä pois, vaikken edes aikoisi lukea niitä. Hassuahan tämä on siksi, että muuten olen erittäinkin aktiivinen ja suorittajatyyppinen ihminen. Suorittajuus kuluu vaan loppuun tärkeämmissä aktiviteeteissa ennen kuin arjen pikku askareet tulee hoidetuksi (;

    Vastaa
    • Jenni
      - 23.11.2015 09:29

      Mikä siinä onkin, että muuten kovin produktiivinen ja aktiivinen ihminen voi näissä arjen askareissa olla niin saamaton ja toivoton. :D Lohdullista kuulla, etten ole ainoa! Ja tuo kirjaston kirjojen uusiminen on minullekin tuttua. Minulla taisi olla muutama kirja yliopistolta lainassa sen täyden laina-ajan ennen kuin sain palautettua, kun niitä ei vain enää voinut uusia. :D

      Vastaa
  • Siiri
    - 20.11.2015 09:32

    Toi roskapussi, i feel ya! Miksi se on niin suuri suoritus. Pahviroskista puhumattakaan… Oon kyllä ihan samanlainen, monet pikku jutut on niitä mitä ei millään saa hoidettua. Varsinkin semmoset joiden kanssa pystyy hyvin elämään. Esimerkkinä olen asunut nykyisessä asunnossani 7kk ja ovessa lukee edelleen edellisen asukkaan sukunimi. Miksi huoltofirmalle soittaminen on niin ylitsepääsemätöntä!?:’D Mutta onhan se kiva että joka kerta kotiin tullessa saa muistutuksen siitä, että on aikaansaamaton vätys :-D

    Pakko muuten mainita, että luin sun blogia joskus aikoja sitten tosi aktiivisesti mutta sitten se jotenkin jäi. Nyt löysin sut snäpistä jonkun suosituksesta, ja sitä myötä eksyin jälleen blogisi pariin – onneksi eksyinkin! Ja onneksi löysin myös snäppisi, ne on ihan huikean hauskoja ja ajoittain ihanan pohtivia! Ihan kuin ystävän juttelua kuuntelisi :-)xx
    Ihanaa viikonloppua! Ja vie roskat!

    Vastaa
    • Jenni
      - 23.11.2015 09:31

      No sanopa se! :D Ai että nauratti tuo, kuinka väärä nimi ihanasti muistuttaa joka kerta kotiintullessa saamattomuudesta. Ja hei ihan mahtavaa, että olet päätynyt snäpin innoittamana taas seurailemaan. :)

      PS. Vein roskat! Ja sain siirrettyä reissujen jäljiltä olohuoneen nurkassa ties monetta kuukautta nököttäneet matkalaukutkin yläkaappiin. ;)

      Vastaa
  • Sofia
    - 20.11.2015 09:42

    Mä taas tykkään kauheesti käydä ruokakaupassa, harhailen siellä kaikkien tarjousten perässä ja saatan ostaa lopulta kaikkea muuta paitsi mitään järjellistä syötävää :D

    Sen sijaan mun heikkous on postit. Jos nään, että on tullu lasku, saatan antaa sen lojua pöydällä avaamattomana kunnes alan arvella, että on menny jo niin pitkä aika, että eräpäivä menee umpeen. En tajua miksi, saman verran se maksaa vaikka maksais hetikin. Mut jotenkin se vaan tuntuu niin kamalan työläältä.

    Vastaa
    • Jenni
      - 23.11.2015 09:32

      No kaupassakäyntitottumuksesi kuulostaa kyllä ihan minulta. :D Mutta minun on vaikea saada itseäni sinne markettiin asti… Ja mitä ihmettä minulle on tapahtunut noiden postienkin suhteen? Olen aiemmin ollut niin täsmällinen ja tunnollinen, etten varmaan 10 vuoteen maksanut yhtään laskua myöhässä. Toista se on nykyään…

      Vastaa
  • Tepita
    - 20.11.2015 09:56

    Ihanaa, meitä on muitakin! Se roskapussi, mikä siinä voi olla niin vaikeaa?! :D Itselläni ei niinkään kiire toimi tekosyynä, mutta mielestäni minulla on aamulla aina liikaa kasseja ja pusseja mukana, joten roskis ei vaan nyt mahdu tuon parin askeleen matkan päähän asti messiin!

    Ja tuokin tuttua, että on vedetty pelkkää tonnikalaa kun muuta ei ole löytynyt kaapeista ja kauppaan on ”liian pitkä matka”. Oi että, joskus (…usein!) ei vaan jaksa :D

    Vastaa
    • Jenni
      - 23.11.2015 09:34

      Roskapussi – paholaisen keksintöä! :D Ajattelen aina itse niin, että harmittaisi kamalasti jos ratikka hurauttaisi juuri täpärästi nenän edestä. Ja sitten ärsyttäisi, että miksi käytin sen minuutin tällaisella hetkellä siihen roskapussiin. :D Naisen logiikka! <3

      Vastaa
  • emzi
    - 20.11.2015 10:09

    Ai että on tuttu tuo roskapussin vieminen! En ikinä vaan saa sitä mukaan aamulla. Eilen sain sen vietyä vaan siksi että iskä ja pikkuveli olivat mukana. :D #laiskamikälaiska

    Ruokakauppaan meno on kans ihan kauheeta. Pitäisi varmaan alkaa tilaa ruokakassin himaan :D

    Vastaa
  • Tua
    - 20.11.2015 10:14

    Tuttuja juttuja! Poikaystävä ehtii aina kyllästyä täysiin roskiksiin, ja vie ne sitten itse. En valita :D Kaikkein eniten häntä kuitenkin tympii saamattomuuteni suihkuun menemisessä iltaisin! Henkilökohtaisessa hygieniassani ei siis ole mitään vikaa, ja joka ilta kyllä suihkussa käyn, mutta kun en millään jaksaisi sinne mennä. Alkaa vaan palella, hyi. Jokailtainen keskustelu sohvalla menee jokseenkin näin: -Pitäis mennä suihkuun. -No ala mennä! -Joo. Ja kohta kello onkin jo yksitoista, poikaystävä on mennyt nukkumaan jo pari tuntia sitten, enkä ole vieläkään käynyt siellä hemmetin suihkussa!

    Vastaa
  • Mira
    - 20.11.2015 10:36

    Hahahaa ihana postaus Jenni! Ja siis et oo todellakaan yksin (tosin en siis mäkään). Roskapussin vieminen on täälläkin tosi hankalaa, oon joutunut vähän joustamaan biojätteen keräämisestä, koska yleensä roska-astiassa odottaa myös kivat muut yllärit, kun biopussi on muhinut siellä aikansa. Myös pakolliset puhelut kuten hammaslääkärinvaraus tms. saa oottaa siihen, että ne on aivan pakko hoitaa. Ja kakun päällä lahjakortit. Mikä niissä onkin, että aina pitää jättää viime tippaan niidenkin käyttö ja etsiä kissojen ja koirien kanssa, minne on sen huomenna erääntyvän kortin jemmannut :D Kivaa ja toimeliasta viikonloppua meille kaikille!!!

    Vastaa
  • HANNA
    - 20.11.2015 11:16

    Samaistun tohon roskien viemiseen ja kaupassa käyntiin :D

    Vastaa
  • Jenni
    - 20.11.2015 12:14

    Aiettä, tämä postaus ja kommentit on kuin terapiassa kävisi. Täällä toinen ihan samanlainen! Työasiat + muun tärkeän kyllä hoidan koska, no, ne on tärkeitä, mutta muut sitten… Uh. Posteja on tosiaan palautunut lähettäjälle, kauppan ei viitsi mennä, hiljattain olisin saanut palutuksina jostain pankkihommasta 100€ mutten saanut mentyä pankkiin sitä hakemaan! Matkustan myös aika paljon, ja maksan aina ylihintaa lentolipuista koska en saa varattua niitä ajoissa. Puhumattakaan siitä rahamäärästä mitä olen eläessäni syytänyt eri kirjastoille. Mitenköhän tästä pääsisi eroon? :D

    Vastaa
  • Erika
    - 20.11.2015 12:33

    Saamattomuutta on täälläkin tänään… En nimittäin millään vitsisi pestä vessaa. Onneksi sentään sain silitettyä huomiset pikkujouluvaatteet. :D

    Vastaa
  • Iida
    - 20.11.2015 12:40

    Pystyn niin samaistumaan tuohon roskien viemiseen. Mikä siinä onkin niin vaikeaa. :D Toinen ”vaikea” asia on erilaisten aikojen varaaminen. Olen tässä nyt useamman viikon miettinyt, että pitäisi päästä kampaajalle leikkauttamaan otsatukka. Kai sitä vihdoin pitäisi soittaa, koska otsatukka alkaa roikkumaan ihan kunnolla jo silmillä ja ehtii kuitenkin kasvamaan entisestään, koska kampaaja-aikani menee varmaankin yli viikon päähän… :D Ei oo helppoa ei.

    Vastaa
  • Anni Jää
    - 20.11.2015 13:04

    Ai että, kuulostaa niin meikältä! :-D Valokuvauksessa mukana olleet vaatevaihtoehdot ovat olleet nyt noin kuukauden vaatehuoneen lattialla. Lapsen hammaslääkäri on pitänyt varata kaks viikkoo. Kaikki pyykkikorit pullistelee. Vaipparoskista ei onneks voi karmean hajun vuoksi jättää viikoks lojumaan…

    Vastaa
  • Radamsa
    - 20.11.2015 13:37

    Kirjaston kirjojen uusiminen! Eräpäivämuistutus tulee pari päivää etukäteen- jaasiaahan ei siis voi hoitaa heti, koska olisi pari päivää lyhyempi se seuraava laina-aika ;D. Yleensä uusimisen muistaakin tehdä vasta sitten kun tulee ilmoitus ekasta myöhästymismaksusta…
    Muita vaikeita: rintsikoiden pesu, tiskit, biojätteen vieminen(koska levähdysriskin takia vietävä sangossa eli ei edes teoriassa voi viedä kotoa lähtiessä), säilytettävien paperien kansiointi…

    P.S. ihana tuo kuva/asu!

    Vastaa
  • p
    - 20.11.2015 14:49

    Tossa sukkatilanteessa on tullut välillä meneteltyä niin, että kun tietää, ettei puhtaita sukkia ole, ottaa äkkiä illalla, vaikka hampaiden pesun yhteydessä, pyykkikorista yhdet sukat ja pesee ne ainakin kuumalla vedellä ja laittaa aamuksi kuivumaan……:D

    Vastaa
  • Leena
    - 20.11.2015 15:38

    Voi että, miten lohdullista lukea näitä! <3 En edes jaksa luetella kaikkia niitä asioita, jotka täällä odottavat tekemistään… Ehkä sekin on sitä kuuluisaa saamattomuutta? ;-)

    Vastaa
  • Sape
    - 20.11.2015 15:48

    Voi apua, joka kohta suoraan mun elämästä. :D :D

    Vastaa
  • Mom
    - 20.11.2015 16:12

    Voi kun ihana postaus!:D
    Olen kyllä monen lapsen äiti, mutta silti hyvin pitkälti yhtä höhlä…♡
    Eihän minun pitäis varmaan edes lukea sinun blogia, vaan jotain ihan toisenlaista blogia?! Löydän itseni kuitenkin aina täältä.;)
    En todellakaan viitsi kertoilla höhlämäisyydestäni tämän enempiä, mutta kylläpäs kuulostikin tutulta! Hih.
    Raja menee minulla lasten hyvinvoinnissa, sitä en uskalla tietoisesti riskeerata, mutta siihen asti…kaikenlaisia piirteitä sitä itsestään löytää!;)

    Vastaa
  • Katih
    - 20.11.2015 19:38

    Minä tuijottelin taannoin varmaan muutaman kuukauden ajan verhokiskosta irronnutta nipsua ennen kuin sain aikaiseksi kiinnittää sen. Tarvitsin sen tekemiseen nimittäin jakkaraa, jonka päällä on yleensä silitysrauta, ja silitysraudan siirtäminen kaappiin on ihmeellisen vaivalloista.

    Vastaa
  • Sanna
    - 21.11.2015 04:19

    Olet ihana, Jenni! Mutta tätä oman saamattomuuden määrää… Nettitikkuni meni rikki jo kaksi kuukautta sitten (tätäkin kirjoitan puhelimella), enkä vieläkään ole hankkinut uutta ja yksi taulu puolestaan on odottanut seinälle kiinnitystä jo yli puoli vuotta. Roskapussin vieminen ei ole minulle vaikeaa, mutta lehdenkeräys onkin sitten ihan toinen juttu; siinähän ne mainokset ja muut lappuset menisivät samalla reissulla roskien kanssa. Eteisen lampun taas viitsin vaihtaa vasta siinä vaiheessa, kun laitoin pimeässä vahingossa eripari tennarit jalkaan :D

    Vastaa
  • Eevaaaaaaaaa
    - 21.11.2015 06:46

    Voin samaistua melkein jokaiseen! Roskapusseja kertyy, lehti- ja pahviroskia myös. Pyykit ja tiskit kasaantuu, vaatteita levällään koko asunnossa. Postit jää avaamatta, laskut aiemmin maksamatta mutta onneksi verkkopankissa on nykyään automaattinen maksaminen. Veroilmoitus jää täyttämättä vaikka säästäisi merkittävästi rahaa. Pakkaan viimeisenä yönä ennen lähtöä, puran viikkoja.. Ja munkin mielessä kaupassa on ikävä käydä, ainakin arkisin ja yksin. Olen jopa jättänyt syömättä kun en ole jaksanut mennä..

    Olen kuitenkin korkeakoulutettu, hyvässä ja tarkkuutta vaativassa työssä ja siellä olen tarkka ja huolellinen. Samoin oma olemus jokseenkin huoliteltu aina. Ehkä nuo vievät energian vapaa-ajan asioiden hoidolta? Kadehdin (positiivisesti) niitä joilla on AINA koti siisti ja asiat järjestyksessä.

    Vastaa
  • Tämän kylän homopoika
    - 21.11.2015 10:25

    Oi että miten ihanaa kuulla, että muilla on vastaavia ongelmia :D. Kiitos tästä, jotenkin motivoi toimimaan itsekin reippaammin.

    Roskapussit, palautuspullot, pyykinpesu, kaikki hirveän vaivalloisia asioita saada aikaan. Samoin kuin kirppiskassin heittäminen Pelastusarmeijalle muutaman sadan metrin päähän. Ehkä me tästä reipastumme!

    Vastaa
  • Hiluna
    - 21.11.2015 11:27

    Itsellä jää aina jääkaappiin lojumaan vanhat ruuat viikoiksi. Muovirasiassa kolmen viikon takainen pasta-annos :P Hirveen työlästä ja ällöä siivota pois. Ei jaksa.

    Vastaa
  • Tiitu
    - 21.11.2015 18:25

    Mahtavaa, samanlaisia suorittajia kuin minä on näin paljon! :) Näiden kommenttien lukemisen jälkeen kävin juuri kiinnittämässä viikkoja (-kuukausia?) irrallaan olleen verhonipsun (jakkara jota siihen tarvitsin oli niinkin kaukana kuin metrin päässä…) ja siivosin jääkaapista kolme rasiaa, joissa oli vanhoja pastanjämiä ym. :D Lähestulkoon kaiken muunkin allekirjoitan: roskapussit, keräyspaperit, kirpparikassit, name it! Käytöstä jo kesällä poistamani tv-taso joka on ollut tarkoitus myydä/lahjoittaa pois seisoo edelleen tuossa kirjahyllyn edessä… Huomenna vien pois ainakin roskat ja erikseen lajitellut metallit, lasit, pahvit ja keräyspaperit (niitä muuten kertyy yleensä niin iso kasa, että en pysty niitä enää kerralla edes viemään pois…)! :D

    Vastaa
  • maijis_
    - 22.11.2015 16:25

    Mulla myös kaupassa käynti jää, samoin roskapussin vienti, ihan muutaman kerran on käyty vessassa taskulampun valossa koska uus lamppu on kaupassa ja ne matkalaukut on monesti valmiiksi ”pakattu” :) Joku tuossa kommentoikin että kirjastosta tulee usein palautuspyyntö ennenkuin kirjat palautuu sinne, laskut kyllä avaan, mutta kasaan niitä aina pinon ennenkuin katson että mitkä ois jo pitänyt maksaa. Mulla pahin on ehkä se et jätän omat vaatteet just siihen mihin satun ne riisumaan, yleensä lattialle. Sitten ihmettelen miks mun lapset ei tajua viiä omia vaatteita pyykkiin kun illalla ottavat ne pois. Niin miks ihmeessä?? :)

    Vastaa
  • Marisha
    - 23.11.2015 07:50

    Monessakin asiassa sitä lykkää tylsiä juttuja. Esim imurointia ja villavaatteiden pesua. Mutta itselleni tulee ainakin niin hyvä mieli kun saa asiat hoidettua, että en jaksa viivytellä ellen ihan oikeasti totaalisesti unohda. Olen jopa vaihtanut itse jääkaappiin lampun kun se pimeni. Teen siis itse, jos vain suinkin pystyn ja osaan. Yhdessä asunnossa tuli itku kun piti asentaa lamput, sellaiset töpselimallit, jotka on ihan helpot, mutta en ylettynyt edes jakkaralla kattoon asti. Soitto exälle ja asia oli kunnossa. Vahvaa suorittamista vuodesta 1982. ;)

    Vastaa
  • Tuomas
    - 23.11.2015 08:33

    Haha, mahtavaa et joku muukin on samanlainen sählä. Esim makuuhuoneen kattolamppu paloi loppuun – en ole jaksanut vaihtaa kun molemmat sängynpäätylamput vielä toimii. :)

    Vastaa
  • nennnii
    - 24.11.2015 07:20

    Hahah, oon monesti miettinyt, että voinko olla ainoa ihminen, jolle kaikki arkiset pikkijutut on muka niin kauhean vaikeita. Kiva huomata etten ole :D Roskien vienti on ihan ylivoimaista, tiskejä kertyy (miksei voi tiskata niitä heti syömisen jälkeen??), palaneita lamppuja. Olen asunut nykyisessä kodissa melkein kaksi vuotta enkä ole vieläkään saanut hommattua kattolamppua makuuhuoneeseen – mitäpä sillä tekisikään kun yöpöydällä on valo? :D

    Vastaa
  • Martta
    - 24.11.2015 12:50

    I feel you!

    Olen töissä ja varmasti kaikkien silmissä todella aktiivinen, aikaansaava ja tarkka ihminen ja kaikki tehdään just eikä melkein ja ennakkoon, eikä mitään viime tippaan…

    Mutta mutta… Sitten tämä toinen puoli, kun ollaan kotona… Voi että voi aikuinen ihminen olla saamaton… Kodin siisteydestä olen todella tarkka ja siitä pidän huolen ja sen suhteen en ole ollenkaan saamaton, mutta kaikki muu sitten, noh, saattaa vähän venyä… Mitä sitä suotta tekemään mitään heti, minkä tekemistä voi venyttää, venyttää, ja vielä ihan pikkaisen venyttää ja sitten ollaan juurikin siinä tilanteessa, ettei puhtaita/pestyjä kauluspaitoja ole silitetty moneen kuukauteen, ja seinän maalausta olen tässä kohta vuoden tuumannut, että pitäisi maalata (kyseessä hyvin pieni seinä ja puoliso on ostanut maalinkin jo valmiiksi). Koirien pesu ja kynsien leikkaus tehdään vasta kun on aivan pakko.

    Ja se kaupassa käynti, miten se voikin olla niin vaikeaa. Onneksi meillä on aina pakastimessakin paljon ruokaa, niin minun ei varmasti tarvitse lähteä kauppaan. Ja kun kauppaan sitten mennään, ostetaan ihan tolkuttomasti kaikkea ja tutkitaan jokainen hylly ja purkki läpi.

    Mutta sitten, yhtäkkiä minulle tulee aivan jumalaton aktiivisuuspuuska ja teen hirveellä innolla kaikki tekemättömät työt (pidän niistä listaa!) monen kuukauden ajalta ihan yötä päivää, kunnes voin taas heittäytyä lorvimaan. Ja taas sama alusta.

    Sitten toisaalta, olen hirvittävän kova puuhastelemaan kaikkea ja mielestäni saatan olla tehnyt todella paljon asioita, mutta todellisuudessa mitään ”järkevää” en ole saanut aikaiseksi, mutta kaikkea pikkunippeliä kylläkin. Mutta toisaalta, sallin nämä kyllä mielihyvin itselleni tuntematta siitä mitään pistosta, koska koen silloin suuria onnistumisen tunteita ja että olen työstänyt jotain päänupin sisällä kuntoon, kun arjen kiireissä sellaiset pikkupuuhastelut unohtuu ja minulle ne on henkisesti äärettömän tärkeitä että saan välillä vaikka asetella ne värikynät oikeaan järjestykseen…

    Minun lempisanontanikin on: tämä on taas yksi savolainen rojekti: aloittamista vaille valmis. (olen siis savosta kotoisin)

    Terv. vähän hullu, muttei mitään diagnosoitu.

    Vastaa

Related posts

Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Afterwork-podcast: Isyys ja tasavertainen vanhemmuus
Afterworkin lukupiiri: Fomosta, onnellisuuden tavoittelusta ja ystävien välisestä kateudesta
Vaatemuistoja lapsuudesta ja nuoruudesta

Popular Posts

Ihonhoito: 5 arjen suosikkituotetta