Loppukesän ilta-auringossa

Lempiaikaani vuodesta on ehdottomasti loppukesä ja alkusyksy. Nyt tuntuu vielä ihan kesältä, mutta jotenkin ilmassa väreilee silti sellainen aavistus syksystä – jos ei vielä tuulessa ja tuoksussa, niin vähintään omassa mielialassa. Jotenkin tähän loppukesän lempeän haikeaan sävyyn sopii täydellisesti se, että olemme pian viikon saaneet nauttia täydellisistä auringonlaskuista – vaaleanpunaiseksi värjäytyvästä taivaasta, joka saa iltaunisenkin notkumaan rannoilla ja kallioilla nukkumaanmenon aikoihin asti. 

Eilen illalla jo vähän väsytti, kun suuntasimme iltakävelylle, mutta kauniissa säässä intouduimme vaeltamaan Eiranrantaan asti. Vanhat kotikulmat herättävät aina muistoja ja etenkin juuri näin loppukesän aikaan muistelen vähän haikein mielin, miten mukavaa oli asua niin lähellä rantakallioita. Toisaalta, nyt meren äärelle kipittäessään tulee vähän huomaamattakin tehneeksi ihan oivan iltalenkin. 

Piipahdimme eilisen iltakävelyn lomassa Birgitassa istumassa, koska minulle iski nälkä kesken kävelyn. Haaveilin salaa paistetuista perunoista, joita tiesin kahvilan listalla olevan. Surkeudekseni kuulin hetken jonotettuani, että keittiö oli jo ehtinyt mennä kiinni, mutta pienellä onnenkantamoisella paistinpannulta saatiin vielä raavittua minulle kasaan se haaveilemani peruna-annos. Paistetut uudet perunat. <3

Poikakaveri intoutui siinä muistelemaan hauskoja iltakävelyillämme tapahtuneita sattumuksia – yllättäen nuo kaikki episodit ovat olleet minun aikaansaannoksiani. Hän naureskeli, että kesken sporttisen (hah, minulla oli kuvan mekko ylläni, että nyt kyllä käytettiin hiukan värikynää) iltalenkin minun oli saatava perunaa ja lenkki keskeytyi minun ruokataukooni. Toisen kerran taas, joskus aivan suhteemme alkuaikoina, jouduimme pistäytymään kesken lenkin marketissa ostamassa minulle pitkät kalsarit, kun tulikin vilu. Puin kalsarit sovituskopissa päälleni ja kiikutin kassalle tyhjän pakkauksen. Myyjän ilme oli näkemisen arvoinen, kun ilmoitin, että nämä ovat jo päällä.

Hauskaa seuraa tuo miekkonen on kyllä, vaikka vitsit menevätkin välillä viisastelun puolelle. ;) Illan kruunasi hänen kommenttinsa, kun annoin valokuvatessani naisellisen käsilaukkuni hänen kannettavakseen. Hän ehti kanniskella laukkua olallaan hyvän tovin, kunnes pahoittelin, että hän on joutunut kiikuttamaan ei-niin-miehekästä veskaani ja otin sen taas kantaakseni. Mies vain tokaisi: ”Ei mua haittaa, sehän on nätti laukku!” Ihana mies. :D

Translation: August evening sun in Helsinki. Thank you summer for finally coming. <3

Photos: Pupulandia

Tags: höpötyksiä, Höpsöä, Päivän asut, Päivän tyyli

Categorised in: Elämä, Muoti