15/07/15

Tahmeat päivät

12 67 kesa-hesa3_edited-1.jpg

Niitä on kaikilla joskus, uskoisin. Joskus ne venähtävät viikoiksi, pahimmillaan kuukausiksi. Silloin illalla nukuttaa ja aamulla väsyttää, mikään ei oikein inspiroi ja pakolliset hommat jäävät odottamaan parempaa hetkeä. Joskus sitä parempaa hetkeä saa odottaa aivan liian kauan, ja deadlinet paukkuvat. Ryhtyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Olen arjessa touhukas ja ahkera ihminen, teen paljon asioita ja saan aikaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta joka tapauksessa vauhti on päällä. Nautin siitä, että minulla on paljon asioita meneillään yhtäaikaisesti – se ikään kuin pitää minut käynnissä. Tarvitsen myös aikaa vain olla, mutta liian pitkäksi venähtänyt tekemättömyys tekee apaattiseksi, saamattomaksi ja aloitekyvyttömäksi löllöksi. Toisaalta, joskus tuohon vetelään tilaan vetää nimenomaan se, että on tehnyt vähän liian pitkään vähän liian paljon. Kroppa ottaa takaisin korkojen kanssa.

Sitä balanssia kai tässä elämässä havitellaan. Että löytäisi tasapainon touhuamisen ja olemisen välille. Että osaisi pysähtyä välillä, ennen kuin kiire nielaisee mukanaan. Ja silti lähteä taas ajoissa jatkamaan matkaa, jottei jää asumaan pysähtyneisyyden tilaan. Minulle sen tasapainon löytäminen on vaikeaa: en malta pysähtyä ajoissa ja annan itseni luisua liian syvälle hektiseen pyöritykseen – karuselliin, jota pyöritän oikeastaan ihan itse. Helpommalla pääsisi, kun muistaisi kuunnella itseään paremmin ja hiljentää tahtia hiukan aiemmin. Silloin ei menisi ihan yhtä kauan sen tahmaisen liisterifiiliksen selättämisessä.

kesa-hesa1_edited-1.jpg

Kesällä löysäily on helpompi sallia itselleen: aurinkoa, lomailua, raukeita päiviä… Samaan aikaan aurinkoinen hellepäivä saattaa syyllistää vetelästä saamattomuudesta enemmän kuin mikään. Pitäisi mennä ulos ja nauttia kauniista ilmasta. Pitäisi iloita ja ottaa tästä lyhyestä kesästä nyt kaikki irti. Mitä jos haluaakin vain maata peiton alla ja tujottaa Netflixiä? Otan seuraavien parin viikon tavoitteeksi olla tuntematta syyllisyyttä yhtään mistään. Ja mennä lukemaan ulos puistoon kirjaa katsomatta kelloa tai puhelinta. 

Ehkä minulla tosiaan on mennyt taas vähän liian lujaa, kun työreissujen välissä tunnun liisteröityvän tänne sängynpohjalle. Kesäkuun puolivälistä lähtien on ollut sellainen olo, että motivaatio on ollut hukassa vähän kaiken muun paitsi ystävien ja löhöilyn suhteen. Uskomatonta, mutta ilmeisesti yrittäjäkin tarvitsee lomaa joskus.

En taida malttaa irtautua töistä aivan täysin, mutta olen sallinut nyt kesällä tahdin silti rauhoittua hiukan, niin blogissa kuin muutenkin. Ehtii sitä sitten syksymmällä taas vouhottaa. Loppuviikosta käännän nokan kohti Pohjois-Suomea ja mökkielämää, ja sieltä palattuani suuntana on Rooma. Ehkä nuo pari omaa reissua auttavat lataamaan akkuja niin, että arki ei sen jälkeen tunnu yhtä tahmealta. Ja tsemppiä muillekin tahmeissa tunnelmissa tarpoville kesäihmisille! Kyllä tämä tästä… :)

kesa-hesa2.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä

12 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Kuullostaa ihan multa ;) Se tasapainon löytäminen onkin se vaikea….ja tuttu juttu toi tahmeus :/ Terkkuja sinne <3

  • Viivu

    Tämä teksti tuli juuri tarpeeseen; helpottava kuulla, että muutkin painivat samojen asioiden kanssa. Itseasiassa kaikki alkoi kuulostaa tekstisi myötä erittäinkin järkeenkäypältä: tasapaino – oikeassa suhteessa tekemistä ja tekemättömyyttä, itselle sopivassa määrin.

  • Västäräkki

    Joo tutulta kuulostaa. Hirveän intensiivisen opiskelukevään jälkeen on ollut todella vaikea löytää motivaatiota muutamaan hassuun kesätenttiin. Haluaisi vain olla ilman mitään velvollisuuksia ja syyllisyydentuntoa. Joskus tuntuu, että on pakko järjestää kalenteriin menoja, että pysyy ns. käynnissä.

  • Maiski

    Tosi hyvä teksti! Itsellä on ihan samanlaisia fiiliksiä ja syksyyn asti pitäisi kuitenkin tällaisen arjen kanssa jaksaa. Onneksi kuitenkin on enemmän valoa ja lämpöä, ne tekevät niin paljon.

  • Aisha J

    Voi, tuttua täälläkin tahmeat päivät. Tuntuu, että tämä kesä on valunut aika tahmeana kokonaisuudessaan. Jouduin stressin vuoksi sairaslomalle, ja minä kun olen niin huono olemaan saikulla, että pääasiassa vain murehdin sinä aikana. Nyt kesälomaa viettäessä on lepääminen onneksi sujunut paremmin. Täytyy vain koittaa olla ottamatta paineita siitä, mitä lomalla ”pitäisi” tehdä. Jos ei muuta jaksa, niin sitten vain katsoo Netflixiä peittojen alla. :) Joskus on pakko vain olla ja kuunnella itseään. Sairaalan päivystyksessä maatessani lupasin itselleni, että alan huolehtia itsestäni paremmin, sillä fyysiset oireet todella pelästyttivät.

    Toivottavasti sinäkin saat levättyä ja otettua tilaa itsellesi. :) <3

  • Kesäheinä

    Hei Jenni! Kiitos todella paljon tästä tekstistä! Se tuli juuri oikeaan aikaan ja kuulostaa niin tutulta. Minullakin on samanlaisia vaikeuksia löytää tasapainoa touhuamisen ja olemisen välillä. Minulla oli töissä tosi kiireinen vuosi ja nyt huomaan kuinka väsynyt sitä oli. Töissä oli kiirettä viimeiseen päivään asti ja loman alussa tuntui vaikealta päästä töistä irti. Loman alussa olin reissussa mutta nyt on ollut tosi vaikea saada itseä liikkeelle ja olo tuntuu aikaansaamattomalta. Oli helpottavaa kuulla, että muillakin on samanlaisia ajatuksia. Helposti tulee sellainen olo, että kaikki muut tekevät koko ajan kaikkea ja itse vain on. Kuten kirjoitit, olisi tärkeää, että voisi olla tuntematta syyllisyyttä tekemättömyydestä. Pelkkä oleminenkin on varmasti arvokasta. Aina ei tarvitse tehdä jotakin ja ajatella, että pitäisi koko ajan tehdä kauheasti, että olisi nauttinut kesästä täysillä. Välillä on varmaan hyvä vaan olla uppoutuneena omiin ajatuksiin ja rentoutua. Ja sitten tehdä jotakin, kun huvittaa. Kun luin kirjoituksesi, päätin kanssa olla tuntematta syyllisyyttä mistään ja tehdä ihan mitä itse haluaa. Hyvää kesän jatkoa ja kuten kirjoitit, kyllä tämä tästä! :) Kiitos blogistasi! Sitä on ilo seurata :)

  • Sananas

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Tänään heräsin ahdistuneena omasta saamattomuudestani kesäopintojen ja kaiken muun suhteen mitä aion tänä kesänä tehdä. Lisäksi nämä kylmät, kurjat auringottomat ”kesäsäät” masentavat. Viime yönä uneksin että katsoin säätiedotusta, jossa kerrottiin miten ensi viikon tiistaina tulee koko maahan 27-31 asteen helteet. Huoh, mikä tunne kun heräsin ja ulkona sama tuhnuinen harmaus. Onneksi pannukakkuaamiainen kirkasti ajatukset niin että olo muuttui lötkömadosta terhakkaaseen touhuilijaan :)

  • elluelina

    Mulle tuli melkein itku kun luin tätä. Oon ollu kesän työttömänä mutta kuitenkin muuttanut ja tehnyt liiankin täysillä kaikkea. Nyt olen pari viikkoa vain ollut ja tekstisi kuvasi juuri sitä olotilaa mikä minulla on ollut. Päässäni haukun itseäni laiskaksi ja tunnen syyllisyyttä koska minua ei huvita mennä ulos vaikka aurinko paistaa. Välillä mietin että kuka minua pakottaa? Olen jotenkin iskostanut päähäni ajatuksen, että jokaisesta kesäisestä päivästä on PAKKO nauttia ulkona. Kiitos tästä tekstistä, se sai oloni paremmaksi, eikä tietenkää siksi, että on kiva kun sinullakin on tällainen olo, vaan siksi, että tuntuu etten ole ajatusteni kanssa yksin.

    Voimia ja yritetään hellittää vähän ja antaa itsellemme oikeus vain olla ja laittaa vaikka verhot ikkunan eteen ja telkku auki <3

  • p

    Pitää melkeen taputtaa itseäni olalle, sillä olen melkeimpä päässyt tosta ”kesäsyyllisyydestä”, että pitäisi olla ”jossain”, ulkona, jos aurinko paistaa. Ihana huomata, että kesä on nykyään mulle siinä mielessä vuodenaika muiden joukossa, että kotoilen kun huvittaa, pyörin ulkona/kaupungilla/ missä milloinkin kun huvittaa. Tietysti joskus inspiraation lähteä ulos aiheutaa sää, mutta mikäs siinä jos sillon siltä tuntuu.
    Paras päivä on musta sellanen, kun tekee läpi päivän jotain, mutta sellasella tahdilla, että on energinen olo. Eli silleen, että jos on vaikka kaupungila, niin ei ole liian kauan, saa näppärästi asiat hoidettua, ennen kuin on ihan puhki. Tulee kotiin, levähtää ja hetken päästä on taas valmis johonkin, ruuan laittoon tai mihin ikinä…Sudenkuoppa itselläni on se jos rasitan itseni niin, että tarvii sitten isomman levon, eikä jaksa loppupäivänä mitään, vähän niinku säkin kuvasit. Tasapainon tavoittelussa olen huomannut tärkeäksi myös säännölliset tauot pitkin päivää, eli siis yleensä syöminen ja juominen. Kuulostaa niin yksinkertaselta, mutta silti pitää muistuttaa itseään siitä, että muistatkos kappas kun pidät verensokerin tasasena koko päivän, niin simpsalapim on paljon jaksavampi olo :).
    Kiitos ajatustesi jakamisesta, oon varma, että auttavat monia, jotka samoja elämäntaitoja opettelevat ja kesän pitäis todellakin olla vaan ihana asia, eikä aiheuttaa mitään paineita ulkona olosta tai mistään! :)

  • Voi miten lohduttavaa lukea näitä kommenteja ja tuo postaus. Ihan samoja fiiliksiä! Varsinkin näin kesällä tulee heti huono omatunto, jos vain sisällä lekottelee. Sitä kuvittelee, että kaikki muut on niin aktiivisia koko ajan ja itse on saamaton laiskuri jos ei koko ajan tee jotain.. huoh! Katsellaan rauhassa välillä leffoja, sataa tai paistaa, jos siltä tuntuu :). Tykkään paljon sun blogista, hyvällä tavalla täydellisen epätäydellinen ja myös pilkettä löytyy sopivasti :).

  • hih

    Pakko vielä kommentoida kaikkien iloksi ja lohduksi, johon tää postaus iski. Mun sisko ja veli on mahtavia kesäihmisiä ;). Asuvat vähän kauempana, joten etenkin kesällä tulee vierailtua. Sisko aina totee, et kesä ei oo sen lempivuodenaika, molemmat inhoo kesävaatteita, ja helteillä heijät löytää melko varmasti kotoa kun eivät ole töissä…Mut aina kyläillessä on tosi mukavaa, laitetaan ruokaa ja jutellaan paljon. Heijän luona vieraillessa kaikki maholliset kesäpaineet aina kaikkoo :). Just nähtiin, ja keskeiseks puheenaiheeks nous netflix- ym. sarjat. Vaihdeltiin vinkkejä hyvistä sarjoista ja kateltiin niitä. Itse tykkään auringostakin ja ulkoilusta, mut ihanaa kun on erilaisia ihmisiä :). Niin ja ennen lopetin d-vitamiinin syömisen kesäks, mut nyt kun on ollut tää pilvinen kesä, ni päätin apteekissa ottaa purkin ja aattelin sen myös vähän statementtinä sen puolesta, ettei kesälläkää jaksa stressata ulkona olemisesta!:)

  • Sonja Säde

    Mahtava tuntemusten vuodatus ja niin samaistuttava! Kyllä turhauttavat tahmeat päivät on kuulunut tämänkin lomailijan/kesäilijän elämään. Tuntuu kuin ensimmäinen lomaviikko olisi mennyt yhdessä krapulassa -tosin ilman krapulaa- ja on harmittanut kun ei ole arkenakaan jaksanut ottaa iloa irti tästä kesästä.. Turhaa murehtimista silti! Nautitaan kesäfiiliksistä, kun niihin on fiilistä ^^ 

Related posts