Afterworkin lukupiiri: Fomosta, onnellisuuden tavoittelusta ja ystävien välisestä kateudesta
Voita liput Pori Jazzeille!
127 165
Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Pori Jazz
Kesä ja kärpäset. Ja festarit! :) En ole koskaan ollut mikään sellainen perinteinen festarikoluaja ja festarihistoriaani mahtuvat vain kahdet perinteiset festivaalit: RMJ vuonna 2003 ja Roskilde heti perään vuonna 2013. Ensin mainittu ei sykähdyttänyt suuremmin edes teini-ikäistä sieluani. Roskilde puolestaan oli sellainen elämys, että voisin kuvitella lähteväni uudelleenkin – jos saisin takuuvarmasti nauttia kauneusuneni paikassa, jonne festarikansan älämölö ei kantaudu, ei tarvitsisi palella teltassa ja lämmin suihku olisi taattu. Mieluiten siis hotellissa. ;)
Vaikka perinteiset festarit ovat jääneet meikäläiseltä elämättä, kaupunkifestivaaleja on sen sijaan tullut käytyä läpi ahkerammin. Tykkään älyttömästi kaupunkifestareiden leppoisasta tunnelmasta ja esimerkiksi Flow sekä Helsingin Juhlaviikot kuuluvat Helsingissä asuvana joka kesän ohjelmaan. Plussaa kotikaupungin festarit saavat tietysti myös siitä, että illan päätteeksi pääsee omaan sänkyyn nukkumaan.
Yksi ikuisella to do -listallani pyörivä kaupunkifestivaali on tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Pori Jazz, jonne asti jostain käsittämättömästä syystä en ole koskaan päässyt, vaikka tapahtuman meininki vaikuttaa olevan juuri minun makuuni ja lineup on vuodesta toiseen täynnä juuri sellaisia artisteja, joita mielelläni lähtisin katsomaan. Tänä vuonna olisin viimein voinut tämän yhteistyön innoittamana korjata tilanteen, ellen olisi sattunut varaamaan lomareissua juuri festareiden ajalle. Reissu JEE, festareiden missaaminen taas kerran PÖH. Onko joku teistä menossa paikalle muutaman viikon päästä?
Vaikka kekkerit jäävätkin itseltä kokematta, poimin esiintyjäkaartista teille vinkiksi muutaman erityissuosikin, joiden missaaminen harmittaa. Todellisuudessa kuulisin mielelläni varmaan esiintyjälistalta melkeinpä ketä tahansa, mutta näitä en jättäisi väliin mistään hinnasta, jos olisin itse paikalla. Jos siis olet menossa Poriin 11.-19.7., niin nappaahan vinkit talteen!
Minulla oli jossain vaiheessa musiikkihistoriassani vaihe, jolloin kuuntelin aivan älyttömän paljon 60-luvulla taipaleensa aloittaneita funk- ja soul-kokoonpanoja kuten The Jackson 5, Earth, Wind & Fire sekä Kool & The Gang. Hyväntuulisen letkeä meininki ja valtava kattaus historiaan jääneitä hittibiisejä pitivät huolen, että nuoremmankin polven diggailija tempautui mukaan. Uskallan veikata, että Pori Jazzien parhaat bailut koetaan juuri tällä keikalla.
Orquestra Buena Vista Social Club
Buena Vista Social Clubin lempeän keinuvia kuubalaisrytmejä kuunnellessa tulee arjessakin tunne kuin olisi lomalla. Mistä muistuukin mieleen, että tätä voisi kuunnella enemmän kotonakin. Tästä musiikista ei voi olla tulematta hyvälle mielelle ja veikkaan, että livenä bändi hurmaa tavalla, jonka muistaa lopun ikäänsä. En osaa lattaritansseja yhtään, mutta Buena Vista Social Clubin musiikkia kuunnellessa toivon, että osaisin.
Klassista pianoa, elektronisia soundeja ja jazzia yhdistelevän GoGo Penguinin musiikkiin tutustuin itse asiassa vasta Pori Jazzin Spotify-listaa selaillessani, mutta se teki heti vaikutuksen. Ihan mielettömän kaunista musiikkia! Melankolisina soljuvat pianosävelet ja paikoin jopa drum’n’bassia heijastelevat rumpukompit vakuuttivat jo tietokoneen surkeista kaiuttimista kuunneltuina – tämän haluaisin todella päästä elämään ja kuulemaan paikan päälle.
Oi voi, ihana Erlend. Kings of Conveniencen ja The Whitest Boy Alive riveistä tuttu norjalaismuusikko on sellainen coolin nörtin sympaattinen kantaisä, jonka hyväntuulinen musiikki tuntuu aina jotenkin nostattavan sekä mielialaa että askelta. Muistan joskus vahingossa laulaneeni kadulla ääneen Kings of Conveniencen I’d Rather Dance With You -biisiä, kun kuulokkeissa soljuva musiikki tempasi mukaansa voimalla. :D Voisin jotenkin uskoa, että keikalla Erlendin kanssa lauluun intoutumista ei tarvitsisi hävetä – ja eihän sitä siis tarvitsisi kadullakaan, jos olisi yhtään rohkeampi kuin minä.
En ole mikään suunnaton Kylie Minogue -fani, mutta onhan se taskukokoinen Kylli-täti vain aikamoinen legenda. Mimmin tehtailemasta hittiparaatista löytyy takuuvarmasti jokaiselle joku biisi, jota on tullut veivattua baarien tanssilattioilla tai omassa olohuoneessa kerran jos toisenkin. Tosin oma ylivoimainen Kylie-suosikkini on vähän toista genreä: Nick Caven kanssa vuonna 1995 (Härregyyd, siitä on 20 vuotta! I’m old. :D ) levyttämä kohtalokas balladi Where The Wild Roses Grow, joka kuulostaa yhä aivan yhtä värisyttävän kauniilta kuin ilmestyessään.
Candi Staton
Kaikki Sex And The Cityä seuranneet muistanevat Candi Statonin mahtipontisen You Got The Love -kappaleen, joka saatteli sarjan viimeisen kauden jälkeen päätökseen ikimuistoisella tavalla. Oma ensikosketukseni Candi Statoniin tuli kuitenkin melkein 10 vuotta aiemmin mahtavan Young Hearts Run Free -kappaleen myötä, joka kuultiin teini-ikäiseen sieluuni vavahduttavan jäljen jättäneen Baz Luhrmanin Romeo & Julia -leffan tanssiaiskohtauksessa Kym Mazellen coveroimana. Aivan huikea vanhan koulun diskodiiva – älkää missatko tätä!
Pääsin kuuntelemaan tänä keväänä tuoreimman albuminsa julkaissutta Elifantreeta joulukuun We Jazz -festareilla livenä ja keikkaelämyksen perusteella suosittelen lämmöllä. Jazzin, popin ja elektron välimaastossa seilaava kokeellinen Elifantree ei välttämättä ole sellaista musiikkia, jota kuuntelisin kotona levyltä, mutta livenä kokoonpano on aivan huikea. Anni Elif Egecioglun taiturimainen äänenkäyttö ja vangitseva lavapresenssi pääsevät todella oikeuksiinsa livetilanteessa – ja se käsittämättömän kokoinen punainen tukka! En vain voi käsittää, miten jollakulla voi olla sellaiset hiukset. :D Yhtä maagista seurattavaa ovat myös bändin miespuoliset jäsenet rumpali Tatu Rönkkö ja puhallinsoittaja Pauli Lyytikäinen. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi heistä kohistaan.
