28/05/15

Tuliaisia Tokiosta: kimono

35 137 kimono3.jpg

Taisin mainita joskus Tokio-postausten yhteydessä, että yhtenä haaveenani oli löytää reissulta kotiin viemisiksi joku kaunis vanha kimono, joka olisi nähnyt elämää jo ennen minua. Tokio osoittautui vintage-shoppailijan paratiisiksi ja useissa vintage-kaupoissa on myös käytetyille kimonoille omistettu osasto. Vinkiksi muille Tokion (ja Kioton) matkaajille, että erityisesti Chicago-nimisen second hand -ketjun liikkeissä tuntui olevan erityisen hyvä valikoima vanhoja kimonoja. Chicagolla on suuret liikkeet esimerkiksi Harajukussa ja Kioton keskustan ”kauppahallissa”.

Minut yllätti Japanissa se, kuinka paljon ihmiset yhä käyttävät kimonoja ihan arjessakin. Suurin osa väestä pukeutuu ihan länsimaisittain, mutta päivittäin tuli silti vastaan naisia (ja joskus miehiäkin) kimonoissa, perinteisissä valkoisissa sukissa ja puisissa kömpelön näköisissä sandaaleissa. Kimonoja on hyvin monenlaisia ja arkisimmat ovat tosiaan japanilaisille ihan perusvaatteita (joskin nykyään käytössä vähän harvemmin, lähinnä vähän erityisemmissä tilaisuuksissa).

kimono21.jpg

Vintage-putiikeissakin kimonot on yleensä lajiteltu kategorioittain arkisemmasta hienompaan. Yukata on arkisempi kesäkimono, joka on yleensä valmistettu ohuesta ja yksinkertaisesta puuvillakankaasta. Uchikake puolestaan edustaa aivan toista äärilaitaa ja on äärimmäisen taidokkaasti koristeltu ja hienoista, paksuista kankaista valmistettu juhla-kimono, jota käytetään esimerkiksi häissä. Lisätietoa erilaisista kimono-tyypeistä löytyy kiinnostuneille esimerkiksi täältä. :)

Ihastelin vintage-liikkeissä uskomattoman upeasti koristeltuja juhla-kimonoja, mutta totesin, että lattiaan asti ulottuva helma ja hihansuiden suunnilleen yhtä pitkät laahukset olisivat käytössä aikamoisen epäkäytännöllisiä. Kaunis kimono toimisi toki vaikka taideteoksena seinälle ripustettuna, mutta haaveissani oli löytää sellainen, jota voisin ehkä oikeastikin myös käyttää.

kimono1.jpg

Niinpä suuntasin katseeni haori-osastolle. Haori on siis sellainen lyhyempi kimono-takki, joka on tarkoitus pukea pitkän kimonon päälle ja joka tekee perinteisestä asukokonaisuudesta vielä asteen verran muodollisemman. Tuumin, että lantiolle tai puoleen reiteen ulottuva haori olisi arjessa monikäyttöisempi ja helpommin yhdisteltävissä myös länsimaiseen vaatetukseen. Nykyään ilmeisesti Japanissakin monet nuoret yhdistelevät perinteisiä kimonoja aika luovasti myös länsimaiseen arkipukeutumiseen. Ajattelin myös, että haori on mukavan monikäyttöinen: sitä voi halutessaan pitää rennosti avoinaisena tai sen voi halutessaan solmia napakammin kiinni myös pidempien kimonojen tyyliin.

En tiedä, oliko vintage-liikkeiden valikoima vain melkoisen rajallinen vai onko todella niin, että haori-takkien väritykset ja kuosit ovat yleensä aika hillittyjä. Harmittelin vähän, ettei näissä lyhyemmissä takeissa ollut yhtä kauniita värejä ja koristeluita, koska haikailin tietysti jonkun erityisen upean ilmestyksen perään. Mieluisaa takkia siis metsästettiin lopulta aika monessa putiikissa ja antaumuksella, mutta lopulta löytyy mieluisa kuosi ja väri laadukkaan tuntuisessa materiaalissa (niissäkin on eroja) ja saatoin palata koto-Suomeen tyytyväisenä. ;)

kimono8.jpg

Haori-takki kuuluisi oikeasti solmia sellaisilla pikkuruisilla nyöreillä vain edestä kiinni, mutta otin takin stailauksessa vähän omia luovia vapauksia. Ostin samalla kertaa vintage-putiikista takkiin pari erilaista vyötä, jotta sitä voisi pitää eri tavoin. Pitkä kullansävyinen nyöri on kai oikeasti tarkoitettu miesten kimonoon, mutta minusta se oli kaunis ja sopivan mittainen, joten ostin omakseni. Lisäksi ostin perinteiset lyhyet haori-nyörit sekä hiukan leveämmän vyön, jonka voi sitten halutessaan solmia perinteiseen kimonotyyliin vähän näyttävämmin. 

Uskaltauduin viime viikolla jo pukemaan kimononi ylle ensimmäistä kertaa. :) Ja myönnettävä on, että olen siihen aivan rakastunut! Sidoin tällä kertaa haorini napakasti vyöllä perinteiseen kimono-tyyliin ja puin sen seuraksi rennot herrainhousut ja matalat loaferit. Kun kokonaisuuteen lisäsi vielä punaista huulipunaa, niin tyylistä tuli itse asiassa aika monikäyttöinen: voisin pitää tätä asua niin arjessa kuin vähän epäformaalimmissa juhlissakin. :) Mitäs pidätte?

Kuvista suurkiitos jälleen luottokuvaajalleni Vesalle! Tykkäsin näistä ja kimonosta niin hulluna, että olipa vaikea yrittää valita kuvista vain muutama tähän juttuun. Siispä, bear with me. :D

Translation: My beautiful and most cherished souvenir from the trip to Japan: this beautiful kimono jacket haori. :) I’m totally in love with it!

kimono12.jpg

Kimono vintage, housut // pants Gina Tricot, kengät // shoes & Other Stories, sormus // ring vintage

kimono2.jpgkimono19.jpg kimono17.jpgkimono23.jpgkimono31.jpg kimono24.jpg kimono18.jpg

Photos: Vesa Silver

Tags: , , , , , , , , ,

Categorised in: Matkat, Muoti

35 137

35 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Salla-Maaria
    - 28.5.2015 05:46

    Upean näköinen haori! Vinkkinä haoreita Suomesta metsästäville: kalliolaisessa Ansa second hand -kaupassa on aina välillä myynnissä tooooodella kauniita silkkisiä vintage haoreja :) Löytyy muun muassa Ansan facebook-sivuilta! Olen itse ostanut heiltä yhden pastellisen silkkisen haorin ja on kyllä aivan ihana ja monikäyttöinen :)))

    Vastaa
  • ElizabethRinne
    - 28.5.2015 05:59

    Upea haori! Ja ihastuttava sinä! :-)

    Vastaa
  • mrs.k.
    - 28.5.2015 06:43

    oh, ihana! Kiinnostaa tietää, kuinka paljon esim. tuo maksaa (suunnilleen)

    Vastaa
  • T.
    - 28.5.2015 09:26

    Ihana, niin suloinen kuviointi <3

    Vastaa
  • Jane C.
    - 28.5.2015 12:26

    Kaunis haori, jota kullanruskea obi jime kauniisti täydentää :)

    Nice to know (ei siis nipottaen, vaan pieneksi nippelitiedoksi): kimonot (ja haorit) puetaan usein niin, että vasen puoli menee oikean yli. Oikea puoli yläpuolella on varattu kuolleille.

    Vastaa
  • annnnni
    - 28.5.2015 12:29

    http://everydayfeminism.com/2013/09/cultural-exchange-and-cultural-appropriation/

    Using someone else’s cultural symbols to satisfy a personal need for self-expression is an exercise in privilege.

    Vastaa
    • japanologi
      - 5.3.2017 21:00

      Yeah, well, maybe you should look into the matter a bit more before claiming kimono etc. are something foreigners shouldn’t wear. FYI: Japanese don’t wish to be seen as victims in this matter (they were and still are imperialists on their own right). They wish foreigners would try and like their traditional clothes, too, and the industry desperately needs more clients. What you’re saying is p much the same as if ”you can’t wear jeans unles you’re European/American!!!”. Those complaining about this are 99 % American Japanese, and I don’t think they hold more right over kimono, haori etc. than the Japanese that live in Japan and actually produce and sell these clothes.

      http://www.japantimes.co.jp/opinion/2015/08/04/commentary/japan-commentary/kimono-cultural-appropriation/#.WLxd-X9ywoY

      Vastaa
  • Jenniii
    - 28.5.2015 13:04

    Ymmärrän, että erityisesti sorrettujen kulttuurien symbolien ottaminen populaarikulttuurin käyttöön tuntematta näiden ilmiöiden ja elementtien taustoja, on epäkorrektia. Japanissa kimono kuitenkin on sinänsä ”ihan tavallinen” vaate eikä ymmärtääkseni mitenkään pyhä asia. Olen ostanut kimononi japanilaisesta vintage-kaupasta, jossa oikein kyltein mainostettiin, kuinka kimono on mainio tuliainen Japanin matkalta. Siksi en oikein osaa ajatella toimineeni jollain tapaa väärin. Kuulen toki mielelläni vastakkaisiakin näkemyksiä perustelujen kera. :)

    Vastaa
  • Jenniii
    - 28.5.2015 13:19

    Ja nyt kun ehdin lukea artikkelinkin kokonaan, niin piti vielä huikata,että todella mielenkiintoinen juttu. Kiitos vinkkauksesta ja terkut ratikasta! :)

    Vastaa
  • Lähiöleidi
    - 28.5.2015 17:14

    Luin linkin jutun, ja pari muutakin samalta sivustolta. Aiheena mielenkiintoisia, mutta olipa jaarittelevaa tekstiä…

    Miksi ei saisi omaksua tyylivaikutteita muista kulttureista? Eikös se ole juuri toisten heimojen pukeutumiskulttuurin kunnioittamista ja ihailemista? Matkiminen on imartelun muoto…

    Itse olen pyöritellyt päässä ajatusta, että haluaisin käyttää päähuivia. Se tuntuu mukavalta päässä. Mutta en halua että minua luullaan muslimiksi sen takia. Koska en ole. Hmm…probleema… sen takia en ole kehdannut vielä kokeilla.

    Mitä tulee esimerkkiin mallitytöistä intiaanipäähineet päässä: alkuperäisamerikkalaisten sulkapäähineet ovat upeita. Supermallit ovat upeita. Sulkapäähineet + supermallit yhdessä ovat aivan mielettömän upeita!

    Neiti Rotonen: tekin näytätte upealta näissä kuvissa! Ainahan te tosin näytätte upealta. Kiva nähdä välillä erilaisia poseerauksia kuin teillä yleensä on.

    Vastaa
  • AnnaAusseista
    - 29.5.2015 00:35

    Arvasin, että joku kohta postaa jotain ”cultural appropriation” linkkiä tähän mutta kuten Jenni sanoi, kimonot ovat arkipäiväisiä, japanilainen kulttuuri, varsinkaan Suomessa, ei ole sorrettua. Japanilaiset eivät tässä pelissä häviä millään tavalla. Länkkäri joka käyttää kimonoa on kuin japanilainen joka käyttää farkkuja. Ei tässä nyt mitään intiaanipäähinemeininkiä ole. 

    Vastaa
  • Jenniii
    - 29.5.2015 02:22

    Kiitos! :) Ja kiitos myös mainiosta vinkkauksesta. Sieltä sitten muutkin metsästämään omia haorejaan! Omani taitaa muuten myös olla silkkiä. :)

    Vastaa
  • Jenniii
    - 29.5.2015 02:22

    Voi kiitos Elizabeth! :)

    Vastaa
  • Jenniii
    - 29.5.2015 02:23

    Kääk, nyt en kuollaksenikaan ihan muista tarkkaa hintaa, mutta vintage-putiikeissa näiden haorien hinnat pyörivät ehkä siinä 50-80 euron tuntumassa. Hienoimmat kimonot olivat sitten huomattavasti kalliimpia, mutta toisaalta yksinkertaisen puuvilla-yukatan saattaa löytää edullisemminkin. :)

    Vastaa
  • Jenniii
    - 29.5.2015 02:24

    Joo, nuo suloiset kuviot ihastuttivat minutkin. :)

    Vastaa
  • Jenniii
    - 29.5.2015 02:25

    Kiitos! :) Ja kiitos myös vinkkauksesta. Jotenkin tuntui käytössä intuitiolla luontevammalta pukea noin, mutta pitääpä kokeilla myös toisin päin!

    Vastaa
  • Jenniii
    - 29.5.2015 03:05

    Aivan. Olen ymmärtänyt, että ”cultural appropriation” koskee nimenomaan kulttuureja, jotka ovat jollain tapaa sorrettuja ja käsittääkseni japanilainen kulttuuri kimonoineen ei suoranaisesti lukeudu siihen joukkoon. Toki on hyvä olla ilmiöstä tietoinen ja ymmärtää oma roolinsa etuoikeutettuna valkoisena kulttuurien kirjon keskellä.

    Mietin kyllä juttua tehdessäni, mahtaako joku tästä nyt pahastua, mutta koska japanilaiset itse selvästi oikein markkinoivat kimonoja turisteille mukavana kotiinviemisenä ja vaate tosiaankin siellä paikan päällä on ”ihan tavallinen” arkivaate, en oikein osaa ajatella toimineeni sopimattomasti, kun ostin haorin itselleni tuliaiseksi matkaltani. 

    Jäin myös miettimään, että olen esimerkiksi lapsena saanut japanilaiselta tuttavaltamme (jonka myös tällä reissulla tapasin matkallani) tuliaisiksi kimono-aamutakin eli hän on katsonut täysin asialliseksi, jopa toivottavaksi, että länsimaalainen käyttäisi tällaista asua. Varmasti japanilaistenkin joukossa on asiaan monenlaista näkökantaa, mutta omien tietojeni ja kokemukseni valossa kimono todellakin on aivan eri asia kuin pukeutua esimerkiksi intiaanipäähineeseen, saamelaispukuun tai jonkun muun sorretun kulttuurin asuun.

    Mietinpä myös sitäkin, kun joskus joku hermostui kommenttiboksissa afrikkalaisesta tyylistä inspiraationsa saaneista koruista (joskaan en tiedä, miten paljon korujen tyylillä todellisuudessa oli tekemistä alkuperäisten afrikkalaiskorujen kanssa, vai näyttivätkö ne ”afrikkalais-tyylisiltä” vain perehtymättömän länkkärin silmään), että missä menee ”cultural appropriationin” raja. Kuten tuossa yllä linkatussa artikkelissa todetaankin, sellaisia rajoja on käytännössä aika mahdoton vetää.

    Toisaalta aiemmissa ”cultural appropriation”-keskusteluissa olen nähnyt paheksuntaa nimenomaan siitä, että länsimainen tekee ”oman tulkintansa” toisen kulttuurin korusta tai vaatteesta niin, että lopputuloksella ei enää ole juurikaan tekemistä sen alkuperäisen tuotteen kanssa, vaikka inspiraatio onkin nähtävissä. Onko siis pelkkä inspiroituminenkin väärin? Entä jos ostan afrikkalaiskojusta matkallani paikalliseen tyyliin tehdyn korun, jollaisia yleisesti kaupataan myös turisteille? Samaa ajatusta voidaan soveltaa myös kimonoihin. Olisiko enemmän ok käyttää länsimaisen valmistajan kimonolta mallinsa lainannutta takkia? Onko sekin sopimatonta? Vai olisiko parempi tukea aidosti paikallista kulttuuria ja käsityötä ostamalla ihan aito? Vai pitäisikö jättää kaikki kimono-mallinen vaatetus tyystin väliin, koska ”cultural appropriation”?

    Aiemmassa blogikeskustelussa kehotettiin ennemmin ostamaan alkuperäinen tuote ja tukemaan samalla kyseisen kulttuurin edustajia, mutta ilmeisesti ylipäänsä toiselle kulttuurille tyypillisen esineistön käyttäminen on joidenkin mielestä lähtökohtaisesti väärin. Jos saisin toisen kulttuurin edustajalta lahjaksi heidän kulttuuriinsa kuuluvan korun tai vaatteen, voisinko käyttää sitä ilman toistuvaa disclaimeria tuotteen alkuperästä tulematta tuomituksi ”cultural appropriationin” takia?

    Onko toisesta kulttuurista ja sen estetiikasta inspiroituminen siis automaattisesti epäkorrektia? Jos näin on, niin sehän tekee tästä maailmasta aivan kamalan ahtaan ja rajoittuneen paikan. Kuten sanottua, on hyvä olla tietoinen kulttuurien välisistä valtasuhteista, jotta voi välttyä aidosti loukkaamasta muita, mutta mielestäni liikutaan vähän vaarallisilla vesillä, jos kaikki muista kulttuureista inspiroituminen ja lainailu aletaan nähdä sopimattomana. 

    Vastaa
    • japanologi
      - 5.3.2017 21:10

      Valkeiden etuoikeudessakin pitää muistaa, että tuokin on alueellista. Ja aikasidonnaista. On paikkoja, missä valkeat eivät todellakaan ole valta-asemissa (esim. nyt juuri Japanissa, missä asuvat valko- ja tummaihoiset ja muut aasialaiset ovat usein rasismin kohteena ja muutoin eri asemassa paikallisiin nähden) tai enemmistönä. Samoin historian kannalta ajateltuna suomalaiset eroavat aika paljon suurten imperiumivaltioiden jälkeläisistä.

      Vastaa
  • Jenniii
    - 29.5.2015 03:44

    Kiitos kommentista ja kivasta palautteesta! :) Matkiminen voidaan toki nähdä imarteluna, mutta ”cultural appropriationissa” on kyse tavallaan nimenomaan vallasta. Siitä, että nimenomaan sorrettujen kulttuurien esineistöä ja symboliikkaa omaksutaan valtakulttuurin (käytännössä siis yleensä länsimaisen) käyttöön. Ongelmallisinta tässä on ehkä se, että pahimmillaan toisesta kulttuurista vaikutteita omaksunut ei tunne symbolien, vaatteiden tai muiden elementtien alkuperäisiä merkityksiä ja taustoja ja sitä kautta saattaa toimia toista kulttuuria loukaten tai jopa sisällyttää esineistöön tai symboleihin elementtejä, jotka sotivat niiden alkuperäistä merkitystä vastaan. Joskus toisesta kulttuurista vaikutteita lainanneet saattavat myös tukea tahattomastikin alkuperäiseen kulttuuriin liitettyjä loukkaavia tai haitallisia stereotypioita. 

    Intiaanit ovat yksi maailman sorretuimmista kansoista ja tästä syystä heidän kulttuurinsa esineistön ja symbolien omaksumista länsimaisen populaarikulttuurin käyttöön pidetään kovin paheksuttavana. Kun ihmisiltä on jo riistetty melkein kaikki, heidän ainutlaatuisen kulttuurinsa ottaminen omaan käyttöön ja muokkaaminen mielin määrin omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi on vähän kuin vietäisiin vielä tuhkatkin pesästä. 

    ”Cultural appropriation” on käsite, josta on todella hyvä olla tietoinen, jotta ei tahattomasti loukkaa toisen kulttuurin edustajia, mutta siinä on toki omat ongelmansa. Jos ajatus viedään oikein pitkälle, länsimaiset ihmiset eivät saisi harrastaa joogaa, letittää hiuksiaan cornrow-tyyliin tai meikata silmiään kissamaisin rajauksin. Ja tässä kohtaa päästään nimenomaan käsitteen monimutkaisuuteen ja ongelmiin – kaikessa on mahdollista nähdä toisen kulttuurin riistämistä ”cultural appropriationin” nimissä, kun mennään tarpeeksi pitkälle tulkinnoissa. Ja se edustaa omalta osaltaan sellaista mielensä pahoittamisen kulttuuria, jota itse en ainakaan haluaisi tässä maailmassa enää yhtään edistää.

    Vastaa
  • AnnaAusseista
    - 29.5.2015 07:31

    Näinpä. Koko käsite on tällä hetkellä liian sekava ja ahdas. On ihan ok, että amerikan alkuperäisasukkaat älähtävät sulkapäähineen käytöstä mutta en nää mitään syytä suomalaisen valkonaaman loukkaantua japanilaisten puolesta. Eivätköhän japanilaiset osaa ihan itse pitää puoliaan tässä asiassa jos olisivat kovin kammoissaan kimonojen käytöstä. Mitä suomalaisille edes jäisi jäljelle, jos kaikki cultural appropriation kielletään? Tuohivirsut?

     

    Vastaa
  • Vierailija
    - 29.5.2015 10:31

    Pienimuotoisen kimonoharrastajana en malta olla työntymättä mukaan tähän keskusteluun.

    Vietin japanissa vuoden opiskelijavaihdossa ja yliopiston järjestämän kimonokokeilun jälkeen aloin haaveilla ns. kitsuken eli kimonon pukemisen opettelusta. Aikani arasteltuani uskaltauduin tämän haaveen toteuttamaan ja ainakin kitsuketunneilla tapaamani japanilaiset olivat lähinnä innoissaan että joku nuorehko ja ulkomaalainen osoitti mielenkiintoa kuihtuvaa kansanperinnettä kohtaan; nuorempi sukupolvi japanissa ei yleensä tiedä kimonoista tai niiden pukemisesta juuri mitään. Myös kaupoissa palvelu oli todella ystävällistä ja myyjät kertoivat mielellään lisää mm. materiaalien ja kuvioiden historiasta ja symboliikasta.

    Kimono ei tosiaan automaattisesti ole mikään uskonnollinen tai seremoniallinen vaate vaan tilaisuus johon kimono puetaan määrää tyylin ja koristeellisuuden, ihan kuin lännessäkin. Virallisissa tilanteissa asun on toki oltava tiptop, mutta arkisemmilla kimonoilla voi leikitellä vapaammin. Kimonoiden uusiokäyttö on sekin nostamassa päätään Japanissa ,missä äitejään tai isoäitejään päätä pidemmäksi hujahtaneet japanilaisnaiset teettävät toisinaan liian pienistä perintökimonoista mekkoja.

    Jostain syystä ulkomaalaisille toinen ulkkari kimonossa tuntuu olevan vaikea pala nieltäväksi, vaikka toisaalta hyvin harva vetää herneet nenäänsä vaikkapa siitä jos ulkomaalainen juo matchateetä teeseremoniatyyliin vaahdotettuna tai harrastaa vaikka kendoa. Ehkä pukeutuminen herättää naamiaismielikuvia tyyliin ”nyt se kalkitsee naamansa ja esittää geishaa joku kylpytakki päällä sukkapuikot tukassa”

    Huono käytös ja muu hölmöily on toki asia sikseen, kuinkakohan me suomalaiset reagoisimme jos joku japanilainen ihastuisi jo mainittuihin tuohivirsuihin niin paljon että ryhtyisi käyttämään niitä vaikkapa tohveleina?Olisimmeko hyvillä mielin vai loukkaantuneita kulttuurin varastamisesta ja siitä että virsut vahvistavat jotain epämiellyttävää suomi -stereotypiaa.

    Tuo haori on tosi kaunis ja olen varma että japanilaiset ilahtuvat jos näkevät sinut haorissasi ja haluavat kenties kuulla matkastasi Tokioon :)

    Vastaa
  • Jenniii
    - 29.5.2015 11:12

    Kiitos, että osallistuit keskusteluun ja toit mukaan vähän paikallisväriä ja näkemystä sieltä Japanista käsin. :) Juuri tämä käsitys minullakin oli kimonosta, että se on todella ihan arkinen vaate Japanissa ja eri tilaisuuksiin puetaan tyylisiä kimonoja. Vähän kuin meillä olisi puhuttaisiin mekosta, jonka tyyleistä toisessa ääripäässä on joku trikoo-lörttänä ja toisessa ääripäässä upeasti viimeistelty iltapuku. ;) 

    On huojentavaa kuulla, ettet usko japanilaisten itse ottavan nokkiinsa kimonostani, koska tietenkään en tahtoisi loukata heitä millään tavalla. Toisaalta tuntuisikin oudolta, että kimonoja kaupiteltaisiin vintage-putiikeissa englanninkielisten souvenir-kylttien kera, jos ulkomaalaisen pukeutumista kimonoon pidettäisiin lähtökohtaisesti jotenkin epäkorrektina. Nuo naamiaisasut ja muut pelleilyt ovat tietenkin aivan asia erikseen, mutta tuskinpa siinä on mitään paheksuttavaa, jos kimonoon pukeutuu japanilaista kulttuuria kunnioittaen.

    Vertaus Suomeen ei tietenkään ehkä ole ihan niin osuva, koska me olemme juuri tätä etuoikeutettua valkoista ja länsimaista rotua, joka saa vähän kuin perisyntinä kantaa syyllisyyttä kaikista kolonialistisista vääryyksistä ja muiden kulttuurien riistosta, mutta idean tasolla tuolla ajatuksella voi toki leikitellä. Osasta näistä ”cultural appropriation” -kommenteista tulee vähän sama fiilis kuin sen taannoisen aasialaismimmi-postauksen yhteydessä. Kommentoimaan eksyneet aasialaissyntyiset lukijat tuntuivat olevan postauksesta pelkästään hyvillään, mutta sen sijaan suomalaiset pahoittivat kilvan mieltään. 

    Moni ei näitä juttuja tule ollenkaan ajatelleeksi, enkä minäkään aina välttämättä osaa automaattisesti asettua toisesta kulttuurista olevan asemaan. Tarkoitukseni on kuitenkin hyvä, enkä koskaan haluaisi tietoisesti loukata ketään tai toimia tavalla, jonka toisen kulttuurin edustaja tuntee epäsopivaksi. Keskustelu on siis tervetullutta, mutta toivoisin, ettei ihan kaikkea tarvitsisi aina tulkita sen pahimman mahdollisen skenaarion mukaan. Rauhaa ja rakkautta joka iikalle! :)

    Vastaa
  • Lähiöleidi
    - 29.5.2015 16:41

    Ahaa…okei! Kato en mä täällä lähiössä ole kuullut tällaisesta ”cultural appropriation”-ilmiöstä, kun en niin paljon kuitenkaan netissä pyöri, eikä sitä muuallakaan ole nostettu niin paljon, että olisin törmännyt. Taitaa olla aika uusi juttu tämä, kun ei vielä suomenkielistä nimeä sille ole keksitty.

    Mutta hyvä, sain uutta näkökulmaa tällaisiinkin asiohin. Ei ole ollenkaan helppo asia tämä, riittää pohdittavaa pitkäksi aikaa. Joka päivä oppii uutta :)

    Kiitos Neiti Rotonen, Te osaatte aina kirjoittaa ja vastata asiallisesti ja kohteliaasti! Ja terkkuja!

    Vastaa
  • AnnaAusseista
    - 30.5.2015 14:36

    Suomalaisista vielä: Suomihan ei missään vaiheessa ole ollut mukana kenenkään riistossa, lähinnä sen riiston kohteena eikä rotuopinkaan mukaan ole kunnon arjalainen joten en kyllä keksi mitään syytä suomalaisten tuntea huonoa omaatuntoa mistään engelmsannien/ranskalaisten/belgialaisten/italiaanojen/hollantilaisten/espanjalaisten suorittamasta kolonialismista. Jos nyt olisi edes se Namibia saatu siirtomaaksi niin sitten ehkä. 

    Vastaa
  • Intended Mum
    - 30.5.2015 15:32

    Todella mielenkiintoinen keskustelu! Itse olen myös pohtinut asiaa paljon viimeisten kuukausien aikana reissun päällä mm. Uudessa-Seelannissa kävin keskusteluja Maori-kulttuurin ja -symbolien väärinkäytöstä sekä Laosissa Buddhan esineellistämisestä.

    Ja tämän lisäksi turistien käyttäytymisestä pyhissä paikoissa tai ylipäänsä maissa, joissa käyttäytyminen eroaa omasta maasta. Aihe, joka sai välillä naamani punaiseksi inhosta kanssaturisteja kohtaan tai häpeästä, kun itse tajusin tehneeni jotain sopimatonta.

    Kuten ylläoleva keskustelukin toteaa, ovat nämä todella vaikeita ja hienosyisiä asioita. Ehkä oma tietoisuus on paras keino navigoida seassa; sen perusteella päättää, onko asia selkeästi loukkaava, vaiko yleisesti hyväksyttävää, mutta joissakin tapauksissa ristiriitainen.

    Vastaa
  • Mia K.
    - 30.5.2015 15:49

    Avaavasti kerrottu :)! Ja samoilla linjoilla asioista.. 

    Välillä tuntuukin että suomalaiset eivät hyväksy asioita niin rennolla otteella kuin ns paikanpäällä asuva väestö :)

     

    Vastaa
  • AnnaAusseista
    - 31.5.2015 04:57

    Miten suomalaiset riistävät Suomessa asuvia maahanmuuttajia? Eikös ennemminkin päin vastoin. Duuni, turvapaikka tai elanto harvemmin koetaan riistona. Ehkä ymmärtämme riiston eri tavoin…

    Vastaa
  • Jane C.
    - 31.5.2015 11:48

    Mun mielestä esimerkiksi kimonoon pukeutumisessa on tärkeää se, että tietää jotain siitä: miten kimono puetaan, millaiseen tilanteeseen kimono puetaan, millainen obi minkä kimonon kanssa, millainen musubi on asiallinen jne.

    Jos kimonolla intiaanipäähineen tapaan olisi syvempääkin symboliikkaa, ei kimonoa tulisi mielestäni käyttää. Kuitenkin kimono on vain vaate, vaikkakin monimutkaisempi kuin se, mihin useimmat ovat tottuneet. Mielestäni on kuitenkin parempi ostaa aito kimono, kuin jokin H&M:n polyesteriaamutakki, jota kimonona kaupitellaan.

    Vastaa
  • vierailija
    - 31.5.2015 12:21

    Mielenkiintoista keskustelua, mutta tämä kyllä osui silmään: ”ja ymmärtää oma roolinsa etuoikeutettuna valkoisena kulttuurien kirjon keskellä.”

    Vastaa
  • Jenniii
    - 31.5.2015 13:08

    Hyvällä vai huonolla tavalla? ;)

    Vastaa
  • possu
    - 1.6.2015 14:08

    Huonolla. Ilman hymiöitä.

    Vastaa
  • Mia K.
    - 1.6.2015 14:58

    Osaat hyvin jäsentää ja tuoda ilmi ”oikealla” ja terveellisellä tavalla tätä todella vaikeaselkoistakin kulttuurien välisiä rajoja/asiayhteyksiä etc! 

    Kiitos Jenni :))!! 

    Sä osaat juuri kertoa niin, että asiaan tulee sitä kaivattua selkeyttä! Toisin kuin ”eräät” täällä kirjoittajista tuntuvat vain ”nappaavan” mahdollisimman paljon ”epäsuoria tai epäkorrekteja” sanoja/lauseita, ja jäävät sitten ns jankkaamaan niitä tai suorastaan hyökkäävät sanailuun, mitä en ymmärrä :) 

    Kun nykyään täällä jo tuntuu, että uskaltaa kirjoittaa/kommentoida vain, jos on 100 % oikeassa ja omaa täydellisen analysoinnin joka ikisessä sanamuodossa ;) muuten saa selitellä samaa asiaa tuhanteen kertaan käännettynä etc. Täällä menee se tietty ilo ja rentous kirjoittaa/kommentoida asioihin millään tavalla enää.. mullakin ois ollu tuohon kimonoon asiallistakin sanottavaa, mutta ei tule mieleenikään enää kirjoittaa.. siitä ;) ja, tiedän suuren joukon samalla tavalla arkoja kommentoijia täällä. Ja, sitten pitää omia postauksiakin vatvoa miljoonaan kertaan, että apua; jos tästäkin nyt ”jotkut” taas vetää hernepussin nenäänsä. No, sori tää pitkä litania tästä aiheesta, mutta tulipa nyt mieleen tähän laittaa :) 

    Pääpointti kuitenkin sinulle oli, että osaat hienosti esitellä asiasi ja kantasi! ♡

    Vastaa
  • Jenniii
    - 1.6.2015 15:38

    Jaaha ja selvä! Ilman hymiötä. Se tosin kommenteistasi ei ihan käynyt selväksi, että mikä kyseisessä lauseessa niin kovin tökkäsi. 

    Vastaa
  • possu
    - 7.6.2015 15:50

    Ehkä ilmaisu ”etuoikeutettu valkoihoinen” selventää asiaa.

    Vastaa

Related posts

Jotain ihan uutta: A+more by Pupulandia -kenkäkokoelma!
Hidasta muotia, kestävää suunnittelua ja jaettu vaatekaappi
A+more by Pupulandia 5 vuotta!
Vaatemuistoja lapsuudesta ja nuoruudesta

Popular Posts

Jotain ihan uutta: A+more by Pupulandia -kenkäkokoelma!