20/05/15

Mistä juteltaisiin?

14 133 kirsikankukat1.jpg

Saan aika ajoin kommenttiboksiin postaustoiveita ihmissuhteisiin, ystävyyteen, parisuhteeseen, aikuisuuteen tai ihan vain elämään ja ihmisyyteen liittyen. Itse asiassa kirjoitan todella mielelläni näistä aiheista, joskin henkilökohtaisemmalle tasolle ulottuvat teemat pakottavat aina miettimään, miten paljon olen valmis tuhansien ihmisten kanssa jakamaan. Joitakin kipeämpiä aiheita käsitellessä pitää myös puntaroida sanojaan niin, ettei loukkaa sellaisia, jotka saattavat tunnistaa itsensä teksteistäni. Itseä kun on blogi-formaatissa vaikea täysin ulkoistaa käsiteltävien aiheiden ulkopuolelle, jos haluaa päästä teemaan kiinni yhtään pintaa syvemmälle.

Ne muutamat kerrat, kun olen uskaltautunut kirjoittamaan vaikeistakin asioista kuten sydänsuruista, yksinäisyydestä tai ystävyyden päättymisestä, ovat poikineet hurjan paljon kiitoksia ja palautetta. Mielelläni siis nostaisin näitä aiheita blogissa esille enemmänkin, ainakin silloin, kun tuntuu että teema koskettaa jollain tasolla myös minua itseäni. 

Muutamia tällaisia juttutoiveita onkin tällä hetkellä hautumassa takaraivossa, mutta kuulisin mielelläni teiltä, mistä henkilökohtaisemmasta aiheesta te haluaisitte lukea? Mistä aiheesta sinä kaipaisit ajatuksia, keskustelua ja uusia näkökulmia? Tällä hetkellä mietintämyssyssä on lukijan toiveesta itsenäisyyttä ja yksin asumista käsittelevä juttu, mutta olisi mukavaa kuulla myös muilta, mitkä olisivat kiinnostavia aiheita. Eli nyt on mahdollisuus toivoa ja heittää vaikka jo alustavia omia pohdintoja ilmoille kommenttiboksissa. :) En lupaa, että tartun kaikkiin aiheisiin, mutta jos vastaan tulee teemoja, joista saan irti enemmänkin, niin osa varmasti pääsee toteutukseen asti.

Photo: Vesa Silver

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä

14 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Amamba

    Nämä ovat totta tosiaan olleet mielenkiintoisia aiheita lukea. Kiinnostaisiko sinua kirjoittaa lapsista/perheen perustamisesta? Ei välttämättä henkilökohtaisella tasolla vaan yleisesti siitä, kuinka ikäisesi naiset saavat kuulla uteluita perheen perustamisesta vähän liikaakin. Tai tuleeko kolmikymppisenä paineita tästä aiheesta tms. Olisi mielenkiintoista lukea sinun kantasi/kokemuksia asiasta.

  • WilmaB

    Lukisin mielelläni ajatuksiasi epävarmuudesta. Olen itse siirtymässä opinnoista työelämään ja huomaan jatkuvasti kamppailevani itsetunto-ongelmien kanssa nimenomaan osaamiseeni suhteen. Työelämään astuminen tuntuu hetkittäin todella pelottavalta, koska en tunnu luottavan itseeni. Haluaisinkin kuulla, miten sinä onnistut uskomaan itseesi ja tietotaitoosi työelämän myllerryksessä.

    Kiitos inspiroivasta blogistasi Jenni!

  • Lilliska

    Rahankäytöstä! Ja alkoholista. Hui.

  • Jenniii

    Hyviä aiheita, mutta kaipaisin vähän tarkempaa näkökulmaa. Kertoisitko muutamalla lauseella omista mietteistäsi, niin näihin olisi helpompi tarttua? :)

  • Y.

    Minua kiinnostaisi lukea rakkaudesta. Sydänsurusta olet kirjoittanut jo, ja se oli mieletön kirjoitus ja toi paljon lohtua!

    Mutta kiinnostaisi lukea pohdintaa rakkauden syvimmästä olemuksesta; mitä se on, miksi se on niin taianomaista ja tärkeää ja miksi se vaikuttaa ihmisiin niin syvästi. Ja mistä sen tunnistaa.

  • LauraL

    Kääntöpuoli myös elämän jakamisesta jonkun kanssa sen itsenäisyyden rinnalle :)

  • Polinaaa

    Toivoisin syväluotaavaa tekstiä siitä, miten voi löytää sen oikean.

  • Marianne k.

    Olin itse tulossa sanomaan/kysymään samaa, nimittäin itse olen tuntevinani hyvin raskaana sen mediasta/yhteiskunnasta/ympäröiviltä ihmisiltä(/jopa minusta itsestäni?) kumpuavan tykyttävän paineen, että naisen pitää saada kumppani, perustaa perhe, hankkia lapsia, tai hän on jotenkin omituinen. Siis kaiken sen jälkeen mitä tasa-arvorintamalla on saavutettu ja miten konservatiivisista arvoista on vapauduttu, tuntuu vieläkin että tuo käsitys istuu maailmassa! Ahdistaa!

  • Traa

    Juhuu, kivaa kun saa ehdottaa aihetta. Nyt tulee rankka, elämän rajallisuus. Sen ymmärtäminen, että olemme täällä vain hetken ja miten tähän pitäisi suhtautua. Toinen ehkä vähän mukavampi juttu vois olla omalta mukavuusalueelta poistuminen, miten se tehdään ja millaisia vaikutuksia sillä on. Kolmas ehkä kivoin aihe olisi elämän merkitykselliset hetket ja ihmiset. Vähän samaan henkeen kuin se uusi tv-sarja, jossa kuuluisat henkilöt kertovat siitä, mikä on ollut tärkeää heidän elämässään. Kesätuulia Jennin elämään!

  • masi

    Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi esimerkiksi luopumisesta, siitä miltä se tuntuu ja miten siitä selviää ja miten luopumisen pakollisuuden pystyy hyväksymään yms. Olisi myös kiva kuulla näkökulmiasi mielenterveysasioihin, ja siihen mikä auttaa sinua pysymään järjissäsi nykymaailmassa kun joka suunnalta tulee niin paljon paineita; on ulkonäköpaineita, perheen perustamiseen painostamista, aina pitää olla vain tehokkaampi ja tehokkaampi ja mitä näitä nyt onkaan. :D Ihanaa alkavaa kesää Jenni! Sinulla on ihana blogi! Keep up the good work! :)

  • Vierailija

    Liittyen kenties epävarmuuteen ja itsetuntoon: ulkopuolisuuden tunne.

    Itselläni on tullut nyt aika paljon pohdittua, kun muutin vuodenvaihteessa ulkomaille, aloitin uudessa työpaikassa ja uusissa harrastuksissa, ja vastaan iski karu totuus, että onpas pirun vaikea integroitua. Etenkin ympäristössä, jossa kaikki muut on jo ”klikkiytyneet” omiin pienempiin kaveriporukoihin ja kukaan ei muista kutsua sua minnekään vapaa-ajan rientoihin. Vähän sama fiilis, kun päätttää järjestää synttärijuhlat, ilmoittaa asiasta hyvissä ajoin kymmenille ihmisille ja ainoastaan muutama vaivautuu paikalle. Sitten sitä miettii, että mikähän minussa on vialla, samaan tapaan kuin ala-asteen koulun pihalla, kun seisoo yksin syömässä hiuksia ja katsomassa vierestä, kun muut leikkii.

  • Vierailija

    Oi, mielenkiintoinen aihe! Olen asunut monessa maassa ja kehitellyt kaikenlaisia keinoja saada sosiaalisia kontakteja. Parhaiten toimii ehdottomasti asuminen paikallisten, mukavien kämppisten kanssa, jotka opastavat suoraan kulttuuriin. Toinen vaihtoehto on erilaiset expat -yhteisöt, esim. couchsurfin tapaamiset, joissa tapaa myös mukavia paikallisia. Innostuin nyt aiheesta mutta kiva olisi kuulla tästä lisää! :)

  • Malla90

    Tämä!

    Ehkä yleisesti tekstiä ulkopuolisuudesta ja itsetunnosta. Asun itsekin ulkomailla. Vaikka muihin expatteihin on saanut tutustua paljonkin, tuntuu ettei ole samalla tavalla mukana joukossa, kuin kotisuomessa asuessa tai siellä vieraillessa.

  • Vaikutat hyvin positiiviselta tyypiltä ja välillä yllätyn kun suomessa tulee vastaan vielä positiivisuuteen kykeneviä ihmisiä… vitsi vitsi.
    Mutta olisi mielenkiintoista lukea miten sinä pidät itsesi positiivisena ja miten toimit niinä päivinä kun huomaat vain kiroavasi koko maailman viimeiseen nurkkaan, mutta asioita pitäisi silti saada hoidettua. Ja mitä on suomalainen positiivisuus sinun mielestäsi; eroaako se muun maailaisten asenteista/millä tavalla, onko sitä ylipäätänsä vai onko se vain muille esittämistä vaikka oikeasti v*tuttaa vaan kaikki, osataanko positiivisiin ihmisiin ja positiivisuuteen suhtautua suomessa, jne jne?

Related posts