Sen sijaan, että etsit aina virheitä,
yritä joskus nähdä, mikä on oikein.
Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: Ajattelin tänään, Mieli & hyvä elämä, Mietteitä elämästä, Oma elämä, Viikon ajatus
Categorised in: Elämä
Miten nämä viikon ajatukset kolahtavatkin joka kerta! Rikoin jotenkin osittain oman läppärini tuossa muutama tunti sitten, kun huitaisin sen sängyn reunalta alas siivotessani. Tottakai se harmittaa aivan suunnattomasti, mutta sitten rupesin ajattelemaan, että eiväthän ne asiat nyt niin kurjasti ole. Kaikki koulutehtävät on palautettu, läppärissä on takuuta vielä jäljellä (vaikka kylläkin epäilen, että eivät korvaa tällaista vahinkoa…), huomenna on vapaapäivän kunniaksi ihanat lounastreffit kavereiden kanssa ja tällä viikolla minulla on vielä synttärit. Että ei se elämä onneksi taidakaan kaatua yhden läppärin hajoamiseen… ;)
No läppärin hajoaminen harmittaisi takuulla ketä tahansa, mutta mahtavaa, jos olet onnistunut kääntämään mielen myönteiseksi vahingosta huolimatta. Jos ei takuu enää korvaa, niin tuon pitäisi mennä mutkatta kotivakuutuksen piiriin, joten uuden saat varmasti omavastuun hinnalla. :) Ja huh, hyvä, että ehdit palauttaa koulutyöt ennen tapaturmaa. Hyvää synttäriä ja mukavia lounastreffejä huomiselle! :)
Jep, virheitä on kyllä helppo löytää (ainakin muista heh heh). Niiden parissa jos pyörii, elämä junnaa synkkää ympyrää, virheistä tulee pelottavia. Ei uskalla tehdä mitää, kun pelkää tekevänsä virheitä, mokaavansa. Onko se sitten elämistä käsijarru päällä?
Oman elämän ”riskinotto” on pienessä mittakaavassa. Aivan paljon liian paljon jarruttelua. Välillä kysyn itseltäni: ”Mikä olisi kamalinta mitä voisi tapahtua, jos epäonnistun tässä?” Yleensä vastaus on, ettei tasan tarkkaan mitään peruuttamatonta ja lopullisen kamalaa. Yritetään uudestaan, toisella tavalla tai todetaan: ”Ei ollut mun juttu”.
No aivan niin! Moni pelkää aivan tolkuttomasti epäonnistumista, vaikka se on elämässä väistämätöntä. Sehän on oikeastaan yksi tapa oppia ja täsmentää sitä omaa suuntaa. Epäonnistumisen tai väärien valintojen pelossa sitä helposti jää jumittamaan paikoilleen. Erittäin hyviä ajatuksia siis, ystäväiseni. :)
Tämäkin ajatus on oikein hyvä, etenkin luettuani kommentit, sain siihen vähän syvyyttä. Mutta erityisesti halusin tulla hiukan jälkijunassa kehumaan viime viikon ajatusta! Sitä että valinnat kannattaa tehdä toivon, ei pelkojen näkökulmasta! Se oli ihana ja minulla on se kännykän taustakuvana. Olen ehtinyt viikon aikana jo perustella itselleni useaa valintaani. Ne ovat vieläpä olleet sellaisia päätöksiä, jotka ovat tuntuneet oikeilta, mutta eivät järkeviltä. Minulle esimerkiksi tarjottiin työtä ulkomailta, mutta elämäntilanteen vuoksi se tuntui nyt liian rankalta. Ensin ajattelin että täytyy ottaa paikka vastaan, kun en ollut löytänyt Suomesta mitään. Ajatus tökki pahasti, mutta sain käännettyä näkökulmaa ja haettua vielä Suomesta töitä. Nyt uskon (ja toivon) että löydän kyllä sopivan paikan Suomestakin!
♡
