Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Kiitos ystävistä
14 85
Sain tänään konkreettisen muistutuksen siitä, miten ihanilla ystävillä minua on siunattu. Postiluukusta nimittäin kolahti kirje. Enpä muista, milloin niin olisi käynyt viimeksi. 15 vuotta sitten kirjoitin kirjeitä varmaan melkein viikon jokaisena päivänä. Nyt Facebook, tekstiviestit ja Whatsapp ovat korvanneet käsin ja ajatuksella raapustetut rivit – se on vähän surullista. Mutta tänään ei ole aihetta murehtia sitä, sillä olen juuri saanut todisteen siitä, ettei kirjekulttuuri ole täysin kuollut. Kirjeeni on tehnyt matkaa maailman toiselta laidalta kuukauden päivät ja ystäväkin on tainnut ehtiä jo takaisin Suomeen tällä välin, mutta se ei vähennä riemuani tipan vertaa.
Kun tutustuin Roosaan muutama vuosi takaperin, tuntui vähän siltä kuin elämääni olisi tupsahtanut sellainen pikkusisko, jota minulla ei koskaan ollut. Paitsi että tälle pikkusiskolle kerrotaan juttuja, joita oikealle sellaiselle ei ehkä koskaan kerrottaisi. Nuori siskoseni jaksaa päivästä toiseen hämmästyttää viisaudellaan ja olen joskus itsekseni hymähtänyt, että ilmeisesti piti kohdata itseä monta vuotta nuorempi ihminen, jotta ymmärtäisi enemmän elämästä. <span style=”font-size: 1em; line-height: 1.4;”>Parasta ystävyydessä kai onkin, kun molemmat tuntevat ylpeyttä ja iloa siitä, että ovat saaneet rinnalleen tässä elämässä niin hienon, viisaan, sydämellisen ja mahtavan tyypin.
On mystistä, kuinka maailma heittää usein tiellemme ikään kuin vihjeitä ja neuvoja siitä, mihin suuntaan elämän suurissa ja pienissä käännekohdissa tulisi lähteä. Tai voi toki olla, että ehkä jossain alitajuntamme syövereissä jo tiedämme ja näemme siksi ympärillämme tienviittoja, jotka lempeästi sysäävät meitä oikealle polulle.
Viime päivinä mieli on myllertänyt ja elämän suuntaviivoja hahmotellessa sitä helposti maalailee mietteisiinsä myös niitä pahimpia uhkakuvia valintojensa mahdollisista seurauksista. Jotenkin tuo turvaa, että on edes kertaalleen pohtinut mielessään sen worst case scenarion. Samalla sitä ehkä unohtuu noihin uhkakuviin liikaakin. Pyörii illalla ahdistuneena sängyssä ja jännittää asioita, joita ei todennäköisesti koskaan joudu edes kohtaamaan. Sellaisten öiden jälkeen tuntuu erityiseltä saada ystävältä kirje, jonka riveille on kirjoitettu ne sanat, joita juuri sillä hetkellä kaipaa. Ja joita ei edes toiselta osaisi odottaa. Sillä aina se tulee yllätyksenä, että myös minä voin opettaa sille niin viisaalle tyypille jotakin.
Juuri sitä ihailen paljon sinussa: olet niin mielettömän vahva ja samaan aikaan yhteydessä tunteisiisi. Et pakene mitään, vaan kohtaat itsesi ja seuraat sydäntäsi. Se on harvinaislaatuista! Pidä kiinni omasta totuudestasi, koska se on hyvin hyvä totuus!
Rakas Roosa, et tiedäkään kuinka paljon tarvitsin tuota juuri tänään.
Hyvät ajatukset ja sanat levittävät hyvää oloa myös ympärille. Lähetin hyvän olon puuskassani eräälle ystävälle viestin, kuinka häntä on jo parin päivän tauon jälkeen ikävä ja sain pian vastauksen, että viestini pelasti hänen päivänsä. Hetkeä myöhemmin toinen ystäväni lähetti viestin, jossa kertoi minun harmittoman Instagram-päivitykseni saaneen hänessä mielettömiä oivalluksia aikaan. Mikä onni onkaan löytää ympärilleen ihmisiä, jotka paitsi kannustavat ja tukevat, myös inspiroivat ja rohkaisevat molemmin puolin jopa täysin tietämättään.
Kuinka paljon yksi kirje, tekstiviesti, Instagram-kuva tai muu pieni ele voikaan tehdä. Kuinka pitkälle se yksi hyvän olon sysäys voikaan kantaa. Siksi kehotankin sinua tänään, juuri nyt, kertomaan jollekin omalle läheiselle, mitä hänessä ihailet ja arvostat. Se paitsi takuulla ilahduttaa toista, auttaa myös sinua muistamaan, miten upeita tyyppejä ympärilläsi onkaan. Hyvä kiertämään. :)
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: Ajattelin tänään, höpötyksiä, Mieli & hyvä elämä, Mietteitä elämästä, ystävät, Ystävät & perhe
Categorised in: Elämä
Oman elämänsä Cara Delevingne ja muita kulmakarvakokeiluja
14 85
