15/05/15

Kiitos ystävistä

14 54 roosa2.jpg

Sain tänään konkreettisen muistutuksen siitä, miten ihanilla ystävillä minua on siunattu. Postiluukusta nimittäin kolahti kirje. Enpä muista, milloin niin olisi käynyt viimeksi. 15 vuotta sitten kirjoitin kirjeitä varmaan melkein viikon jokaisena päivänä. Nyt Facebook, tekstiviestit ja Whatsapp ovat korvanneet käsin ja ajatuksella raapustetut rivit – se on vähän surullista. Mutta tänään ei ole aihetta murehtia sitä, sillä olen juuri saanut todisteen siitä, ettei kirjekulttuuri ole täysin kuollut. Kirjeeni on tehnyt matkaa maailman toiselta laidalta kuukauden päivät ja ystäväkin on tainnut ehtiä jo takaisin Suomeen tällä välin, mutta se ei vähennä riemuani tipan vertaa.

Kun tutustuin Roosaan muutama vuosi takaperin, tuntui vähän siltä kuin elämääni olisi tupsahtanut sellainen pikkusisko, jota minulla ei koskaan ollut. Paitsi että tälle pikkusiskolle kerrotaan juttuja, joita oikealle sellaiselle ei ehkä koskaan kerrottaisi. Nuori siskoseni jaksaa päivästä toiseen hämmästyttää viisaudellaan ja olen joskus itsekseni hymähtänyt, että ilmeisesti piti kohdata itseä monta vuotta nuorempi ihminen, jotta ymmärtäisi enemmän elämästä. <span style=”font-size: 1em; line-height: 1.4;”>Parasta ystävyydessä kai onkin, kun molemmat tuntevat ylpeyttä ja iloa siitä, että ovat saaneet rinnalleen tässä elämässä niin hienon, viisaan, sydämellisen ja mahtavan tyypin.

On mystistä, kuinka maailma heittää usein tiellemme ikään kuin vihjeitä ja neuvoja siitä, mihin suuntaan elämän suurissa ja pienissä käännekohdissa tulisi lähteä. Tai voi toki olla, että ehkä jossain alitajuntamme syövereissä jo tiedämme ja näemme siksi ympärillämme tienviittoja, jotka lempeästi sysäävät meitä oikealle polulle.

Viime päivinä mieli on myllertänyt ja elämän suuntaviivoja hahmotellessa sitä helposti maalailee mietteisiinsä myös niitä pahimpia uhkakuvia valintojensa mahdollisista seurauksista. Jotenkin tuo turvaa, että on edes kertaalleen pohtinut mielessään sen worst case scenarion. Samalla sitä ehkä unohtuu noihin uhkakuviin liikaakin. Pyörii illalla ahdistuneena sängyssä ja jännittää asioita, joita ei todennäköisesti koskaan joudu edes kohtaamaan. Sellaisten öiden jälkeen tuntuu erityiseltä saada ystävältä kirje, jonka riveille on kirjoitettu ne sanat, joita juuri sillä hetkellä kaipaa. Ja joita ei edes toiselta osaisi odottaa. Sillä aina se tulee yllätyksenä, että myös minä voin opettaa sille niin viisaalle tyypille jotakin.

Juuri sitä ihailen paljon sinussa: olet niin mielettömän vahva ja samaan aikaan yhteydessä tunteisiisi. Et pakene mitään, vaan kohtaat itsesi ja seuraat sydäntäsi. Se on harvinaislaatuista! Pidä kiinni omasta totuudestasi, koska se on hyvin hyvä totuus!

Rakas Roosa, et tiedäkään kuinka paljon tarvitsin tuota juuri tänään.

Hyvät ajatukset ja sanat levittävät hyvää oloa myös ympärille. Lähetin hyvän olon puuskassani eräälle ystävälle viestin, kuinka häntä on jo parin päivän tauon jälkeen ikävä ja sain pian vastauksen, että viestini pelasti hänen päivänsä. Hetkeä myöhemmin toinen ystäväni lähetti viestin, jossa kertoi minun harmittoman Instagram-päivitykseni saaneen hänessä mielettömiä oivalluksia aikaan. Mikä onni onkaan löytää ympärilleen ihmisiä, jotka paitsi kannustavat ja tukevat, myös inspiroivat ja rohkaisevat molemmin puolin jopa täysin tietämättään.

Kuinka paljon yksi kirje, tekstiviesti, Instagram-kuva tai muu pieni ele voikaan tehdä. Kuinka pitkälle se yksi hyvän olon sysäys voikaan kantaa. Siksi kehotankin sinua tänään, juuri nyt, kertomaan jollekin omalle läheiselle, mitä hänessä ihailet ja arvostat. Se paitsi takuulla ilahduttaa toista, auttaa myös sinua muistamaan, miten upeita tyyppejä ympärilläsi onkaan. Hyvä kiertämään. :)

roosa1.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , , ,

Categorised in: Elämä

14 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Ääk, ihana postaus :)
    Ystäviä ja muitakin lähimmäisiä pitää aina muistaa arvostaa!

  • essikki88

    http://areena.yle.fi/1-2383910
    Mitä mieltä olet tästä H&M dokumentista?

  • viivik

    Oi, ihana Roosa. Olen samaisen tyypin ystävä. Eilen en ollut parhaimmillani, ja fiilis oli jostakin syystä vähän apea. Kaipasin ystäviäni ja ajattelin heidän olevan kauhean kaukana. 

    Ja sitten: ylistävä kirje maailman toiselta puolelta odotti minua kotona! Miten paljon ilahduinkaan.

  • Palasin itse kirjeiden pariin noin vuosi sitten. Minusta on ihana kirjoittaa viestejä ystäville ja postittaa ne heille. Minulla on myös perinteisiä kirjeystäviä. Kirjeita kirjoitetaan yhä enemmän, niitä kuvataan instagrammiin ja netistä löytyy monia snail mail -blogeja. Yksi hienoimmista jutuista on Hannah Brencherin sivusto The World Needs More Love Letters, jonka kautta jokainen voi kirjoittaa kannustuksen ja vahvistuksen sanoja ventovieraille, jotka ovat sen tarpeessa.

  • KatjaV

    Ystävät <3

    Ja siitä aasinsillalla - olen kesällä menissa kahden parhaan kaverini häihin, ja löysin tänään kirpputorilta aivan ihastuttavan mekon häihin. Se on pilvipituinen ruiskukansininen mekko, jonka helmaosa on pliseerattu. Täydellinen vöri, koko ja pituus! Mahtava tuuri.

    Ainoa mikä mietityttää, on kauniiden plisaareuksien säilyminen kohdillaan ja ryhdikkäinä. Ripustin mekon kylppätiin roikkumaan saunan jälkeen, ja se näyttää auttaneen muutaman kohdan suhteen.

    Muistelen sulla Jenni olevan ainakin yksin pliseerattu hame/mekko, joten vinkit ja hyväksi havaitut keinot otetaan vastaan :)

    Mainiota viikonloppua!

  • Hyvä teksti! Kyllä kirjeissä ja korteissa on sitä jotain. Tänä päivänä on niin helppoa pitää yhteyttä sähköisesti ja laiskuus kirjeiden kirjoittamiseen iskeä. Kuitenkin oikeat kirjeet ovat niin paljon henkilökohtaisempia ja niihin liittyvä tunnelataus vahvempi. Tuntee todella olleensa ystävän mielessä. Etanapostin puolesta!

  • Mia K.

    Roosa on ♡

    Kunnia ollut saada meiliä häneltä ;) viisas nuori nainen! 

  • Jenniii

    No todellakin. Ja sitten pitää vielä muistaa osoittaa se arvostus jotenkin sanoin ja teoin, että nekin tietävät. ;) <3

  • Jenniii

    Hei kiitos kiinnostavasta vinkkauksesta! Pitää ehdottomasti katsoa tuo lähipäivinä. :)

  • Jenniii

    Roosa on <3! Ja miten siistiä, että sinäkin sait häneltä postia – täydellisellä hetkellä. :)

  • Jenniii

    On hassua ajatella, että joskus 10-15 vuotta sitten todellakin kirjoitin kymmeniä sivuja viikossa. Nuoruusvuosien paras ystäväni asui toisessa kaupungissa ja kirjeet viuhuivat välillämme useita kertoja viikossa ja sivuja kertyi yleensä vähintään 10 per kirje. :D Pitäisi ehdottomasti elvyttää tuo tapa uudelleen.

    Ja pitääpä tutustua tuohon Hanah Brencherin sivustoon – kuulostaa ihanalta!

  • Jenniii

    Hyvä kysymys! Pliseerausten pysyvyys riippuu paljolti kankaan materiaalista ja sen käsittelystä sekä siitä, miten vekit on vaatteeseen toteutettu. Kauniin silkkimekkoni pliseeraukset suoristuivat itsellä joskus muinoin kesähäissä täysin, kun superhikisenä hellepäivänä istuessa mekko liimautui takamukseen kiinni. Toisaalta kirpparilta löytämäni polyesterimekon pliseeraukset eivät ole olleet pyykkikonepesuista moksiskaan. 

    Neuvoisin siis, että jos mekkosi on tekokuitua (kuten se varmaankin vintage-mekkona on?), voisit kokeilla ihan pestä sen pyykkikoneessa lempeällä teholla. Sitten vain suorana henkariin kuivumaan ja roikkumaan? Tai sitten veisin sen asiantuntevaan pesulaan (esim. Helsingissä Pyykkipoika) – etenkin, jos on luonnonmateriaalia.  Ihania hääjuhlia! :)

  • Jenniii

    Kirjeestä tai kortista todella tulee sellainen olo, että minua arvostetaan. Pitäisi itsekin ryhdistäytyä kirjoittelussa ja muistaa edes satunnaiset postikortit!

  • Jenniii

    Niin on! Ihana nainen! :)

Related posts