6/05/15

Vaatemerkki Lovia vie läpinäkyvyyden uudelle tasolle

8 59 lovia2.jpg

Oletko jo kuullut Lovia-nimisestä vaatemerkistä? Jos et, niin nyt on hyvä hetki tutustua uuten kiinnostavaan suomalaisbrändiin, jonka tuorein mallisto esitellään virallisesti huomenna. Sain alkukeväästä kiinnostavan kutsun päästä kärpäseksi kattoon Lovian kevätmalliston muotikuvauksiin ja pari viikkoa myöhemmin lähdinkin sitten Porvooseen kohti Haikon kartanoa tapaamaan merkin taustajoukkoja ja vakoilemaan malliston kuvauksia paikan päälle. Oli kiva päästä tsekkaamaan samalla myös tuo Haikon kartano, jossa en ollutkaan aiemmin käynyt.

Outi Korpilaakson, Tiina Kososen ja Anniina Mustalahden luotsaama brändi on paitsi tyylillisesti, myös filosofialtaan todella kiinnostava tulokas. Läpinäkyvyys ja vastuullisuus ovat Lovian kantavia ajatuksia ja merkki onkin luonut oman DNA-konseptinsa, joka avaa tuotannon salat ruohonjuuritason tekijöistä lähtien yleisölle. Lovian nettisivujen kautta voi tarkastella kuvien ja nimien kera, ketkä vaatteet ovat valmistaneet sekä tutustua vaatteissa käytettyjen kankaiden ja materiaalien alkuperään. Maailmalla tämän tyyppisiä (esi)merkkejä on jo useita, mutta Suomessa näin avoin kulttuuri tuotantoprosesseista on vielä melko uutta, vaikka moni brändi vastuullisesti toimiikin. Aivan loistavaa työtä Lovia!

lovia4.jpg

Jos siis haluat olla aivan 100-prosenttisesti kartalla siitä, millaisissa oloissa ja millaisista materiaaleista vaatteesi on valmistettu, kannattaa tähyillä tämän merkin suuntaan. Vaatteita voi ostaa muun muassa Lovian omasta verkkokaupasta ja niiden hintataso pyörii suunnilleen samoissa lukemissa kuin esimerkiksi Samujilla. 

Ajattelin jakaa lähipäivinä vähän lisääkin kuvia Lovian uudesta kevätmallistosta, mutta näiden behind the scenes -kuvien kautta saatte jo pienen ennakkokurkistuksen ”Bring back the muse” -mallistoon. Lisää on siis luvassa, mutta mitkäs ovat ensifiilikset Loviasta? :)

Translation: Elegance, sustainability and transparency. Those are the key values of a new interesting Finnish clothing brand called Lovia. I got to have a little sneak peek to the photoshoot of their SS15 collection ”Bring back the muse” and now through my pictures you get a chance to see behind the scenes too. I am planning to share more photos of the new collection in the near future! :)

I’d say that Lovia is definitely a name to remember. The upcoming brand has developed a concept called DNA that opens the doors to their production processes from producing the materials to manufacturing the clothes. You can basically check where your clothes have been made and who made them. If you really want to know #whomademyclothes, this brand gives you a straight answer without you even having to ask. Bravo Lovia – that’s the way to do it!

lovia19.jpg

Viime hetken säätöä…

lovia11.jpglovia21.jpglovia7.jpglovia8.jpg

Malliston kuvauksissa oli paikalla myös taiteilija, joka maalasi taulua kuvausten edetessä.

lovia1.jpg lovia9.jpglovia5.jpg lovia10.jpg

Huiman korkeilla kengillä tasapainoilu kirjapinojen päällä ei ollut maailman helpoin tehtävä.

lovia13.jpglovia23.jpg lovia15.jpglovia12.jpg lovia18.jpg lovia20.jpg lovia22.jpg

Malliston paidoissa on vivahteita kansallispukujen tyylistä.

lovia25.jpg lovia26.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , , , ,

Categorised in: Muoti

8 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • lanttu

    Tuotantoketjun valottaminen on hieno juttu! Toisaalta kun on kyse pienestä vaatemerkistä periferisessä maassa, olisi ihme jos brändin kaapeista löytyisi korporaatiotason luurankoja. Suppean tuotantovolyymin ja korkeampien hintojen tuotteissa eettinen valmistustapa on kuluttajalle oletusarvoista, vaikka onhan oletuksilleenkin tärkeää osata vaatia katetta. Toivotaan, että samankaltainen toimintamalli leviäisi isojenkin yritysten yleisesti tunnustetuksi hyväksi tavaksi.

    Uskon, että maailma muuttuisi tarjoamalla kuluttajille parempaa informaatiota. Tuotteita voisi merkitä logoilla; ei vain luomua, kotimaisuutta tai reilua kauppaa liputtavilla, vaan nimenomaan epäreiluudesta, läpinäkyvyyden puutteesta tai arveluttavuudesta ilmoittavista symboleista tulisi tehdä lakisääteisiä. Symbolin merkitys korruptoisi lopulta kulutusobjektin tarkkaan hiotun brändin, ja täten tuottajilla ja markkinoijilla olisi kannustin olla kuluttamatta ajattelemattomasti luonnonvaroja ja heikommassa asemassa olevien selkänahkaa (tai sulkemasta silmiään siltä, että tämänkaltaista ”liiketoimintaa” harjoitetaan tuotantoketjun vaikka sitten kauimmaisessa päässä). Tietenkin lobbaamisen ja pääomaa palvelevan tavaramäärän akseleraation vuoksi, joka vaikuttaa olevan kapitalismiin sisäänkirjoitettu sääntö, tämän uuden symbolin ilmaantuminen kollektiiviseen mielikuvitukseen tuntuu varsin utopistiselta. Jenkeissähän jopa GM-ruoan symbolilla merkitsemisen tarpeellisuudesta käytiin pitkä oikeuskiista eri eturyhmien välillä, ja ilmoittamisen geenimanipuloiduista ainesosista voi yhä tehdä diskreetisti pikkupräntillä tuoteselosteessa. Yllättäen GM-free safkalle on olemassa oma helposti tunnistettava logonsa, joka arvatenkin on painettuna isona pallukkana tuottepakkauksen nurkkaan…

    Mitä kulutuksen ympärille jäsentyvään kaupunkilaiseen elämäntyyliin tulee, ehkä joissain hyvin harvakseltaan koittavissa ideaalitilanteissa todella olemme sekä eettis-filosofiset että käytännölliset asianlaidat laajamittaisesti huomioonottavia ja niiden välisiä painotuksia päätöksenteossamme pohtivia valintamasiinoita, mutta jokapäiväisessä elämässä (työpäivän jälkeen ruokakaupassa tai biletoppia kiireellä metsästäessä) ei tähän yksinkertaisesti ole aikaa eikä energiaa, vaan tulee tehtyä tavan mukaan. Epäreiluus-logo olisi yksi tapa tehdä eettisestä kuluttamisesta habituaalista.

    Lopetan tän sadepäivän räntin nyt tähän. Hyvä malli, vaatteet ok, taiteilija hassu, kartano hieno, kuvaukset kokonaisuutena vähän pikkusievistelevän oloiset.

  • lanttu

    Halusin lisätä vielä, että toki reilusta kaupasta, luomusta sun muista hyvistuotteista (niin muodin, elintarvikkeiden kuin designinkin saralla) signaloivat logot ovat positiivinen ja tarpeellinen asia, joka osaltaan auttaa kansalaisia reflektoimaan kulutustottumuksiaan ja tekemään parempia valintoja. Epäeettisyydestä hälyttävien logojen puute tekee arveluttavista tuotteista ja valinnoista neutraaleja ja täten eettisyydestä toissijaisen seikan brändäyksessä.

    Meni than off-topiciksi, en halunnut paasata muotipostaukseen! XD

  • Jenniii

    On totta, että pieniä tuotantoeriä teettävän yrityksen on helpompi pitää kiinni vastuullisista periaatteista. Ongelmahan suurempia määriä tuottavilla taitaa juuri olla se, että nykyään lähes kaikki sellaiset valmistajat, jotka pystyvät vastaamaan kasvavaan kysyntään, sijaitsevat jossain halpatuotannon maissa. Hatunnosto jokatapauksessa nimenomaan esimerkillisestä toimintatavasta läpinäkyvyyden suhteen. Kuluttajan ei tarvitse kysellä ja ihmetellä, kun kaikki tieto on rehdisti esillä.

    Erittäin hyvä idea myös tuo logojen tai tunnusten käyttö ilmaisemassa tuotanto-olosuhteita, yms. Käytännön tasolla tuollaisen sertifikaatin luominen ja levittäminen niin, ettei järjestelmästä tule pienillekään yrityksille kohtuuttoman kallis, on mahdollisesti haasteellista. Tai sitten ei. Ideana joka tapauksessa hyvä vähintäänkin! Tekisi ehdottomasti nimenomaan kuluttajan päässä valintojen tekemisestä helpompaa, koska harva todellakaan jaksaa itse ryhtyä selvittelemään taustoja, joista niistäkin saattaa olla varsin kirjavaa tietoa tarjolla.

  • Jenniii

    Nyt vasta hoksasin, että ideasi olikkn nimenomaan tuollainen ”rangaistusleima”. Sellaista en itse kyllä kannata ja taitaisi olla aika hankala toteuttaa ja valvoakin, vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että vastuuta tulisi kuluttajilta siirtää enemmänkin vaatebrändeille. Ehkä ennemmin lainsäädäntöä ja tarvittaessa sen puitteissa sitten rangaistuksia kehiin ennenmin. Leimoja puolestaan mieluummin palkitsemisjärjestelmien kautta kuin rangaistuksena.

  • lanttu

    Tuskin on montaa sellaista tuotetta markkinoilla, jota voisi leimalla yksiselitteisesti stigmatisoida pahaksi. Eettiset työllistäjät saattavat kiertää veroja raskaalla kädellä ja verot pedantisti maksavat yritykset olla välinpitämättömiä ympäristökysymysten suhteen vaikkapa tuottamalla huonolaatuisia sesonkituotteita, jotka ainoastaan kontribuoivat maailman jäteongelmaan. Mikä olisi kriteeristö, jota noudattamalla yritykset voisi laittaa järjestykseen eettisyytensä perusteella (kuten WWF:n kuluttajan kalaopas suosi/harkitse/vältä -kategorioineen) niin, että leima olisi rangaistuksen sijaan objektiivinen ja neutraali kulutuskäyttäytymistä helpottava ohjenuora? Onhan se vaikea ja monitahoinen kysymys, sitä en kiellä, ja kuten sanottu, en usko tämänkaltaisen sertifikaatin laajamittaisen käyttöönoton mahdollisuuteen nykyhetken ideologisessa ilmastossa.

    Samaa mieltä olen kanssasi myös siitä, että vastuu yritysten käyttäytymisen säätelystä ja ympäristökysymyksistä ei ensisijaisesti saa olla kuluttaja-kansalaisilla, vaan nimenomaan hallitusten ja kansainvälisten yhteenliittymien säätämillä laeilla (sivupolku: tosin ympäristöpoliittinen, tulevaisuuteen suuntautunut kansainvälinen yhteistyö on hankalaa, kun poliittinen valtapeli kotimaassa, jossa menestymisen ensimmäisiä vaateita on kansantalouden kasvuvauhdin lisääminen, kiinnostaa useita poliitikkoja lopulta täysin ymmärrettävästi eniten). Jos kansalaisuutta lähestytään kulutuskäyttäytymisen kautta, nostetaan jalustalle ne, joilla on tarpeeksi aikaa, rahaa ja kulttuurista pääomaa rakentaa identiteettiään lähiruokaan, luomutuotteisiin ja kotimaiseen designiin painottuvien kulutusvalintojen kautta.

  • Hanna Maria

    Vaatteet eivät ehkä ihan omaa tyyliäni, mutta iso plussa tuotannon läpinäkyvyydestä! Hienoa!

  • Aura

    Ah, utopistinen mutta mahtava on tämä rangaistusleima-idea! Onhan se nyt outoa että Reilun kaupan tuotteen tai muun sertifioidusti ”vähän eettisemmän” tuotteen ostaminen on hyvisteko ja positiivinen henkilökohtainen valinta ja sen eettisestä näkökulmasta kyseenalaisemman ja epämääräisemmän tuoteen ostaminen on se perusvalinta. Parempi ja tehokkaampi ois niin päin, että itsestäänselvää ois ostaa se eettisesti järkevämpi tuote ja sen hämäräperäisemmän tuotteen ostaminen ois pahisten hommaa tai vähän noloa.

  • Vinkkinä että taiteilija kuvissa on Sanna Maria Paananen. Sannan töihin ja tuleviin näyttelyihin voi tutustua nettisivuilla, blogissa tai Facebookissa

Related posts