Mitä tahansa voi tapahtua Tokiossa

Pari viikkoa sitten matkallamme Tokiossa tapahtui jotain aika hassua. Ensinnäkin, yhden päivän aikana minut pysäytti kadulla kaksi (!) suomalaista, jotka kertoivat lukevansa blogiani. TOKIOSSA! :D Olin hiukan pöllämystynyt, myönnetään. Toinen heistä asuu Tokiossa pysyvämmin ja toinen oli vain käymässä kuten minäkin, mutta olipahan hauskaa törmätä ja kivaa, että tohditte pysäyttää kadulla. Terkkuja molemmille!

Mutta se varsinainen stoori, jonka nyt aion kertoa, on vielä astetta mahtavampi. Olimme kaikessa rauhassa kävelemässä Shimokitazawan kaduilla (aivan ihana alue, suosittelen!), kun yhtäkkiä peräämme pelmahti pikkuruinen japanilaismimmi. Neitokainen kyseli tohkeissaan hyvällä englanninkielellä, että mistä mahdamme olla kotoisin ja pahoitteli häiriötä. Sen jälkeen hän ryhtyi ihastelemaan vaaleanpunaista polkkatukkaani ja tyyliäni, ja kertoi olevansa töissä paikallisessa BEBE Hair -nimisessä kampaamossa. Että suostuisinkohan tulemaan heille meikkiin ja kampaukseen valokuvaussessiota varten? Että he haluaisivat todella kovasti valokuvata minut. Ilmeisesti kirsikankukkatukka ja vaaleat piirteet olivat Tokion kaduilla sopivan eksoottinen näky. :D

Olin vähintäänkin häkeltynyt tästä täysin äkillisestä ja yllättävästä kohtaamisesta ja yritin varovasti kysellä, että mistäköhän mahtaisi olla kyse. Mihinköhän nämä kuvat mahtaisivat olla tulossa ? Ja ai nyt vai? Kuvat tulisivat vain kampaamon omaan inspiskäyttöön ja ei, ei kuulemma NYT, vaan lähipäivinä johonkin molemmille sopivaan aikaan. Mietin hetken aikaa ja tuumin, että what the hell, kerrankos sitä tarjoutuu tällainen omituinen tilaisuus, joten miksi ei. Onpahan taas yksi hauska tarina Japanista kerrottavaksi ja hullunkurinen muisto lisää reissultamme. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä japanilaiskampaajat aikoisivat minulle tehdä, mutta väliäkös tuolla. 

Sovimme lopulta treffit tarkemmin Facebookissa ja parin päivän päästä suuntasin kampaamon toiseen Omotesandossa sijaitsevaan salonkiin. Muutaman mutkan kautta pääsin paikalle ja päädyin matkalla myös joidenkin japanilaisten katumuotikuvaajien ikuistamaksi – vaaleanpunainen tukka selvästi innoitti paikallisia. 

Mekko // dress vintage, vyö // belt vintage, kengät // shoes & Other Stories

Minut kadulta bongannut Chica teki minulle kauniin, todella luonnollisen meikin ja hiusten stailausta varten puikkoihin astui Kimura-niminen herra. Myös hiustyylistä tuli hyvin luonnollinen ja huoleton: hiukan rentoja surffilaineita ja juuri sellainen ”laittamatta täydellinen” look, jonka tekoon kuitenkin käytettiin hyvä tovi. Olisipa joka päivä joku loihtimassa ”heräsin tämän näköisenä” -kampauksia ja -meikkejä. Juttelimme siinä kampauksen teon lomassa ja selvisi, että Kimura on ollut New Yorkin muotiviikoillakin laittamassa hiuksia näytöksiin. Ja sitten herra vilautti valokuvaa, jossa hän laittaa Rosie Huntington-Whiteleyn tukkaa. Että tuota… Ei sitten ilmeisesti mikään ihan turha jäbä hiusasioissa.

Kun look oli valmis, painuimme ulos kuvaamaan. Kimura valokuvasi ja Chica räpsi vieressä kännykkäkameralla kuvia behind the scenes -hengessä. Nämä tämän jutun kuvat ovat noita Chican kännykkäotoksia, mutta lupaan laittaa ne varsinaisetkin kuvat jakoon, kunhan saan niitä käsiini. Ylläni minulla oli tokiolaisesta vintage-putiikista löytämäni superihana mekko, jonka olen nimennyt R-mekoksi tuon kirjainprintin kunniaksi. R niin kuin rakkaus(mekko). ;) Tätä kolttua tullaan takuulla näkemään blogissa toistekin.

Oli hauskaa huomata, miten erilaisia poseeraustapoja japanilaisilla verrattuna täkäläisiin. Liekö osansa sillä japanilaisella söpöilykulttuurilla, mutta jatkuvasti neuvottiin painamaan leuka alas ja katselemaan kameraan vienosti kulmien alta. Kuvaustuokio oli ihan älyttömän hauska kokemus ja olen tosi iloinen, että suostuin mukaan. Nämä tällaiset taitavat olla juuri sellaisia once in a lifetime -henkisiä juttuja, joihin on vain tartuttava, kun tilaisuus tulee. Olenpahan montaa mahtavaa muistoa, hauskaa muistoa ja uutta japanilaista tuttavuutta rikkaampi. Mutta tämä tarina kertokoon jotain Tokiosta ja Japanista. Siinä kaupungissa ja siinä maassa voi kyllä tapahtua ihan mitä vain. :D

Translation: A few weeks ago in Tokyo I ended up doing a little photoshoot with a Japanese hair salon called BEBE Hair. I was just strolling on the street when a girl suddenly ran after me and asked if I would agree to do a little hair styling and photoshoot session with them. After a little discussion I agreed – I mean, what the hell, these are the kind of once in a lifetime moments when you just have to say yes in the name of new crazy experiences. :D

So a few days after I found myself in a hair salon called BEBE Hair in Omotesando having my makeup and hair done. This girl, Chica, did my make up and the hairstylist Kimura was in charge of doing my hair. I had no idea what they were going to do to me but the look turned out to be really natural and pretty. While Kimura was doing my hair, he showed me some pictures of himself styling Rosie Huntington-Whiteley! Nice. :D And then we had a super fun photoshoot outside.

These pics are quick snapshots that Chica took by her mobile phone while Kimura was taking photos of me, but I’ll show you the actual pics when I get them. :) Thank you Chica and Kimura for a lovely, fun and super inspiring day! It was a true pleasure to meet you guys. 

Photos: Chica Nobata

Tags: Hiukset, höpötyksiä, Japani, kauneus, Matkat, Päivän asut, Päivän tyyli, reissussa, tokio

Categorised in: Elämä, Kauneus, Matkat, Muoti