5/05/15

Tyylin syvin olemus

27 55 tyyli1.jpg

Trendit tulevat ja menevät, mutta tyyli pysyy. Kuolematonta tyylimottoa voi tarkastella pariltakin eri kantilta. Onko tyylikkyys viime kädessä sitä, että tyyli pysyy muuttumattomana trendien ailahdellessa? Vai tarkoitetaanko lausahduksella taitoa poimia muodin oikuista ne pienet huomionarvoiset asiat, joilla pitää oman tyylinsä ajankohtaisena? 

Olen viime aikoina törmännyt usein näkemyksiin, joissa trendejä ja muodin muutoksia halveksitaan avoimesti – ja siis nimenomaan tyylin näkökulmasta. Näiden näkemysten mukaan tyylin arvokkain määre tuntuu olevan sen pysyvyys; tyylikkäintä on löytää oma juttunsa ja viihtyä siinä niin hyvin, ettei tarvitse välittää trendien ailahteluista. Jossain määrin olenkin samaa mieltä, sillä minusta on ennen kaikkea tärkeää, että ihminen viihtyy omassa tyylissään ja tietynlainen ajattomuus on tyylikästä. Klassikkoelementteihin luottava pukeutuja ei tavallaan voi epäonnistua, joten ajattomaan tyyliin panostaminen on oikeastaan aika turvallinen tyylivalinta. Luovalle ja vaihtelunhaluiselle mielelle se voi kuitenkin olla tylsää ja mielikuvituksetonta. Samaan aikaan moni pitää nimenomaan trendeistä kiinnostuneita lampaina, joilla ei ole omaa tyylinäkemystä.

tyyli3.jpg

Sain hiljattain blogiini kommentin, jossa peräänkuulutettiin ”pysyvää tyylitajua” eli ymmärtääkseni sitä, että ihmisen tulisi löytää oma tyylinsä ja pysyä siinä. Kirjoittajan mukaan pysyvää tyylitajua ei nykymaailmassa ole kuin alakulttuurien edustajilla ja yli kuusikymppisillä. Kommentti herätteli miettimään omaa suhdettani tyyliin ja totesin sen olevan täysin erilainen. Onnittelen ilolla kaikkia heitä, jotka kokevat löytäneensä oman tyylinsä ja viihtyvät siinä niin hyvin, etteivät tunne tarvetta tehdä siihen muutoksia. Omalla kohdallani suhtaudun kuitenkin tyyliin aivan toisin.

On jännittävää huomata, miten erilaisia asioita ihmiset pitävät tyylissä tärkeinä.  Koen kyllä löytäneeni oman tyylini, mutta pysyvyys ei silti ole koskaan ollut minulle tyylin keskeisin arvo. Vaikka kokeilen mielelläni uusia asioita ja yhdistelen vaatteitani ennakkoluulottomasti, ajattelen silti löytäneeni tyylin saralla jonkinlaisen punaisen langan – pukeutumiseni näyttää aina satunnaisista kokeiluistakin riippumatta minulta. En juokse trendien perässä kuin sokea kana enkä uusi vaatekaappiani joka sesongin vaihtuessa, mutta minusta on hauska poimia ajankohtaisista trendeistä mieluisimmat ja maustaa niillä sitä omaa tyyliäni.

tyyli2.jpg

Vaikka itse tykkään leikitellä tyyliasioilla, ei minusta siinä ole mitään pahaa, jos niin ei halua tehdä.  Jos oma vahva ja itselle mieluisa tyyli on löytynyt, omista mieltymyksistä saa ja kuuluukin pitää kiinni. Ei siitä kuitenkaan mitään haittaakaan ole, jos joskus uskaltautuu kokeilemaan uutta – ainahan voi palata tuttuun ja hyväksi havaittuun.

Olen itse takuuvarmasti pukenut ylleni vuosien varrella vaikka mitä sellaista, mitä en enää kokisi omakseni. Yllättävää kyllä, vanhat tyylikokeilut eivät oikeastaan hävetä minua. Ne ovat heijastuksia siitä hetkestä ja ajasta – ja minusta siinä hetkessä ja ajassa. Voitte uskoa, että joskus mietin, miksi ihmeessä pidän yhä blogini liki 8 vuoden mittaisen taipaleen vanhimpiakin postauksia yhä täällä luettavissa. Sitten tulen aina samaan lopputulokseen. Olen aloittanut blogini 23-vuotiaana ja olen nyt 31-vuotias – olisin enemmän huolissani, jos mikään EI olisi 8 vuodessa muuttunut. :)

tyyli4.jpg

Meitä on moneen junaan: jotkut etsivät pysyvyyttä, toiset elävät vaihtelusta. Mitä tyyli merkitsee sinulle? Haluatko koota vaatekaapin, johon ei enää koskaan tarvitse hankkia mitään uutta vai tykkäätkö leikitellä ja kokeilla uusia juttuja? Onko sinulla jokin ultimaattinen tyylitavoite? 

Minulle tyyli ja pukeutuminen ovat ensisijaisesti itseilmaisun välineitä – ei-niin-vakavia asioita, joilla on lupa leikitellä. Tyylitaju ei merkitse minulle sitä, että samassa tyylissä on junnattava parikymppisestä hautaan saakka – muutummehan ja kasvammehan me ihmisinä elämän varrella muutenkin. Miksi siis myös tyylillä ei olisi lupa elää ja kehittyä mukanamme? Minulle tyyli on elämän mittainen matka, jolla on lupa viipyä jossain pidempään, jatkaa matkaa, vaihtaa suuntaa ja asettua aloilleenkin, jos siltä tuntuu.

tyyli6.jpg

Photos: Vesa Silver

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

27 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Mielenkiintoinen teksti! Itse koitan jotenkin kovasti etsiä sitä ”omaa tyyliäni”, jotain pysyvää sellaista, mutta ehkä parempi olisi vain myöntää, että se muuttuu koko ajan siinä missä minäkin. Ja että trendit ovat osa sitä!

  • SannaU

    Heh… Ehkä muotibloggarin erottaa taviksesta, että hän pohtii tasaisin väliajoin tyyliään. Kiinnostuin kurkkaaman blogin alkupäätä, sillä olen lukenut ”vain” noin viisi vuotta. Tässä postausksesi vuodelta 2009 http://www.lily.fi/blogit/pupulandia/matkalla-kohti-omaa-tyylia

  • hermanni

    Hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä :)

  • Minulle oma tyyli on sitä, että tiedän vilkaisemalla jotain vaatetta, että onko se minunlainen vai ei. Tietenkin se kehittyy ja menee eteenpäin, mutta enää en niin usein tee hutiostoksia. En osta paitaa, jonka väri on trendikäs, mutta ei sovi minulle (omasta mielestäni) yhtään. Tiedän, minkä malliset vaatteet saavat tuntemaan oloni hyväksi ja jätän sellaiset muiden kaappeihin, jotka ovat kyllä upeita, mutta eivät tunnu omalta. Minulle tyyli taitaa olla tunneasia. :)

  • Loki

    Minkä ihmeen takia meillä on olemassa konsepti nimeltä tyyli? Eikö paita voi olla vain paita ja housut housut vai onko sekin joku tyyli (vähemmän imarteleva) jos ei välitä tuon taivaallista housun lahkeista tai paidan väreistä? Yksi edellisistä teksteistäsi käsitteli lokeroja, joihin itsensä ja muut toisinaan perustelematta ujuttaa, tyyli taitaa olla tällainen termi lokerolle tai oikeutus lokeroimiselle – niin ikään perustelematta. Minkä takia minun lokeroon mahtuu nämä aurinkolasit, tämä hiletoppi ja nämä vakoshortsit, mutta ei nämä hapsut, magenta eikä missään nimessä tämän ketjukaupan hikipajapyjama, mutta tämän ketjun trenssi on ok? Koska tyyli. Tyyliasioissa se, että ”tykkää” tai ”onkin pikku hiljaa alkanut tykätä” jostain on täysin pätevä argumentti (erityisesti ko. asian ostamiseen), mutta oikeastaan missään muussa itsensä tai muiden lokeroimisessa ei, mikä on hassua. Tyyli on käytännössä nerokas keksintö yrityksille, jotka myyvät rompetta ja roinaa, elämiä ja elämäntapoja sillä, kun ostetaan tyyliä ohitetaan se kysymys, tarvitaanko ostettavaa asiaa ylipäätään. Sen sijaan kysytään, onko tämä oikeaa tyyliä tai oikeampaa tyyliä ja juuri se, että oma tyyli muuttuu on peruste hankkia aina vähän lisää tyyliä tai se, että tyyli pysyy on peruste ylläpitää omaa tyyliä. Mutta jos vetäytyisi poteroon ja miettisi, kuka olisi ilman tyyliä, niin kuka silloin olisi?

  • Sara06

    Hieno kirjoitus, Jenni! Eikä pelkästään sisällön ja viestin puolesta, vaan myös siksi, kuinka taitavasti osaat ilmaista itseäsi ja kuinka lukijan on helppo löytää kirjoituksesi punainen lanka. :-)

    Minä olen huomannut omalla kohdallani, että blogien lukeminen ja verkkokauppojen tarjonnan hurja kasvu ovat vaikuttaneet omalta osaltaan pukeutumiseen. Olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota oman garderobin sisältöön ja yrittää viimeiseen asti välttää hutiostoksia. Vaatekaapin sisältö on muuttunut koko ajan pelkistetympään suuntaan. Vaatteiden määrä on myös vähentynyt radikaalisti vuosien saatossa.

    Luulen, että olen löytänyt oman tavan pukeutua, nimitettäköön sitä sitten vaikka minun tyylikseni – tosin tyylikkyys voi siitä olla joskus kaukana, heh. Tiedän, mikä omasta mielestäni sopii minulle ja kropalleni. Tosin eihän pukeutumista ja vaatteita saa ottaa liian vakavasti!

    En kyllä uskalla luvata, että vaatekaappini sisältö pysyy samana vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Mielelläni poimin itseäni ja silmääni miellyttävää maustetta muodista ja trendeistä, mutta en jaksa juosta niiden perässä täysillä.

  • Heidi K

    Musta olisi kauhean rajoittavaa pukeutua aina samaan tyyliin, taman sanoessa en kuiteskaan halua vahatella heita jotka niin haluavat tehda. Kayttamani vaatteet, korut ja asusteet kuvaavat sita mita silla hetkella olen, tunnen, asioita mita kayn lapi, jne. Tyylini on muuttunut valtavasti viimeisin 15 vuoden aikana ja koen, etta tyyli on kuin mika tahansa elava asia, kehityyy ja kasvaa koko ajan. Mietin jo nyt suurella kiinnostuksella milta tyylini nayttaa esim. kymmenen vuoden paasta :)

  • Tämä teksti oli niin hyvä! Mä olen itsekin pohdiskellut samoja juttuja viime aikoina ja miettinyt omaa tyyliäni, jonka koen kehittyneen vasta viime aikoina vieläkin enemmän omaksi. Miellän nykyään esim. preppyhtävän tyylin auttamatta liian tylsäksi, vaikka vielä joku vuosi taapäin preppyilin itsekin enemmän tai vähemmän – tuo tyyli on mielestäni jotenkin ”liian helppo” toteuttaa, kuten kaikki klassiset tyylin suuntaukset, enkä ilmeisesti saa sellaisesta pukeutumisesta itselleni tarpeeksi haastetta. :D
    Olen havahtunut pitäväni nykyään eniten klassisia, rokahtavia ja graafisen kekseiliäitä elementtejä yhdisteleviä asuja, ja ihailen vastaavia myös muiden päällä. Silti, vaikken itse lämpenisi jollekin tyylisuunnalle, huomioin ihaillen täydelliset kokonaisuudet myös näissä omasta tyylistäni poikkeavissa tyylisuunnissa, kuten vaikka esim. hipsterit, rockabillyt, klassisesti pukeutuvat tai supertrendikkäät.
    Haluan myös vaihdella tyyliäni fiiliksen mukaan, eli vaikka omin olo on edellä mainitun kaltaisissa lookeissa, välillä saatan kiskoa silti päälleni jotain tosi klassista, tai jopa boheemiakin. Huh, mikä raamattu, aihe herättää mussa hurjasti ajatuksia! :)

  • Eevuska

    Hyvä kirjoitus! Nämä pohdinnat ovat minullekin ajankohtaisia nyt vaatekaapin siivousoperaation puitteissa. Ajattelen, että ”oma tyyli” on yksinkertaisesti sitä, mitkä vaatteet ja asusteet tuntuvat hyvältä ja tuovat jonkinlaista iloa itselle. Minä en ainakaan rakenna tai haluaisi rakentaa tyyliäni sen tietoisemmin. Mietin hetki sitten myös, että vaikka vaatekaappi koostuisi pelkistä lempivaatteista, on se väistämätöntä että ajan kuluessa osa sen sisällöstä ei enää tunnukaan omalta. Vaikka vaatteet olisivat laadukkaita, ihania ja ehkä klassisia, ei ihminen pysy vuosien saatossa samana. Jossain vaiheesssa mieli yleensä luisuu erilaisille raiteille aiempaan verrattuna, ja tämä vaikuttaa tyyliinkin. Vaikka kokoelma olisi maltillinenkin, niin aika harvoin on kuitenkaan ihan ”oikeaa tarvetta” vaikka uudelle paidalle. Ekologiset arvot ovat väistämättä usein törmäyskurssilla tyyliasioiden kanssa, vaikka olisi vähän minimalistisempikin. Ainakin minulle sillä on kuitenkin merkitystä, että päällä olisi omantuntuisia juttuja. Kai sitä pitää vaan yrittää pitää järki kädessä, ja elää näiden dilemmojen kanssa! :P

  • Samaistuin! Itse olen erilaisten tyylien suhteen niin kaikkiruokainen, että ahdistaisi pysähtyä johonkin tiettyyn..
    Sun tyylistä kyllä tunnistaa sellaisen tietyn viban, vaikka pukeudutkin monipuolisesti! :-)

  • p

    Tyyliksi kutsutaan usein pukeutumiseen liittyvää taiteellista tajua. Taiteellinen tarkoittaa aina jollain tavalla autenttista, elävää, aitoa, omakohtaista…ei kopioitua, teennäistä jne. Pukeutumiseltaan tyylikäs ihminen on siis ensiksi mainittuja. Käsite tyyli on siis syntynyt siis ilmaisemaan edellä kuvattua aspektia pukeutumisessa.
    Pukeutumisessa, kuten taiteessakin on syntynyt ajan myötä erilaisia ”tyylilajeja”. Van Gogh:in maalaus voi olla autenttinen ja ainut laatuinen teos, vaikka se edustaakin impressionismia. Luokittelusta seuraa tietenkin ongelmia, mutta toisaalta on totta, että Van Gogh ja muut aikalaisensa edustivat tiettyä suuntausta maalaistaiteessa ja toivat taiteensa kautta esille jotain ihmisyyden ja elämän ulottuvuutta, jota ei sitä ennen oltu samalaisena taiteessa ilmaistu.
    Toki paita saa olla vain paita ja housut vain housut, sille joka niin kokee. Aika moni on kuitenkin valmis myöntämään, ettei paita ole vain paita. Tällä kai tarkoitetaan sitä, ettei paita ole vain kylmyydeltä, auringolta jne. suojaava vaatekappale, vaan sillä on muitakin ”olemuspuolia”.
    Tyylin perusteella voi lokeroida ihmisiä, mutta niin ei tarvitse tehdä, eikä Jennin kirjoitus millään tavalla kannustanut siihen suuntaan.

  • p

    On ihan hullu ajatus, että tyyli ei voisi muuttua, tai että muutokset tyylissä olisivat tyylittömyyttä. Tyyli on itsensä ilmaisemista ja kaikki dogmit ja säännöt rajoittavat ilmaisun vapautta. Eri tyyleillä leikittely voi olla tyyli sinänsä…Eri juttu on sitten tyylikkyyden aste, eli taiteellinen tyylisilmä, se ei riipu siitä onko, joka päivä saman tyylistä vaatetta päällä vai vaihteleeko tyyli.

  • ~ajattelija~

    On kyllä kiva katsella netistä kaikenlaisia vaate tyylejä ja muitakin mutta itse pitää aina enemmän käyttää omaa energiaa muihin asioihin kun vaatteisiin eikä niihin oikein meinaa rahatkaan riitää määräänsä enenpää. Ei se mitään kiva kun joillain riittää rahaa ja aikaa niin voi sitten vaikka katsella kuvista! Tartu hetkeen!

  • p

    (Lisäys edelliseen)
    Toki ihmisen tarve tuntea olonsa hyväksi itselleen sopivien vaatteiden (ja monen muun asian, vaikkapa terveyden) kautta tarjoaa kaupoille oivan sauman houkutella meitä ostamaan jos mitä, mutta tarkoittaako se sitä, että meidän pitäisi heittää koko lapsi pesuveden mukana? Kieltää tyyliltä kokonaan arvo ja paikka elämän kokonaiskuvassa?

  • Olen kanssasi sanoilla linjoilla. Koen löytäneeni sen oman tyylini, mutta se ei tarkoita ettei se ajan myötä ja muodin mukana aina hieman muokkautuisi. Vaatekaapistani löytyy niin klassikoita, että vähän kokeilevempia vaatteita. Tosin koen tärkeäksi ostaa vain vaatteita, joita tiedän käyttäväni useammankin vuoden ajan. Siksi valikoin trendeistä juuri ne omimmat jutut. Kun oma tyyli on hallussa, osaa uusistakin trendeistä löytää juuri ne omaan makuun sopivat yksityskohdat.

  • **Marika**

    No minä miellän itseni mielialapukeutujaksi. En siis koe, että minulla on jokin tietty tyyli. Toisaalta kyllähän sitä aina välillä kuulee kommentteja, että jokin juttu on niin minun tyyliseni, eli ehkä sitten ulkopuolisin silmin meikäläiseltäkin se jokin punainen lanka pukeutumisessa löytyy.

    Mutta tosiaan aivan mielialan mukaan riippuu se, pukeudunko runsaisiin asusteisiin, kerroksiin, väreihin vaiko simppelimpään ja maanläheisempään muoto- ja värimaailmaan. Samoin asun tyttömäisyyden, kokeilevuuden, klassisuuden, dramaattisuuden jne. aste riippuu ihan siitä, miltä sillä hetkellä tuntuu kun vaatteita päälleen hamuaa.

    Kaapista löytyy sekä klassikkovaatteita että vähän erikoisempia mukaan tarttuneita fiilisvaatteita ja aina välillä sitä freesailee kokonaisuutta uusilla bongauksilla. Mutta se juttu kyllä omassa pukeutumisessa on, että suurin piirtein tiedän minkä malliset vaatteet omalle kropalle sopii ja mitkä eivät, joten jos joku trendi ei meikäläiselle sovi, niin en sitä sitten itselleni väkisin yritä laittaa sopimaan. Tämä toimii myös toisin päin eli jos muut nyrpistelevät, että jokin vaate (leikkaus, väri) on mukamas vanhanaikainen, mutta itse tykkään sen sopivan omalle kropalle, niin kyllä minä sitä sitten käytän enkä välitä tippaakaan olenko muiden mielestä epätrendikäs ja jälkijunassa muodin uusista tuulista.

  • Loki

    Ehkä pitäisi, sikäli mikäli se merkitsee luopumista niistä asioista, joista tyylinsä mukaisesti tykkää, mutta ei tarvitse? Kumpi seuraavista on rationaalinen valinta: 1.) Minä tarvitsen pyöreäsankaiset aurinkolasit norsunluunvaaleassa värissä, koska minulla ei vielä ole sen värisiä ja ne on just minun tyyliset 2.) Minä en tarvitse pyöreäsankaisia aurinkolaseja, koska minulla on jo viidet eri väriset. Molemmat ovat arvovalintoja, mutta nähdäkseni jälkimmäinen ei kiellä tyyliltä arvoa. Siitä huolimatta ensimmäinen on enemmän tyylivalinta kuin jälkimmäinen. Meneekö tässäkin tilanteessa lapsi pesuveden mukana? En ole vielä pääsyt ymmärtämään sitä, miten tyylivalinta on eri asia kuin valinta ylipäätään. Ehkä tämän joku minulle selittää.

  • kurre

    Tolla sun viimellä kysymyksellähän leikittelee uus tv-sarja Aatami etsii Eevaa. Musta tuntuu, että jo alaston kehomme, ruumiinrakenteemme on viesti, jonka lähetämme, ja joka kertoo meille kohtaamastamme ihmisestä, olemuksesta, temperamentista…Onko pukeutuminen sitten kuin jatkoa tälle jo syntyessämme kantamallemme ”asulle”…………

  • Loki

    Entä jos Van Goghin maalaukset olivat hänelle vain tauluja, joita yösydännä tuli maalattua, kun Menierin tauti jylläsi välikorvassa? Ja ne kaikki muut aikalaiset ilmaisivat itseään tyylinsä kautta, hän ei, mutta joutui kuitenkin niputetuksi jonkun taidehistorioitsijan toimesta maalaustaiteen lampaiden kanssa samaan karsinaan. Ne ovat vain tauluja! Seinillä! Olkaa hiljaa tai irroitan korvan! Edelleen pohdituttaa, millä nimellä kutsutaa ihmistä tai pukeutumista, joka ei edusta mitään tyyliä? Ei halua olla mukana missään tyylillisessä eikä siis ole. Onko sellaista? Voiko sellaista koskaan olla? Edes historiallisesti? Anti-tyylillinen (olematta tyylitön ;)? Vai tahtomattaankinko voi olla sitä tai tätä tyyliä? Voiko joku joskus jossain asettua tyylikysymysten ulkopuolelle, vaikka muut pukeutuvatkin tyylinsä orjina, renkeinä tai isäntinä? Lisäksi mietin sitä, että jos guatemalalainen muuttaa Ruotsiin ja pukeutuu värikkään kansallisasunsa sijaan käytännölliseen henkkamaukkaan, vaihtaako hän tyyliään?

  • p

    Ei, tässä esimerkissä lapsi ei mene pesuveden mukana. Ensimmäisessä viestissäsi suhtauduit tyyliin täysin nihilistisesti. Niistä asioista luopuminen, mistä tykkää, mutta joita ei tarvitse, ei automaattisesti merkitse tyylin arvon/merkityksen kieltämistä, minkä, noh, toteat itsekin. Tyylistä puhuminen myönteisesti tai tyylin arvostaminen ei myöskään automaattisesti tarkoita kerskakulutuksen kannattamista. Kysymystäsi siitä, miten tyylivalinta on eri asia kuin valinta ylipäätään en aivan ymmärtänyt.

  • p

    Ei mitään entä jos, vaan niin just; Gogh niputettiin sinne karsinaan ihan muitten toimesta.
    On ihmisiä, joita ei pukeutuminen/tyyli niin kiinnosta. Itse olen sitä mieltä, että ”pukeutumattomuuskin” on valinta. Meepä sanomaan semmoselle tyypille, että käytä päivä näitä supertrendikkäitä vaatteita, jos kerta sulle ei oo MITÄÄN väliä, mitä sulla on päällä. Voi sillä sitten ollakin väliä.
    Kuulostat ihan mun veljeltä. Oletko se hän? :)

  • Jenniii

    Jes, nyt päästin niiden ajatusten äärelle, joita minussakin ensimmäisenä tätä ajatustenvaihtoa lukiessani heräsi. Totuus on, ettei varmaan kenellekään maailman ihmiselle ole 100% yhdentekevää, mitä hän pukee päällensä ja myös ”pukeutumattomuus” tai tyylistä piittaamattomuus on valinta. Se, joka ei piittaa tyylistä, painottaa vaatevalinnoissaan muita asioita: käytännöllisyyttä, mukavuutta, jne. Ja sekin oikeastaan on jo itsessään eräänlainen tyylivalinta. Itse koen, ettei tyyliä voi tavallaan irrottaa ihmisestä. Jopa ne, jotka eivät piittaa muodista joutuvat tekemään jonkinlaisia pukeutumisvalintoja, koska meidän maailmassamme ihmisen on käytettävä vaatteita sekä sosiaalisista että käytännöllisistä syistä. Näin ollen piittaamattomimmatkin pukeutujat joutuvat menemään joskus vaatekauppaan ja tekemään valintoja joillakin perusteilla. Tuskin niitä vaatteita sentään noppaa heittämällä vaatekaupassa valitaan? Myös nimimerkillä p on tuossa ideaa tuon oman esimerkkinsä kautta: veikkaan, että harva tyylistään näennäisen välinpitämätön olisi valmis pukeutumaan vaikkapa supertrendikkäisiin vaatteisiin, jos joku muu ne hänelle valitsisi. Mikä taas kertoo nimenomaan omaa viestiään siitä, ettei se tyyli sittenkään ole heillekään täysin yhdentekevää.

    Jäin myös miettimään sitä, että eihän tyyli ole mikään nykyihmisen tai markkinointikoneistojen keksintö. Ihmisellä on kautta aikojen ollut tarve koristautua ja kaunistautua jollain tapaa, vaikka ne tavat ovat toki vuosisatojen ja -tuhansien varrella muuttuneet kovastikin. Tietysti nykymaailmassa markkinoinnissa osataan hyödyntää tätä tarvetta, mutta väitän, että tyyli (ja muotikin) konseptina on kyllä ollut olemassa paljon kauemmin kuin markkinointikoneistot. 

    Mutta siis todella mielenkiintoisia näkökulmia ja ihan loistavaa keskustelua, kiitos kaikille osapuolille! :)

  • Kiinnostavaa kommentointia ja keskustelua. Ja kiitti Jennille keskustelunavauksesta! Loki, samaa mietin itse eilen, kun ostin uudet juoksulenkkarit niiden 20 vuotta vanhojen tilalle. ”Tarvitsenko näitä todella!” No joo, mutta tyyliseikkojen ja trendien varjolla ostellaan ihan järkyttävä määrä turhia asioita… aurinkolaseja, tennareita, farkkuja, laukkuja… Itsekin sorrun sellaiseen aika ajoin mikä on oikeastaan tosi perseestä. Ihmisten pitäisi oikeasti miettiä, tarvitsevatko he esimerkiksi nyt enemmän vaikka ystävän seuraa kuin uudet farkut. Koska ystäviä ei ole tai koska mieli on muuten maassa, he ostavat farkut. Halut ja perimmäiset tarpeet menevät monesti ihmisillä sekaisin. Ostelun sijaan pitäisi miettiä, mitä oikeasti haluaa. Onneksi ihanan pinnallinen ja kaunis voi ainakin yrittää olla myös vähemmän jäteongelmaa kuormittavalla tavalla. Mutta epäilemättä tyyli, kauneus ja trendit kulkevat kulutushysteriaan kannustamisen kanssa käsikädessä. Jätevuoret kasvavat ja me hukutaan ”eilen vielä tosi tyylikkääseen, tänään ei enää” roinaan. (Jenni varmaan on miettinyt ihan samoja kysymyksiä, joten ei ole tarkoitus syyllistää kommentilla muotibloggareita, vaan ilmaista omia ajatuksia.)

    Mutta palatakseni Jennin antamaan aiheeseen. Itsekin tykkään vaikka minkälaisista vaatteista ja tykkään ”vaihella tyyliä” harva se päivä. Joskus oon ollut tosi rekkis ja toisinaan tosi tyttömäinen. Ei kuitenkaan ole väliä, mitä päälleni pistän, eli jokin punainen lanka pukeutumisessa on. Ja samaa mieltä Jennin kanssa siitä, että on turha lokeroida itseään. (Epäilenpä, että tämä tyyliasia on aika elitistinen. Esimerkiksi joku kadulla tai slummissa asuva perheen äiti ei ehkä hirveesti ahdistu siitä, että roskiksesta ei löytynyt pinkkejä adidaksia vaan mustat. Ei se tarkoita tietenkään sitä, etteikö hän voisi ilahtua pinkeistä, jos niistä pitää.) Eli onko tyyliasia vain niiden juttu, joilla on aikaa ja varaa sitä miettiä? Tavallaan ihailen joitakin ihmisiä, joilla on selkeästi päällä ”ihan mitä sattuu”. Tuntuu, että he elävät sen sijaan, että miettivät yhtään ulkonäköään tai sitä, mitä pistävät päälleen. Vaikkei se ehkä pidä paikkaansa. Monesti ajattelen, että tosi räikeä tyyli voi olla jonkin muun asian peittämistä? Mutta tämä on ehkä taas jokin suomalainen ajattelulokero. Tuo pätee ehkä usein vaan teineihin tai tosi epävarmoihin ihmisiin, silloin tyyli on ikäänkuin rooliasu, jonka taakse piiloutua.

    Taiteilijat harvemmin ajattelevat edustavansa jotain tyylisuuntaa maalatessaan, säveltäessään tai kirjoittaessaan. Jälkeenpäin ne on tyylisuuntiin niputettu; surrealistit ja dadaistit ja muut käsitetaiteilijat poikkeuksena. Ei tietty tarkoita, etteivätkö taiteilijat olisi alttiita ympäröivän yhteiskunnan ilmiöille ja vaikutteille ja yhteiskunta puolestaan ympäröivälle taiteelle. Elkäämme siis niputtako itseämme myöskään pukeutujina!

  • Vierailija

    Aivan varmasti elämän kurjimuksessa kamppaillessa sellainen asia kuin tyyli jää toissijaiseksi, kuten moni muukin asia. Psykologiasta tuttu tarvehierarkia-malli selittää tätä. Eli jos tarvehierarkiassa alemmat tarpeet pitää tyytyä ensin. Eli esim. ”hengissä pysymisen tarpeet”. Eikös se oo vähän niinku itsestään selvää….?

  • Vierailija

    Voidaan myös ajatella, että tarvepyramidissa nouseminen ylöspäin on tarkoituksen mukaista, ylimpänä pyramidissa ovat itsensä kehittämisen tarpeet, joka tarkoittaa mm. henkistä kasvua ja kehitystä, (josta ei suinkaan voi irroittaa selaista asiaa kuin itseilmaisu, johon pukeutuminen taas liittyy…). Kokonaisuuden kannalta on nurinkurinen ajatus, että tarvehierarkiassa ylemmällä olevien täytyisi tuntea syyllisyyttä asemastaan, koska kaikki eivät ole siellä ja he eivät siksi saisi toteuttaaa ylempiä tarpeitaan. Huom! Tämä ei tarkoita esim. sokeaa räävitöntä kuluttamista, koska en usko, että se on kenenkään syvempi todellinen tarve. Eikä se tarkoita sitä, ettei heikommassa tilantessa olevia pitäisi auttaa…….

  • Juu, itsestäänselvää on. Pohdiskelin enemmänkin vastausta tuohon Lokin kommenttiin kuin alkuperäiseen tekstiin. Samoin ajatuksena johonkin heittoon, että ”varmasti kaikki maailman ihmiset miettivät mitä päälleen pistävät.” No varmasti eivät ihan kaikki mieti, (koska kaikilla ei vaan ole aikaa ja varaa ja resursseja eikä kiinnostusta.) Nämä nyt eivät sinällään liittyneet niin itse aiheeseen, että voiko tyyli vaihdella vaiko ei.

  • Jenniii

    Omaa ajatustani täydennän sen verran, että varmasti kaikki ne, jotka vaatteita voivat ostaa, miettivät myös tyyliä. Tällä ajatuksella viitataan luonnollisesti niihin, joilla on mahdollisuus ostaa vaatteita ylipäänsä. Joskaan en usko, etteikö oma pukeutuminen voisi kiinnostaa ketä tahansa asemaan ja varallisuuteen katsomatta. Varmasti moni köyhistäkin oloista tuleva pikkutyttö haaveilee monien tärkeämpiem asioiden ohella vaikkapa jostakin kauniista mekosta. Sehän on vain inhimillistä.

    Mutta joo, tämä ei tosiaan liity juuri alkuperäiseen aiheeseen, vaikka kiinnostavaa pohdintaa onkin. :) 

Related posts