4/05/15

Elämän lokerikko

21 81 mutsifarkut4.jpg

Ihmiset tykkäävät laittaa toisiaan kaikenlaisiin lokeroihin. Kaipa maailma tuntuu selkeämmältä, kun voi itselleen määritellä, että tämä on tätä ja tuo on tuollainen. Ja minä en ainakaan ole samanlainen kuin se toinen. Omissa ajatuksissaan on helppo antaa arvostusta ja luokitella, jaella tuomioita ja synninpäästöjä.

Asioiden ja ihmisten määrittely on varmaankin ihmiselle aika luontaista, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, kunhan muistaa, että kaikki nuo lokerot ovat vain sinun päässäsi. Ne eivät ole totta. Eivätkä ne varsinkaan tee asioista tai ihmisistä muuttumattomia.

mutsifarkut5.jpg

Joskus sitä jumittaa niin tiukasti itse luomissaan merkityksissä ja määrityksissä, että sulkee silmänsä todellisuudelta, ei tunnista vaihtoehtoja eikä näe kaikkia niitä harmaan sävyjä, joita mustan ja valkoisen välille mahtuu. Eikä toisinaan edes haluaisi nähdä, koska oma järjestys saattaisi järkkyä. Lokerikkoon mahtuvassa maailmassa on rauhoittavaa selkeyttä ja järjestelmällisyyttä.

Ja kun ympärillä olevilla ihmisillä ja asioilla on oma paikka, määritelmä ja arvo, on helpompi plaseerata myös itsensä sinne joukkoon.

Siinä samalla, kun asettelee muita mieleisiinsä ryhmiin, erehtyy yleensä lokeroimaan myös itsensä. Omaa itseä koskevia määritelmiä on tosin helpompi muuttaa; ne venyvät ja joustavat tilanteen mukaan. Etenkin silloin, kun se sopii omaan agendaan. Muiden kohdalla valmiiksi valitun lokeron avaaminen uusille ajatuksille onkin usein vaikeampaa. Sitä peilaa itseään muita vasten ja kun kuva toisesta muuttuu, ei omakaan heijastus enää näytä samalta. Siksi lienee helpompaa yrittää pitää lokerikko ennallaan, tutussa järjestyksessä kuin myllätä se kokonaan uuteen uskoon. Tuttuuteen on turvallista, ja petollista, pysähtyä. Sillä mikään ei ole niin varmaa kuin muutos.

mutsifarkut11.jpg

Joskus sitä jää itsekin oman määritelmänsä vangiksi. Tai mikä vielä pahempaa, jumittuu jonkun toisen luomaan lokeroon ja antaa sen rajoittaa itseään. On niin helppo unohtaa, että koko lokerikko on oman mielikuvituksen tuotosta. Todellisuudessa sen voi halutessaan rakentaa vaikka kokonaan uusiksi tai ainakin yrittää olla siitä tietoinen ja avata silmät vaihtoehtoisillekin tulkinnoille. Niinpä kehotan heti uuden viikon alkuun, että avatkaa mielenne ja lokeronne apposen ammolleen. :) Tuuletus tekee terää!

Tyylin saralla yritän itse availla ja uudelleen järjestellä lokeroitani viikoittain, enkä puhu nyt vain vaatekaapista vaan omista ajatuksistani. Tykkään haastaa itseni kokeilemaan uutta ja pyristelen silloin tällöin tietoisesti ulos itselleni luomistani määritelmistä. Eilisen asussa oli ripaus normaalia enemmän särmää ja rokkia – ja minulla oli siinä oikein kotoisa fiilis.

Translation: Rock’n’roll Sunday. :)

mutsifarkut2.jpg

Nahkatakki // leather jacket Jean Paul Gaultier for Lindex*, raitaneule // sweater Filippa K, mutsifarkut // mom jeans H&M, kaulahuivi // scarf & Other Stories, kengät // shoes Filippa K, aurinkolasit // sunglasses Monki*, sormus // ring vintage

* saatu blogin kautta / gifted

mutsifarkut6.jpg mutsifarkut9.jpg mutsifarkut13.jpgmutsifarkut3.jpgmutsifarkut12.jpg

Photos: Vesa Silver

Tags: , , , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

21 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Täyttä asiaa Jenni! Tää postaus on tosi hyvä muistutus kuinka ei pitäisi jäädä vellomaan vanhoihin kaavoihin.
    Mulla on ihan kauhea ikäkriisi ja sen lisäksi äitiys on vieny mut mennessään, ja tuntuu että se on ainoa asia miten määrittelen itseni. Nyt olisi siis aika muistaa että olen muutakin kuin neljän lapsen äiti, ja saada itsensä pois lokerosta johon olen itse itseni asettanut.
    Ihanaa uutta viikkoa!

  • Pakahtuja

    Yhyy! En tiennyt, että Jean Paul Gaultier on tehnyt yhteistyömalliston Lindexin kanssa. Hän on yksi lempisuunnittelijoistani. Lokerikkokirjoituksestasi on pakko todeta <3.

  • Jenniii

    Henkilökohtaisesti kiitän mallistoa vähintäänkin siitä hyvästä, että pääsin sen ansiosta tapaamaan Gaultieria ihan henk.koht! :D http://www.lily.fi/blogit/pupulandia/haastattelussa-jean-paul-gaultier

  • Vivi

    Ihan sairaan ihana asu! Ja ihana tekstikin. <3

  • Jenniii

    Mahtavaa kuulla, että kirjoitus muistutteli etsimään itseä sieltä tiukkaan juntatuista lokeroista. Onneksi ihmisellä on lupa olla montaa asiaa eikä yksi rooli automaattisesti sulje toista pois. Sitä voi niin paljon paremmin, kun sallii itselleen vapautta eikä yritä tunkea itseä (tai muita) liian tiukkoihin määreisiin. :) Ihanaa viikkoa myös sinulle!

  • Pakahtuja

    Huh, vähänkö hienoa! :D Kiitos juttuvinkistäsi, tämäkin oli jäänyt tyystin huomaamatta.

  • Suvi55

    Loistavaa lokeropohdintaa! Asukin rokkaa ihan täysillä, siulle sopii todella hyvin myös tällainen särmikkäämpi tyyli.

  • Jenniii

    No hyvä, että nyt korjattiin sitten tilanne! :D Herra Gaultier oli livenä maailman mukavin ja sympaattisin tyyppi, jonka kanssa olisi ilo rupatella toistekin. <3

  • Jenniii

    Kiitos Vivi! Tässä asussa viihdyin viime viikolla niin hyvin, että pukeuduin siihen useampaankin otteeseen. :)

  • Jenniii

    Noniin! Tämä kommentti olkoon todisteena siitä, että lokeroiden tyhjentely ja sekoittelu on välillä paikallaan – myös tyylin suhteen. ;)

  • Vierailija

    Moi, olen lukenut blogiasi muutaman kuukauden, mutta taidan kommentoida vasta nyt ekaa kertaa, kun kirjoitus oli niin hyvä! Lisäisin vielä että monesti tuomitaan ihminen eikä tekoja. Esimerkiksi liikenteessä hitaasti ajavaa saattaa kiireessä kirota, tietämättä että syynä toisen hitauteen voi olla vaikka epävarmuus uudella kuskilla. Jollainen itsekin on joskus ollut.

    Asukin on tosi kiva!

  • Jenniii

    Hyvä pointti! Ihmiset ovat kovin suoraviivaisia tuomioissaan ja tietämättä toisen tilanteesta tai tilanteen taustoista enempää on helppo vetää mutkia suoriksi. Aiemmin nämä jupinat jäivät ehkä oman pään sisälle, mutta netin aikakaudella kaikki on helppo sylkeä julki, kun sitä ei edes tarvitse tehdä omalla nimellään ja kasvoillaan.

    Kyky asettua toisen asemaan ja pyrkimys ymmärtää erilaisiakin ihmisiä vaatii huomattavan paljon enemmän kuin mustavalkoinen tuomitseminen.

  • Selmanen

    Tätä lokerointia on joutunut nyt itsekin miettimään viime aikoina. Eräs ennen ihan järkevä lähipiirin ihminen on kokenut uskonnollisen herätyksen, ja liittynyt arvoiltaan varsin konservatiiviseen seurakuntaan. Ja en vain pääse siitä yli enkä ympäri, että se sotii niin täydellisesti omia arvoja vastaan, ja esimerkiksi avoliittojen halveksiminen ja luomisopin puolustaminen vie itseltä luottamuksen mihinkään muuhunkaan ko.henkilön kohdalla. Eikä tekemisissä oleminen tunnu kovin mielekkäältä kun lopputuloksena olen vain ärsyyntynyt ja ahdistunut. Pakko kuitenkin on, ja tavatessa olen kuitenkin kohtelias ja ystävällinen, enkä halua loukata tai haastaa riitaa.

    Että kun tässä on paljon puhuttu viime aikoina erilaisista kuplista, niin kai se on kuitenkin ihan luonnollista ihmiselle että parhaiten sitä vapaa-ajallaan viihtyy ja ystävystyy samanhenkisten ihmisten kanssa.

  • Jenniii

    Tuollainen elämänmuutos laittaa takuuvarmasti läheiset suhteet koetukselle. Ei ole ihan helppoa sulattaa läheiseltäkään näkemyksiä ja arvoja, jotka eivät mitenkään istu omaan ajattelutapaan. Ihmisellä on luontainen taipumus puolustaa itselleen tärkeitä asioita, joten yhteentörmäysten välttäminen voi olla hankalaa. Ja lopulta voi käydä juuri noin, että kun arvomaailmat ja intressit eivät lainkaan kohtaa, ei kanssakäyminenkään tunnu enää mielekkäältä. Silloin on toki lupa ottaa etäisyyttä, mutta kannatan ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta – kuten oletkin valinnut toimia.

    Olen myös itse pohdiskellut tuota kupla-ajattelua ja etenkin siihen kohdistuvaa vahvaa kritiikkiä julkisuudessa. Totuus on, että elämme kuplassa ihan jokainen. Valitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka jakavat kanssamme samankaltaiset arvot ja kiinnostukset – ja sehän todellakin on täysin luonnollista. Olennaisinta on kaiketi olla tietoinen omista kuplistaan, jotta ei erehdy luulemaan niitä ainoaksi totuudeksi. :)

  • ,.,

    Postaus oli sekava- en saanut kiinni pointistasi.

    Hiukset ovat varmaan jo freesauksen tarpeessa? :)

  • Jenniii

    Jokainen poimikoon tästä jutusta itselleen ne ajatukset, jotka kolahtavat omaan elämään. :) Tällä kertaa tuntui siltä, että en halunnut kirjoittaa ajatuksiani liian alleviivaten auki. Pahoittelen, jos tekstin pointti jäi sinulle epäselväksi.

    Mitä tukkaan tulee, en vielä koe kiirettä kampaajalle, mutta eiköhän sekin hetki lähitulevaisuudessa taas koita.

  • mirmeli

    Viisasta pohdiskelua! Olen miettinyt viime aikoina ihan samoja juttuja. Lokerointi on inhimillistä ja kuten sanoit, turvallista, mutta vähän mustavalkoista. Ihmiset kun taitavat olla näennäisten eroavaisuuksiensa alla kuitenkin samoja, ja mielenkiintoisia juuri erilaisten valintojenkin takia. Vähemmän meihin ja niihin jaottelua ja lisää perspektiiviä ja näkökulmien avartumista, siinä tavoitteeni tällä hetkellä, joten teksti tuli hyvään saumaan :) kiitos Jenni ja aurinkoa toukokuuhun!

  • Frozen

    Jotenkin se on vain niin kovin helppoa lokeroitua johonkin tiettyyn. Ja hyvin usein törmää siihen, että kun joku sen lokeroinnin kerran on tehnyt niin hän ei siitä millään luovu. Omalla kohdalla tähän törmää jotenkin niin usein. Itsellä on tavallaan kaksi ammattia takana ja opiskelen kolmatta. Kuitenkin se profiloituminen vaikkapa jossain tietyssä työssä ja se miten ihmiset määrittävät sinut – sinun työssäsi tietynlaiseksi ihmiseksi on vähintään huvittavaa. 

     

    Mutta siis tiukoin lokerointi näyttää usein tulevan naisille. Yleensä vielä sieville naisille. Yksikään älykäs nainenhan ei ole tyttömäinen, hempeä tai sievä. Ja yksikään kaunis nainenhan ei ole päässyt tehtäväänsä älyllään..

     

    Typerintä lokerointia on lokeroida itsensä niin typeräksi, että ei avaudu katsomaan muiden todellista minää omien lasiensa takaa.

     

     

  • Jenniii

    Kiitos! :) Veikkaan, että vaalien tiimoilta käydyn kupla-keskustelun kautta tätä lokerointi-asiaakin on sivuttu monen ajatuksissa. Tosin lokero-ajattelua voi soveltaa näkemysten ja mielipiteiden lisäksi aika paljon laajemmin ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin omista rooleista vaatekaappiin. :) Kivaa kuulla, että teksti kutkutteli juuri niitä ajatuksia, joita olit mietiskellyt samoihin aikoihin muutenkin. Aurinkoa ja lämpöä myös sinun toukokuuhusi!

  • Jenniii

    Niinhän se on: helppoa ja petollista. Ja juuri tähän törmään itsekin usein, että valmiiksi määritellystä lokerosta on hurjan vaikea päästä pois. Ihmiset ovat niin hanakoita määrittelemään ja tuomitsemaan – ja usein aika heppoisin perustein.

    Olen huomannut samaa, että naisia lokeroidaan usein aika innokkaasti. Ikävintä tosin on, että usein ne ovat toiset naiset, jotka näitä lokerikkoja ylläpitävät. En ole varmaan koskaan saanut mieheltä silmien pyörittelyä tai tuhahtelua osakseni siitä hyvästä, että kirjoitan muotiin, kauneuteen ja kepeämpiin aiheisiin keskittyvää blogia. Sen sijaan naisilta saan jatkuvasti asiasta kritiikkiä sekä kommentteja, joissa minut ja älykkyyteni kyseenalaistetaan vain siksi, että ylipäänsä kirjoitan blogia tällaisista aiheista sekä siksi, etten halua avautua tässä blogissa politiikasta tai yhteiskunnallisista aiheista. Enpä ole koskaan kuullut, että urheilusta, puutarhanhoidosta tai vaikkapa elektroniikasta kirjoittavat bloggaajat saisivat osakseen samanlaista väheksyntää.

    Typerintä lokerointia on lokeroida itsensä niin typeräksi, että ei avaudu katsomaan muiden todellista minää omien lasiensa takaa. Hyvin sanottu. :)

  • collinedelapaix

    Tästä asusta tulee miulle vahvasti mieleen Michael Jackson :D Tosi hyvin sopii kyllä siulle tuo särmämpikin tyyli!

    Ja mitä tuohon lokerointiin tulee, niin olen huomannut, että itseäni luonnollisesti ärsyttää kyllä eniten se, millaisiin lokeroihin etenkin puolitutut on miut asettaneet. Näin tietenkin usein käy, kun toista eikä hänen ajatusmaailmaansa/elämäänsä tunne hyvin, enkä itse kovin herkästi rupea puolitutuille tai täysin uusille tuttavuuksille omasta elämästäni avautumaan, saati sitten korjaamaan vääriä kuvitelmia. Silti sitä aina hanakasti ainakin ajatuksen tasolla sotii sitä vastaan, ”mutta kun mie oon niin monia muitakin asioita kuin vain asiaa X”. Itse tunnun jumahtaneen erääseen lokeroon, jossa en halua olla, koska en ikinä tuntenut sinne kuuluvani. Olin siis väärällä alalla ja jokaisen ”ai sä oot siis ranskanopiskelija”-kommentin jälkeen irvistin sisäisesti ja tunsin saavani näkymättömän, mutta ikuisen leiman otsaan. ”Niin konkreettisesti ja virallisesti kyllä, mutta henkisesti-sisäisesti en…/Olen itse asiassa hakenut jo monta kertaa opiskelemaan samaa alaa, jota sie opiskelet, mutta se on ihan liian pitkä tarina eikä itse asiassa kuulu siulle…/Aaarrgghh not again, let me out of this box!” Tästä syystä itse yritän olla laittamatta ihmisiä minkäänlaisiin lokeroihin, koska ei sitä ikinä tiedä.

Related posts