Elämän lokerikko
21 76
Ihmiset tykkäävät laittaa toisiaan kaikenlaisiin lokeroihin. Kaipa maailma tuntuu selkeämmältä, kun voi itselleen määritellä, että tämä on tätä ja tuo on tuollainen. Ja minä en ainakaan ole samanlainen kuin se toinen. Omissa ajatuksissaan on helppo antaa arvostusta ja luokitella, jaella tuomioita ja synninpäästöjä.
Asioiden ja ihmisten määrittely on varmaankin ihmiselle aika luontaista, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, kunhan muistaa, että kaikki nuo lokerot ovat vain sinun päässäsi. Ne eivät ole totta. Eivätkä ne varsinkaan tee asioista tai ihmisistä muuttumattomia.

Joskus sitä jumittaa niin tiukasti itse luomissaan merkityksissä ja määrityksissä, että sulkee silmänsä todellisuudelta, ei tunnista vaihtoehtoja eikä näe kaikkia niitä harmaan sävyjä, joita mustan ja valkoisen välille mahtuu. Eikä toisinaan edes haluaisi nähdä, koska oma järjestys saattaisi järkkyä. Lokerikkoon mahtuvassa maailmassa on rauhoittavaa selkeyttä ja järjestelmällisyyttä.
Ja kun ympärillä olevilla ihmisillä ja asioilla on oma paikka, määritelmä ja arvo, on helpompi plaseerata myös itsensä sinne joukkoon.
Siinä samalla, kun asettelee muita mieleisiinsä ryhmiin, erehtyy yleensä lokeroimaan myös itsensä. Omaa itseä koskevia määritelmiä on tosin helpompi muuttaa; ne venyvät ja joustavat tilanteen mukaan. Etenkin silloin, kun se sopii omaan agendaan. Muiden kohdalla valmiiksi valitun lokeron avaaminen uusille ajatuksille onkin usein vaikeampaa. Sitä peilaa itseään muita vasten ja kun kuva toisesta muuttuu, ei omakaan heijastus enää näytä samalta. Siksi lienee helpompaa yrittää pitää lokerikko ennallaan, tutussa järjestyksessä kuin myllätä se kokonaan uuteen uskoon. Tuttuuteen on turvallista, ja petollista, pysähtyä. Sillä mikään ei ole niin varmaa kuin muutos.

Joskus sitä jää itsekin oman määritelmänsä vangiksi. Tai mikä vielä pahempaa, jumittuu jonkun toisen luomaan lokeroon ja antaa sen rajoittaa itseään. On niin helppo unohtaa, että koko lokerikko on oman mielikuvituksen tuotosta. Todellisuudessa sen voi halutessaan rakentaa vaikka kokonaan uusiksi tai ainakin yrittää olla siitä tietoinen ja avata silmät vaihtoehtoisillekin tulkinnoille. Niinpä kehotan heti uuden viikon alkuun, että avatkaa mielenne ja lokeronne apposen ammolleen. :) Tuuletus tekee terää!
Tyylin saralla yritän itse availla ja uudelleen järjestellä lokeroitani viikoittain, enkä puhu nyt vain vaatekaapista vaan omista ajatuksistani. Tykkään haastaa itseni kokeilemaan uutta ja pyristelen silloin tällöin tietoisesti ulos itselleni luomistani määritelmistä. Eilisen asussa oli ripaus normaalia enemmän särmää ja rokkia – ja minulla oli siinä oikein kotoisa fiilis.
Translation: Rock’n’roll Sunday. :)

Nahkatakki // leather jacket Jean Paul Gaultier for Lindex*, raitaneule // sweater Filippa K, mutsifarkut // mom jeans H&M, kaulahuivi // scarf & Other Stories, kengät // shoes Filippa K, aurinkolasit // sunglasses Monki*, sormus // ring vintage
* saatu blogin kautta / gifted





Photos: Vesa Silver
Tags: Ajattelin tänään, höpötyksiä, Mietteitä elämästä, Oma elämä, Päivän asut, Päivän tyyli