Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Välikuulumiset Japanista
9 102
Konnichiwa! Pikavisiitti Kiotoon on nyt tehty ja matka jatkuu Tokiosta käsin. Hurautimme Shinkansen-luotijunalla Tokiosta Kiotoon lauantaina ja tänään taas takaisin Tokioon. En ollut ihan tajunnut, miten pitkiä välimatkat täällä ovat. Todellisuudessa Tokion ja Kioton välillä on kilometrejä suunnilleen saman verran kuin Helsingin ja Oulun, mutta luotijuna singahtaa tuon matkan noin 2,5 tunnissa – aika uskomatonta.
Ihan halpaa lystiä luotijunan kyytiin hyppääminen ei ole, sillä nimetyllä istumapaikalla varustettu junalippu kustantaa yhteen suuntaan noin 14 000 jeniä eli noin 110 euroa. Sanoisin silti, että hintansa arvoinen reissu! Halvemmallakin pääsisi, jos matkustaisi tavallisella junalla tai vaikkapa yöbussilla, mutta koska matka-aikamme on rajallinen, emme halunneet tuhlata päiviä junassa kököttämiseen, emmekä olleet ennakkoon hotellivarauksissa hoksanneet tuota yöllä matkustamisen mahdollisuutta. Ehkä ihan hyvä niin, sillä pitkät päivät, jatkuva käveleminen, uuden ihmetteleminen ja ensimmäisen matkustusyön vähälle jääneet unet sekä yhä niskassa painava jetlag ovat väsyttäneet matkaajia niin, etten uskalla edes ajatella, miten zombie olisin ollut vielä kahden huonosti bussissa nukutun yön jälkeen.
Tällä hetkellä olo on aika raato siitäkin huolimatta, että menin eilen nukkumaan joskus 21 aikaan illalla. Kävelyä on kertynyt päivittäin vähintään 15-20 kilometriä ja hyvistä kengistä huolimatta pohkeet huutavat nyt viiden päivän jälkeen hoosiannaa. Asiaan saattaa olla osuutta sillä, että kapusimme eilen Kiotossa myös pienelle vuorelle. :D Veikkaan, että huomenna köpöttelen kuin vanha mummo, sillä epäilen, että lihakset ovat menossa pahemman kerran jumiin. No onpahan ainakin tullut liikuttua kiitettävästi!
Olen ollut eilisestä lähtien vähän rampa muutenkin kuin vain kipeytyneiden jalkojeni osalta, sillä kiivetessämme Inari-vuorelle eilen pienessä vesisateessa, onnistuin liukastumaan alas tullessamme sateen liukastamissa portaissa niin, että putosi suoraan takapuoli (ja ranne) edellä portaikkoon. Epäilin alkuun, että ranne olisi saattanut peräti murtua, mutta koska pystyn liikuttamaan sitä (ainakin jotenkuten), taisin päästä säikähdyksellä ja muuten vain mehevällä tällillä. Käsi on ollut niin kipeä ja turvoksissa, etten pysty käyttämään sitä lainkaan, mutta eiköhän tämä tästä muutamassa päivässä tasoitu.
Tänään saavuimme tosiaan takaisin Tokioon ja ulkona on oikeastaan satanut enemmän tai vähemmän kaatamalla pitkin päivää. Niinpä päätimme viettää ”koti-illan” hotellihuoneessa leffaa katsellen – Lost in Translation, kuinkas muuten. ;) Olipa hauskaa katsoa tuo elokuva nyt ihan uusin silmin, kun suurin osa elokuvassa vilahtavista maisemista on nyt tuttuja paikan päältä. Ja olinpa tyystin unohtanut, että Scarlett Johanssonkin heiluu leffassa pinkissä peruukissa – mikä sattuma! :D
Tässä siis vähän sanallisia ja kuvallisiakin fiiliksiä ja kuulumisia reissultamme. Kuvissa satunnaisia räpsyjä Kiotosta ja valtavan paljon lisää kuvia ja tarinaa vielä tulossa jakoon sitä mukaa, kun ehdin niitä käsitellä ja maltan postauksia näpytellä.
Translation: Random photo memories from Kyoto. :)
Pieni väsynyt matkustaja paikallisbussissa. Oh, I feel you kiddo!
Maailman söpöin pieni poika! <3
<p>
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Tags: höpötyksiä, Japani, Kioto, Matkat, Muu kulttuuri, reissussa, tokio
Video-kurkistus Vero Modaan + kutsu VIP-iltaan
9 102
