Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Plumps sanoi puhelin, kun vessanpönttöön molskahti
20 53
Tämä viikonloppu on ollut yhtä jännitystä täynnä, kun eilen pääsin astelemaan Katri Niskasen muotinäytöksessä Klaus K:ssa Katrin enkelinä catwalkilla ja jännäsin, muistanko kääntyä oikeaan suuntaan ja pysynkö korkkareissani pystyssä, kun perhoset lepattelevat vatsanpohjassa. Tilaisuus meni lopulta tosi hyvin, mutta esiintymisjännitykselle pienen lisämausteensa antoi se, että tulinpa heittäneeksi puhelimeni vessanpönttöön siinä juuri ennen h-hetkeä. Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset sen tekevät, mutta eipä se nyt tosiaan niin vaikea temppu sitten ollutkaan!
En yleensä ikinä säilytä puhelinta taskussa, mutta eilen muotinäytökseen valmistautuessamme olin vain ajatuksissani tunkenut luurin farkkujeni takataskuun. Jossain vaiheessa minulle huikattiin, että voisin vaihtaa jo näytöskamppeet ylle ja siirryin siltä seisomalta saniteettitiloihin eli aivan tolkuttoman pieneen vessaan vaihtamaan vaatteita.
Ryhdyin tyytyväisenä kiskomaan housuja alas, kun kuulin takanani omituisen plumpsahduksen – ihan kuin jotain olisi pudonnut vessanpönttöön. Kellot eivät tässä vaiheessa kilkattaneet pääni sisällä ollenkaan, sillä en edes muistanut puhelimeni olleen siellä takataskussa. Mutta kappas vain, kun käännähdin katsomaan, että mitä sinne pönttöön mahtoi molskahtaa, niin näinkin kännykkäni siellä pohjalla. Tuijotin näkyä epäuskoisen kauhun vallassa. VOI JUMALAUTA!!!
Sekunnit matelivat, kun syöksin käteni pönttöön sen enempiä aikailematta ja ongin luurini kuiville. Tässä kohtaa kiitin onneani, että omistan Samsungin puhelimen enkä vaikkapa iPhonea, koska jälkimmäinen olisi todennäköisesti ollut pöntöstä pelastettaessa jo kuollut. Samsungin puhelimen kuitenkin sai ripeästi avattua ja akun sekä sim-kortin irrotettua, joten ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun luuri oli jo palasina edessäni käsipyyhkeisiin käärittynä sen minivessan edessä käytävällä. Tajusin sentään jossain välissä vetää housuni ylös ennen kuin avasin vessan oven.
Infottuani muita paikallaolijoita tapahtuneesta, joku riensi heti auttamaan kuivauspuuhissa ja toinen huikkasi kuulleensa, että kastuneen puhelimen upottaminen riisiin voisi auttaa imemään kosteuden kännykän sisältä. Joku painui hotellin keittiöön hakemaan riisiä ja minä olin jotenkin niin epäuskoinen koko jutusta, etten osannut kuin nauraa. Henkisesti olin saman tien jo varautunut siihen, että kännykkä ei tästä uintiretkestä toipuisi. Riisikulhon saavuttua upotimme kuivatun puhelimen ja akun riisinjyvien sekaan ja toivoimme parasta.
Joku ihmetteli, miten olin niin rauhallinen ja huvittunut koko tilanteesta, sillä hän oli saanut hillittömät itkupotkuraivarit, kun näin oli käynyt hänelle. Toinen taas kertoi vetäneensä jonkin käsittämättömän paniikkireaktion vallassa vessan, huomattuaan luurinsa pudonneen pönttöön. :D Lienee sanomattakin selvää, että hänen puhelimensa ei selvinnyt tuosta tapahturmasta enää elävien kirjoihin. Tuumin itse vain, että no vahinko oli jo sattunut, eikä tuossa oikein auttanut muu kuin odotella ja toivoa parasta. Samalla googlasin lainakännykällä netistä tietoa siitä, mistä kastuneelle puhelimelle tulisi tehdä. Jonkun testin mukaan riisikikasta ei ollut mitään hyötyä, mutta ajattelin, että sama kai se on, kuivuuko puhelin siellä riiseissä vai pöydällä ja annoin olla.
Joskus viiden tunnin päästä uskaltauduin viimein kokeilemaan, josko puhelin vielä heräisi henkiin. Ja mitä ihmettä – se heräsi! Halleluja! Silminnähden puhelimessa ei ollut mitään outoa: se käynnistyi normaalisti, sillä pystyi soittamaan eikä näytössä ollut mitään outoa ja latauskin toimi. Nyt olen odotellut sitten jännityksellä, ilmeneekö vielä jälkikäteen jotain kummallista. Tänään huomasin, että puhelimella soittaessa vastapuolen äänessä kuuluu pieni särinä ja näytön kummallakin laidalla menee sellainen pieni vaalea pystyraita (joka ei siis häiritse käyttöä) ja sekä etu- että takakameraan on tiivistynyt kosteutta pisaroiksi. Jos tässä nyt tosiaan sillä selvitään, että en voi enää jatkossa ottaa selfieitä tai muitakaan kännykkäräpsyjä, niin sanoisin, että aika vähällä päästiin. :D Ja kaipa se kosteus sieltä kameran linssistäkin ennen pitkää haihtuu? No aika näyttää, mutta tällä erää ainakin vaikuttaisi selvinneen säikähdyksellä – sekä puhelin että minä.
Mutta mitä siis opimme tästä: ÄLÄ IKINÄ SÄILYTÄ KÄNNYKKÄÄ HOUSUJEN TAKATASKUSSA! EDES TILAPÄISESTI!
PS. Pakko liittää tähän myös viikonlopun toinen oppi ja viisaus: kananmuna voi olla vaarallinen teräase. Kyllä, luit oikein. Onnistuin viiltämään peukalooni kunnon viiltohaavan kananmunankuorella. :D
PPS. Jutun kuvituksena yksi viimeisistä kännykällä napatuista selfieistä aka pääsiäishirviö. Kiitän ja kuittaan.
Tags: höpötyksiä, Höpsöä, Oma elämä
Categorised in: Elämä
Asiantuntija vastaa lukijoiden ihokysymyksiin!
20 53
