Lempeitä tiistaisäveliä

Olen nyt kuullut jo niin monen kaverin hehkuttavan Sufjan Stevensin uutta albumia, että piti laittaa se itsekin tänään soimaan. En tiedä miksi en ole koskaan innostunut herran musiikista enempää, vaikka kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla juuri meikäläisen cup of tea genrensä ja tyylinsä puolesta. Tämä tuorein levy käänsi kelkkaani hivenen, koska joku näissä lempeissä soundeissa jätti innostuksen kuunnella tätä vielä uudelleen. Edelleenkään Sufjan ei saa tässä tytössä aikaan mitään valtavan suuria tunteita, mutta jäipähän kuitenkin entistä uteliaampi ja positiivsempi fiilis.

Se on kyllä mystinen pienten asioiden summa, tykkääkö jostain artistista tai kappaleesta lopulta vai ei. Olen itse varsin nirso musiikin saralla ja minun kirjoissani hyvänkin kappaleen voi pilata vaikkapa se, jos en pidä laulajan äänestä. Vain harvoin kelpuutan kuunneltavaksi kokonaisia albumeita, joten on aikamoinen lottovoitto, jos joku levy innostaa kokonaisuutena. Monessa artistissa tai bändissä on periaatteessa kaikki ainekset ja edellytykset sille, että tykästyisin, mutta sitten yksikään kappale ei saa aikaan sitä oikeaa paloa rinnassa tai värähdystä sisuskaluissa. Tuomio Sufjanista: pientä väreilyä.

Translation: Gentle Tuesday tunes by Sufjan Stevens. :)

Tags: Musiikki

Categorised in: Musiikki