13/03/15

Meditaatiota lentokoneessa ja ensimmäinen ilta Islannissa

11 51 iceland-map.png

Huomenta ja terkut talvisesta Reykjavikista! Saavuin eilen tänne Islantiin alkuillasta – lento tänne vaihdolla kestää yllättävän kauan, vaikka minulla ei ollut Tukholmassa kuin reilun tunnin odottelu. Suomesta kone lähti matkaan puolenpäivän aikoihin ja perillä Islannissa olin paikallista aikaa hiukan ennen neljää (eli Suomen aikaan kuutta), mutta ennen kuin olin kamppeineni päässyt kentältä hotellille, lähenteli kello jo kuutta. 

Tuskin kukaan lentomatkustamisesta nauttii mitenkään suunnattomasti, mutta jostain syystä tällä kertaa jälkimmäinen lentomatka tuntui suorastaan meditatiiviselta kokemukselta. Ehkä se on ollut tämä viime viikkojen kiire, mutta ajauduin sellaiseen mielentilaan, että hypätessäni Islannin koneeseen Tukholmassa suorastaan hekumoin sillä, että minulla oli yhtäkkiä yli kolme tuntia aivan omaa aikaa tehdä mitä vain (vallitsevissa puitteissa toki). Tai olla tekemättä.

Lentokoneessa oli hyvä leffatarjonta ja ehdin kolmessa tunnissa katsoa loistoelokuvan (jazzmusiikkipiireistä kertova Whiplash, joka taitaa Suomessa pyöriä vielä leffateattereissakin, suosittelen!), kuunnella musiikkia, naputella työhommia tietokoneella ja lueskella rauhassa lehteä. Kolme tuntia vain minulle, kun ei tarvinnut olla tavoitettavissa, ei tarvinnut kiirehtiä minnekään. Vähän kuin olisi ollut jossain aikakapselissa, jossa aika hetkeksi pysähtyy – mikä rauha. Yksin matkustamisessakin on näemmä etunsa. 

Ensimmäisen illan ohjelmassa oli DesignMarchin avajaistapahtumia sekä Hildur Yeomanin muotinäytös. Oppaanani ja seuranani täällä on suomalainen Sari, joka on asunut Islannissa jo vuosia. Hän työskentelee paikalliselle Design Forumin tyyppiselle taholle, joka buustaa islantilaista muotia ja designia sekä järjestää muun muassa tätä DesignMarch-festivaalia. Kiitos kutsusta ja mahtavasta seurasta Sari! :)

Jotenkin vasta tänne saapuessani tajusin, miten pieni Islanti todellakin on: koko maassa on noin 350 000 asukasta ja pääkaupungissa Reykjavikissa heistä asuu noin 250 000. Tosin lentokoneessa tapaamani ja täällä useamman vuoden myös asunut aussityttö Carmel kertoi, että tuostakin lukumäärästä varsin suuri osa on muualta tänne muuttaneita ulkomaalaisia. Reykjavik on siis noin Tampereen kokoinen kaupunki ja Sarin mukaan täällä oikeastaan melkein kaikki tuntevat toisensa.

designmarch1.jpg

Ensimmäinen huomioni Reyjkavikista oli juuri se, kuinka pieneltä se näyttääkään. Sen jälkeen ryhdyin ihastelemaan kaupungin kauniita taloja ja sympaattista ilmettä. Täällä on paljon viehättäviä yhden tai muutaman perheen asuttamia kivitaloja sekä värikkäin aaltopellein päällystettyjä hirsitaloja – aaltopelti kuulemma suojaa hirsiä eikä päästä viimaa sisään, mutta antaa talon silti hengittää. 

Tapasin jo eilen valtavan määrän ihmisiä ja Sari auliisti esitteli minua kaikille mahdollisille vastaantulijoille. Päällimmäiseksi ihmisistä jäi mieleen poikkeuksellisen lämmin ja välitön asenne: kaikki tuntuivat olevan hirmuisen kiinnostuneita uudesta ihmisestä ja ryhtyivät heti innolla juttusille. Suomalaisen jäyhään ilmapiiriin tottuneelle puheliaisuus ja avoin uteliaisuus tulokasta kohtaan tuntui yllättävältä – ja tosi mukavalta. Tuli välittömästi sellainen fiilis kuin olisin saanut 30 uutta ystävää illan aikana, vaikka ehdin jutella kunkin kanssa korkeintaan minuutin pari.

Ilta hämärsi eilen jo niin, etten oikeastaan ole vielä saanut yhtäkään valokuvaa itse kaupungista. Mutta tänään on uusi päivä ja kamera on valmiudessa! Sää täällä on vielä yllättävän talvinen: lunta on paljon ja eilen satoi koko illan räntää. Harmittelin Carmelille lentokenttäbussissa, että jätin sateenvarjoni kotiin ja hän totesi vain, että ei täällä oikeastaan tuulen takia edes voi käyttää sateenvarjoja. Otetaan siis vastaan, mitä taivaalla on heittää niskaan. ;)

Tänään ohjelmassa on muun muassa aamiaishetki paikallisen muotoilijan kotona, lounastuokio Suomen suurlähettilään kanssa, mahtava setti lisää DesignMarch-festivaalin tapahtumia sekä visiitti Blue Lagooniin. Pääsen siis pulahtamaan kuumaan lähteeseen – jännittävää! Odotan innolla päivän seikkailuja ja toivon mukaan saan tänään otettua paljon kuviakin.

Tags: , , , , , ,

Categorised in: Matkat

11 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Laura T.

    Aikakapseli-vertaus on kyllä toimiva. Rakastan matkustaa yksin. Ehkä pari vuotta sitten yhtäkkiä puhjennut lentopelko vielä joskus helpottaa, ja saan kiinni siitä meditatiivisesta tilasta jonka sanoistasi tunnistan ja muistan menneiltä vuosilta. Nauti reissusta Jenni!

  • maijjju

    Oiii, Islanti on ihana! Nautihan Blue Lagoonissa, se on kyllä elämys! :) Tää suunnittelee Islantiin jo uutta reissua, matkaa Islannin ympäri; viime reissulla jäi fiilis, että niin paljon näettävää ja koettavaa maassa vielä on, että sinne täytyy kyllä uudestaan päästä :)

  • Voi hitsiläinen, että ei tavattu siellä suurlähettilään lounaalla. Olisi ollut hauskaa tavata sut livenä, kuitenkin seurailen tätä blogia säännöllisesti :) Koita selvitä huomisesta megamyrskystä ehjin kappalein…. t. Satu Reykjavikista

  • Jenniii

    No voihan harmi! Meille kävi siis niin, että Blue Lagoon -reissu venyikin sen verran, etten ehtinyt sinne lounaalle, vaikka alun perin oli tarkoitus. Ehkä törmätään vielä viikonlopun aikana jossakin? :)

  • Myrsky naulasi meidätkin tänään neljän seinän sisään koko päiväksi. Laitoin ämpärin eteiseen, kun katosta alkoi vuotaa vettä. Tämä menee niin ekstremeksi välillä ilman että täytyy edes poistua kaupungista, haha.

    Toivottavasti pääsit nauttimaan illasta Reykjavikissa, sää onneksi vähän rauhoittui myöhemmin.

  • ACatAikuinenNainen

    Hei!

    Kiva,Kiehtovaa Lukea&Tietää matkoista ja katsella Kauniita&mielenkiintoisia kuvia. Nautin katsella ja ottaa itsekkin kuvia.

    Tykkään Tyylistäsi Bloggarina ja seuraan ahkerasti Blogiasi.

    Reipasta&Kivaa Kevään jatkoa!

    Terveisin Heini

  • Jenniii

    Äh, lentopelko on kyllä ikävä piina. Toivottavasti pääset siitä vielä eroon! Oletko koskaan käynyt juttelemassa asiasta jonkun ammattilaisen kanssa? Tuttuni sai todella hyviä vinkkejä tekniikoihin, joiden avulla pelkoa saa hillittyä ja hallittua, joten jos oikeasti ahdistaa, niin kannattaa käydä tapaamassa jotakin peloista tietävää psykologia tai meditaatiotyyppiä!

  • Jenniii

    Blue Lagoon oli todella aivan taianomainen. Tänään nyt teinkin sieltä juttua jo. :) Minullekin jäi kytemään ajatus tuollaisesta Islannin ympäri kulkevasta matkasta, kun nyt ei ehtinyt paljoakaan ja sää hankaloitti näkymien ihastelua. Eli uudelleen on minunkin kyllä päästävä!

  • Jenniii

    Kiitos kivasta ja mieltä lämmittävästä palautteesta! :) Ihanaa kevättä myös sinulle!

  • Laura T.

    Joo, voisi kyllä mennä. Ymärtäisin jos pelko olisi ollut ns. aina, mutta tulla tupsahti ihan puskista muutama vuosi sitten. Päätelmäni on: mikäli en aina ole pelännyt, en tule myöskään tulevaisuudessakaan aina pelkäämään!

  • Jenniii

    Hyvä päätelmä! Tutullenikin pelko tuli ihan yhtäkkiä yhden epämukavan lentokokemuksen jälkeen ja alkoi hallita mieltä jo niin, että meinasivat reissut jäädä tyystin tekemättä. Nykyäänkään nousut ja laskut eivät ole hänelle täysin stressittömi hetkiä, mutta muuten pystyy olemaan koneessa melko rennosti. Kannattaa siis ainakin käydä juttelemassa ja testata noita mielikuvaharjoituksia.

    Itselläkin on tuollaisesta mielikuvaharjoituksesta myönteinen kokemus, vaikkakin ihan erilaisesta tilanteesta. Sovelsin tuttuni neuvosta yhtä noista hänen lentopelkoonsa auttavista mielikuvatekniikoista yhtenä iltana, kun en meinannut saada illalla stressiltäni mieltä rauhoitettua yöpuulle. Olin todella epäluuloinen alkuun, mutta itse asiassa tekniikka toimikin yllättävän hyvin ja taisin nukahtaa tosi nopeasti. :)

Related posts