Jazz-vinkki viikonlopulle: Bremer/McCoy
Vivaldia twistillä
9 50
Vaikka tämä viikko alkoi musiikkijutulla, niin jotenkin se teema on nyt niin pinnassa, että tälle päivälle on vuorossa vielä toinenkin musiikkiaiheinen postaus. Olen viime aikoina pitkästä aikaa kuunnellut paljon klassista musiikkia ja kaikenlaista klassisen musiikin puolelta ammentavaa taidemusiikkia. Tuntuu tavallaan luontevalta hakeutua klassisen musiikin äärelle aina aika ajoin, koska minulla on omaa vahvaa taustaa klassisen musiikin parissa: soitin viulua lapsena ja nuorena kahdeksan vuoden ajan, jostan 4-5 vuotta orkesterissa. Meillä on myös kotona kuunneltu paljon klassista musiikkia. Vaikka monet klassisen musiikin teokset ovat minulle rakkaita ja tuttuja, on elämässä vierähtänyt pitkiäkin toveja, jolloin klassisen musiikin kuunteluun on tullut taukoa
Tänään levylautasella on soinut Vivaldia – hiukan modernisoituna versiona vain. Ja minulle tämä ”uudelleen sävelletty” Vivaldi uppoaa paikoin jopa vielä alkuperäistäkin paremmin. Säveltäjä Max Richter kutsuu musiikkityyliään ”post-klassiseksi” ja yhdistelee siis klassiseen musiikkiin elektro- ja rock-sävyjä alkuperäisteoksia kunnioittaen. Vaikka ajatus saattaa alkuun kuulostaa aika kamalaltakin, suosittelen antamaan mahdollisuuden. Richter julkaisi levynsä Recomposed by Max Richter: Vivaldi – Four Seasons vuonna 2012 ja etenkin sovitus Keväästä on aivan huikaisevan hieno (heti ensimmäisenä tuossa videolla, jolta löytyy siis koko 4 Vuodenaikaa -sarja). Suosittelen – aivan maagisen kaunista!
Translation: I have long relationship with classical music – sometimes warmer, sometimes cooler but right now it’s smoking hot. I played the violin for 8 years in my youth, 4-5 years of it in an orchestra. Lately I’ve been listening to classical music a lot and through new artists and composers I have managed to get a whole new excitement towards it. Today I have been playing Vivaldi (only on Spotify though, not on my violin). But the interesting twist is that I found this recomposed version of Four Seasons by composer Max Richter (published in 2012). He combines electronic and rock influences to classical music by creating his own music style that he calls ”post-classical”. It might sound strange or like a bad idea, but I convince you to try. Especially Vivaldi’s Spring with Richter’s touch is totally magical – so beautiful!
Tags: kulttuuri, Musiikki, Suosittelen
Categorised in: Kulttuuri, Musiikki
Viikon ajatus: hyvistä kirjoista
9 50
