Jotain ihan uutta: A+more by Pupulandia -kenkäkokoelma!
Kenkäkenkutus
46 58
Nyt on vähän pakko tilittää… Kerroin pari viikkoa sitten, kuinka typeryyksissäni ja hajamielisyyksissäni jätin vahingossa kenkäni racketball-hallille. Menin pelaamaan suoraan muista riennoista, joten minulla oli mukanani sekä tavalliset vaatteet että pelikamppeet ja lenkkarit. Kun oli aika lähteä kotiin pelin jälkeen, vedin tyytyväisenä lenkkarit jalkaan ja unohdin korkonilkkurini sinne pukuhuoneen lattialle. Lahopää mikä lahopää.
No kotiin päästyäni huomasin heti unohdukseni ja kilautin saman tien hallille kyselläkseni kenkien perään. Ne löytyvät pukkarin lattialta, kuten ennustelinkin, ja hallilta luvattiin laittaa ne talteen nimellä minua varten, kunnes saapuisin seuraavan kerran. Hallilla on myös löytötavarakori, mutta olin aiemmin pannut merkille, että sen kyljessä kerrotaan, että se tyhjennetään kuukausittain, joten en halunnut ottaa riskiä, että huonossa lykyssä kori ehdittäisiin tyhjentää tuossa välissä.
Jo reilu viikko ilman luottokenkiäni tuntui pitkältä, mutta teki varmasti ihan hyvää – jouduinpahan kerrankin miettimään muita kenkävaihtoehtoja, kun en voinut jumittaa niissä tutuissa ja turvallisissa.
Lopulta palasin hallille reilun viikon jälkeen uudelleen ja ryhdyin kyselemään nilkkureitteni perään. Kassalla oli eri tyyppi kuin viikonloppuna eikä hän luonnollisestikaan tiennyt kengistäni mitään. Kerroin, että ne oli luvattu ottaa talteen takahuoneeseen nimelläni, joten sieltä pitäisi löytyä. Kassatyyppi painui takahuoneeseen etsimään, mutta palasi pian tyhjin käsin ja totesi pahoillaan, ettei löytänyt kenkiäni sieltä. Hän ehdotti, että kurkkaisin vielä pukuhuoneen löytötavarakoriin, mutta sekin oli tyhjä.
Olimme hiukan hämmentyneitä tilanteen edessä, mutta kassatyyppi otti ohjat käsiinsä ja lupasi selvitellä asiaa. Hän pyysi sähköpostiosoitettani, jotta voisi ilmoitella tilanteesta myöhemmin ja ryhtyi lähettelemään viestiä kengät talteen ottaneelle. Jotenkin minulle tuli jo tässä vaiheessa tunne, etten välttämättä näkisi kenkiäni enää. Kysäisin vielä, mitä löytötavaralaatikkoon päätyneille kamppeille tehdään kuukausittain, kun laatikko tyhjennetään. Sain vastaukseksi, että ne heitetään roskiin, koska tavaraa jää hallille niin valtavan paljon. No, en sentään ole ainoa hajamielinen. :P
Nyt sitten eilen aamulla sain sähköpostia hallilta runsaiden pahoitteluiden kera, että kengät ovat kadonneet jäljettömiin. Hallilta pahoiteltiin, että heidän päässään oli mokattu ja tarjottiin kompensaatioksi ilmaisia pelivuoroja. Moka toki alun perin oli omani, mutta koska minulle oli luvattu pitää kengät tallessa, myönnän olleeni aika harmissani. Sinne menivät lempparinilkkurini. Onneksi olivat ehtineet jo nähdä aikaa eivätkä olleet enää ihan parhaassa terässä – muuten olisi varmaan harmittanut vieläkin enemmän. Sainpa sentään tilalle pelivuoroja, jotka kyllä tulevat käyttöön.
Mitä tästä opimme: älä ikinä unohda kamojasi minnekään! Lahopäälle helpommin sanottu kuin tehty. :P
Translation: I never thought it would be possible to lose a pair of shoes. Turns out it is. RIP favourite booties.
Tags: höpötyksiä, Höpsöä, kengät, Muu tyyli
Viikon ajatus: negatiivisista ihmisistä
46 58
