24/02/15

Kenkäkenkutus

46 60 nilkkurit1.jpg

Nyt on vähän pakko tilittää… Kerroin pari viikkoa sitten, kuinka typeryyksissäni ja hajamielisyyksissäni jätin vahingossa kenkäni racketball-hallille. Menin pelaamaan suoraan muista riennoista, joten minulla oli mukanani sekä tavalliset vaatteet että pelikamppeet ja lenkkarit. Kun oli aika lähteä kotiin pelin jälkeen, vedin tyytyväisenä lenkkarit jalkaan ja unohdin korkonilkkurini sinne pukuhuoneen lattialle. Lahopää mikä lahopää.

No kotiin päästyäni huomasin heti unohdukseni ja kilautin saman tien hallille kyselläkseni kenkien perään. Ne löytyvät pukkarin lattialta, kuten ennustelinkin, ja hallilta luvattiin laittaa ne talteen nimellä minua varten, kunnes saapuisin seuraavan kerran. Hallilla on myös löytötavarakori, mutta olin aiemmin pannut merkille, että sen kyljessä kerrotaan, että se tyhjennetään kuukausittain, joten en halunnut ottaa riskiä, että huonossa lykyssä kori ehdittäisiin tyhjentää tuossa välissä.

Jo reilu viikko ilman luottokenkiäni tuntui pitkältä, mutta teki varmasti ihan hyvää – jouduinpahan kerrankin miettimään muita kenkävaihtoehtoja, kun en voinut jumittaa niissä tutuissa ja turvallisissa.

nilkkurit2.jpg

Lopulta palasin hallille reilun viikon jälkeen uudelleen ja ryhdyin kyselemään nilkkureitteni perään. Kassalla oli eri tyyppi kuin viikonloppuna eikä hän luonnollisestikaan tiennyt kengistäni mitään. Kerroin, että ne oli luvattu ottaa talteen takahuoneeseen nimelläni, joten sieltä pitäisi löytyä. Kassatyyppi painui takahuoneeseen etsimään, mutta palasi pian tyhjin käsin ja totesi pahoillaan, ettei löytänyt kenkiäni sieltä. Hän ehdotti, että kurkkaisin vielä pukuhuoneen löytötavarakoriin, mutta sekin oli tyhjä.

Olimme hiukan hämmentyneitä tilanteen edessä, mutta kassatyyppi otti ohjat käsiinsä ja lupasi selvitellä asiaa. Hän pyysi sähköpostiosoitettani, jotta voisi ilmoitella tilanteesta myöhemmin ja ryhtyi lähettelemään viestiä kengät talteen ottaneelle. Jotenkin minulle tuli jo tässä vaiheessa tunne, etten välttämättä näkisi kenkiäni enää. Kysäisin vielä, mitä löytötavaralaatikkoon päätyneille kamppeille tehdään kuukausittain, kun laatikko tyhjennetään. Sain vastaukseksi, että ne heitetään roskiin, koska tavaraa jää hallille niin valtavan paljon. No, en sentään ole ainoa hajamielinen. :P

Nyt sitten eilen aamulla sain sähköpostia hallilta runsaiden pahoitteluiden kera, että kengät ovat kadonneet jäljettömiin. Hallilta pahoiteltiin, että heidän päässään oli mokattu ja tarjottiin kompensaatioksi ilmaisia pelivuoroja. Moka toki alun perin oli omani, mutta koska minulle oli luvattu pitää kengät tallessa, myönnän olleeni aika harmissani. Sinne menivät lempparinilkkurini. Onneksi olivat ehtineet jo nähdä aikaa eivätkä olleet enää ihan parhaassa terässä – muuten olisi varmaan harmittanut vieläkin enemmän. Sainpa sentään tilalle pelivuoroja, jotka kyllä tulevat käyttöön.

Mitä tästä opimme: älä ikinä unohda kamojasi minnekään! Lahopäälle helpommin sanottu kuin tehty. :P

Translation: I never thought it would be possible to lose a pair of shoes. Turns out it is. RIP favourite booties. 

nilkkurit3.jpg

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

46 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Hanna000

    Itse olen nimenomaan kenkien suhteen tullut vähän vainoharhaiseksi, enkä jätä niitä enää mihinkään julkisiin tiloihin, missä on ”jätä kenkäsi tähän”-merkkejä. Kengät kun usein maksavat satasesta ylöspäin niin enhän jättäisi muutakaan yhtä arvokasta kenen tahansa vietäväksi. Sitten vaan kantelen niitä mukana…

  • Jenniii

    Jotenkin olen varmaan itse vähän liian sinisilmäinen, että kuka nyt haluaisi toisen kenkiä viedä. :D Vieraissa jaloissa olleita ja ehkä haiseviakin? Haha. Toisaalta, ostetaanhan sitä kenkiä kirppareiltakin. Poikakaveri puolestaan on vakuuttunut, että minunkin kenkäni joku nyysi sieltä hallilta, mutta minun on kyllä vaikea uskoa. Eivät ne nyt niin priimakunnossa olleet. Ehkä tämä on taas tätä, että kun itselle ei tulisi mieleenkään edes ajatella moista, niin ei kerta kaikkiaan tunnu mahdolliselta, että kukaan muukaan tekisi sellaista. :P

  • Tiina_po

    Aargh, vaikuttaa siltä että joku henkilökunnan jäsenistä on ottanut ne itselleen ja ei tietenkään voi sitä myöntää :( Anteeksi vainoharhaisuuteni, mutta..

  • Jenniii

    En jotenkin itse haluaisi uskoa sellaista, mutta kyllähän tämä kieltämättä vähän outo tapaus oli. Ja jos nyt noin olisikin, niin ihmettelen, miksi kukaan haluaisi varastaa tuollaiset kuitenkin jo vähän kulahtaneet käytetyt kengät? Kivathan ne toki malliltaan ovat, mutta silti!

  • Murkinamasu

    Minä unohdin kaulakorun vauvauinnin pukukoppiin. Hopeinen, minulle tärkeä koru. Vauvan kanssa oli vaan liikaa liikkuvia osia ja sinne jäi.
    Soitin seuraavana päivänä, mutta korua ei löytynyt. Kävin vielä kollaamassa pukukaapit itsekin paikan päällä, mutta korua ei enää ollut. Joku oli sen napannut matkaansa. Ihmettelen vain kuka voi käyttää toiselta varastamaansa korua. Eikö siinä tule joka kerta paha mieli omasta epärehellisyydestään? :(

  • sonsaa

    No voi harmi. Mietinkin joskus miten kenkiesi mahtoi käydä. Onhan tuo nyt niin kummallista, eivät ne kengät niin vain katoa, vaan väkisin tulee kyllä mieleen, että joku on ottanut ne omaan käyttöönsä. Meitä on niin moneen lähtöön, ettei aina itse tule tajunneeksikaan, että joku voisi jollain tavalla toimia, joka itselle on aivan ehdoton ei.

  • voi ei! Todella kurjaa.
    Ja jotenkin eniten ärsyttää hallin puolelta se, että olet kuitenkin soittanut heti perään ja kengät ovat silloin löytyneet. Ja sitten puf, ei löydy enää. Mutta, kuten itse sanoit ikään kuin posin kautta, etteivät olleet aivan bränikät, mutta saa harmittaa silti.
    Toisaalta, tällaisten tapahtumien myötä oppii olemaan huolellisempi ja uskon ettei kengät enää toiste unohdu :-)

  • Västis

    Voi itku. >:( Kyllähän ne joku on voinut napatakin. Ihmiset kuitenkin ostavat myös käytettyjä kenkiä ja kaikenlaista muutakin, jota en itse käytettyinä hankkisi kuten meikkejä…

  • Jenniii

    No voihan kurjuus! Inhottavinta on jonkin sellaisen esineen kadottaminen, jolla ei välttämättä ole niinkään rahallista arvoa, mutta itselle tavara on tärkeä. :( Sellaista kun ei oikein voi edes rahalla korvata. 

    Ja ihmettelen kyllä itse samaa, että joillakin omatunto kestää varastetun esineen käyttämisen. :/

  • Jenniii

    No todellakin, ihan hemmetin kummallista! Ja epäilyttävää. :/ Mutta poissa ovat ja kaiketi pysyvät, joten ehkä turha spekuloida. Menee vain usko ihmiskuntaan tällaisia miettiessä.

  • Jenniii

    No sepä juuri! Että kun itse yritin heti välittömästi korjata mokani ja homma näytti olevan kunnossa – ja sitten kenkiä ei muka yhtäkkiä olekaan missään. Eivät tosiaan olleet ihan uudet, vaan pari-kolme vuotta jo käytössä, mutta sellaiset lempparit joka tapauksessa, että menetys harmittaa kovin.

    Ja juu, varmasti muistan tuplatsekata kenkien mukanaolon jatkossa. Tosin harvoinpa sitä hallille tulee muutenkaan tuplakenkien kera mentyä ja sukkasillaan sentään ei edes tämä lahopää taitaisi vahingossa kotiin lähteä. :D

  • Jenniii

    No on se tosiaan mahdollista. Eniten tässä ihmetyttää se, että kengät alun alkujaan löytyivät ja napattiin takahuoneesen minua varten talteen – ja SITTEN ne ovat silti hävinneet. Olisi helpompi hyväksyä asia, jos ne olisivat jääneet sinne pukkarin lattialle ja joku olisi ne sieltä vienyt, mutta kun kerran olivat jo siellä henkilökunnan takahuoneessa, niin herättää kyllä ihmetystä. :(

  • ssannna

    Itselläni on mennyt tässä vuosien saatossa usko siihen, että koskaan saisi mitään takaisin, jos jotain häviää. Minullakin hävisi kerran firman bileissä kamerapussi, jonka siivooja oli kiikuttanut respaan, mutta sieltä sitä ei sitten enää löytynytkään, vaikka monesti kyselin. Vastikään hukkasin villaisen pannan, joka jäi aivan varmasti baarin narikkaan, mutta eipä sitä sieltä löytynyt, Veljeni taas jätti bussikorttinsa taksiin, josta soitettiin, että se on heillä tallessa. Sitten kun hän sitä meni kyselemään, niin ei löytynyt. Ja kaikki ne kerrat, kun baariin tai baarin narikkaan on jäänyt pipo tai hanskat… Minne ne kaikki katoaa?! Eikö narikkaankin makseta siitä, että tavaroita valvotaan ja ne on siellä tallessa?

    Eniten ihmetyttää juuri tuo, että tavara on olevinaan löydetty ja tallessa odottamassa hakemista, mutta siihen mennessä kun sitä tulee hakemaan, se onkin hävinnyt jonnekin. Heittääkö henkilökunta ne vain kylmästi roskiin vai ottaa itselle vai mitä niille tapahtuu? Itse työskentelen kerroshoitajana ja kyllä me ainakin laitamme kaikki asiakkaalta huoneeseen jääneet tavarat talteen löytötavaroihin. Korkeintaan jonkin kuluneen hammasharjan saatan nakata roskiin.

    Pakko oli kommentoida, kun tämä nimenomainen asia on ihmetyttänyt ja ärsyttänyt minua viime aikoina. Tuntuu olevan turhan yleistä.

  • Vvvvivian

    Pakko nyt kommentoida kun itse työskentelen juurikin tuollaisen urheilupaikan vastaanotossa… Meille jää todella paljon tavataan kenkiä, koruja, housuja, pesuaineita, pyyhkeitä, juomapulloja, milloin mitäkin. Meillä on takahuoneessa iso löytötavarakori joka vain pursuaa pursuamistaan koska ihmiset eivät hae tavaroitaan takaisin! Jos joku soittaa hävinneestä tavarasta ja se löytyy niin me laitetaan siihen kyllä nimi päälle ja tiettyyn paikkaan, mutta kun tavaroita siirrellään ja tuollaisille kengillekään ei ole mitään tiettyä paikkaa, viikko on pitkä aika jos ne siellä nurkissa pyörii. Henkilökunta vaihtuu, ei siellä ole samat tyypit joka päivä ja kaikki ei tiedä mitkä ne yhdet kengät siinä nurkassa on. Ehkä joku on tietämättään nakannut kengät löytätavaralaatikkoon joka on sitten satutte tyhjentämään. Tuskin kukaan työntekijä on sinun vanhoja kenkiäsi varastanut jos niissä on ollut nimi päällä. Yleensä itseäni ärsyttää juuri ihmiset jotka soittavat jonkun tärkeän tai arvokkaan tavaran unohtuneen, sanomme pitävämme sen tallessa ja sitten se haetaan vasta pitkän ajan päästä. Kyllä ärsyttää kun täydessä vastaanotossa jossa ihmisetkin vaihtuu niin pyörii jotain ylimääräistä tavaraa. Olen samaa mieltä että varmasti harmittaa se kun kengät on löytynyt mutta sitten kadonneetkin, mutta ei se nyt ihan vaan sen urheilupaikan vika ollut.

  • Jenniii

    Minä uskon, että tässä tapauksessa on käynyt juuri tuolla kuvaamallasi tavalla, että joku on siirtänyt kengät sinne löytötavaralaatikkoon ja uskomattoman huonolla tuurilla se on satuttu tyhjentämään juuri tämän viikon aikana.

    Ymmärrän tosi hyvin, että ihmiset unohtelevat tavaroitaan ihan älyttömän paljon ja löytötavaralaatikot pursuilevat liitoksistaan. Tavaroita ei varmasti voida säilytellä pitkiä aikoja, vaikka niistä olisi erikseen soittanutkin, mutta tässä tapauksessa aikaa ehti tosiaan kulua pari päivää yli viikon, mikä ei minun nähdäkseni ole mahdottoman pitkä aika. Kuitenkin moni käy tuollaisella hallilla pelaamassa esimerkiksi kerran viikossa ja minäkin olen vakiokävijä (yleensä 1-2 vuoroa viikossa), joten siksi tuntui tosi kurjalta, että noin lyhyessä ajassa kengät ehtivät kadota säilytyspyynnöstä huolimatta.

    Kuten tekstissä ilmaisin, niin ilman muuta unohdus alun perinkin on ollut oma mokani, mutta jos kengät on luvattu ottaa talteen ja olen palannut niitä ihan kohtuullisen ajan sisällä hakemaan, on minusta ihan ymmärrettävää olla vähän harmissaan. Missään nimessä tässä ei kuitenkaan ollut tarkoitus urheilupaikkaa tai sen työntekijöitä dissata (ja tästä syystä en tietenkään maininnut paikan nimeäkään, tms), ja he hoitivat mielestäni tilanteen lopulta niin hyvin kuin sen tuossa tilanteessa vahingon jo satuttua saattoi hoitaa. Halusinpahan silti jakaa harmini. Luottamus ihmisiin on silti yhä tallessa näistä kommenttiboksin kurjista tarinoista huolimatta. :)

  • Minä vain

    Voi ei! :/

    Olen joskus unohtanut uikkarin maauimala pukkariin, mutta ne onneksi olivat vielä tallella.

    Joskus kuitenkin tuossa samaisessa maauimalassa näin, miten toinen pari lempikorviksistani tippui viemäriin… Lukko oli jotenkin auennut uinnin aikana. Tapahtumasta on aikaa varmaan ainakin 15 vuotta, mutta se harmittaa yhä…

  • Minä vain

    Jahas, ja voisi varmaan oppia kirjoittamaankin… :D

  • IiduskaEmilia

    voih, tuota tosiaan sattuu. Itse unohdin kerran takkini kaupungin tiloihin – siis suuren ja kasvottoman kaupungin. Eihän sitä löytynyt, tarinaan liittyi myös vahtimestarin tilapäinen sijainen. Mutta tosiaan ikäväähän se on, kun tavaroita katoaa, mutta yritän aina muistuttaa itselleni vian olleen pohjimmiltaan minussa. Sehän on vain kiltteyttä, että joku viitsii edes yrittää välittää tavaroita takaisin omistajilleen.

  • Nii

    No olipa kurja juttu :(

    Mulla harmittaa aivan järjettömästi mun rippiristi, joka katosi ollessani hotellissa yötä muutamia vuosia sitten. Oon aivan 120% varma että se jäi huoneeseen (eikä esim. tippunut käytävälle missää vaiheessa), mutta sitä ei vain löytynyt, ei vaikka soitin samana päivänä, seuraavana päivänä ja parin viikon kuluttua, ja vaikka muistin huoneen numeron jne. En mitenkään haluaisi ajatella näin mutta kyllä sitä tietty miettii että noinkohan on siivoojan/henkilökunnan mukaan lähtenyt… ja siitä varmasti huomaa että on rippiristi ja siellä oli mun nimi kaiverrettu taakse… en vaan voi ymmärtää miten joku voi sen viedä. :(

  • jau

    Olin vasta vähän aikaa sitten ostanut uudet ihanat Ray-Banin Aviatorit, jotka epähuomiossa tippuivat taskustani ison ruokakaupan kassojen läheisyyteen.. Huomasin tämän vasta, kun olin jo hyvää matkaa ajanut pyörällä kohti kotia. Olin aivan varma, ettei niitä löydy enää mistään, joku pitkäkyntinen on vienyt ne! Mutta ihmetys ja onni olikin suuri, kun ne löytyivät kassaneidiltä! Joku ihana oli löytänyt aurinkolasini ja toimittanut ne kassalle parempaan talteen. Eli kyllä niitä rehellisiäkin ihmisiä on edelleen.

  • HAMI

    ei tainnu salin tyypit ymmärtää kenkien päälle :’–(

    no, nythän sulla on erinomainen syy ostaa uudet!

  • Aleksandra

    Voi harmi! :/ Toisaalta olen omasta puolestani iloinen, ettei noita kenkiä enää näy asupostauksissa: olen aivan päättömän ihastunut niihin ja joka kerta kuvan nähtyäni minulle iskee pakkomielle löytää itselleni samanlaiset. Olen metsästänyt sopivia jo muutaman kuukauden, mutta ne ”täydelliset” eivät ole vieläkään tulleet vastaan. Joskus on hyvä, että tietää mitä haluaa, mutta tässä tapauksessa ennakko-odotukset (=kopiot omistasi, omaan jalkaan sopivina) ovat liian kovat.

    Tosi ikävä juttu kuitenkin sinulle, tunnen harmisi :(

  • Minninen

    Musta oli kiva että tässä jutussa ei syyllistetty urheilupaikan työntekijöitä, vaikka pienen mokan tekivätkin. Tavarat kuitenkin ovat ihmisten omalla vastuulla. Olen itse töissä joutunut todistamaan aikuisten ihmisten totaalisia itkupotkuraivareita kun jotain heidän jättämäänsä tavaraa ei löydykään. Todella surullista katsottavaa, varsinkin kun on juuri itse tonkinut monien roskasaavien läpi näitten tavaroitten perässä. :D kurja että kenkäsi katosivat, toivottavasti löydät jostain vielä paremmat tilanne!

  • ssannna

    Jos huone oli jo ehditty siivota ennen kuin soitit asiasta, korusi on todennäköisesti päätynyt imurin kitaan, jos se on tippunut lattialle.

  • Haydi

    Onpa harmillista! Next stop: löytötavaratoimisto? :) Kannattaa ehkä oikeasti käydä tsekkaamassa. Sääli, jos ne ovatkin siellä ja jäävät noutamatta.

    Itse todistin muutama vuosi sitten tanssitunnin jälkeen, kuinka jonkun kengät olivat kadonneet pukkarista tunnin aikana. Onneksi respa lainasi hänelle varakengät – Adidakseksen Superstarit. Sympatiani olivat hänen puolellaan. :)

  • Muslan

    Jenni, blogisi on miellyttävää luettavaa. Mutta juuri nyt tuntuu siltä että miten ihmeessä kukaan omalla nimellään kehtaisi tuoda esiin näin hirvittävän pientä ja säälittävää ongelmaa. Elämme yltäkylläisyydessä.

  • Lola.

    Oliko toi kommentti tarpeellinen?

  • Nii

    Ei oltu, kun soitin aivan samantien perään… ainakin niin respasta sanottiin. Voi tietty olla niinkin.

  • Jenniii

    Todella, elämme yltäkylläisyydessä ja minun maailmani ei onneksi kaadu yksiin kadonneisiin kenkiin – se toivon mukaan välittyi myös tekstistä. Siinä puolestaan ei minusta ole mitään kehtaamista, jos ääneen harmittelee jotain pientä itselle tympeää sattumusta. Lähinnähän tässä jutussa moitin itseäni omasta hajamielisyydestäni. Ei kai tätä nyt niin vakavasti kannata ottaa? :) 

  • Jenniii

    Tuo on kaikkein omituisinta, jos jotain juuri äskettäin kadonnutta tavaraa ei löydykään sieltä, minne sen on jättänyt. Silloin jää kyllä väkisin tunne, että se on päätynyt muihin käsiin. :/ Mutta vika on todellakin loppuviimeksi aina itsessä, jos omia kamojaan hukkailee eli ensisijaisesti syytän minäkin tästä tapauksesta omaa hajamielisyyttäni.

  • Jenniii

    Oi, ihanaa kuulla myös tällaisia tarinoita! :) Onneksi suurin osa ihmisistä kuitenkin on rehtiä ja rehellistä porukkaa ja moni tavara löytää lopulta vielä omistajansa. 

  • Jenniii

    No ei vissiin! :D Ja mietin ihan samaa kyllä… ;)

  • Jenniii

    Haha, voi ei! :D Ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa tuskaa tai pakkomielteitä, mutta myönnetään, että olivat myös omien lemppareiden joukossa. Nuo nimenomaiset olivat minusta tosi mukavat jalassakin, joten tylsä juttu. Ehkä joskus löydän vielä jotkut uudet samankaltaiset. :)

  • Jenniii

    Ilmeisesti hallilta ei toimiteta löytötavaroita löytötavaratoimistoon, vaan määrätyn säilytysajan jälkeen kamat vain heitetään roskiin – näin minulle kerrottiin, kun kyselyn poistuvien löytötavaroiden kohtaloa. :(

    Ihan älytöntä, että joku varastaa toiselta kengät kesken tanssitunnin! Minä olen tanssikoulullakin ollut vielä sinisilmäinen ja jättänyt vaatteeni pukkariin kuten suurin osa muistakin tunneille käyvistä, vaikka ovella varoitellaan varkaista ja mainitaan, että kaikki omaisuus kannattaa ottaa mukaan tunnille. Arvotavarat tietysti olen aina ottanut mukaan, mutta vaatteita tai kenkiä en kyllä joka kerta ole jaksanut survoa laukkuun. Tosi tympeää, että pitää noiden epärehellisten ihmisten mukaan toimia ja luoda sääntöjä.

  • Qjs

    Muslan, ymmärrän pointtisi, mutta tuntuu esimerkiksi tällaisesta opiskelijasta vähän nuivalta sanoa noin, koska minulle ainakin uusien kenkien ostaminen on iso ja kallis sijoitus. Eri asia olisi harmitella vaikkapa muutaman euron sormikkaita, mutta kyllä kengät ovat mielestäni aika kallis asia hukata. Tsemppiä Jennille, minusta harmittavinta hukkaamisessa onkin usein se oman hölmöilyn sietäminen ja kontrollin tunteen pettäminen. :)

  • Ripsa

    Minä komppaan tuota kommentoinutta urheiluhallintyöntekijää noiden kenkien kohtalon kanssa. Olen töissä hotellissa ja tilanne hävinneiden tavaroiden kanssa on aika usein samankaltainen. Huoneista löytyneille tavaroille on tietty säilytyspaikka määräajaksi, mutta myös disco ja muut ravintelit kärrää löytyneitä tavaroita sinne tänne ympäri respaa ja komeroita. Sitten kun jos sattumalta löytyy kyselty tavara, ei sitä tullakaan hakemaan. Tai sitten kadonnut, löytynyt ja uudelleen kadonnut tavara putkahtaa jostain aivan käsittämättömästä paikasta kuukausien kuluttua. Tämä juuri siksi, että monta kokkia sopassa ja tavaroita siirrellään eestaas. Nurkassa seisoo muovipussi monta kuukautta ja vasta sitten joku tajuaa katsoa mitä se pitää sisällään, kun kaikki luulee että se hemmetin kassi on jonkun toisen hoidossa tms. Ja tuolle rippiristin hukanneelle sanoisin, että jos se on huoneeseen johonkin tipahtanut, saattaa olla, että se on mennyt esim.lakanoiden seassa pesulaan. Siivoustahti on kuitenkin rivakka ja jos koru ei ole pöydällä selkeästi näkyvissä, ei sitä välttämättä huomaa. Liian herkästi asiakkaat tuppaa epäilemään siivoojia, etenkin jos siellä on seassa ulkolaista henkilökuntaa.

  • Vierailija

    Meidän tanssiopistolla ongelmana on nimenomaan opiston ulkopuoliset tiloihin eksyvät henkilöt, eivätkä niinkään opiston omat oppilaat. Viime kesänä esim. joku narkkari oli murtautunut toisen yrityksen tilojen kautta tanssiopiston pukuhuoneisiin (onneksi monta tuntia ennen tuntien alkua) ja pöyhöttänyt roskikset ja löytötavarakorit läpi. Itse otan kaiken aina mukaan tunnille, koska koskaan ei voi tietää milloin joku häirikkö eksyy tiloihin ovikoodeista ja lukituista ovista huolimatta.

  • Jenniii

    Kiitos myös henkilökunnan näkökulman selventämisestä! Eihän sitä tietenkään asiakkaana tietenkään tiedä tai tule ajatelleeksi, että mitä kaikkea tuollaistenkin tilanteiden taustalla voi olla. Mitä useampi kokii, sitä pahempi soppa ja siihen sekaan vielä pari hajamielistä maustajaa, niin aikamoinen liemi kehissä. :D Ymmärrän hyvin, ettei viikkotolkulla tai kuukausikaupalla voida säilytellä ylimääräistä kamaa nurkissa, mutta se ei tietenkään poista omaa harmistusta siitä, että reilun viikon jälkeen omat kengät, jotka oli luvattu pitää minulle tallessa, olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Mutta sellaista se nyt joskus vain on. :)

    Ja joo, kuten tuolta alkupään kommenteista varmaan kävikin ilmi, niin minulla on vielä usko ihmisiin tallessa – ehkä liiankin kanssa. Suurin osa varmasti on rehellistä porukkaa ja tuntuu tylsältä, että henkilökuntaa tai muita kanssaihmisiä epäillään oman huolimattomuuden jälkeen varkaudesta. Mutta kaipa sitäkin aina välillä tapahtuu. Tilaisuus varmasti joskus tekee varkaan, kirjaimellisesti.

  • sara_mh

    Niin ja tuollaista kommenttia ei nyt ainakaan kukaan omalla nimellään kehtaisi kirjoittaa. Et sinäkään.

    Ihmeellinen harhaluulo, että jotenkin mukamas eläisimme yltäkylläisyydessä. Emme todellakaan elä.

    Ja sitä paitsi vaikka eläisimmekin, tarkoittaako se että esineitä ei tulisi arvostaa? Osoittaa järisyttävää ymmärryksen ja arvostuksen puutetta kaikkea sitä aikaa, vaivaa, raaka-aineita ja jalostusta kohtaan, mitä yhdenkin tuotteen valmistukseen menee. Täytyy todella kuvitella että tuotteet ilmestyvät tähän maailmaan tyhjästä, jos menee tuollaista kirjoittelemaan.

    Jos miettii vaikkapa kenkien raaka-aineitten hankintaketjua, sitä logistiikkaa, raaka-aineiden jalostamista ja työmäärää (mistä nahka tulee? mistä muovi tulee? mistä puuvillalanka tulee? mistä liima tulee? mistä vetoketjuihin käytetty metalli tulee? kuinka monta ihmistä ja työtuntia näiden valmistamiseen tarvitaan? ja kuka ja missä pistää nämä kaikki kasaan niin että niistä tulee kenkäpari?) niin eikö niille toivo mahdollisimman pitkää elinkaarta, että tästä koko prosessista saataisiin kaikki irti? Ei todellakaan ole mikään ihme jos tulee suru puseroon kun kenkäpari katoaa.

    Minusta on ainakin ihan hirveää haaskausta jos hyvät kengät ovat menneet roskalavalle. Siis kaatopaikan täytteeksi. Sen sijaan että niitä käytettäisiin.

  • Sara06

    Meidän perheessä on tuore kokemus ikivanhojen Kuoma-saappaiden katoamisesta. Poika lainasi minun vanhoja Kuomiani mennessää fudistreeneihin. Treenien loputtua saappaita ei löytynyt mistään eikä löytynyt myöskään minkään muun kokoisia Kuomia. Eli kaipa joku oli ollut niin kipeästi niiden tarpeessa, että oli pöllinyt ne. Jos se oli vahinko, olisivat kengät jo palautuneet löytötavarakoreihin.

    Pirun ikävää, että sinulla ehti toivo jo herätä kenkiesi löytymisestä! Täytyy kyllä ihmetellä, kenelle kelpaavat toisen käytetyt kengät! Tosin varkaus on aina varkaus, eipä sitä voi ymmärtää.

  • sae

    Jos omaisuutta on missään ei-halutussa paikassa ”tallessa”, kannattaa se vaan hakea sieltä itselle mahdollisimman nopeasti. Eikä kyseessä ole välttämättä tässä nyt mikään varkaus/epärehellisyys, vaan mahdollisesti vaan logistiikka.

    Olen itse ollut erinäisissä liikkeissä töissä, ja siellä takatiloissa pyörii aina tavaraa – löytötavaroita, reklamaatioita, työntekijöiden tavaroita, myytävää kamaa jne. Vaikka kuinka järjestelmällistä säilyttäminen olisi, fakta on se että tavara liikkuu ja pyörii, työntekijät tekee eri vuoroja, ja säilytystilasta on aina pulaa eli ylimääräinen kama on vaan tiellä ja seilaa niin että se ei just olisi tiellä. Toki pitäisi olettaa että tavara ei sekoitu tai katoa taivaan tuuliin, mutta olisi ajattelevaista ihan omasta takaa hakea se oma ylimääräinen tavara sieltä pois pyörimästä.

    Pakko vähän ihmetellä miten nuo kengät jäi tuonne noin pitkäksi aikaa ”säilöön” kun asut varmasti siinä lähellä tai hyvien kulkuyhteyksien päässä. Vastaisuuden varalle ja kaikille lukijoille- olisi ajattelevaista myös näitä työntekijöitä kohtaan hoitaa tuollainen ylimääräinen juttu pois niiden vastuulta mahdollisimman nopeasti. Oman kokemuksen kautta tuon sanon. Silti todella ikävää että kengät hävisi, ja oli kyllä aikamoinen moka noilta työntekijöiltä että niiden oli kerrottu olevan tallessa mutta hävisivät kuitenkin.

    Nim. juuri tänään noutamattomien löytötavaroiden ja reklamaatioiden kanssa tuskaillut.

  • Jenniii

    Ihan hyvä ja tarpeellinen vinkki, kiitos siitä! Kuten tuolla ylempänä jo tuli todettua, niin harva osaa ajatella, että sitä löytötavaraa todellakin tulee niin valtavia määriä. Minulle ainakin tuli yllätyksenä, että ihmiset unohtelevat omaisuuttaan noinkin suurin määrin. Jos ei ole itse ollut töissä missään tuollaisessa paikassa, niin mistäpä sen oikeastaan voisikaan tietää. Moni juttu joka työntekijälle tuntuu itsestäänselvyydeltä, ei välttämättä ole sitä asiakkaalle.

    Tässä tapauksessa tuo halli on sen verran kaukana kotoani eikä millään muotoa päivittäisten kulkureittien varrella, että tuumin olevan helpointa noutaa kengät, kun meneen pelaamaan seuraavan kerran. Yleensä käyn pelaamassa 1-2 kertaa viikossa, joten tiesin, että kengät joutuvat odottamaan noutamista korkeintaan noin sen viikon, kuten joutuivatkin. Hallilta olisi toki voitu vaikka sanoa, että säilyttävät niitä X päivää, jotta olisin ymmärtänyt lähteä erikseen ripeämmin hakemaan, mikäli säilytys oli hankalaa tai siitä oli kohtuutonta ekstravaivaa. Oletin myös (ehkä virheellisesti), että kun löytötavarakorin kyljessä kerrotaan, että se tyhjennetään kuukausittain, että tämä tyhjennyspäivä olisi kuun alussa tai lopussa – ja koska ei ollut kuun vaihde, kuvittelin kenkien pysyvän tallessa, vaikka joutuisivat sinne koriinkin.

    Siinä missä asiakkaiden olisi hyvä tietenkin muistaa alun perinkin olla jättämättä kamojaan minne sattuu ja unohduksen sattuessa pyrkiä selvittämään asia mahdollisimman nopeasti ja hakemaan tavara pikimmiten kotiin, sellaista nyt vain elämässä sattuu. Aina ei muista tai hoksaa eikä aina se ole tuosta ajastakaan kiinni, löytyykö kadotettu tavara. Virhe on tottakai aina viime kädessä hukkaajan.

    Yhtälailla voisi sanoa, ettei työntekijöidenkin olisi hyvä muistaa, ettei asiakas tosiaan voi tietää tai välttämättä tule ajatelleeksi näitä logistisia juttuja, vaikka ne ihan ymmärrettäviä ovatkin. Itselle viikko tuntuu lyhyeltä ja omista logistisista lähtökohdista näppärältä ajalta noutaa kadonnut omaisuus, mutta hallin kannalta se voikin olla juuri kohtalokkaan pitkä aika, kun työntekijöitä ja työvuoroja ehtii tuossa ajassa olla monen monta. Tässä tapauksessa ongelma olikin nimenomaan siinä, että yritin fiksata oman mokani ja kengät löytyivätkin, mutta säilytyslupauksesta huolimatta ne katosivat. Jos kenkiä ei alun perinkään olisi löytynyt, olisi harmistus tietysti ollut tosi puhtaasti omilla harteillani. Nyt sekä minä mokasin, että hallilta mokattiin.

    Mutta ihan hyvä tuoda esiin kumpaakin näkökulmaa, sittenpähän molemmat osapuolet varmaan jatkossa ymmärtävät paremmin toisiaan – ainakin he, jotka ovat sattuneet lukemaan tätä kommenttiboksin keskustelua. :)

  • Minä vain

    No, oliko sun?

  • Liisamaija

    Tulipahan mieleen, että tämä kirjoitus on hyvä osoitus siitä, että Pupulandia on todellakin hyvän mielen blogi ja Jenni on ammattitaitoinen bloggaaja. :) Kirjoitus luottokenkien katoamisesta sopii blogin tyyliin ja teksti ei ole tippaakaan syyllistävä tai edes negatiivinen. Sama juttu kommenttiboksissa. Vastailet Jenni ihailtavan asiallisesti ja hyväntuulisesti. Ainakin minulle valituspostaukset ja -facebookpäivitykset jäävät hyvin mieleen. Ja vaikka ne olisivatkin ns. aiheellisia ja on selvää, että jokaisen tekee joskus mieli purnata, tulee niistä lukijalle vähän ikävät fiilikset. Blogin perusteella olet todella miellyttävä ja positiivinen ihminen ja mikä tärkeintä, myös inhimillinen ”lahopää”. Kaikkea hyvää sinulle ja Pupulandian lukijoille!

  • Ripsa

    Harmistuksesi on ymmärrettävää ja onhan tuossa sössitty hallinn puolelta kans yhtä lailla. Toivotaan siis että ne jonain päinvänä löytävät sun kengät jostain hyllyn päältä ja saat omaisuutesi takaisin! Sulla on kuitenkin ollut hyvää tuuria noiden hävinneiden tavaroiden kanssa jos en väärin muista :)

  • tittidiiiiii

    Musta jäätävintä tässä tarinassa on nimenomaan toi että löytötavarat heitetään ROSKIIN. Siis hyvä, unohtunut tavara. Olen itse ollut töissä työpaikalla, johon asiakkailta jäi paljon löytötavaraa. Meillä kävi kerran kahdessa viikossa löytötavaratoimisto hakemassa tavarat, jonka jälkeen tavaran haekminen oli asiakkaallekin paljon kalliimpaa.

Related posts