Haastattelussa printtisuunnittelija Maija Louekari

Kaupallinen kampanja: yhteistyössä Aino-jäätelö

Tänään on taas aika kurkistaa mielenkiintoisen suunnittelijan mietteisiin, sillä luvassa on suunnittelijahaastatteluiden toinen osa. :) Reilun viikon takainen juttu kuvittaja Jenni Väreestä oli kovin suosittu ja tällä kertaa ääneen pääsee etenkin Marimekolle suunnittelemistaan kuoseista tuttu Maija Louekari.

Haastattelu liittyy siis Aino-jäätelön kanssa toteutettuun kampanjaan, sillä jätskimerkki kutsui 10-vuotissynttäreidensä kunniaksi neljä kiinnostavaa suomalaista kuosisuunnittelijaa toteuttamaan oman visionsa uuden jäätelöpakkauksen kuosiksi. Tuloksena syntyi neljä aivan erilaista raikasta printtikuosia, joista yleisö saa äänestää omaa suosikkiaan – ja voittajaprintti sitten pääsee koristamaan jäätelöpakkauksia.

Oli todella mielenkiintoista päästä haastattelemaan kahta aivan erilaista suunnittelijaa: vasta uraansa aloittelevaa Jenni Värettä, joka on tehnyt tähän mennessä enemmän kuvitustöitä, sekä maailmankuulua konkaria Maija Louekaria, joka tunnetaan nimenomaan printeistään Marimekon kautta. Toivottavasti haastattelu on yhtä kiinnostava teille lukea kuin se oli minulle tehdä! :) Alla näkyy Maijan Aino-jäätelölle suunnittelema Jäätelö sulaa -kuosi, josta on myöhemmin kuvissa myös mukana erilainen väriversio.

Miten olet päätynyt printtisuunnittelijan uralle?

Olen pienestä lapsesta asti piirtänyt tosi paljon. Vanhempani ovat arkkitehteja, joten meillä oli aina kyniä ja papereita saatavilla. Isäni työskenteli osittain kotoa käsin ja noihin aikoihin ei vielä ollut tietokoneita, joten hänellä oli sellaisia pitkiä skissirullia, joille mekin siskoni kanssa usein piirtelimme.

Kävin myös myöhemmin kuvataidelukiota Oulussa ja kiinnostukseni kuvittamista kohtaan kasvoi. Kuvaamataidon opettajani oli todella hyvä ja itse asiassa juuri hän ehdotti minulle, että hakisin Taideteolliseen korkeakouluun. Tartuin ajatukseen ja pääsin sitten sisään.

Keiden kuvittajien ja suunnittelijoiden töitä ihailet?

Pidän monista tunnetuista suomalaissuunnittelijoista kuten Maija Isolasta, Vuokko Nurmesniemestä ja Tove Janssonista. Suosikkejani ovat myös ruotsalaiskuvittaja Ilon Wikland ja kangasprinteistään tunnettu Stig Lindberg. Vaikka monet suosikkini ovat menneisyydestä, en välttämättä inspiroidu menneestä omassa työssäni. Tällä hetkellä on oikeastaan meneillään aika moderni vaihe.

Millaisia töitä teet itse mieluiten?

Nautin kaikkein eniten nimenomaan printtisuunnittelusta, en niinkään kuvittamisesta. Opiskelin Taikissa sisustusarkkitehtuuria ja olen siis koulutukseltani muotoilija.  Tästä syystä minusta on ihanaa nähdä printtisuunnittelun kautta kätteni jälki konkreettisessa tuotteessa, kun kuvitus jää vain kuvaksi paperille.

Aino-jäätelöprojektin kautta pääsin sukeltamaan pakkaussuunnittelun maailmaan, joka kiinnostaakin minua erityisen paljon. Se on jotenkin niin arkista – pakkauksia on olemassa niin mielettömän hienoja ja toisaalta niin käsittämättömän rumia.

On kummallista, että monet sellaiset asiat, jotka ovat jatkuvasti esillä, vaikkapa ruokapöydässä, ovat suunnittelullisesti usein aika rumia. Siitä huolimatta, että olisi mahdollisuus tehdä kaunistakin. Muistan esimerkiksi maitopurkkikampanjan, jota varten suunnittelijat olivat saaneet loihtia maitopurkit uuteen uskoon kampanjan ajaksi. Miksi tällaista toteutetaan vain projekteina ja kampanjoina? Miksi maitopurkkien kylkiä eivät voisi AINA koristaa taiteilijoiden teokset?

Onko sinulla unelmia printtisuunnittelijan työssä?

Oikeastaan koen tekeväni unelmatyötäni juuri nyt, joten en oikein osaa edes haaveilla mistään muusta.

Olen kyllä kiinnostunut nimenomaan pakkaussuunnittelusta ja olisi kiehtovaa päästä suunnittelemaan joku todella arkinen esine kuten juuri se maitopurkki. Olisi hauskaa päästä suunnittelun kautta lähes jokaisen suomalaisen kotiin – maitopurkin kaltaisen arkisen asian avulla se onnistuisi.

Miten kuvailisit printtisuunnittelun prosessia?

Riippuu paljon työstä, miten valmiina aihio syntyy. Joskus kuvio syntyy todella helposti, nopeasti ja luontevasti, kuten lastenvaatemerkki Vimmalle suunnittelemani lettikuosi. Toisinaan taas pitää säätää ja hioa pitkäänkin. Printtisuunnittelussa täytyy aina miettiä myös kuvion jatkuvuutta, joten sitä pitää usein työstää pidempään. Se ei sillä tavalla ole enää luovaa työtä, vaan enemmänkin sellaista kikkailua. Mutta sekin on ihan hauskaa.

Suunnittelijana käy yleensä aina läpi samankaltaisen prosessin, jossa usko omaan tekemiseen horjuu hetkittäin. Näin netissä joskus mahtavan kuvan, johon tämä kaava oli kiteytetty hyvin: ensin tuntuu, että wau, tämä on tosi mahtavaa. Sitten tulee vaihe, kun ajattelee että ei, tämä on aivan hirveää. Ja sitten alkaa taas uusi nousu, että on tämä sittenkin aika mahtavaa. Se kuvastaa luovaa prosessia aika hyvin. Pitää aina löytää uudelleen usko omaan itseen ja osaamiseen.

Löytyykö usko omaan tekemiseen itsestä vai tarvitsetko matkan varrella muiden tukea ja vahvistusta?

Pääsen kyllä yleensä itse tuon epätoivoisen vaiheen yli. Pitää vain antaa vähän aikaa ja ottaa etäisyyttä tehtyyn työhön. Kun tekemisessä on todella syvällä, ei enää näe selkeästi. Aika ja etäisyys auttavat.

Vaikka suunnittelijan työ on aika itsenäistä ja yksinäistäkin, uskon yhteistyöhön. Kysyn mielelläni myös neuvoa ja mielipidettä muilta, sillä ajatusten pallottelu yhdessä muiden luovien ihmisten kanssa on avartavaa. Minulle on jäänyt opiskeluajoilta hyvä verkosto luovalla alalla työskenteleviä ihmisiä ja olen aiemmin jakanut työhuoneita muiden suunnittelijoiden kanssa. Jaoin pitkään työhuoneeni Marimekolle myös suunnittelevan Erja Hirven kanssa.

Lasten synnyttyä olen tehnyt töitä enemmän kotoa käsin ja on myönnettävä, että nyt nautin yksinolosta ja rauhasta. Vaikka kaipaankin sosiaalista puolta joskus, on oikeastaan aika kivaa voida keskittyä puhtaasti työhön. Pääsen kuitenkin tapaamaan muita suunnittelijoita esimerkiksi Marimekolla käydessäni. Ajatusten vaihtaminen muiden suunnittelijoiden on  ehdottomasti suuri voimavara omassakin työssä.

Millainen on työpäiväsi?

Työpäiväni ei ole kovin pitkä, ehkä noin kuusi tuntia – sellainen aika iisi. Päivän pituus riippuu aina hiukan myös lapsista. Vien ensimmäiseksi aamulla esikoiseni eskariin ja sitten alan hommiin. En oikeastaan tee päivän aikana muuta ja työpäivät menevätkin todella nopeasti ja tehokkaasti. Iltaisin en enää nykyään tee töitä enkä lasten kanssa oikein pystyisikään.

Minulla on kotona iso työpöytä, jonka päällä paperit ovat levällään ja sieltä aina välillä katoaa kaikenlaista… Mutta minusta on mukavaa, että lapset näkevät, mitä teen työkseni. He myös kommentoivat paljon töitäni – välillä tulee aika tiukkaakin palautetta. Lapset ovat niin rehellisiä.

Millaista palautetta lapsesi antavat sinulle töistäsi?

Saan lapsilta usein aika hyviäkin kommentteja. Heillä tuntuu olevan hyvin selkeä mielipide asioista: he joko tykkäävät kovasti tai sitten eivät ollenkaan. Varsinkin nyt, kun olen tehnyt printtejä lastenvaatteisiin, kysyn lapsilta mielipidettä ja seurailen, innostuvatko he itse käyttämään suunnittelemillani kuoseilla varustettuja vaatteita. Toisen lapseni lempiväri on violetti, joten saan usein kommenttia, että vähän enemmän pitäisi olla violettia!

Mistä ammennat inspiraatiota omaan työskentelyysi?

Olen huomannut, että mielenkiintoiset asiat jäävät muistiin vähän kuin kerroksiksi tai sivuiksi ja nousevat sitten uudelleen esiin, kun on niiden aika. Inspiraatio menee usein sillä tavoin kausissa, että välillä tietynlaiset muodot tai kuviot kiinnostavat enemmän kuin toiset. On kummallista, miten ympärillään huomaa yhtäkkiä paljon tietynlaisia kuvioita, vaikkapa ruutukuosia tai sydänprinttejä.

Mikä on suosikkisi klassikkokuoseista kuten ruudut, raidat tai pallot?

Kukkakuosit ovat aina ajankohtaisia – tykkään yhdistellä esimerkiksi kukkaprinttejä ja raitaa. Rakastan värejä enkä omista kuin muutaman mustan vaatteen. Printeistä tällä hetkellä kiinnostavat ei niin esittävät, abstraktit kuviot ja kesää kohti Afrikka-teema innostaa, vaikka se onkin ollut pitkään pinnalla. Kesäksi olisi kiva esimerkiksi jokin afrikkalaistyylisellä printtikuosilla varustettu haalari. Kuosi-innostukset riippuvat paljon myös vuodenajasta. Nyt talvella houkuttelevat eniten vaaleat sävyt.

Omassa pukeutumisessani minulla on tällä hetkellä meneillään kuositon vaihe ja juuri nyt kiinnostavat eniten valkoiset kauluspaidat ja t-paidat sekä farkut. Käytin ennen pukeutumisessa paljon printtikuoseja, mutta nyt ollut pelkistetympi kausi.

Mitkä värit kiinnostavat sinua juuri nyt?

• Sininen, sellainen taivaansininen muttei kuitenkaan liian kirkas tai turkoosi
• Neonkeltainen
• Marjapuuron punainen
• Tumma sinapinkeltainen
• Neonoranssi
• Tummanvihreä, sellainen kylmä metsänvihreä. 90-luvulla R-collectionin anorakeissa oli aika täydellinen vihreän sävy.

Värien yhdistely on minulle SE juttu ja saan nimenomaan yhdistelemällä niistä entistä enemmän irti. Rakastan Pantonen väriviuhkaa. Paras vaihe työssäni on minusta se, kun saa valita värejä ja miettiä kiinnostavia väriyhdistelmiä.

Kuosisuunnittelussa värit ovat todella olennaisia, sillä värit voivat muuttaa koko kuosin tunnelman täysin.  Toisessa värityksessä printti voi toimia aivan eri tavoin kuin toisessa – se on kiehtovaa.

On jännittävää päästä esimerkiksi Marimekolla tarkistamaan ensimmäiset painosta tulevat värivedokset ja odottaa, että miltäköhän lopputulos näyttää – ovatko sävyt onnistuneet yhdessä vai eivät. Marimekon arkistoissa on aivan mielettömiä kansioita täynnä erilaisia väriyhdistelmiä tutuista kuoseista. Nykyään värivaihtoehtoja on vain muutamia, mutta ennen niitä tehtiin kymmeniä erilaisia. Ne ovat aivan fantastisia, sillä on huikeaa nähdä, miten sama kuosi toimii eri väreissä.

Onko joitakin tiettyjä teemoja, joita suosit töissäsi?

Printeissä minua kiehtoo geometria. Olen myös kiinnostunut luonnollisista muodoista, kuten lettikuvioista ja kukkasista – ne ovat sellaisia pehmeitä ja helppoja kuvioita. Myös poptaide ja graafisuus ovat mielenkiintoisia.

Miten kuvailisit omaa suunnittelutyyliäsi?

Ainakin toivoisin, että se olisi hyväntuulista. Se on minulle pohjimmainen toive, että printtini ilahduttaisivat ja toisivat ihmisille hyvää mieltä. Elämässä on niin paljon asioita, jotka eivät ilahduta. Asioita voi tehdä myös kauniimmiksi.

Olen tehnyt aika eri tyyppisiä printtejä. Marimekolle tekemäni kuosit ovat hyvin omanlaisiaan, mutta esimerkiksi Vimmalle olen tehnyt todella erilaisia kuoseja. Tällaisessa työssä on aina paljon tunnetta mukana, eikä tätä oikeastaan edes voi tehdä ilman, että omat tunteet ovat pinnassa. Jokaisessa työssä on tavallaan paljon pelissä ja jännittää, miten ihmiset suhtautuvat.

Mitkä ovat sinulle omista töistäsi rakkaimpia?

Marimekolle suunnittelemani astiasarja on jäänyt minulle rakkaaksi – ehkä osittain siksi, että sain todella vapaat kädet sen suunnittelussa. Väreihin perustuva Tilkkutäkki-kuosi on ollut minulle myös tärkeä. Yleensä aina uusimmat työt tuntuvat jotenkin raikkaammilta kuin vanhat.

Miten suunnittelemasi Aino-kuosi syntyi?

Lähdin liikkeelle jäätelön muodosta, joka on sellainen valuva. Jäätelö sulaa niin nopeasti ja se tuntui sellaiselta olennaiselta piirteeltä. Ja sen pohjalta sitten loin jäätelömäisen pinnan.

Mikä on lempijäätelösi?

Lempparini on perinteinen vanhanajan vanilja – vaniljajäätelössä pitää olla oikeaa vaniljaa ja niitä mustia pisteitä. Tykkään myös lakritsasta. En pidä siitä, että jäätelössä on kamalasti kaikkea, vaan tykkään syödä jäätelöni esimerkiksi tuoreiden marjojen kanssa. Lapsena oli enemmän niin päin, että mitä kreisimpi maku, sitä parempi. Nykyään kuitenkin pidän puhtaista mauista.

Lempiasioitasi juuri nyt?

•  Perhe
• Koti
• Matkustelu. Matkustelu tekee aina hyvää. Se on jännä, että vaikka menisi vain perheen kanssa Kanarialle, aina oma mieli on lomalla ja matkalla erilainen, avoimempi. Matkalla saattaa inspiroitua asioista enemmän ja ajatukset lähtevät eri tavoin liikkeelle. Matkoilla on ihan eri mielentilassa kuin kotona.
• Elokuvat. rakastan elokuvia. Katson tosi monenlaisia elokuvia. Olen visuaalinen ihminen ja rakastan tarinoita – elokuvassa yhdistyvät ne molemmat. 

Jos et ole vielä käynyt äänestämässä omaa suosikkikuosiasi Aino-jäätelön sivuilla, niin sen ehtii vielä tehdä 6.3.2015 asti. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan joka perjantai ihanan pehmoinen ja vaniljanvalkoinen Balmuirin mohairhuivi. :)

Illustrations: Maija Louekari

Tags: Höpsöä, illustrations, Inspiraatioita, Kaupallinen kampanja, Muu kulttuuri, suomalaiset suunnittelijat, Työ

Categorised in: Muoti