18/02/15

Onnellisia kohtaamisia

6 64 steve-reich.jpg

Olin viime viikolla kiinnostavilla illalliskutsuilla, joiden tiimoilta pääsin jutustelemaan useamman ihan uuden ihmisen kanssa. Mahtavia tällaiset kohtaamiset! Erityisesti minua ilahduttavat sellaiset ihmiset, joiden musiikilliset mieltymykset osuvat yksiin omieni kanssa. Osoittautui, että yksi viime viikon uusista tuttavuuksista oli juuri sellainen. Hän oli huomannut minun intoilevan täällä blogissa Nils Frahmin musiikista ja rohkeni ehdottaa minulle kuunneltavaksi omaa suosikkilevyään.

Tuumin, että ihminen, joka pitää Nils Frahmista, ei voi olla musiikkiasioissa täysin hakoteilla. Niinpä laitoin uteliaana minulle suositellun levyn soimaan. Sydänalassa sykähteli jo heti ensisoinnuista lähtien ja hypnoottisena kehää kiertävä melodia kuulosti siltä, että sen soidessa voisi helposti vaipua onnellisen meditatiiviseen transsiin – ehkä hiukan vaivuinkin. Olin innoissani uudesta musiikkilöydöstä sekä tiedosta, että taas löytyi maailmasta ihminen, joka ymmärtää asioita.

Kuuntelin tuota uutta musiikkilöytöäni eilen pitkin päivää, kun vähitellen ajatuksiini hiiviskeli tunne, ettei tämä ehkä olekaan ensimmäinen kerta, kun kuulen kyseistä levyä. Yhtäkkiä koin valaistuksen ja keksin, missä olen tätä aiemmin kuullut: Roskildessa toissa kesänä! Satuin tuolloin puolivahingossa sunnuntaina erääseen telttaan, jossa vallitsi hyvin harras tunnelma. Lavalla oli valtava orkesteri, joka soitti uskomattoman kaunista kaleidoskooppisena etenevää kappaletta, joka velloi tilassa aaltoliikkeen lailla ja kaappasi kuulijat syleilyynsä. Jäin kuuntelemaan ja toivoin, ettei tuo hetki päättyisi koskaan. Siellä sitä seisottiin satojen tuntemattomien kanssa rinta rinnan haltioitunut hymy huulilla, kollektiiviseen transsiin vaipuneina.

Kun musiikki viimein loppui, minun oli PAKKO saada tietää, mitä olin juuri kuunnellut. Nappasin kameraani muistoksi kuvan kokoonpanon nimestä, jotta voisin etsiä sen käsiini nettiyhteyksien pariin taas päästessäni. Kun sitten joskus pääsin festaritunnelmista tietokoneen äärelle, alkoi epätoivoinen googlailu. Mutta en löytänyt kokoonpanon nimellä oikein mitään järkevää. Mikä pettymys! Kaivelin aikani, mutta tuloksetta.

Ja nyt, vajaat kaksi vuotta myöhemmin, uusi tuttava keksi välittömästi ehdottaa minulle juuri sitä nimenomaista teosta. Niin, kyseessä on siis Steve Reichin käsittämättömän hieno minimalistinen teos 70-luvulta nimeltä Music for 18 musicians. En tajunnut aikanaan etsiä tuolla teoksen nimellä (jonka en siis tainnut edes hoksata olevan teoksen nimi), vaan yritin erehdyksissäni kaivella tietoa teoksen esittäneestä tanskalaisorkesterista. No johan selkis ja liki kahden vuoden jälkeen vihdoin löytyi! Oi tätä uudelleen kohtaamisen riemua.

Teos teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, toivottavasti myös teihin. :)

Translation: Long story short: amazing music. :)

Tags: , , ,

Categorised in: Kulttuuri, Musiikki

6 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • jee

    Steve Reich on kyllä hieno säveltäjä. Kiva, että ns. taidemusiikkikin kiinnostaa sinua! Kannattaa ehdottomasti tutustua myös Terry Rileyn ja Philip Glassin musiikkiin. Mainitut säveltäjät ovat todellisia länsimaisen taidemusiikin merkkihenkilöitä, ja tutustuminen musiikkityyliin on sinänsä hyvä aloittaa heidän töistään. :)

  • Jenniii

    Philip Glass onkin entuudestaan tuttu, mutta Terry Rileyyn en ole vielä ehtinyt tutustua. Otetaan siis kuuntelulistalle. :) Kiitos vinkistä!

  • JonnaK

    Pakko laittaa tähän väliin myös oma suositukseni: Max Richter. Esim. https://www.youtube.com/watch?v=8rluU6BGpKw
    https://www.youtube.com/watch?v=suXCSE7B4Es

    Tutustuin säveltäjään Disonnect elokuvan kautta. Musiikki teki todella syvän vaikutuksen ja niin teki kyllä elokuvakin.

  • JonnaK

    *Disconnect oli siis elokuvan nimi. ;)

  • maitokahvi

    Oih! Kuuntelin tätä levyä lukioaikoina niin paljon, että vieläkin se herättää eläviä muistoja niiltä ajoilta. Muistan, miten kuvittelimme kavereiden kanssa olevamme jotenkin tosi älyllisiä, kun kuuntelimme jazzia, soulia, reggaeta ja modernia klasarimusaa. :D Onneksi maailma ei enää näytä ihan niin mustavalkoiselta. Mutta kyllä tämä levy vieläkin puree tosi lujaa! :)

  • Laurel Wreath

    V A U!

Related posts