13/01/15

Bloggaaja vie työpaikkasi?

217 30 duuni3.jpg

Tästä aiheesta on kirjoitettu Lilyssä jo moneen otteeseen, mutta heitänpä nyt omankin lusikkani soppaan. Eli onko koulutuksella merkitystä ja voiko hyvään duuniin päästä ilman alan tutkintoa? Ja onko se oikein, jos joku saa työpaikan ilman työpaikkailmoituksessa mainittua koulutusta, jos samaan paikkaan olisi myös koulutettuja hakijoita? 

Aihe nousi taas tapetille eilen, kun White Trash Disease -blogin Nata paljasti siirtyvänsä töihin A-lehdille tuottajan tehtäviin. Ensinnäkin, onnea Nata! Ihan mahtijuttu. :) Onnitteluiden lomassa oli kommenttiboksissa kuitenkin myös pari riitasointua: yksi kommentoija ihmetteli Natan valintaa kyseiseen pestiin, koska työpaikkailmoituksessa esitettiin toive/vaatimus AMK- tai ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Toinen kommentoija puolestaan myönsi pitävänsä hieman epäreiluna, että bloggaajat vievät tällaisia työpaikkoja kouluttautuneiden medianomien nenän edestä.

Muistan nähneeni ensimmäisen tuon tyyppisen kommentin vuosia, vuosia sitten, kun Stella siirtyi blogeineen Olivia-lehden leipiin ja sai myös printtilehden puolelta kirjoitushommia. Joku toimittajaopiskelija kommentoi tuolloin katkerana, kuinka epäreilua on, että bloggaajat vievät toimittajien työpaikat. Osa komppasi, osa suuttui. Minua lähinnä huvitti ja ihmetytti. 

duuni1.jpg

Koulutus ja itsensä sivistäminen on ehdottoman hyvä juttu ja tutkinto avaa ovia moneen paikkaan, siitä ei ole epäilystäkään. Joissakin ammateissa toimimiseen se on avainedellytys, kuten lääkärin tai lakimiehen työssä. Useimmilla aloilla ei kuitenkaan ole mitään lupakäytäntöjä eikä tutkinto ole mikään “golden ticket” työmarkkinoiden huippupaikoille. Teitä huipulle (tai ihan vain kivaan työpaikkaan) on monia.

Suomessa koulutus ja tutkinto arvostetaan korkealle – ja jossain määrin koulutuksen voimaan työmarkkinoilla luotetaan melko sokeastikin. Totuus kuitenkin on, että tutkintolappu ei vielä kerro ihmisestä tai tämän todellisesta osaamisesta paljoakaan. Jos työpaikkahaastattelussa ovat samalla viivalla vastavalmistunut mutta päivääkään alan töitä tekemätön noviisi sekä työn ja käytännön kautta alaa nähnyt ja kokenut tyyppi, jolla ei ole oikeanlaista tutkintoa, voi hyvin olla, että alaa jo käytännön tasolla tunteva nappaa työpaikan koulutetun ehdokkaan sijaan. 

duuni6.jpg

Oppilaitoksissa pääsykoeprosessi karsii jyvät akanoista ja toimii jonkinlaisena mittarina sille, että koulutusohjelmaan valituilla on sopivia ominaisuuksia alalla menestymiseen. Erityisen halutuilla aloilla se mittaa myös motivaatiota päästä juuri tiettyyn opiskelupaikkaan. Toisaalta koulutusohjelmia on eri tasoisia ja monelle alalle koulutetaan aivan liikaa ihmisiä. On ilmiselvää, että kaikille ei riitä töitä, jos koulutuspaikkoja on liikaa – etenkään alalla, jolla työllistyminen ei varsinaisesti edellytä jotakin tiettyä tutkintoa.

Lahjakkuutta alalle voi olla myös sellaisella ihmisellä, joka ei koskaan hakeutunut sinne tiettyyn opinahjoon tai koulutusohjelmaan. Samalla tutkinnollakin varustetut ehdokkaat voivat olla taidoiltaan ja lahjoiltaan hyvin eri tasoisia. Ja joskus kouluttamaton ehdokas kerta kaikkiaan on työhön paremmin soveltuva ja osaavampi henkilö kuin se, jolla on takataskussaan kasa todistuksia. 

Sekin on melkoinen meriitti ja näyttö antaa työnantajalle, että on esimerkiksi luonut menestyvän yrityksen tyhjästä. Blogi on mitä mainioin työnäyte, kuten nimimerkki Annika kommentoi Natan postaukseenBlogi tarjoaa yhdessä paketissa luonneanalyysin, työnäytteen, osoituksen pitkäjänteisyydestä ja itsenäisyydestä, ehkä myös juuri ko. työn kannalta olennaisten taitojen omaamisen (esim. kirjoittaminen, viestintä, valokuvaus, muoti, ruoka, sisustus, trendien tuntemus jne.). Sen lisäksi monet ovat myös opiskelleet ja tehneet muita töitä. 

duuni2.jpg

Monissa työpaikoissa arvostetaan jopa enemmän sitä käytännön kokemusta ja taitoa kuin (pelkkää) teoreettista tietoa – poikkeuksellisen hyvässä kandidaatissa yhdistyvät tietysti nämä kaikki palaset. Kaikkein paras ehdokas on näiden meriittien lisäksi vielä hyvä tyyppi. Ja totta puhuen, monesti viimeksi mainittu piirre on jopa olennaisempi asia työhaastattelussa. Henkilökemioilla ja omalla asenteella on huima merkitys. Oma mottoni ja tsemppilauseeni on työnhakuasioissa ollut, että hyville tyypeille löytyy AINA töitä. Voi toki olla, että aika moni hyvä tyyppi ei myöskään ole liian nirso töiden suhteen. :)

En ole koskaan ymmärtänyt rutinaa siitä, että jonkun menestys on joltakulta toiselta pois. Kaiken sen kadehtimiseen ja katkeraan nurinaan käytetyn energian voisi käyttää itsensä kehittämiseen. Jos oman alan työpaikat tuntuvat valuvan nenän edestä muille (ja mikä pahinta, vielä kouluttamattomammille kuin sinä), kannattaa miettiä, mitä noilla muilla hakijoilla on sellaista, mitä sinulla ei ole. Tämän ajatuksen ei ole tarkoitus lannistaa, vaan nimenomaan auttaa avaamaan silmät sille, että jokaisen on mahdollista kehittää itseään ja omaa osaamistaan. Jos tyytyy selittelemään tilannetta epäreiluudella ja kieltäytyy näkemästä, mikä siinä toisessa hakijassa mahdollisesti oli parempaa, on aika vaikea kehittyä, tulla paremmaksi ja oppia uutta.

Sen sijaan, että valitat epäoikeudenmukaisuutta ja kadehdit bloggaajaa, joka nappaa toimittajan tai media-alan pestin nenäsi edestä, perusta oma blogi ja näytä osaamisesi! Kuten sanottua, se on mahtava portfolio tiedoistasi ja taidoistasi – ja jos vielä saat blogisi menestymään, on käsissäsi monen työnantajan näkövinkkelistä melkoisen kiinnostava kombo. Sama pätee heihin, jotka valittelevat siitä, että kaikki työpaikat menevät niille, joilla on suhteita. Ryhdy luomaan suhteita, tutustu, verkoistoidu! Olen itse elävä esimerkki siitä kuinka sinnikkyydellä, avoimuudella ja hyvällä asenteella voi päästä vaikka mihin. Ja koskaan ei tiedä, missä joku tuttavuus osoittautuu hyödylliseksi jatkossa.

duuni5.jpg

Mitä bloggaamiseen tulee, on varmasti vaikeaa ponnistaa pinnalle tuhansien blogien joukosta, mutta siinäpä yksi seikka, jonka ansiosta työnantaja saattaa arvostaa juuri sitä bloggaaja-kandidaattia. On nimittäin todennäköisesti vaatinut aika hemmetisti duunia, taitoa, harjoittelua ja sinnikkyyttä päästä blogimaailmassa tiettyyn asemaan. Siinä sivussa on mahdollisesti tullut kartutettua blogien, sosiaalisen median ja markkinoinnin parista sellaista osaamista ja kokemusta, jota ei voi teoriakirjoista opiskelemalla harjoitella. Miksi et siis tekisi kaikkeasi tehdäksesi itsestäsi entistä paremman ehdokkaan työmarkkinoilla? Oli se blogi tai jotain muuta, niin omalla harrastuneisuudella ja aktiivisuudella voi ehdottomasti parantaa merkittävästi mahdollisuuksiaan työnhaussa. Parhaiten se tietysti toimii silloin, kun on antaa jotakin näyttöä sanojensa tueksi – esimerkiksi blogin muodossa.

Työelämän vaatimukset kovenevat jatkuvasti: vaaditaan koulutusta, tutkintoa, teoriaa ja käytäntöä, nuorta ikää ja kokemusta. Harva työpaikkailmoituksen vaatimuksista kuitenkaan on niin ehdoton, etteikö siitä voitaisi joustaa, jos ehdokas muuten vaikuttaa loistavalta tarjolla olevaan pestiin. Ei siis kannata liian orjallisesti lukea myöskään niitä työpaikkailmoituksia. Vaikka hakisit paikkaa, jonka vaatimukset eivät täysin vastaa osaamistasi tai koulutustasi, mikä on pahinta, mitä voisi sattua? Et saa kutsua haastatteluun? No ei ole kovin paha. :)

Opiskele, opettele ja harjoittele. Haasta itsesi ja näytä osaamisesi. Tutustu ihmisiin, verkostoidu ja luo suhteita. Ole sinnikäs, aito, utelias ja avoin. Ole hyvä tyyppi. Siinä meikäläisen neuvot menestykseen työmarkkinoilla.

Translation: Great people always find a job. :)

duuni4.jpg

Photos: Classicstock / Corbis / All Over Press

Tags: , , , , ,

Categorised in: Elämä

217 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Huh, enpä ole edes tullut ajatelleeksi, että joku voisi moisesta heittäytyä katkeraksi! No, kateus istuu meissä suomalaisissa aika tiukassa. Hyvä kirjoitus ja ehdottomasti Hyvä Nata! :)

  • Heidi KD

    Aivan huippu hyva kirjotus, kiitos!

  • veera-s

    pakko kommentoida tuota blogi-asiaa. olin työhaastattelussa erään vaateketjun liikkeeseen ja blogini tuli siellä puheeksi, kun olin sen hakemuksessani maininnut. blogillani ei ole koskaan ollut kuin ehkä 50 lukijaa, mutta silti haastattelijat pitivät blogia hienona asiana ja kyselivät siitä todella paljon. en tiedä, kuinka paljon blogi vaikutti, mutta sain kyseisen työpaikan. pointtini on kuitenkin se, että blogin ei tarvitse olla iso ja menestynyt, jotta siitä olisi jotain hyötyä :) pienikin blogi kannattaa mainita työhaastatteluissa tai -hakemuksissa :)

  • Jenniii

    Juuri näin! Se on erinomainen työnäyte, oli sillä paljon yleisöä tai ei. :) Mahtavaa, että sait duunin ja blogista oli työnhaussa hyötyä!

  • Lorelai

    Hyvä Jenni!

  • phocahispida

    Mietin taannoin eräässä blogipostauksessa “ääneen”, miten ihmisillä on kaikessa hyväntahtoisuudessaan ajoittain varsin ärsyttävä tapa spekuloida ja udella toisten tulevia työkuvioita, vaikka suorittamattomia opintoja piisaa vielä eikä seuraavan sesongin paikkoja ole edes vielä haussa. 

    Sain tuolloin ko. postaukseen ihanan kommentin, joka sivuaa tämän postauksesi pointtia aika hyvin sikäli että blogin lukijakuntaa voi toisaalta ajatella myös sellaisena paljon puhuttuna verkostona, sillä sieltä ruudun takaa saattaa löytyä joku, joka tietää sopivan, avoimen paikan ja pitää blogia hyvänä työhakemuksen jatkeena / laajennuksena.

    Sitten kun asia on ajankohtainen, niin muista käyttää tätä blogia apuna! Kerrot just tuon kohde ryhmän jonka kanssa haluaisit työskennellä ja millaisissa tehtävissä. En olis yhtään yllättynyt, jos jollain lukijallasi olis tiedossa sopiva avautuva paikka ja tää blogihan on ehkä parasta mahdollista oman itsensä promoa! Olet osoittanut täälä olevasi perkuleen ahkera ja aikaansaava, luova, ratkaisukeskeinen, välittävä, positiivinen ja ihminen. Jos mää oisin headhunter ni oisit mun listoilla!”

    http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/en-hitto-soikoon-tieda

  • Iitanen

    Tosi hyvä kirjoitus! Juuri näin, että koulutus ei välttämättä takaa ammattitaitoa tai kerro, että koulutettu tyyppi on juuri oikea henkilö työtehtävään. Oma osaaminen ja persoona on nykypäivän työelämässä, etenkin markkinoinnissa ja tuottamisessa tärkeä juttu!

  • Jenniii

    Aivan totta! Blogikin voi olla osa tuota verkostoa, joka auttaa työnhaussa, koska ikinähän ei tiedä, keitä kaikkia sinne lukijakuntaan kuuluu. 

    Ja samaistun muuten todella isosti tuohon tietämättömyyden tuskaan, koska olen aina ollut huono tekemään liian tarkkoja suunnitelmia ennakkoon tai haaveilemaan ääneen. Ahdistun siis ihmisten kyselyistä ihan kuten sinäkin. Olen tosin oppinut olemaan stressaamatta ja nykyään kuvailenkin itseäni kunnianhimoiseksi ajelehtijaksi. ;) Ikinä en tiedä, mihin päädyn, mutta tähän asti tien varrelle on osunut kerrassaan mahtavia juttuja, kun olen vain tinkimättömästi uskonut omaan tekemiseeni, pitänyt silmät, korvat ja mielen avoinna ja antanut virran viedä. :)

    Tuota tietämättömyyttä tuli itsekin pohdiskeltua viime kesänä, kun Lilyssä haastettiin antamaan elämänohjeita 10 vuotta nuoremmalle itselle:
    http://www.lily.fi/blogit/pupulandia/elamanohjeita-10-vuotta-nuoremmalle-itselleni

  • phocahispida

    Kunnianhimoinen ajelehtiminen – kuulostaa mainiolta tavalta luovia tässä elämässä ja löytää oma juttunsa!

  • Sanna Inkeri

    Hyvä teksti, kiitos Jenni!

    Omalla viestintäalalla kilpailu työpaikoista on hurjan kova, ja vaatimukset työpaikkailmoituksissa toisinaan tähtitieteelliset. Pitäisi olla taskussa tutkinto, pääkopassa uusinta tietoa ja ansioluettelossa vuosien työkokemus. Mikään yksittäinen saavutus tai muodollinen pätevyys tuskin riittää, vaan työnantaja etsii sopivinta kokonaisuutta. Meillä on muuten Jenni samat kandiopinnot taustalla, minä lähdin sitten vain vähän erilaiselle polulle :)

    Kymmenien tai satojen hakijoiden kanssa kilpaillessa yksi erottautumiskeino voi hyvinkin olla oma blogi – ja kuten veera-s kommentoi, sen ei tarvitse välttämättä olla mikään suuren suosion huippublogi. Blogi on mahtava työnäyte kirjoituskyvystä, visuaalisesta silmästä ja vuorovaikutustaidoista. Lisäksi blogatessa oppii puolivahingossa ymmärtämään some-maailmaa paremmin, huomaamattaan saattaa kehittyä vaikka sisältömarkkinoinnin osaajaksi tai hankkia perustaidot html:stä. Työnantajasta riippuen sosiaalisen median käytännön kokemus voi olla hyvinkin merkittävä etu.

    Itse olen aina puuhastellut blogosfäärissä kohtalaisen pienimuotoisesti, mutta oman osaamiseni huomattuani ja palautteen kannustamana käytän blogiani kyllä referenssinä työnhaussa. Aiempaa enemmän mietin myös, mitä kaikkea mahdollinen tuleva työnantaja blogista “haluaisi” lukea. Että ehkä ne väsyneimmät avautumiset kannattaa jättää väliin…jos pystyy!

    Tänään mulla onkin ohjelmassa juuri sopivasti työhaastattelu, ja ainakin itse toivon että bloggaaja veisi kyseisen paikan! ;)

     

  • Asikaine

    Hyvä kirjoitus. Juuri eräs ammatikseen bloggaava päivitteli, kuinka ammattitoimittajat ovat suoraan kettuilleet työkytkyistä. En ollut tajunnut tälläisen ilmapiirin olevan olemassa, tuli puskista..huh huuh..onneksi tosiaan kaikki halukkaat saavat perustaa blogin.

    Itse sain monen hakijan joukosta työn levy-yhtiöstä, CV:ssäni luki päällimmäisenä meriittinä “bändäri”. Oli mulla toki siellä paljon opintojakin, mutta kun työpöydän ääreen pääsin, ei niistä taidoista ollut niin paljoa apua, kuin lehtimyyjän hommista, joita olin tehnyt monena kesänä ja keikoista, joilla olin käynyt joka viikonloppu..

    Nyt painin ylemmän AMK-tutkinnon kanssa. Haluaisin saada sen paperin, mutten työ- ja kotikiireiltäni meinaa saada äitiyslomalla keskeytyneitä opintojani millään uuteen ruotuun. Ja mietin, tulenko tarvitsemaan sitä tutkintoa vai mennäänkö bändärinä seuraavan kynnyksen yli..

  • viivik

    Hyvä kirjoitus. Olen toimittajaopiskelija, jolla ei ole blogia. Olen kyllä harkinnut blogin perustamista monesti, koska se kiinnostaa ja ymmärrän bloggaamisen hyödyn työnhaussa. Toistaiseksi aikaa ei ole ollut (käsittääkseni blogin pitäminen käy monella vähintäänkin puolipäiväisestä työstä) ja töitä on riittänyt muuta kautta, mutta olen ajatellut, että työttömyyden sattuessa kohdalle blogi voisi olla keino kehittää ammatillista osaamista ja ehkä saada töitäkin.

    Jo ennen kuin hain opiskelemaan, minulle kävi selväksi, että tällä alalla tutkinnolla ei ole mitään väliä. Se tuntui vähän masentavalta, samoin kuin se, että yliopistoon haettaessa ylioppilasarvosanoista ei ollut mitään hyötyä. Nykyään kuitenkin ajattelen, että opiskelusta on ollut valtavasti hyötyä, vaikka tutkinto ei koskaan tarjoaisi minulle työpaikkaa – ilman opintojani en osaisi toimittajan työstä juuri mitään. Varmasti tämän osaamisen olisi voinut hankkia muullakin tavalla, mutta minulle yliopisto on ollut mieleinen paikka.

    Tässä koko keskustelussa on mielestäni kyse asenteesta. Vaikka ala on murroksessa, koetan itse suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen ja ajatella, että töitä järjestyy jotakin kautta ja muiden onnistumiset eivät todellakaan ole minulta pois. Minut on kasvatettu ajattelemaan, että parhaille on aina töitä. Työelämässä olen huomannut, että myös ihan tavallisille, mukaville ja työhönsä terveen innostuneesti suhtautuville ihmisille on töitä. Myös tällä alalla.

  • punainentupa

    Hyvä kirjoitus! Enpä minäkään ole ajatellut, että moista kadehdintaa tai katkeruutta voisi esiintyä..

    Vai onko tämä taas jokin suomalainen juttu? Ihminen luo ympärilleen verkostoa ja blogi ja sen kautta saadut kontaktit ovat osa verkostoa. Bloggaaja heittää usein persoonallisuutensa ja yksityisyytensäkin lukijakunnalle ja käyttää kirjoittamiseen ja verkostoitumiseen tuhansia tunteja aikaa. Se on jo sinänsä työtä ja mielestäni ei ole mitään väärä jos blogin kautta tai sen avulla tulee työtarjouksia. Onnea Nata!

  • Emmi Nuorgam

    Vähän OT: ammattikorkeakoulu on korkeakoulu, eli AMK-tutkinto on myös korkeakoulututkinto. :)

  • Nata - White Trash Disease

    Kiitos onnitteluista kaikille! Mä oon jennin kaa samaa mieltä tästä hommasta. Ja oon kirjottanu joskus wtdhen et jos olisin työnhakija ni julkaisisin blogissani avoimen työhakemuksen, jota vois vaa linkkailla somessa ja työnantajille!

  • Emmi Nuorgam

    Itseasiassa on just tässä työn alla.. :P

  • HAMI

    vaikuttaahan se epäreilulta, mutta kuten sanot, on huomioitava miten paljon bloggaaja on tehnyt työtä noustakseen pinnalle, saadakseen huomiota ja suhteita. vaikka olen hitusen katkera, monet bloggaajat todellakin ansaitsevat ilmaislahjansa ja työpaikkansa! :’–)

  • else

    Mä en näe siinä mitään epäreilua, että esim. tässä Natan tapauksessa bloggaaja saa työpaikan, jossa isossa osassa on työskentely blogien ja bloggaajien parissa :D En ihan äkkiseltään keksi pätevämpää asiantuntijaa tuollaiseen hommaan, oli tutkinto valmis tai ei.

  • heidihei

    Aivan loistava kirjoitus! Mielestäni on positiivista, ettei koulutus määrittele kaikkea. Hienoa, että omalla harrastuneisuudella ja yrittämisellä on edelleenkin merkitystä.

    Joissain työpaikkailmoituksissa, ehkä eri alan, ilmoitetaan jo työilmoituksessa, että huomioon otetaan hyvä työkokemus alalta, ellei koulutusta ole. Näin sen mielestäni pitääkin mennä ja varmasti pitkälti meneekin, sitä ei vain erikseen mainita.
    Itse olen aina pyrkinyt pitämään huolen siitä, että koulutuksen ohella olen kartuttanut itselleni sopivaa työkokemusta. Valitettavasti (Minun onneksi) monet nuoret ajattelevat, että koulutus on avain menestykseen, mutta eihän se yksin riitä.
    Kunnianhimoinen ajelehtija – se minä todellakin olen! En vain ole koskaan osannut pukea sitä sanoiksi :)

  • Jenniii

    Sinäpä se olet aina niin tarkkana! :) Kiitos huomiosta, tekstissä piti tietysti lukea, että AMK- ja ylempi korkeakoulututkinto.

  • Loki

    Olen monesti lukenut esimerkiksi CV ohjeita siitä, miten valokuva ei kuulu CV:en, koska eihän työnantajilla ole oikeutta valita hakijaa ulkonäön perusteella. Mutta jos vastassa on viisi bloginsa linkannutta, valokuvissaan esiintyvää, makoisaa elämää blogin perusteella viettävää tyyppiä, minkälaiseen asemaan se laittaa henkilön, jonka naamaa ei omassa hakemuksessa näy? Tottakai voidaan argumentoida, että viestintäala toisaalta monet muutkin alat vaativat ajatusten esiin tuomista eri medioissa omalla nimellään ja naamallaan ja haetaan huomiota niin ihmis- kuin organisaatio- tai yritystasollakin, joten onhan siinä väliä miltä työntekijät näyttävät. Hesarissa oli vastikään artikkeli siitä, että työ kuin työ annetaan hoikalle, urheilulliselle miehelle mielummin kuin läskille naiselle, vaikka “todelliset” ansiot olisivatkin samat. Kehitys on kuitenkin se, elämäntavallaan ja -valinnoillaan ja ideologiallaan (joiden esiintuomista omassa blogissaan ei kai kukaan voi välttää) voi ansioitua ja pärjätä -paremmin- kuin toiset mitä tulee työllistymiseen. Ja se on paradoksaalista, kun elämme aikaa jolloin suvaitsevaisuus on arvoista kiillotetuin.

  • Workingonit

    Mielestäni työnhakutilanteessa oleellisinta ei ole luonne tai se miten “hyvä tyyppi” on. Voi olla ihan “paska tyyppi” mutta tehdä hommansa silti hyvin ja luovasti. Akateemisen koulutuksen hankintaa olen aina kyseenalaistanut. Sivistystä voi kehittää monin keinoin ilman koulutusta ja stressiä ja kilpailua. Mielestäni koulutusta yliarvostetaan, ja kouluttamaton arjessa oppinut voi hyvin olla pätevämpi ja sopivampi tehtävään. Sen sijaan “hyvien tyyppien” ottaminen työhön ei ole tarpeeksi pätevä syy..introvertti voi olla paljon luovempi kuin suulas ekstrovertti.

  • Emmi Nuorgam

    Tyttö voi lähteä koulutuspolitiikasta, mutta koulutuspolitiikka ei tytöstä!

  • Jenniii

    Haha, hyvä niin! :D

  • Jenniii

    Tottakai se riippuu myös alasta, onko tärkeää olla “hyvä tyyppi” vai ei. Jos puhutaan esimerkiksi itsenäisestä tutkijan työstä, ei takuuvarmasti ole mitään merkitystä sillä, onko tyyppi mukava ja sosiaalinen, kunhan tulosta syntyy. Jos kuitenkin puhutaan nimenomaan media- ja viestintäalan töistä ja ammatista, jossa ihmisen tulee toimia osana työyhteisöä, uskoisin katsottavan suureksi eduksi, jos tulee toimeen muiden kanssa. Osaaminen edellä toki, mutta kyllä sillä persoonalla ja käytökselläkin vain on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa aika suuri merkitys.

    Introverttiyshän ei automaattisesti mitenkään tee ihmisestä huonoa tyyppiä – tunnen montakin aivan mahtavaa persoonaa, jotka ovat luonteeltaan enemmän introverttejä kuin ekstroverttejä. Eipä siis vedellä mutkia suoriksi ja yhtäläisyysmerkkejä sellaisten asioiden välillä, missä niitä ei ole. :)

  • Annika

    Ymmärrän pointtisi hyvin, koska usein ajatellaan että hyvä tyyppi = ekstovertti, small talk-taitoinen jne. ovat synonyymeja. Näinhän asia ei ole, vaan itse ainakin tarkoitan hyvällä tyypillä sellaista ihmistiä, joka sopii _siihen työhön, työyhteisöön ja tehtävään_ parhaiten :) Monessa duunissa ja duunipaikassa ei introverttiydestä ole välttämättä mitää haittaa; päinvastoin. Sopiva suhde introja ja ekstroja on usein hyvän työyhteisön resepti.

    Jos tuolla “paskalla tyypillä” tarkoitat esim. hankalaa, negatiivista, ilkeää, motivaation puutteesta kärsivää tms. tavalla oikeasti ikävää ihmistä, niin en minä kyllä haluaisi sellaista työkaverikseni tai alaisekseni vaikka olisi kuinka osaava ihminen. Ainakin useimmissa työpaikoissa tehdään töitä yhdessä, ja tuollainen paska tyyppihän syö äkkiä kaikkien muiden tiimiläisten työenergiaa vaikka olisi itse kuinka hyvä.

  • Jenniii

    Tällainen ilmapiiri todellakin on olemassa, joskin mielestäni viime vuosina jo vähenemään päin. Minusta on hassua, että kanava, joka on kenen tahansa käytettävissä, koetaan suureksikin uhkaksi. Siitä vain hyödyntämään kyräilyn sijaan! :)

    Ja bändäri kuulostaa just loistavalta meriitiltä CV:ssä. :D

  • traaaa

    Voisko joku määritellä hyvän tyypin? Valitettavasti työelämässä usein työskennellään kusipäiden kanssa. En usko, että kukaan on katkera Natalle varsinaisesti. Ei ole aina helppo iloita toisen menestyksestä jos itsellä asiat heikoissa kantimissa. Vaikka sinällänsä allekirjoitan tuon Jennin sanoman, että omaa aikaansa ei kannata tulhlata katkeruuteen. Mutta sekään ei kaikilta onnistu. Kyllä minunkin on omien vaikempimpien koettelusten edessä erittäin haastavaa tuntea kiitollisuutta, kun tuntuu että luopuminen on niin suurta. Sitä helposti miettii, että mitä jos minun asiani olisivat niinkuin tuolla toisella, vaikka aika vähän me lopulta tiedämme toistemme elämistä.

  • Jenniii

    Erittäin hyviä ajatuksia myös tässä! Karsastan itse tuollaista “parhaus”-ajattelua. Minusta ihmisiä ei monessakaan asiassa voi laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä erilaisilla tyypeillä on erilaisia taitoja. Ja erilaisista taidoista ja kokemuksista muodostuu erilaisia osaamisen kokonaisuuksia. Ei siis todellakaan tarvitse olla paras saadakseen töitä, vaan nimenomaan tavallisille, ahkerille, innostuneille ja hyvällä asenteella varustetuille tyypeille riittää takuuvarmasti duunia.

    En sanoisi missään nimessä niin, että tutkinnolla tai koulutuksella ei ole mitään väliä, mutta useimmilla aloilla koulutus ei yksin takaa työllistymistä. Yliopistotausta on taannut minullekin todella paljon tärkeää ja hyvää oppia viestinnän alalta, enkä varmasti menestyisi nyt yhtä mallikkaasti ilman tuota opiskelutaustaani. Tuohan se myös tiettyä uskottavuutta, että taustalla on kokemuksen ja käytännön näyttöjen lisäksi myös alan opintoja.

     

  • Jenniii

    Juuri näin! Kukapa olisi parempi asiantuntija blogien saralla kuin pitkän linjan bloggaaja. :)

  • Jenniii

    Ei kai “hyvää tyyppiä” sinänsä ole mahdollista mitenkään universaalisti määritellä, mutta itse ajattelisin, että se tarkoittaa reilua, hyvällä asenteella varustettua ja tiimityöhön kykenevää mukavaa tyyppiä. Annika tuossa yllä minusta aika hyvin avasikin tuota hyvän tyypin käsitettä. :)

    Pointti minusta on juuri se, että koska harva tietää mitään toisen elämästä, kamppailuista, työhistoriasta ja vaikeuksista, on turha kadehtia. Tai jos sitä kateutta tuntee, niin valjastaa sen sitten positiiviseen käyttöön – pieneksi kannustavaksi potkuksi omalle persukselle. Että jos tuokin pystyy, niin miksen minäkin! Älä lannistu vastoinkäymisistä, emmeköhän me kaikki ole niistä saaneet oman osamme. Uskallan väittää, että muutamat menestyneet bloggaajat ovat ahkerimpia tuntemiani tyyppejä ja he ovat tehneet todella paljon duunia päästäkseen siihen missä ovat nyt.

  • Jenniii

    Todella hyvä kommentti Annika! :) Hyvin sait myös tässä tarkennettua sitä, mitä minäkin ajoin takaa.

  • Hertta

    Mä jo odotinkin että koskakoska, kun tuolla Linked Inissä sinuun törmäsin :)  (ja klikkasin connect, mutta mobiilipa sitä ei antanutkaan tehdä, joten jos siellä pyörit, lets link!)

  • Asikaine

    Joo, voi vitsit mää kuuntelin siinä kahvipöydässä sinisilmäisenä keltanokkana kaikenlaisia bloggaukseen liittyviä ennakkoluuloja ja alan juoruja ja ihmettelin, missä käärmeenpesässä me kaikki oikein ollaan! 

    AaaaaARGH!

     

  • Yks iso lappu

    Kyllä tässä gradua vääntäessä mieltä lämmittää kun luonnehdit vuosien pitkäjänteisen työn ja uhrauksien tuloksena saatavaa vaativaa yliopistotutkintoa sanalla tutkintolappu. Kiitos tästä.

  • Jenniii

    Ja kylläpä taas kannattaa vetää herne syvälle sieraimeen ja loukkaantua henkilökohtaisesti tästäkin pohdinnasta. Kyllä tosiaan oli yhtä suurta yliopistotutkinnon vähättelyä tämä koko postaus. Eikun… :D T: yliopistotausta minullakin

  • Vierailija

    No voi hyvää päivää! Että joku tällasestakin natisee jossain… Työnantaja saa palkata ihan kenet haluaa, kuhan ei riko lakia!

  • jahyvääpäivää

    Kyllä, KAIKKI paha tulee Suomesta ja on suomalainen ilmiö, kateus johtaa liput liehuen joukkoa. Kamoon nyt siellä hei oikeasti..!!

  • traaaa

    Niin ehkä tämä hyvän tyypin käsite sopii paremmin toisiin aloihin kuin toisiin. Itse työskentelen esimerkiksi alalla, jossa myydään asiantuntijuutta. Jos on hyvin verkostoitunut ja pidetty ihminen, niin varmaan on erityisasemassa. Kuitenkin oleellista on tuottaa nopeasti dataa. En tiedä olenko hyvä tyyppi, en sitten varmaankaan kun en erityisesti panosta verkostoitumiseen ja monet työkaverit lähinnä ärsyttää minua. On tässä peiliin katsomista. Vaikea sitä on omaa luonnettakaan muuttaa…

  • Aniit

    Sama “ongelma vaivaa” muitakin kun bloggareita. Nykyistä työtäni hakiessa olimme viimeisessä vaiheessa kaksin työkaverini kanssa, vastavalmistunut korkeakoulutettu ja minä, jolla oli maailman epäkäytännöllisin tutkinto mutta monipuolinen työkokemus ja paljon ideoita. Sain työpaikan, jolloin sain kuulla ihmettelyä, miten koulutukseni riitti työpaikkaan. Eihän se riittänytkään, mainitsin haastattelussa parilla sanalla taustastani ja koulutuksestani, keskityin siihen miksi olisin paras vaihtoehto kyseiseen tehtävään. Ei mikään koulu olisi valmistanut minua uudistamaan vanhoja pinttyneitä tapoja toimia, se kaikki lähtee minusta itsestäni ja työkavereilta oppimisesta.

    Ulkomailla opiskellessa opin, että tietyillä aloilla on tärkeämpää hankkia työkokemusta ja verkostoitua kun lukea. Jätin tutkintoni kandivaiheeseen ja siirryin työelämään kun siihen tuli mahdollisuus, moni muu koulun loppuun käynyt sai täydelliset paperit mutta eivät ole vieläkään työllistyneet koska työkokemusta ei alalta ole. Sama kulttuuri on varmaan vasta nyt ajautumassa Suomeen ja ajastusmaailma vasta muuttumassa kansainvälisemmäksi. Katsotaan seuraavan sukupolven kanssa, miten työelämään siirtyminen tietyillä aloilla on muuttunut!

  • Frozen

    En ole varsinaisesti bloggari, mutta voin samaistua. Olen aina työllistynyt hyvin nimenomaan siksi, että a)osaan keskustella ja esiintyä b) olen aktiivisesti tehnyt töitä, hakenut töitä c) olen suhtautunut töihini intohimoisesti. Ja opiskellut ihan eri juttuja. Ongelma on vaan juurikin siinä, että kun koulutettuja valmistuu niin hirveä määrä ja kaikilla esim. AMK-valmistuneilla on about sama runko. Ne parikymmentä lisäpointsia, joita kutsutaan “erikoistumiseksi” ei paljon saldoa kasvattele.

     

    Tällä hetkellä istun koulussa ja mietin jatkuvasti, että “mitä hittoa mä täällä teen” kun voisi nostaa palkkaakin.. Ja siis on onneksi olemassa aloja suomessakin, jossa se hyvä tyyppi on enemmän toivottu ihan vain siksi, että niitä “hyviä tyyppejä” tulee vastaan oikeasti 400 ihmisestä just se yksi. Sitten kun se helmi on siellä joukossa niin pakko se on sieltä kalastaa. Uskon,että aika moni työnantaja kelaa samalla lailla. “Thank god, edes joku!”

  • Niin samaa mieltä sun kanssa – aina ei koulutus takaa sitä että tulee töitä ja osaa hommansa. Ja kuten sanoit, olen samoilla linjoilla siinäkin että hyville tyypeille löytyy aina töitä. Ja aina pystyy kehittämään töitä, joillakin aloilla se on vaan hiukan hankalampaa ja tarvitsee samperisti duunia, kuten esim. bloggaajana. Otan itsekin mieluummin töihin sellaisen, joka oikeasti tietää mitä tekee (ja jolla ei välttämättä ole tarvittavaa tutkintoa) kuin sellaisen, joka tulee alaa sen paremmin tuntematta tekemään duunia suoraan koulun penkiltä.

    Itse olen ammattikoulupohjalla töissä tällä hetkellä (kaksoistunkinto-AV pt), mutta ammattitaitoni vastaa AMK-tasoista graafikkoa, suhteellisen vahvaa valokuvaajaa sekä markkinointi-/somehörhöä. Ja oman blogini kautta niin medianlukutaito, kirjoittaminen kuin itsensä esille tuominen on vahvistunut entisestään. Olin oikealla (kansainvälisellä) taustalla liikenteessä, etsin oikean raon ja sain kunnon työn. Nyt kouluttaudun työn ohella itse ammattiin, jonka osaan jo perin pohjin. Siitä tulee paperit, joten ei voi jäädä enää työnhaku papereistakaan kiinni ;)

    Onnea vielä Natalle, ihan mahtavaa oli kuulla uutiset ja pakko myöntää, pieni kateus iski ;) Ehkä minäkin vielä joskus!

    hanna
    http://www.hannamariav.com

  • Vierailija

    Tähän haluasin sanoa, että vaikka tietynlainen luonteeltaan, käyttäytymistään voi muuttaa. Itse olen todella ujo ja introvertti, ja olen ihan tyytyväinen jos saan koko työpäivän istua yksin koneella puurtamassa. Vasta päälle kolmekymppisenä tajusin, että jos haluan olla se “hyvä tyyppi” ja saada uramahdollisuuksia, on pakko olla vähän sosiaalisempi, vaikka se tuntuukin epämukavalta. Sen kun vaan avaa suunsa ja sanoo jotain työkaverille vaikka printterillä. Eli ei ole pakko muuttaa sitä millainen luonnostaan on, mutta ehkä kannattaa joskus harkita voisiko olla mukava ja vaihtaa muutaman sanan ihan muuten vaan. Itse olen jo puolessa vuodessa huomannut eron, että minunkin olemassaoloni muistetaan kun harkitaan kuka valitaan (työpaikan sisällä) vaikkapa projektiin mukaan. Silti en koe että olisin myynyt sieluni tai teeskentelisin olevani jotain muuta kuin olen. Niin ja inhoan sanaa verkostoituminen. Plus kun on mukava ihmisille, he ovat yleensä mukavia takaisin ja kaikilla on hyvä mieli, ilman mitään ihmeempiä taka-ajatuksia.

  • sokeris

    Kyllä tää meikäläisen ylempi korkeakoulututkinto ainakin on just nimenomaan sitä – tutkintolappu. Yhtään lappua ja sen hankkimiseen käytettyä panostusta ja sen merkitystä väheksymättä. :)

  • Jenniii

    Juu, se on aina hienoa, kun osataan löytää postauksesta se olennainen viesti. ;)

  • sokeris

    Asiantuntijapalveluissa myydään kyllä aika usein muutakin kuin sitä tulosta ja mahdollisimman nopeasti. Toki riippuu jonkin verran siitä minkälaisesta asiantuntijuudesta on kysymys, mutta siihen vaikuttaa yllättävän paljon myös asiantuntijan persoona ja se miten yhteistyö toimii.

    Itse olen introvertti ja kohtalaisen ujo, mutta kuulemma silti ns. hyvä tyyppi. Verkostoituminen on nykyään asiantuntijapalveluita myytäessä ihan välttämätöntä ja siihen on vaan ihan pakko opetella, jos aikoo alalla menestyä. Ei se välttämättä vaadi muutosta luonteeseen, mutta asennemuutoksen se saattaa kyllä vaatia.

  • belse

    Mikäs tutkinto sinulla olikaan?

    “Yliopistotaustalla” ei ole mitään merkitystä, kun asetetaan rinnakkain valmistunut ja “taustaa” hankkinut työnhakija (jos siis muuten tasavertaiset työnhakijat). Mitä kaikkea voikaan jättää tuon tutkinnon suorittamisen lisäksi kesken? Pitkäjänteisyys… my ass.

    Lisäksi haluaisin tietää, mitä konkreettisia taitoja bloggaaminen vaatii/opettaa. Käsittääkseni tätäkin blogia raapustellaan valmiille alustalle… ihan vaan yhtenä esimerkkinä vaadituista taidoista.

    t: yliopistotausta minullakin

  • vv

    Oon tehnyt gradun ja valmistunut nelisen vuotta sitten. Nyt ajattelen että tutkinto oli hyvä tehdä ja mikään ovi ei jää keskeneräisen tutkinnon takia avautumatta MUTTA kokemukseni on, että työllistymisessä se ei ole mitenkään olennainen. Ainoastaan työkokemulsella ja muulla kokemuksella on ollut väliä. Ja se on vaatinut myös sietämään uran alussa alemman taitotason suorittavia hommia, vaikka olisi kuinka maisteria. Mutta askel askeleelta.

  • Jenniii

    Oi, mikä ihana ylenkatsova asenne sieltä rivien välistä huokuukaan. :D

    Sitä pelkkää tutkintoa vartenko sinun mielestäsi opiskellaan? Olen itse humanististen tieteiden kandi puheviestinnältä sekä sellainen tyypillinen viittä vaille maisteri, jonka työt veivät mennessään ennen kuin ehdin saada gradun valmiiksi. Käytännössä kaikki muu on siis tehty, mutta gradusta puuttuu muutaman kymmenen sivua ja saapa nähdä, miten sen kanssa käy. Toistaiseksi ei ole ollut aikaa eikä motivaatiota ryhtyä vääntämään sitä loppuun töiden ohella. Uskaltaisin silti väittää, että niiden viiden yliopistovuoteni aikana jotain tietoa ja osaamista on jäänyt päähän, vaikka gradu onkin jäänyt kesken. 

    Kyvystäni pitkäjänteisyyteen antanee potentiaalisille työnantajille kuitenkin mainiota osviittaa tämä blogini, jota olen ylläpitänyt pian 8 vuoden ajan ja kirjoittanut siinä sivussa tuhansittain postauksia, kerännyt tuottamalleni sisällölle kymmeniä tuhansia seuraajia ja onnistunut tekemään harrastuksesta itselleni palkkatyön. :)

    Itse bloggaaminen ei sinänsä vaadi mitään erityistä osaamista, sillä bloginhan voi perustaa kuka tahansa – siinähän tämän homman hienous piileekin. Etua bloggaajalle on varmasti hyvästä mielikuvituksesta, kirjoitustaidosta ja kielioppipäästä. Myös visuaalista silmää, kameran käyttötaitoja ja kuvankäsittelyosaamista tarvitaan. Ja koodauksen alkeellisestakin osaamisesta on hyötyä (kiitos Jyväskylän yliopiston html-koodia humanisteille -kurssi). Bloggaaminen on tietysti harrastuksena jo omiaan edistämään osaamista, kun kaikkia näitä taitoja tulee harjoitettua jatkuvasti. Onpa tässä reilun seitsemän vuoden aikana karttunut melkoisen hyvä näkemys ja vahva ymmärrys myös erilaisista sosiaalisen median kanavista. 

    Vaikka itse bloggaamisen aloittamiseen ei erityisiä taitoja vaaditakaan, jonkinlaista osaamista ja taitoa vaatii kuitenkin se, että blogilleen onnistuu keräämään kymmenien tuhansien lukijoiden yleisön sekä se että blogista onnistuu tekemään itselleen palkkatyön. Vaikka sinä siis et minun osaamistani arvostaisikaan, niin se ei minua oikeastaan haittaa, sillä esimerkiksi A-lehdet tuntuu arvostavan. :) Kiitos heille siitä.

    Olen ehtinyt 31 vuoden ikään ja tähän mennessä tutkintoa ei ole kyselty yhdenkään työpestini alkumetreillä. Olen tämän blogitouhun ohella työskennellyt vuosia monipuolisesti freelancerina viestinnän ja sosiaalisen median parissa useille eri firmoille ja kaiketi osaamiseeni sekä työpanokseeni on oltu tyytyväisiäkin, kun työt ovat poikineet uusia projekteja. Töitä on myös riittänyt kiitettävästi ilman, että minun on oikeastaan koskaan tarvinnut niitä kauheasti edes etsiskellä. Hyvin olen siis pärjännyt, vaikka minulla onkin “vain” yliopistotaustaa eikä sitä varsinaista tutkintolappua takataskussa. :)

  • traaaa

    Niin tässä on varmasti perää. Miten sitä sitten melko sosiaalisesti rajoittuneena alottaisi uuden tyylin? Tätä voinkin jäädä miettimään.

  • Vierailija

    “Hyville tyypeille löytyy aina töitä.” Tällaisen tekstin voi kirjoittaa just lähinnä valkoihoinen kuvankaunis, elämässä jo heti kärkeen hyvät kortit saanut hetero.

    Totuus kuitenkin on, että elämme maailmassa, jossa syrjitään ihmisiä ulkonäön, etnisen taustan ja seksuaalisuuden perusteella, muun muassa.

    Tohon lausumaan myös sisältyy aika perin karmiva kääntöpuoli “kaikki, ketkä eivät saa töitä, eivät ole hyviä tyyppejä”. Oletko Jenni todella tota mieltä? Eiköhän työttömissäkin ole ihan hyviä tyyppejä, ehkei jopa huipputyyppejä. Työttömyydenkin syyt ovat niin kirjavia.

    Mä olen työtön humanisti. En koe että bloggaajat syö mun leipää, sen sijaan olen kyllä todistanut ihan liikaa sellaista että ihmiset syntyvät oikeisiin perheisiin ja se peli oli sitten niinkuin siinä. Työt menee niille, kellä on oikee perhe tai oikeet kaverit, ei ollenkaan niille, jotka olisivat jotenkin parempia työssään. Antaa myös kivasti erilaisen potentiaalin lähteä tavottelemaan jotain vaikeesti työllistävää unelma-alaa, jos vanhemmilta tulee täysi taloudellinen tuki aina ja iäisesti.

    Postauksessa oli musta ehdottomasti hyvääkin asiasisältöä ja bloggaus on tosiaan jossain määrin kaikkien ulottuvilla. Mutta montako suuren suosion saavuttanutta muotiblogia tiedätte, jossa bloggaaja ois jotenkin ei-niin-nätti? Entä monenkohan blogin taustalla häärii valokuvauksen ja koodauksen taitava poikaystävä vailla kiitosta? :D

  • monaveronika

    Tuo koulutuksen merkitys vaihtelee hyvinkin paljon työnantajasta ja tehtävästä riippuen. Esimerkiksi valtiolla useisiin työpaikkoihin on kelpoisuusehdot ja jos et täytä niitä, niin turha edes hakea. Byrokratia ja virkamieslaki sanelee sen, että tehtävään on pakko valita ne täyttävä henkilö. Sen jälkeen voidaan ruveta keskustelemaan muusta työkokemuksesta ja persoonasta.

    Henkilöstöalaa lukeneena meille on kuitenkin painotettu paljon sitä, että vaikka et täyttäisi kaikkia työnantajan odotuksia esim. juurikin tutkinnon suhteen, kannattaa hakea. Muut meriitit voivat olla riittäviä ja voihan myös käydä niin, että kukaan muukaan hakijoista ei täytä kaikkia ehtoja.

    Omalla ahkeruudella ja positiivisella, työtä pelkäämättömällä asenteella voi vaikuttaa vahvasti siihen, miten niitä töitä löytyy. Kannattaa myös huomioida, että ns. “perusduuni” pesti voi etenkin isommissa taloissa avata ovia haastavampiin ja niihin haaveilemiisi hommiin. Omat työnantajani ovat kaikki kehuneet sitä, että olen aloittanut työn tekemisen suht nuorena (16v.) Ihan sama, vaikka olen ollut varastolla ja kaupan kassalla, mutta se, että olen nuoresta lähtien oppinut ottamaan vastuuta työn merkeissä, on jo iso bonus työtä hakiessa.

    Onnittelut Natalle ja kiitos Jennille hienosta, keskustelua herättäneestä kirjoituksesta!

  • Teresia

    Tutkintolappu? “Hyville tyypeille löytyy aina töitä”? Heippa Trendi-lehti, lopetan tilauksen.

  • Jenniii

    Osasin jo odottaa tällaista kommenttia. Tottakai tämä postaus on kirjoitettu minun näkökulmastani ja ensi sijaisesti juuri tämän blogin kohderyhmälle. Ja viitaten juuri tuohon Natan postaukseen ja sen osakseen saamiin kommentteihin.

    Minusta on aika väsyttävää, jos jokaisen keskustelun yhteydessä pitää nostaa esille se kaikki eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus, mitä maailmasta löytyy. Minulla ei siis valkoisena, etuoikeutettuna heteronaisena ole mielestäsi oikeutta herätellä keskustelua tällaisesta aiheesta? Tässä postauksessa puhutaan nimenomaan siitä nurinasta, joka on kohdistunut bloggaajien palkkaamisesta ohi koulutettujen medianomien – mikäli siellä nyt todellisuudessa tällaista vastakkainasettelua työnhakijoiden kesken on edes ollut. 

    Jokainen lukee tekstiä omalla tavallaan ja sinä valitsit lähteä tarkastelemaan kannustavaksi tarkoitettua lausahdustani negaation kautta. Se tosiaan oli tarkoitettu lähinnä tsempiksi heille, jotka eivät vielä ole sitä mieluisaa työpaikkaa (tai työpaikkaa ylipäänsä) löytäneet. Ei, en yritä sanoa (enkä edes ajattele), että se ihminen on jotenkin “huono tyyppi”, joka ei ole onnistunut saamaan töitä. Vaan sanon, että reilulle, mukavalle ja tiimityöhön kykenevälle ihmiselle yleensä löytyy töitä ennen pitkään, jos a) ei ole liian nirso töiden suhteen ja b) on valmis haastamaan itsensä, panostamaan työnhakuun ja tekemään vaikka sitten vähän jotain ekstraa erottautuakseen (esim. perustamaan blogin).

    Kyllä, ihmiset syntyvät eriarvoiseen maailmaan ihan jopa täällä Suomessa, mutta väittäisin, että täällä jos missä on melkoisen hyvät mahdollisuudet menestyä ihan omillakin ansioillaan, jos sinnikkyyttä piisaa. Mielenkiintoinen huomio on minusta myös se, että esimerkiksi Nata ei todellakaan ole saanut elämälleen niitä kaikkein otollisimpia lähtökohtia ja hienosti sieltä on ponnistettu opintojen, hyvien työpaikkojen ja menestyksen pariin. 

    Yrität nyt selvästi tehdä tässä jotain pointtia, että bloggaajan on pakko olla kaunis menestyäkseen, mutta olen kyllä täysin eri mieltä. Vaikka MINÄ kirjoitankin muoti- ja lifestyleblogia, ei välttämättä kaikkien muiden tarvitse. Tiedän useitakin menestyneitä blogeja, joissa bloggaajan oma ulkonäkö ei ole mitenkään esillä tai edes olennainen seikka menestyksen näkökulmasta. Esimerkiksi sisustus- tai ruokabloggaajat harvoin esiintyvät itse omissa kuvissaan, mutta kummasti vain niidenkin parista on päästy hyviin duuneihin media-alalle.

  • Jenniii

    Tervemenoa! :)

  • Nica

    Pari vaihtoehtoista näkemystä “hyvistä tyypeistä”:

    “I see it in the people that do the real work, and what’s sad in a way is that the people that are the most giving, hardworking, and capable of making this world better, usually don’t have the ego and ambition to be a leader.” -Celine, Before Sunset

     

    “The best people possess a feeling for beauty, the courage to take risks, the discipline to tell the truth, the capacity for sacrifice. Ironically, their virtues make them vulnerable; they are often wounded, sometimes destroyed.” – Hemingway

     

  • Nica

    hupsan, vetipä pieni copypastetus tuon tekstin isoksi… ei ollut kyllä tarkoitus!

  • Jenniii

    Juuri näin! :) Tässä postauksessa keskiössä olivat nimenomaan viestintä- ja media-alan duunit, joiden parissa sekä Nata että minä itse puuhailemme. Tutkinnon merkitys riippuu todellakin hyvin paljon alasta ja oma kokemukseni on osoittanut, että tällä minun alallani tutkinnolla ei välttämättä ole työnhaussa niin suurta merkitystä, jos osaaminen on muuten kunnossa ja tyyppi oikeanhenkinen kyseiseen pestiin. 

    Olen ehdottoman samaa mieltä kanssasi myös noista muista työnhakuun liittyvistä pointeista. Kiitos hyvistä lisäyksistä! Hanttihommista minäkin olen aikanaan aloittanut ja monet ihan niistä ihan lukioaikojen duuneissa luoduista suhteista työmaailmaan ovat auttaneet myöhemmin eteenpäin muun muassa suositusten kautta. :)

  • Jenniii

    Eipä tuo onneksi haittaa! :) Kiitos erinomaisen hyvistä sitaateista!

  • Jjjohanna

    Tähän voisi kommenttina Jennille lainata häntä itseään parin kommentin takaa: “Oi, mikä ihana ylenkatsova asenne sieltä rivien välistä huokuukaan. :D”

    Siirryn viehättävämpien blogien pariin, toivottavasti muutkin äänestävät jaloillaan!

  • Jenniii

    No mitäpä tuohon muuta kommentoimaan? Jos lukija ei tekstistäni muuta osaa poimia, niin taitaa olla sitten parempikin, että tiemme erkanevat. 

    Toivottavasti löydät viehättävämpää luettavaa!

  • NinaMaria

    Minusta on turhaa olla katkera kenellekään  ja olen tosi onnellinen Natan puolesta.Onnea! :) 

    Itsestäni on hienoa jos kuka tahansa menestyy, koulutettu tai kouluttamaton. Maisterina ymmärrän kuitenkin maistereiden katkeruuden. Itse ainakin opiskelin todella intensiivisesti 6 vuotta vain muutaman kesätyön tehden uskoen, että kyllä töitä tekevälle löytyy sittenkin ja varsinkin sitten kun olen valmis. Se pettymys on todella järkyttävä kun valmistut ja innolla lähdet työelämään vain kuullaksesi, että ikäiseksi sinulla on aivan liian vähän työkokemusta. “Paskaduuniin” taas olet ylikoulutettu. Työttömänä on taas todella vaikea lähteä rakentamaan verkostoja jos niitä ei siinävaiheessa vielä ole. Itse ratkaisin asian niin että lähdin kouluttautumaan uudelle alalle jossa on töitä ja jolle ainakin vielä vaaditaan tutkinto. Aion hankkia matkalla myös alan työkokemusta. Katkeroitumisen sijasta katson eteenpäin.

    Itse uskon opiskeluun mutta ehkä ihmisten katkerat puheet vältettäisiin sillä, että nuorille ei syötettäisi soopaa siitä, että koulutus yksistään riittä. Opinnoista on hyötyä mutta kun tarjontaa on paljon on kilpailu kovaa. Opintojen ohessa kannattaisi miettiä muutakin kuin opintojaan ja luoda verkostoja ja vaikka kirjoitella blogia tms.  

    Ja huom. onhan Natakin opiskellut, ei vain juuri sitä alaa. Monet ihmiset työllistyvät eri alalle kuin mistä heidän koulutuksensa on, mutta tarkoittaako se sitä, että koulutus olisi ollut turha? En usko. Kaikki me olemme opinahjoissamme oppineet jotakin jota voi hyödyntää muissakin töissä ja elämässä ylipäätäänkin.

    Eli tsemppiä kaikille työnhakuun ja elämään ylipäätäänkin! Kyllä elämä kantaa oli isälläni tapana sanoa.

  • Rekrytoija

    Rekrytoijan näkökulmasta tämmöinen asenne on kyllä ihan tosi masentava. Hyvä tyyppi, kuten joku aiemmassa kommentissa jo kirjoittikin, on aina tapauskohtainen asia. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi aina jossain tietyssä työympäristössä. Ei todellakaan tarvitse olla nätti, valkoihoinen, rikas hetero saadakseen töitä – ajatus on ihan pöyristyttävä. Työntekijän palkkaaminen on erittäin kallista yritykselle, eikä mikään taho hae pelkkää nättiä seinäkoristetta. Taidot ja asenne ratkaisevat, ja niiden suhde voi heitellä sen mukaan, mikä työnantajalle tapauskohtaisesti sopii.

    Olen itse rekrytointihommissa ollessani monta kertaa järkyttynyt siitä, kuinka huonosti ihmiset valmistautuvat työhaastatteluihin. Paikalle saavutaan kyllä ajoissa, mutta todella moni paperilla mahtavalta vaikuttava, korkeasti koulutettu hakija on todellisuudessa täysin kyvytön edes selittämään haastattelijoille, miksi hän hakee kyseistä työtä. Siinä ei paljon tutkinto auta, jos ei osaa edes omaa motivaatiotaan perustella ja tuijottelee kengänkärkiä. Usein ihmiset eivät edes tiedä, millaiseen työhön tai työpaikkaan ovat hakemassa. Ei tarvitse olla riehakas myyntimies (ellei sitten hae myyntimiehen paikkaa), mutta kyllä sellaiset perusasiat pitää olla hanskassa kuten vankka kädenpuristus, katsekontakti ja edes jonkinlainen kyky ilmaista itseä verbaalisesti.

  • Jenniii

    Täällä kommenttiboksin puolella tuntuvat nyt muutaman loukkaantuneen tekstistäni kovastikin. Blogikommentoinnille tyypillisellä tavalla on tartuttu yksittäiseen sanavalintaan tai lauseeseen ja tunnuttu sivuuttavan postauksen muu sisältö täysin, joten kokoan nyt tässä vielä yhteen olennaisimmat ajatukseni aiheen tiimoilta.

    Yksi tärkeä pointti jutussa oli se, että työpaikkailmoituksissa luetellaan erilaisia vaatimuksia, joita hakijalta toivotaan – niiden joukossa usein myös tietynlainen koulutus. Nämä vaaditut ominaisuudet ovat kuitenkaan harvoin kiveen hakattuja ja paikkaa voi mainiosti hakea, vaikka kaikki listatut ominaisuudet eivät täyttyisikään. Työnantaja tarkastelee uutta ihmistä palkatessaan kokonaisuutta: kokemusta, osaamista, koulutustaustaa sekä ihan vain sitä, millainen fiilis hakijasta jää.

    Maailma ei aina ole oikeudenmukainen eikä paras tai osaavin tyyppi aina tule palkatuksi. Vaikka kokisit olevasi johonkin työpaikkaan täydellinen hakija ja sinulla olisi tarvittava koulutus ja kaikki pyydetyt meriitit, silti joku muu voi viedä duunin nenäsi edestä. Sellaista elämä vain on eikä sille mahda mitään. Myös minulta on mennyt monta kiinnostavaa pestiä sivu suun, mutta turha siitä on katkeroitua. 

    Omia mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla voi aina parantaa kehittämällä omaa osaamistaan, hankkimalla lisäkoulutusta ja luomalla suhteita. Ja olemalla se hyvä tyyppi. Sekään ei vielä takaa, että unelmiesi työpaikka on sinun. Hankitut taidot eivät kuitenkaan koskaan mene hukkaan ja ehkä seuraavassa paikassa sinä olet se kaikkein osuvin kandidaatti juuri siihen työhön.

    Tämän jutun oli ensisijaisesti tarkoitus olla kannustava ja tsemppaava muistutus kaikille siitä, miten omalla panoksellaan voi vaikuttaa mahdollisuuksiinsa työmarkkinoilla. Sekä muistutella siitä, että sellaistakin työpaikkaa voi hakea, johon ei ole muodollista pätevyyttä – jos osaamista muutoin löytyy.

    Useimmat meistä ovat joskus joutuneet pettymään työnhaussa, osa useinkin. Osa on ilman työtä tälläkin hetkellä. On tosi kurja juttu jäädä ilman haluamaansa työpaikkaa ja myötätuntoni on kaikkien teidän puolella, jotka olette joskus joutuneet pettymään työnhaussa. Toivotan teille parempaa onnea ensi kerralla ja tsemppiä työnhakuun – kyllä se lopulta aina tärppää! Mutta ottakaa näistä neuvoista onkeenne ja antakaa kaikkenne, niin todennäköisesti tärppää pikemmin. :)

  • Jenniii

    Kiitos tästä. :) Juuri tätä yritin postauksella ja tuolla “hyvä tyyppi” -heitolla sanoa.

  • Varsinkin media-alalla on ihan aina ollut ihmisiä, jotka on päätyneet työhön ilman virallista koulutusta, ei bloggareiden päätyminen näihin töihin ole mitenkään uutta. Siksipä en ymmärräkään, miksi bloggarin siirtymisestä printtimediaan tai muihin media-alan töihin pitäisi olla kateellinen. Ei ketään kuitenkaan palkata mihinkään (muuhun kuin ammattibloggarin) työhön _pelkästään_ blogin perusteella, eikä kaikista ammattibloggareistakaan olisi toimittajan työhön tai muuhun media-alan työhön. Eikä muuten kaikista toimittajista olisi ammattibloggarin työhön. Koulutus antaa varmemmat valmiudet toimia valitsemallaan alalla, mutta muitakin reittejä on. Sama koskee paitsi media- ja viestintä alaa, myös muita aloja, joilla ei ole virallisia vaatimuksia pätevyydestä.

    Ja tosissaan blogin ei tarvitse olla edes iso, jotta sitä voisi hyödyntää työnhaussa. Se ei myöskään ole ainoa harrastus tai sivutyö, josta voi hyötyä työmarkkinoilla.

    Itse teen toimittajan töitä ja opiskelen liiketaloutta AMK:ssa markkinointiin suuntautuen. Koen bloggaamisen hyödylliseksi harrastukseksi työn ja opiskelun saralla ihan jo siltäkin kannalta, että se pitää yllä “flow’ta” kirjoittamisessa ja valokuvauksessa, sekä pitää minut ajan tasalla monista jutuista muita blogeja seuratessani. Tällä hetkellä työtilanne on kaikilla aloilla etenkin täällä pohjoisessa heikohko, mutta kun talous taas lähtee nousuun ja saan toisen AMK-tutkintoni valmiiksi, mulla tulee olemaan aika kova paketti taskussa, kaksi tutkintoa, työkokemusta ja lisäksi vuosien blogikokemus, joilla takuuvarmasti erottuu muista samojen (yksittäisten) alojen työnhakijoista.

  • MuuMuu

    “Jos työpaikkahaastattelussa ovat samalla viivalla vastavalmistunut mutta päivääkään alan töitä tekemätön noviisi sekä työn ja käytännön kautta alaa nähnyt ja kokenut tyyppi, jolla ei ole oikeanlaista tutkintoa, voi hyvin olla, että alaa jo käytännön tasolla tunteva nappaa työpaikan koulutetun ehdokkaan sijaan.”

    Koska nämähän ovat ne ainoat vaihtoehdot. Hyvä että työkseen bloggaava pystyy kirjoittamaan muutakin kuin latteita kliseitä.

  • Mississ

    Mun mielestä on tosi hyvä asia, että myös käytännön osaamista arvostetaan muodollisen pätevyyden lisäksi. Itsekin teen tiedottajan töitä, olen koulutukseltani politologi mutta kaikki työtehtäväni ovat aina olleet viestinnällisiä:) Olen ihan käytännössä oppinut monia viestintäalan kommervenkkeja, vaikken sitä olekaan varsinaisesti opiskellut.

    Itselleni särähti korvaan ainoastaan se, että kutsut koulutusta tutkintolapuksi ja pidät blogia osoituksena pitkäjänteisyydestä? Ehkä ymmärsin väärin, mutta mielestäni myös se valmiiksi tehty maisterintutkinto on myös osoitus pitkäjänteisyydestä, monella kun se työelämä tosiaan vie mennessään ja opinnot jää roikkumaan. Itselleni meinasi käydä samoin mutta tsemppasin ja tein tutkinnon valmiiksi, mistä olen tosi ylpeä. Ehkä ymmärsin väärin pointtisi, tuskin tarkoitit halveksua kaikkia Suomen maistereita :)

    Joka tapauksessa, onnea Natalle ja kiva postaus, Jenni! Itse en enää jaksa uskoa, että hyvät tyypit saa AINA töitä (tuskin ne kymmenet tuhannet irtisanotut ovat kaikki mulkeroita) mutta ihanaa lukea positiivista asennetta näin laman keskellä. Kivaa kevään odottelua :)

  • Jenniii

    Oli siinä postauksessa aika paljon muutakin, jos et huomannut. :)

  • greippi

    Koulutetun nuoren ihmisen on vaikea saada sitä paljon vaadittua työkokemusta, jos kukaan työnantaja ei ota töihin. Aina haetaan henkilöä, joka jo osaa asian. Siinäpähän sitten olet ja pyörittelet peukaloita.

  • Jenniii

    Kylläpä tuosta tutkintolapusta nyt on pahastuttu kovasti. En arvannut tekstiä kirjoittaessani, että noin moni pahoittaisi moisesta heitosta mielensä. Alleviivattakoon nyt tässä vielä, että arvostan itse koulutusta kovasti. Halusin heitollani vain korostaa sitä, että pelkällä tutkinnolla ei välttämättä työpaikka aukene ja moni työnantaja (alasta ja firmasta riippuen toki) arvostaa kokemusta jopa enemmän kuin koulutusta. 

    Ehkä sitä pitkäjänteisyyden merkitystä ei ihan hoksaa, jos ei ole itse koskaan kokeillut kirjoittaa blogia. Jos liki kahdeksan vuoden yhtäjaksoinen työ tämän blogin eteen ei sinusta ole merkki pitkäjänteisyydestä, niin olkoon niin. :)

    Eihän kyse ole siitä, että jokainen työtön tai irtisanottu on mulkero tai jollain tapaa ei-hyvä tyyppi, vaan tuolla lauseella oli lähinnä tarkoitus tsempata heitä, joilla tällä hetkellä ei töitä ole, että kyllä niitä vielä löytyy. Ja että omalla asenteella ja panoksella voi todellakin parantaa mahdollisuuksiaan työnhaussa. 

  • Jenniii

    Vinkiksi, että harjoittelupaikat ja kesäduunit ovat hyvä sauma saada jalkaa oven väliin kiinnostavien työnantajien pariin sekä kartuttaa sitä kovasti peräänkuulutettua kokemusta. :) 

  • Mississ

    Voi ei, taisin ilmaista itseni huonosti. Siis mielestäni todellakin menestyksekkään blogin pitäminen on osoitus pitkäjänteisyydestä, tarkoitin vain että ainakin itselleni myös tutkinto on sitä (koska itseltäni se vaati työn ohessa aika kovaa tsemppaamista). En siis missään nimessä halunnut halveksua bloggaamista tai blogin pitämistä :) Pahoittelen, kun tulkitsit minut väärin.

  • Nata - White Trash Disease

    Kitti! Ei kannata kadehtia, koska jokaisen tilaisuus kyllä tulee, kun sen aika on! Itseki liannu käsiäni iha kirjaimellisesti työelämässä vuosikausia että voin olla nyt tässä pisteessä! :) tsemppii työhakuun!

  • Nata - White Trash Disease

    Eriarvoisuuskortti ding dong! Maahanmuuttaja”ryssä”, työttömän yh-äidin lapsi ja aika moni kaiken lisäksi myös kyseenalaistaa mun seksuaalista suuntautumista. MUTTA näiden lisäksi löytyy sisua, tarmoa, rohkeutta ja älliä, joista jokainen on ihan vapaassa käytössä sukupuolesta, naamasta tai muusta riippumatta.

    Kyssäri. Kuinka moni 18 vee olis valmis siivoamaan synnytyssaleja kesälomalla klo 07? Tuo viimeistään todistaa että omat meriitit ovat niitä, joilla on mitään väliä loppupeleissä.

    Tsemppiä kaikille työhakuun ja oikein mukavaa viikon jatkoa!

  • Jenniii

    Tutkintohan nimenomaan on osoitus pitkäjänteisyydestä. :) Minun tarkoituksenani ei missään nimessä ollut kyseenalaistaa sitä, vaan ainoastaan huomauttaa, että pitkäjänteisyyttä voi työnantajalle osoittaa muillakin tavoin, kun tuolla aiemmin kommenteissa joku tuntui kovasti väheksyvän tutkinnottomuuttani tai blogin merkitystä työnhaussa. 

  • Jenniii

    Just näin. :)

  • Vierailija

    Mä en usko että valittajia häiritsee se, että joku pääsee töihin ilman tutkintoa, vaan enemmän se että bloggausta ei pidetä mihinkään ammattiin valmistavana työnä. Siis kun bloggaus kuitenkin onnistuu ihan keltä vaan. En tarvitse tähän nyt mitään perusteluita että eipäs onnistu, sellainen kuva siitä nyt vaan on aika monella.

  • Nata - White Trash Disease

    Kylhä tuolla pitkin keskustelupalstoja näkee edelleen paljon “plokkaajien” aliarviointia, kyynel :’D

  • salmiakkis

    Ehkä asiaa voi ajatella siltäkin kannalta, että blogit ovat pitkälti imagon rakentamista (siis tällaiset oman tyylin ja elämäntavan esittelyyn perustuvat blogit) ja monia korpeaa se, että imagolla pystyy nykymaailmassa ratsastamaan niin pitkälle. Kun imago on oikea ja vetoava, ei ammattitaidolla ole niin väliä. Oikean imagon omaava tyylibloggari kelpaa toimittajaksi, malliksi, tyylikonsultiksi, ravitsemusterapeutiksi, valokuvaajaksi, tuottajaksi – you name it. Kyse on pitkälti tunnettuudesta, ei siitä millaiset kyvyt henkilöllä on. Onhan tästäkin ankeita esimerkkejä, kun bloggaajista on yritetty leipoa kunnianhimoisempia sisällöntuottajia kuin mihin ehkä rahkeita olisi, koska on ajateltu että suosio ja tunnettuus riittävät. On minusta aika surullista, jos eteenpäin päästäkseen pitää ryhtyä tähän leikkiin. On paljon meitä kuivia tyyppejä, jotka ollaan hyviä työssämme, mutta ei meistä oman itsemme tuotteistajaa saa millään. Kärjistän tässä, tietysti. Toivoisin että ammattitaito, sivistys ja koulutus säilyttäisivät arvonsa, eikä pelattaisi niin vahvasti mielikuvilla. Tällä en halua ottaa kantaa kenenkään yksittäisen bloggaajan ammattitaitoon tai urapolkuihin.

  • Frozen

    Tähän kuvankaunis, hetero jne kommenttiin on vielä pakko kommentoida..

     

    Toi kortti mitä tässä edustetaan ei täysin pidä kyllä edes paikkaansa. Että kaunis, valkoihoinen ja heteronainen on jotenkin ensisijaisessa asemassa työnhaussa. Itseasiassa tuntuu aika moni muukin ajattelevan vastaavasti. Jotenkin uskon, että noilla taustoilla sitä vasta saakin painaa duunia: mitä tahansa tekee niin on varmasti aina vaan se “nätti ja ehkä vähän typeräkin” ja ihmisillä on varmasti tapana vääntää aina juurikin tällaisiin muotteihin. Työelämässä tuskin on mitään enemmän syvältä olevaa kuin se, että työkaverista tulee jostain syystä asshole kun miettii, että “sinä olet päässyt jotenkin näissä asioissa helpommalla”. Voin vain ihailla sitä tarmoa mikä toisissa ihmisissä on päivästä toiseen kohdata tällaisia ennakkoluuloja.

     

    Mun ystäväpiirissä on aika paljon ollut näitä nättejä valkoihoisia ja se millä on menestytty on nimenomaan se työasenne, että nuoresta asti on paiskittu duunia ja monesti paljon kovemmin kun ne “ei-niin-kauniit, ei-valkoihoiset jne”. Joten tällä kolikolla on kääntöpuolensakin: vaikka kuinka tekisi töitä näillä lähtökohdilla niin ihmiset aina vaan ajattelee uudessa paikassa ja pitkäänkin juurikin noin kuin sinä yllä kuvasit. Ja tämä ei ole sitten syrjivää? Olen itse seurannut sivusta esimerkiksi yhden mallikaverin työllistymispolkua ja ihmisten reagointia kyseiseen ihmiseen. “Ai, mitäs sille nykyään muuten kuuluu ja mitä se nyt tekeekään työkseen?” (Ei tunne koko ihmistä) Ja “Olikos se sen mies nyt sitten rikas, että joutuuko se itse tekemään töitä lainkaan?” (Kaveri maksaa omat asiansa, mies maksaa autokulut ja osan asumisesta) ja tietysti aina paras: “Ei se varmaan kovin kouluttautunut taida olla, että ihan ulkonäöllä on menestynyt.” (Kaveri tekee hyviä duuneja, jotka eivät ole vuosiin liittyneet millään tapaa mallin töihin).

     

     

  • Traa

    Inhottavaa kun täällä riidellään. Ei hei riideltäis. Voitaisko me ihmiset olla kivoja toisille vaikka ei tunneta? (Hahaa, nyt olen tiellä hyväksi tyypiksi)

  • juups

    http://www.vauva.fi/keskustelu/4367947/ketju/pupulandian_uusin_asiapostaus_bloggaaja_vie_tyopaikkasi

    ihan vaan iltalukemista. Jotenkin ikävä asenne sinulla eriäviin kommentteihin :(

  • Jenniii

    Ikävää, jos koet noin. Eivät ne kommentoijien viestitkään aina niin mukavia ole, mutta bloggaajana tulee ottaa kaikki palaute vastaan hymyssä suin. Ikävästi nuotoiltuun kommenttiin saattaa joskus saada minulta ikävän vastauksen -olenhan ihminen. :) Asiallisesti esitettyyn eriävään näkemykseen on helpompi vastata asiallisesti takaisinkin. Varmasti olisin voinut vastata osaan kommenteista fiksumminkin, mutta joskus myös minä provosoidun. Pahoitteluni siitä.

  • Emmi Nuorgam

    Oi vitsi! Ehkä mää nyt otan itseeni vaan niskasta kiinni. Julkinen paine on hyvä! :)

  • kata_eric

    Mun on itse postauksen aiheeseen liittymättä kommentoitava, että tää on mielenkiintoinen näkökulma. Tuo itsensä tuotteistus on mun mielestä pelottava asia enkä osaa suhtautua siihen kevyesti. 

    Miten esimerkiksi se vaikuttaa omaan minäkuvaan kun itsestään luo brändiä, jo ihan Facebookissakin? Haluaisin pysyä ulkopuolella tälläisestä maailmasta. :D

     

  • Vierailija

    minä näen edessäni valkoihoisen, karismaattisen, näyttävän naisen, jonka nimi kertoo, että osataan työelämässä kovinkin arvostettu kieli. ja varmasti olet myös poikkeuksellisen lahjakas ja sisukas ja osaava ihminen – menestyksesi ansainnut.

    ongelma onkin, että kaikki hyvät ja osaavat tyypit ei erotu karismallaan ja kaikki huonoista oloista lähtevät eivät osaa kuroa toisten etumatkaa kilpajuoksussa. joistain duuneista on mahdoton kilpailu ja jos on paljon melko samanlaisia hakijoita, niin kyllä ne duunit tuppaa menemään niille itsensä oikein brändänneille, kauneusihanteita edustaville ja karismaattisille yms. vaikka oikeesti joku toinen vois tehdä sen duunin paljon paremmin. sarjavinkki: girls kuvaa aika hyvin näitä työllistymisen jänskiä koukeroita.

    mua myös aina naurattaa, kun törmään mietelmään, että kaikilla on samat tunnit vuorokaudessa kuin beyoncella. juu, no kelläpä on beyoncen ulkonäkö, lauluääni, musikaalisuus, kontaktit… mä en jotenki usko, et se on hirveesti tehny duunia sen uran eteen… ei kaikki voi olla beyonceja…

  • belse

    Ylenkatsomispuheet jättäisin vähemmälle.

    Mistä ihmeestä nyt vedit “tutkintoako varten opiskellaan?” kysymyksen? Kaipa siihen pitää vastata… Jos työnantaja (joskus tehtävä) määrittelee hakukriteeriksi tietyn “lapun” ja tehtävää hakee opintonsa kesken jättänyt ja tutkinnon suorittanut, niin mitäpä tekee rekrytointi tällaisessa tilanteessa? “Elämää varten opiskelu” ei paljon paina. Tutkinto on lähtökohta, jolla hakija voi sanoa jo heti kättelyssä rekrylle jotain omasta mahdollisesta osaamisestaan ja mahdollisesta sopivuudestaan työhön – se ei ole pelkkä “lappu”.

    Harrastan minäkin pitkäjänteisesti. Niin harrastaa lukemattoman moni muukin. Se on oikein mukavaa. Mielestäsi kuka tahansa meistä puuhastelijoista pystyy osoittamaan pitkäjänteisyytensä työelämässä sitä kautta?

    Jos blogin pitäminen ei vaadi erityistä osaamista, niin potentiaaliselle työnantajalle jää työhakemuksessa mainittu “pidän blogia” ainoastaan mahdolliseksi näytöksi jo mainitusta pitkäjänteisyydestä. Entäpä henkilöllä, jolla on hakemuksessa merkintä suoritetusta tutkinnosta ja sen mukanaan tuoma (usein alalle spesifinen) konkreettinen osaaminen? Toteutuisikohan jälkimmäisessä vaihtoehdossa mahdollisen työnantajan kannalta katsottuna molemmat puolet edes jollain varmuudella jo lähtökohtaisesti?

    Luettelit kuitenkin monta käsinkosketeltavaa ominaisuutta ja taitoa, joista on etua bloggaajalle. Jos noita asioita käyttää blogatessaan ja niihin käyttää aikaa, niin varmasti ne kehittyvät – joskin moni noista taidoista taitaa olla “nykynuorisolle” ihan vaan arkipäivää. Osaamista ne kuitenkin ovat ja osaamisella työmarkkinoilla reaalielämässä pelataan – aina se “hyvä tyyppiys” ei riitä. Harvalla meistä myöskään on oikeaan aikaan perustettu blogi, jolla saada itselleen lisäarvoa työnhaussa, vaan me joudumme esimerkiksi suorittamaan tutkinnon, tai nojaamaan pitkään työkokemukseen (parhaassa tapauksessa näiden yhdistelmään).

    p.s. Teillä Lilyn (Trendin) bloggaajilla taitaa ilmeisesti olla melkoisen vapaat kädet ja saatte toimia ilman vastuuta, kun maksavia asiakkaita toivotellaan tervemenneiksi. Mielenkiintoista.

  • Nata - White Trash Disease

    Eikös beyonce oo alottanut isänsä koutsaamassa bändissä parin muun mimmin kanssa ihan autotallista? ;D

  • Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus Jenni!

    Luulen, että lifestyle – ja muotibloggaajat on (liian) helppo niputtaa tyhjäpäiseksi, imagollaan elvisteleväksi joukkioksi – tuohon pystyisi kuka tahansa -tokaisulla.

    Vuosien päivittäinenkin blogin ylläpitäminen kuitenkin vaatii juuri sitä pitkäjänteisyyttä ja opettaa yllättävän monia taitoja. Olen itse kolmevitonen äiti, jonka työhön kelpoisuutta säätelee asetus. Viiden vuoden sivutoiminen bloggaus on kuitenkin antanut valtavan määrän muita taitoja, joita vasta nyt olen oppinut kunnolla hyödyntämään myös päätyössä. Työnantaja tietää some -kiinnostukseni ja antaa minun vaikkapa kehittää eOpetusta, virtuaalisia oppimisalustoja (jotka muistuttavat hyvin paljon blogialustaa! ) jne. Vaikka bloggausta ei hyväksytä täydennyskoulutukseksi, se voi kuitenkin avata aika paljon sellaisia ovia, jotka muuten jäisivät vain raolleen edessäsi.

  • Jenniii

    No kyllähän tuossa aiemmassa kommentissa melkoisen ylenkatsova sävy oli. :) 

    Kyselin mietteitäsi tuosta tutkinnon ja koulutuksen merkityksestä, koska eihän kukaan ihmiseltä sitä koulutusta ja sen kautta saatua osaamista vie pois, vaikka se virallinen tutkintopaperi puuttuisikin. Ja tosiaan, onhan minulla se kandidaatin tutkinto, joka kaiketi vastaa AMK-tasoista tutkintoa laajuudeltaan.

    En mielestäni ole postauksessa millään tavoin esittänyt, että tutkinto sinänsä olisi jotenkin toisarvoinen asia tai etten pitäisi koulutusta arvossa. Tuosta “tutkintolapusta” nyt on vain moni hiukan ylitulkinnut ajatuksiani. Arvostan sekä koulutusta että tutkintoja, mutta esimerkiksi omalla alallani (viestintä ja media) tutkinto ei ole työnhaussa merkittävin kriteeri. Tämä toki on kovasti alakohtainen juttu kuten sekä postauksessa että täällä kommenteissakin on tullut moneen otteeseen todettua. On ilman muuta paljon aloja, joilla tutkinto on jollei edellytys, niin ainakin hyvin vahva meriitti työnhakutilanteessa. Jos oma ala on jotakin ihan muuta, niin silloinhan tämä juttu ei välttämättä kosketa millään tavalla.

    Työmarkkinoilla mennään tietysti aina osaaminen edellä, ja hyvä niin. Mutta tällä “hyvä tyyppi” -kommentilla halusinkin lähinnä kannustaa ihmisiä siinä, että kyllä se oma pesti lopulta löytyy, vaikkei heti tärppäisikään. Moni on ottanut tuon kannustinlauseen aivan liian kirjaimellisesti tai ryhtynyt kääntämään sitä negaation kautta, mikä ei taas ollenkaan enää viesti sitä, mitä lauseella yritin sanoa. Tosiasia on, että henkilökemiat ovat tärkeä tekijä myös työhaastattelutilanteessa ja joskus työyhteisöön haetaan nimenomaan tietyntyyppistä persoonaa joukkoa täydentämään. Sitä en tietenkään ole yrittänyt sanoa, että pelkällä mukavalla luonteella ura urkenisi, jos koulutusta tai osaamista ei ole lainkaan.

    Pupulandian lukijoita en kyllä osaa ajatella maksavina asiakkaina, koska blogini lukeminen (samoin kuin Lily-portaalin seuraaminen) on ihan ilmaista hupia. Jos minun blogini takia joku päättää lopettaa Trendi-lehden tilaamisen, niin se on tietysti ikävää, mutta minkäs minä sille mahdan? Lukija oli kommentistaan päätellen päätöksensä jo tehnyt – omasta mielestäni aika vahvasti sellaisen tulkinnan pohjalta, jota en edes allekirjoita. 

  • Vierailija

    jeps, sillä oli oikeenlainen isukki ja oikeet geenit ja oikeet mimmifrendit. rutkasti tuuria ja hyvät geenit.

  • Vierailija

    Mua vähän ihmetyttää että miten sä pidät itseäsi ammattilaisbloggaajana ja kuitenkin riitelet sinnikkäästi täällä kommenttiosiossa lukijoiden kanssa? Siis on täällä munkin mielestä typeriä ja tosi provosoivia kommentteja, mutta sun tavastasi vastata huomaa suuttumisen aika selkeästi. Jos tää olisi toimituksen blogi, toimitus tuskin vastailisi samalla tavalla, ihan vaan vertailuksi. Siis että onko kommentteihin niin vaikeaa vastata asiallisesti? Eikö tyhmiä ihmisiä vois vaan jättää omaan arvoonsa ja korjailla heitä ihan vaan kylmän viileästi?:)

  • Jenniii

    Onhan se näinkin. Toisaalta sehän tuo imagovetoisuushan nyt ei sinänsä ole mitenkään blogeista lähtöisin oleva ilmiö, vaikka blogimaailma sitä ehkä pönkittääkin. 

    Itse en koe millään muotoa olevani toimittaja ja siksipä pysyttelenkin kirjoittajan roolissa täällä omalla tontillani. :) Onneksi blogin kirjoittamiseen ei vaadita toimittajan osaamista tai kirjailijan lahjakkuutta. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi juuri tuo Natan nappaama pesti tuottajana (nimenomaan blogien ja blogimarkkinoinnin parissa) on sellaista työtä, jonka tekemiseen kokemus blogimaailmasta ja sosiaalisesta mediasta sopivalla työkokemuksella höystettynä on varsin pätevä tausta.

    Eipä tämä bloggaaminenkaan mikään oikotie menestykseen ole – sen voivat bloggaamisesta kiinnostuneet kokea ihan itse. Kaikkien ei tietenkään tarvitse kirjoittaa blogia tai olla persoonina esillä löytääkseen kiinnostavia työpaikkoja. Tälläkin alalla on varmasti yhä töitä, joiden parissa jopa arvostetaan matalaa profiilia ja juuri sellaisia itsestään meteliä pitämättömiä taitureita. Toisaalta minusta on ihan positiivista, että nykypäivänä urapolkuja on nimenomaan monenlaisia eikä tutkinto ole ainoa reitti kivaan ja kiinnostavaan työpaikkaan. 

    Huomautettakoon vielä tässäkin kohtaa se, että bloginhan ei automaattisesti tarvitse tarkoittaa sitä, että kirjoittajan olisi pakko olla itse esillä. Ruoka-, sisustus-, käsityö-, tekniikka- tai vaikkapa runoblogissa kirjoittajan henkilöllisyydellä tai naamalla ei ole mitään merkitystä. Ja voipa blogin perustaa vaikka käsittelemään viestinnän ilmiöitä, jos haluaa pitää aihepiirin puhtaasti ammatillisena. :)

  • Jenniii

    Toisaalta, jos kirjoittaisin toimituksen nimissä, kirjoittaisin varmasti eri tavoin. :) Nyt kuitenkin edustan täällä itseäni omalla nimelläni ja naamallani, jolloin myös palaute on usein melkoisen henkilöön menevää. Olen temperamenttinen tyyppi ja joskus minullakin kuohahtaa provosoivimpia ja ikävimpiä kommentteja lukiessa. Olet ihan oikeassa siinä, että pitäisi vain kyetä hillitsemään hermonsa ja vastailla kylmän viileästi. Siinä on kuitenkin taito, jota minun pitää vielä harjoitella.

  • Vierailija

    Kauheita tiukkapipoja liikenteessä. On kielipoliisia, pilkunviilaajaa, herneenvetäjää ja näsäviisasta.

    Minusta on mahtavaa, jos ihminen kykenee maksamaan laskunsa sellaisen työn turvin jota rakastaa. Kiitos Jenni hyvästä blogista!

  • jaaps

    Minut saa näköjään liian helposti houkuteltua lukemaan vauva-palstan ketjuja, mutta löytyipä sieltä tällä kertaa paljon hyviä (ja mielestäni asiallisiakin) kommentteja. Tämä sinne kirjoitettu kommentti kiteytti aika hyvin myös omat, tämän postauksen lukemisen jälkeiset mietteet:
    “Jenni tuli nyt varmastikin tahtomattaan ja ajattelemattaan sohaisseeksi muurahaispesää. Akateeminen työttömyys on huipussaan, ja yt:t jylläävät. Myös alueelliset erot Suomessa ovat isoja. Joillakin seuduilla ei yksinkertaisesti ole työpaikkoja. Jenni taisi katsoa asiaa nyt vähän turhan suppeasta näkökulmasta, mikä suivaannutti lukijat.—-“

  • Jenniii

    Varmaan jostakin tällaisesta on ollut kyse. Itse olen katsonut parhaaksi pysyä poissa Vauva-palstalta. Siihen jää liian helposti koukkuun ja harvoinpa sieltä mitään kovin mieltä ylentävää luettavaa itsestään löytää – taidan kuulua palstalaisten inhokkibloggaajiin kommenttien perusteella. :D Pysyn siis itse poissa, mutta kiitos tuosta lainauksesta. Se auttaa minua vähän ymmärtämään, miksi jotkut kokivat tekstin niin kovin loukkaavaksi.

    Sanottakoon nyt vielä kerran, että vaikka tätä juttua on aika monella tavalla täällä kommenttiosiossa tulkittu, niin postaus oli ensisijaisesti tarkoitettu kannustukseksi kaikille työtä etsiville. Että kyllä se lopulta tärppää, ja tarjota siinä sivussa muutama ihan konkreettinen ja rohkaiseva vinkki. Sen EI ollut tarkoitus syyllistää ketään omasta työttömyydestään tai yrittää sanoa, että jos joku ei löydä töitä, hänessä itsessä olisi vikaa.

    Sitä aina kirjoittaa näitä tekstejä kovin vilpittömästi omasta näkövinkkelistään ja kun lukijapuolella väistämättä tulkitaan, miten tulkitaan, niin aika usein syntyy väärinkäsityksiä niistä kirjoittajan tarkoitusperistä, vaikka miten yrittäisi tähdentää omaa näkemystään. Nyt aika moni on tulkinnut koko tekstin muutaman sanavalinnan perusteella aivan väärin, mutta toisaalta, sitäpä tämä nettiaikakaudella on. :)

  • Hyvä Jenni! Ja erittäin hyvä kirjoitus. Olen sinun, sekä monen kommentoijan kanssa samaa mieltä:) mielestäni toisen onnistuminen tulisi olla motivoiva ja tsemppaava esimerkki, eikä aiheuttaa liikaa katkeruutta.

  • Vähän aikaan bloganneena, mun täytyy sanoa, että bloggaus ei ole kyllä mitään helppoa hommaa. Siinähän ihminen on ikään kuin toimitttaja, valokuvaaja, designeri, somettaja, sisältömarkkinoija, jonkin asian harrastaja / asiantuntija ja ties mitä muuta. Pitäähän sitä myös etsiä tietoa ja tehdä vähän taustatutkimustakin, joka myös lisää sitä omaa substanssiosaamista. Sun blogis on osoitus, että hallitset edellä manitut taidot. Ja taidothan ei todellakaan synny ilman suurta vaivannäköä. Tottahan toki ihminen on media-alan työpaikkansa ansainnut tuollaisen taitolistan jälkeen. Sehän on selvää, oli tutkinto tai ei.

    Blogin tekemisestä on paljon hyötyä itse tekijällekin. Visuaalisena ihmisenä mun kirjoitustaito on ollut mitä on ja nyt olen oikein kunnolla päässyt kirjoittamisen makuun ja kyllä sitä kehitystäkin on tapahtunut. Eli vaikka en blogiani käyttäisi varsinaisesti työnhakuun, niin jo kirjoitustaidon ja muiden kommunikaatio- ja viestintätaitojen kehittyminen auttaa seuraavaa hakemusta tehdessäni.

  • Workingonit

    En edelleenkään koe etteikö toimittajan rooliin sovi muunlainen tyyppi. Se “paska tyyppi” ei välttämättä ole kovinkaan pidetty, hänellä on erilaisia näkemyksiä, mutta juuri toimittajan työssä hän voisi loistaa. Hyvät puhetaidot ei yleisesti korreloi kirjoitustaitojen kirjoitustaitojen kanssa.

    Ehkä tämä kääntyy siihen, että työnhakutilanteessa voi kehua itseään myös muulla tavalla kuin sillä perinteisellä “olen ahkera ja tulen toimeen ihmisten kanssa”, ketä se loppupeleissä kiinnostaa? Pienet yksityiskohdat on myös tärkeitä “eläydyn vahvasti toisten tilanteisiin, osaan lukea rivien välistä, olen taitava yksityiskohdissa”. Jos bloggaajat vie työn koulutetuilta, heidän on keksittävä jotain uutta mitä tuoda esiin itsestään. ;)

  • Jenniii

    Siinä olet oikeassa, että se ns. paska tyyppihän voi toki toimittajan työssä olla vaikka juuri se henkilö, joka tenttaa poliitikoilta ne kiperimmät kysymykset. Mutta minusta tuntuu, että meillä on tässä nyt perustavanlaatuinen näkemysero siitä, mitä tuolla hyvällä tyypillä edes tarkoitetaan. Jokainen saa toki pitää kiinni oikeudestaan olla yrmy ja epäystävällinen jurottaja, mutta ainakin työhaastattelussa kannattaa yrittää pinnistellä itsestään esille jotain muitakin piirteitä. :D

    Toisessa kappaleessa osut mielestäni naulan kantaan! Ne pienet yksityiskohdat ovat nimenomaan ensiarvoisen tärkeitä työnhakutilanteessa. Edes maisterin papereista ei välttämättä ole työhakemuksessa iloa, jos hakijoista 90 prosentilla on hyvin samanlainen tutkinto ja opiskelutausta. Pitää pystyä pomppaamaan esiin siitä geneerisestä joukosta jollain tapaa. Oli oma vahvuus työmarkkinoilla sitten tutkinto tai kokemus (tai parhaassa tapauksessa molemmat), on aina hyvä yrittää löytää jotain pientä ekstraa, jolla erottautua.

  • tuikkis

    Kamoon. Kyllähän omassa blogissa voi vastata omia mielipiteitään ja sanomisiaan kritisoiviin kommentteihin juuri niinkun itse haluaa. Osa kommenteista on tosi provosoivia ja oikein väänneltyjä ja känneltyjä alkupeäisestä pointista. Eri asia on kuitenkin, että millainen mielikuva niistä lukijoille välittyy.

    Ihanaa, että tässä blogissa on pitkästä aikaa keskustelua ja mielipiteitä sekä bloggaajalta että lukijoilta! Ehkä nyt voin ymmärtää, miksei tässä blogissa niin usein ole näitä mielipidepostauksia. En itse jaksaisi ottaa vastaan moista myrskyä, mutta lukijana olen todella iloinen tästä mielipiteiden tulvasta, vaikka argmentoinnin taso nyt osassa kommenteissa on mitä on, puolin ja toisin.

    Menee gradupäivä, kröhöm, ihan harakoille, kun internet antaa parastaan :)

  • annabellana

    Olen Jennin kanssa samaa mieltä. “Hyvät tyypit” löytää töitä. Tosin mielestäni asian voisi ilmaista vähän realistisemmin – nimittäin sellainen ihminen, joka osaa luontevasti antaa haastattelussa “hyvän tyypin” ensivaikutelman itsestään, saa töitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että “hyvä tyyppi” olisi oikeasti hyvä tyyppi. Se lähinnä tarkoittaa vain sitä, että henkilö on itsevarma ja karismaattinen tilanteessa, joka on useimmille ihmisille haastava.

    Itse osaan olla itsevarma ja tiedän “oikeat” vastaukset haastatteluissa esitettäviin kysymyksiin. Jos kysytään kuinka pitkäksi aikaa olen ajatellut sitoutua tarjottuun tehtävään, ilmaisen kirkkain silmin haluni pysyä ja edetä työpaikassa mahdollisimman pitkään, vaikka tosiasiassa mulla olis jo kahden kuukauden päähän suunniteltuna reppumatka Aasiaan.

    Valehtelu ei kuulu perusluonteenpiirteisiini. Uskallan väittää, että en juurikaan valehtele, edes pikkuasioista, mutta laaja kokemus työhaastatteluista elämäni varrelta on kouluttanut minut täydelliseksi työnhakijaksi. Valitettavasti siihen kuuluu asioiden kaunistelu. Näillä eväin olen periaatteessa jokaikinen kerta saanut haluamani työpaikan. En kuitenkaan sanoisi, että minuun oltaisiin petytty valinnan jälkeen. Kaikki haluavat jouluna sen lahjapaketin kuusen alta, joka on kauniten paketoitu.

    Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Joskus olen tiedostaen valehdellut/ollut kertomatta olennaista asiaa saadakseni työpaikan, mutta kuitenkin päätynyt pysymään työpaikassa useamman vuoden. Ja päinvastoin, joskus haluaisi oikeasti pitää työpaikan pitkään, mutta elämäntilanne muuttuu arvaamatta.

    Työttömien “hyvien tyyppien” ongelma ei siis ole se, etteivät he oikeasti olisi hyviä tyyppejä. Ongelma on se, että he eivät osaa luontevasti ja ytimekkäästi ilmaista persoonallisuuttaan ja kykyjään haastattelutilanteessa.

  • Vierailija

    Itse päätin, että moikkaan jokaista vastaantulijaa työpaikalla ja hymyilen vaikka väkisin. Lisäksi haastoin itseni vaihtamaan edes muutaman sanan kerran päivässä jonkun kanssa vaikka kahviautomaatilla tai printterillä. Juttelin kliseisesti esim. säästä tai muusta vastaavasta. Pian huomasin, että mulle tultiin juttelemaan välillä ihan vapaaehtoisesti enkä aina joutunut itse aloittamaan keskustelua. Oli oikeasti aika siistiä tajuta että en olekaan ihan niin sosiaalisesti kyvytön kuin kuvittelin :D

    Tsemppiä!

    T: Vierailija klo 16:42

    No nyt aletaan olla jo aika self help-osastolla, taidanpa mennä illalla ostamaan Paulo Coelhon kirjan ;)

  • Annika

    Täytyy vielä kerran laittaa lusikka tähän soppaan… ;) Olen seurannut ja kommentoinut tätä keskustelua mm. siksi, että työskentelen itse viestinnän, median ja markkinoinnin parissa. Olen kyllä ulospäin suuntautunut ja monen mielestä se “hyvä tyyppi”, mutta muuten olen aina välttänyt kaikenlaista “tunnettuutta”, huomiota ja julkista imagonrakentamista. Esimerkiksi verkkoprerenssistäni olen tarkka. Kaikki (harvat) some-profiilini ovat suljettuja, minulla ei ole omaa blogia en käy puhumassa tai esiintymässä. Mieluiten välttelen kaikenlaista esillä oloa.

    _Koskaan_ minulta ei ole työssäni edellytetty, että olisin brändätty, tunnettu tai esillä. Ammattitaitoni, sivistykseni ja koulutukseni ja – ennenkaikkea – asenteeni ovat riittäneet. Sellaisiakin töitä tällä alalla on, jossa charmia ja vahvaa imagoa edellytetään. Tai joissa siitä ei ole ainakaan haittaa!

    Nyt hieman peräänkuuluttaisin sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.

    Haluaisitko sellaiseen media-alan työpaikkaan, jossa on hyötyä tunnettuudesta, verkostoista, esillä olosta ja siitä että kaikki tietää kuka olet? Jos näin ja silti ei tärppää, niin uutisia: Ehkä se duuni ei sitten ole sinua varten.

    Haluaisitko työskennellä media-alalla muunlaisissa tehtävissä, ihan tavallisena “hyvänä tyyppinä”? Onneksi olkoon, sinulla on siihen kyllä varmasti mahdollisuudet, jos hankit kokemusta, osaamista ja asennetta.

  • jaaa

    Onko kukaan teistä tullut ajatelleeksi, että ainoa syy siihen miksi Pupulandia-blogi ja muut “menestyneet” blogit ovat asemansa ja lukijansa saavuttaneet?? Yksinkertaista; he olivat paikalla silloin kun koko blogi-höpötys oli vielä tuore juttu eikä niin paljon kilpailijoita (verrattuna siihen, että nykyään jokaisella teinilissulla on oma bloginsa asukuvineen yms). kyse EI siis ole millään tavalla lahjakkuudesta (kirjoittamisen tai kuvaamisenkaan saralla), vaan yksinkertaisesti hyvästä sattumasta ja siitä että oli paikalla aloittamassa jotain uutta ennen muita.:) Jos Jenni mietitään sunkin vuosien takaisia postauksia niin ihan hirveetä kuraa (niinkuin nytkin). se, että tienaa elantonsa paskaa jauhamalla täällä kertoo kyllä myös siitä miten vinossa maailmassa elämme nykyään. Ja niin: kuka tahansa voi aloittaa nyt bloggaamisen, mutta se ei enää kannata sillä blogeja on jo niin monta (=suosioon nouseminen mahdotonta). Ainoa tapa millä nykyään voi enää nousta suosituksi bloggaajaksi on olla hyviä frendejä jo suosittujen bloggaajien kanssa, ja nämä sitten mainostavat kavereidensa blogeja omissaan. Lahjakkuutta blogin kirjoittaminen ei vaadi. SATTUMA on se, mikä määrää.:) ja joo.. tiedän, että rupeat kitisemään heti, että “no jos on niin helppoa niin perusta oma blogi” yms paskaa.. mutta niinkuin jo sanoin: se ei enää kannattaisi. Pitäisi keksiä uusi ilmiö jota olisi itse aloittamassa. Teillä on vain ollut hyvä tuuri. :)

  • jaaaa

    Ja lisätäkseni vielä: syy siihen, miksi yritykset (lehdey, vaatekaupat etc) tykkäävät palkata suosittuja bloggaajia riveihinsä ei sekään johdu bloggaajan “lahjakkuudesta” (vaikka he näin sanoisivat), vaan yksinkertaisesti siitä, että suosittu bloggaaja on heidän yritykselleen MAINOSTA JA SUOSIOTA-> jokaisen yrityksen unelma, ja vielä ilmaiseksi! “tämän päivän työvuoro Bik Bokilla oli jälleen aivan ihana! niin loistavia tyyppejä ja paras työpaikka!!” -> kukapa työnantaja ei haluaisi tulla mainostetunsi ilmaiseksi??! Natan tapauksessa muijan pärstä kerää lehdelle enemmän lukijoita, kun teinit ajattelevat:”hihii nata on tos lehes ni pakko ostaa!!!”. Eli siinäkään mielessä ei mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa. Pitkäjänteistä kirjoittamista ja valokuvausta VOI harrastaa myös ilman että laittaa tuotoksensa blogiin! Olen itse esim kirjoittanut YHTÄJAKSOISESTI päiväkirjoja 12- vuotiaasta lähtien (olen nyt 26) ja valokuvauksen aloitin perheeni johdosta jo alle kymmenvuotiaana. Eikö tuo ole mielestäsi pitkäjänteistä??:) Plus, että kirjoitelmiini sisältyy “hiukan” muutakin kuin tyhjänpäiväistä löpinää päivän asuista ja brunsseista. :) Tyhjäpää-teinejä saatte suosiotanne kiittää.

    Terveisin: Oikeustieteiden maisteri. :))

  • Vierailija

    Vai voisiko se, että perustaa blogin “juuri oikeaan aikaan” johtua kyvystä ennustaa trendejä eikä niinkään tuurista tai sattumasta?

    Mua ainakin ärsyttää ihan suunnattomasti tuollainen katkera ja kateellinen asenne, että valitetaan kuinka muilla käy aina hyvä tuuri ja mulla ei koskaan. On totta, että elämä on sattuman kauppaa, mutta jokaisella voi käydä hyvä tuuri kun keskittyy omaan tekemiseen, suhtautuu elämään positiivisesti ja avoimesti ja tarttuu rohkeasti eteen tuleviin tilaisuuksiin. Jokainen kumminkin määrää omasta kohtalostaan, eikä voi saada mitään jos ei anna mitään. https://www.youtube.com/watch?v=1RpsYx0i49E&list=PLB4395428D867620C&index=1

  • jaaaa

    “Vai voisiko se, että perustaa blogin “juuri oikeaan aikaan” johtua kyvystä ennustaa trendejä eikä niinkään tuurista tai sattumasta?” Vastaus on EI: se ei johdu siitäkään, että osaisi ennustaa trendejä jne, sillä Suomessa (pieni maa kun on) blogit saattoivat olla vuosia sitten vielä uusi juttu, mitä ne eivät olleet ulkomailla.:) Ne bloggaajat jotka on täällä aikaisin bloggaamisen aloittaneet, ovat vain huomanneet ulkomaalaisten blogien suosion ja seuranneet esimerkkiä, EIVÄT siis keksineet mitään uutta. Anteeksi nyt että rikon tämänkin kuplan ja kuvitelman ah niin “ihmeellisistä” yli-ihmis-bloggareistanne…:D

  • annabellana

    Sekö ei sinun mielestäsi ole meriitti jo itsessään, että Jenni on ollut edelläkävijänä uuden ilmiön luomisessa? Se, että on itsepintaisesti tehnyt tätä blogiaan jo silloin, kun se ei ole vielä ollut “cool” kertoo ihmisestä ja hänen todellisesta intohimosta bloggaamista kohtaan paljon enemmän, kuin mikään muu asia. Alun alkaen bloggaamiseen ei liittynyt millään tavoin rahallinen hyöty tai vaikka yritysten sponsoroimat lahjat. Blogigaalat ja ammattimainen bloggaaminen tuli vasta vuosia ahkeran kirjoittamisen ja lukijoiden kanssa käydyn vuorovaikutuksen jälkeen.

    Blogin lukijoiden määrä on sivuseikka, vaikka toki Jennillä on ollut etulyöntiasema siinä mielessä, että blogeja oli vähemmän silloin, kun hän omansa aloitti. Toisaalta nykyään myös lukijoita on enemmän kuin aiemmin, joten tietyllä tavalla asian voisi nähdä niin, että vanhat bloggaajat ovat raivanneet tietä myös uusille blogeille. Samalla tavalla, kuin esimerkiksi Cheek, joka raivasi tietä muille samantyyppisille artisteille. Nykyään saman genren musiikkia kuulee joka tuutista, koska yksi artisti toi ilmiön tutuksi valtavirralle.

    Eli jos mitään, bloggaajakonkareita saa pelkästään kiittää siitä, että he ovat kovalla työllään ja intohimollaan luoneet ainakin näillä näkymin melko pysyvän trendin, joka on tuonut ilmaista sisältöä niin monen ihmisen elämään. Ennen jouduttiin maksamaan muodin-, musiikin-, ruoka- ja sisustusalan julkaisuista (lista on loputon) ja nyt kaikki on klikkauksen ulottuvilla niin monessa muodossa, että jokaiselle löytyy jotakin – ja mikä parasta – tähän kaikkeen liittyy myös sosiaalinen vuorovaikutus, kuten kommentointi ja jakaminen sosiaalisessa mediassa.

    Ja niin kuin kommentissasi mainitsit, päästäkseen samalla tavalla jonkun alan huipulle, on oltava uuden trendin alullepanija. Se on totta ja sen voit ihan itse saavuttaa sillä, että seuraat omaa intohimoasi ja toteutat visioitasi riippumatta siitä saatko siitä palkkaa, mainetta ja kunniaa. Tuuria voi olla se, että resonoiko visiosi muiden ihmisten kanssa niin paljon, että siitä muodostuu suosittu ilmiö, mutta kova työpanos ja motivaatio eivät ole koskaan “tuuria”, ne ovat asenne.

  • jaaaa

    “kovalla työllään ja intohimollaan luoneet ainakin näillä näkymin melko pysyvän trendin” -> edelleenkään en pidä bloggaamista millään lailla haastavana työnä :) voihan toki olla, että olen vain yksinkertaisesti niin paljon fiksumpi kuin nämä bloggaajat, joille tuottaa niin paljon päänvaivaa kirjoittaa tyhjänpäiväisiä tekstejä, ottaa kuvia ja muokata niitä? :D kertoo aika paljon ihmisestä, jos kyseinen harrastus tuottaa noin paljon päänvaivaa.. esim Jennin uusin postaus: aforismikuva??? oikeasti?? :D vaaditaanko hirveästi siihen, että netistä löytää kivan lausahduksen ja puhelimen appilla muokkaa siihen kivan kuvan taustalle?? vautsi kyllä tuolla postauksella Jenni tosiaan ansaitsi kuukauden tienistinsä!;)

  • anneballama

    Vaikka niin mainiolta kuulostatkin pitkäjänteisine valokuvaus -ja kirjoitusharrastustuksinesi, vaikutat kommenttisi perusteella katkeralta ja negatiiviselta ihmiseltä. Voit pyhässä erinomaisuudessasi pohtia, että olisko se kenties osasyynä siihen, miksi joku toinen vähän kiltimpi ja positiivisempi henkilö kiitää ohitsesi valintatilanteessa.

  • sarba

    Oikeustieteiden maisteri tuossa hieman revittelee, mutta onhan tuossa tietysti totuuden siementäkin mukana. Kun katsoo suosituimpienkin blogien listaa, niin eihän niistä monista ehkä ammattitaitoisuus ja kyvykkyys sinänsä ensimmäisenä tule mieleen suosion selittäjinä. Suosituksi bloggaajaksi pääsyssä ei tarvitse edes olla hyvä tyyppikään, vaan tietty räväkkyys- ja ärsyttävyysarvo on myös väylä lukijoiden sydämiin. Aika harva blogi olisi sinänsä minusta suuri meriitti työnhaussa nimenomaan ammattimaisuuden ja kykyjen todisteena – keskinkertaista tekstiä ja keskinkertaisia kuvia osaa tuottaa aika suuri osa väestöstä – mutta kyllähän se ehkä jonkinlaisesta aktiivisuudesta kertoo. Tietysti jos blogi keskittyy jollain lailla aihepiiriin joka edes sivuaa haettavan tehtävän työnkuvaa, niin tokihan se voi plussaa olla, samalla lailla kuin mikä tahansa asiaan liittyvä harrastuneisuus.

  • annabellana

    Nopea katsaus kirjoitustyyliisi kertoo jo sen, että sinun kohdallasi mistä tahansa asiasta kirjoittaminen julkaisukelpoiseen muotoon olisi itseasiassa harvinaisen haastavaa.

  • Emmi Nuorgam

    En tiedä kannattaisiko seuraavaksi mennä vaikkapa johonkin käytöstapakurssille ja koittaa hankkia sieltäkin maisterin paperit?

  • Annafiina

    Hui! Onpa jälleen osan lukijoiden osalta tehty kärpäsestä härkänen – ja mielestäni ymmärretty Jennin kirjoitus tahallaan väärin… Harmillista! Itse ymmärsin kirjoituksen positiivisena kannustuksena enkä tullut edes ajatelleekisi, että Jenni jollain tavalla yrittäisi väheksyä kenenkään tutkintoa tms. Itse opiskelen yliopistossa, koska haluan kirkon virkaan, johon on mahdollista päästä vain teologian maisterin papereilla – kuitenkaan maisterin paperit eivät minunkaan tulevalla alalla ole takuuvarma tie työelämään, vaan omalla panostuksella ja asenteella sekä työkokemuksen keräämisellä (vaikkakin juuri palkattomien harjoittelujen kautta) avaavat ovia paljon enemmän kuin pelkkä tutkintotodistus – näin ainakin haluan uskoa!

    Toinen asia, joka näissä kommenteissa minua suretti oli se, miten Jennin vastauksia kommentteihin haukuttiin. Jos itse kommentoitte ilkeästi tai asiattomasti, miksi oletatte, että kukaan jaksaisi loputtomiin vain kauniisti kiittää kommentista. Niin metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan, eikö?

    Haluan Jenni kiittää sinua blogista, jolla tuot minulle hyvää mieltä ja herätät ajatuksia. Auringonsäteitä kevääseesi ja kiitos, että olet! <3

  • jooooo

    siis hetkinen?? kyse ei nyt ollut siitä, ettenkö minä olisi saanut haluamaani työpaikkaa, vaan siitä miten täällä turhan päiten ylistetään bloggaajia, jotka eivät ole yhtään sen osaavampia kuin muutkaan. :D minä OLEN päässyt aina juuri niihin kouluihin (helsingin yliopisto ja CAMBRIDGE UNIVERSITY) JA työpaikkoihin mihin olen halunnutkin juuri rautaisella ammattitaidolla, opiskelulla ja mukavuudellani (believe it or not!;)). :D

  • jooo

    voisiko kirjoitustyylini johtua siitä, ettei minua kiinnosta mitä paskaa tällaiseen paskablogiin kirjoitan??:D Tuskinpa luokkansa paras äidinkielessä (meitsi hihi) ja yliopistossakin on ihan paska kieliopillisesti.. riippuu vaan aina asianyhteydestä katos!!;)

  • Vierailija

    En sanonutkaan, että Jenni tai kuka tahansa muu joka aloitti bloggaamisen 8 vuotta sitten on keksinyt blogit tai bloggaamisen. Sanonpahan vaan, että kyllä se vaatii jonkilaista visiota että alkaa tehdä jotain mistä kukaan omassa lähipiirissä ei ole kuullutkaan ja mitä ei omissa ympyröröissä pidetä yleisesti coolina.

    Vaikka tykkään lukea blogeja en ajattele että bloggarit ovat ihania yli-ihmisiä. Ennemminkin seuraamieni blogien viehätys perustuu siihen, että kirjoittajat ovat tavallisia ihmisiä jotka ovat suunnilleen samassa elämäntilanteessa ja painivat samojen ongelmien kanssa kuin minä itsekin.

  • jhjjj

    Voin toki halutessasi tuoda ilmi kirjallisen lahjakkuuteni tai lähettää sinulle vaikkapa esseitäni sähköpostitse? ;) Luulenpa, ettet vain keksinyt enää mitään muuta “mussutettavaa” tai vasta-argumenttia, joten päätit mennä sen helpoimman kautta eli mennä henkilökohtaisuuksiin ja mustamaalaamiseen.;)

  • Vierailija

    Pupulandian pitkäaikaisena lukijana olen iloinen Jenni siitä, että kirjoitat tällaisia mielipidepostauksia, jotka sisältävät muutakin asiaa kuin päivän asut ja uudet kauneustuotteet. Kiitos siitä! Olen kuitenkin samalla vähän hämmästynyt ja pettynyt tavastasi suhtautua kriittisiin kommentteihin. Ovatko kaikki eri mieltä olevat pilkunviilaajia tai pahantahtoisia tyyppejä, jotka käsittävät tahallaan väärin? Kannattaako heille saman tien toivottaa tervemenoa muualle sen sijaan, että keskittyisi itse perustelemaan omaa kantaansa vielä paremmin? Vai kannattaisiko pysähtyä miettimään, onko itse ehkä hieman epäonnistunut oman kantansa esiintuomisessa, jos niin monet “käsittävät väärin” ja “kommentoivat epäolennaisuuksia”?

  • Vierailija

    Niin ja se piti vielä sanoa, että suurin osa tämän postauksen kommenteista on mielestäni täysin asiallisia.

  • annabellana

    No laitappa tosi esseesi minulle sähköpostiin! Tässä sähköpostiosoitteeni: pyllykakkara@hv.fi

  • annabellana

    Mistäköhän tässä sitten oli kyse? Kommenteistasi huokuu katkeruus, harvinaisen heikot kirjoittajan lahjat sekä kypsymättömyys. Ihan sama missä yliopistossa opiskelet, ulosantisi antaa sinusta ilkeän (joka osoittaa myös tietynlaista älyllistä lahjattomuutta) kuvan. Ylimielisyytesikään ei juuri pue sinua.

  • jooo

    hahaha ihana :D

  • LissuX

    Kirjoituksessasi oli paljon hyvää, mutta jäin pohtimaan tuota “hyvä tyyppi saa aina töitä” -lausahdusta. Oman kokemukseni mukaan (olen nelikymppinen) työhaussa menestyvät erityisesti tietynlaiset hyvät tyypit, eikä persoonaansa pysty välttämättä muuttamaan aivan toisenlaiseksi. Esimerkiksi ujon tai introvertin hyvän tyypin, voi olla vaikeampi tuoda esiin ja markkinoida hyvää tyyppiyttään. Jos työnhaku tuntuu vaikealta, ei kannata lannistua tai alkaa ajatella, ettei ole riittävän hyvä tyyppi! Sen sijaan kannattaa tunnistaa hyvät puolensa ja uskoa niihin.

  • jooo

    skrollaa edellisiä kommentteja, lue niitä, skrollaa uudestaan ja vielä kerran jos et ymmärrä suomen kieltä. :D se, millaisia kommentteja laitan tänne ei kerro minusta ihmisenä mitään- ei sinustakaan.:D omaksut pyhimyksen ja puollustajan roolin, kun kyse on kuitenkin viimekädessä vain mielipiteistä (mitä internettiin saa ja pitääkik kirjoittaa). jos itse rupeat laukomaan minulle henkilökohtaisuuksia niin lauon minäkin takaisin- riippumatta siitä, että olen oletettavasti vanhempu kuin sinä!:)

  • traaaa

    Oikeustieteiden maisteri voi kyllä onnitella itseään juuri oikeasta uravalinnasta. Juristi tarvii tuollaista röyhkeyttä ja asennetta, olen ihan varma, että pärjäät. Mielenkiintoista tässä nyt on se, että Jenni tienaa elantonsa näin. Hän on siis löytänyt väylän työllistää itsensä ja on siinä mielessä varsinainen menestyjä. Ei tulisi vähätellä bloggaamiseen liittyvää työmäärää. Vaikka kyse on pinnallisista asioista, ei kuitenkaan tule suoraan ajatella, että se edellyttäisi vain vähäistä määrää osaamista ja taitoa. Jenni luo usein kauneutta tähän maailmaan, hänen esteettisesti miellyttävät asetelmat esimerkiksi tuovat iloa hyvin monelle. Voi juristi, mene sinä sinne kovaan kilpailulliseen maailmaan mistä tulitkin ja keskity jatkossakin vain omaan erinomaisuuteesi. Elämä on niin kaunista, kuten tämä blogikin. Jos ei näe kauneutta ympärillään, on ehä vaikea ymmärtää mikä tässäkin blogissa on niin ainutlaatuista. Onnea Cambridgeen!

  • else

    Niin no, joku on taas vaikka alkanut kehitellä mobiilipeliään sopivaan aikaan ja rikastunut sillä. Elämä nyt on sattumankauppaa paljonkin, niin se vain menee. Mutta toisaalta, esimerkiksi Jenni on jaksanut panostaa aktiivisesti blogiinsa jo vuosia ennen kuin bloggaamisella on voinut edes kuvitella elättävänsä itsensä, ja kyllä se musta kertoo siitä, että hommaa on tehty aidosta intohimosta, eikä olla lähdetty vain mainetta ja mammonaa tavoittelemaan.

    Olen kyllä sinänsä samaa mieltä, että jotkut noista Suomen suosituimmista blogeista on sisällöltään niin ala-arvoista, että tuskin menestyisivät jos nyt aloittaisivat. Mutta en myöskään usko, että kukaan uusi bloggaaja ei voisi enää menestyä. Uskon että voi, mutta se vaatii varmasti juurikin sitä pitkäjänteistä duunia. Ehkä monet uudet bloggarit nykyään odottavat, että suosio saavutetaan hetkessä, ja kun niin ei käy, niin itketään että nykyään on mahdotonta nousta suosioon. Ne, joilla on intohimoa ja kanttia blogata jopa vuosia ennen kuin siitä voi saada rahaa ovat varmasti niitä, jotka sitten mahdollisen menestyksensä ansaitsevatkin. 

    P.S. Musta esim. tämä Lily on aika kätevä alusta bloggaamiselle, sillä täällä toimitus kyllä aktiivisesti nostaa esiin blogeja, joissa on riittävän laadukasta sisältöä noustakseen suosituksi. Onpa täältä ponnistanut pari semmoista ihan “pikkublogia”, vaikkapa nyt Isyyspakkaus ja Puutalobaby. Eli ei se suosion saavuttaminen mahdotonta ole, jos vaan osaa tuottaa lukijoita kiinnostavaa ja laadukasta sisältöä.

  • jooo

    Toisaalta, tuskin yksikään suosituista bloggaajista suostuisi myöntämään “työnsä” helppouden (en tekisi näin itsekkään). Miksi myöntäisi??:D Sehän olisi kaiken terveen järjen vastaista, vaikkakin tällainen “paljastus” rehellisyyden nimissä olisikin enemmän kuin toivotti blogipiireissä

    Sen sijaan tyydymme lukijoina kuulemaan ainaisia valituksia ja selittejyjä siitä miten “Se on kyllä ihan oikeesti haastavaa ottaa asukuvat (pitää ottaa huomioon valaistus ja ääh talvella hiukset menee!!), muokata kuvat, saada ilmaisia tuotetestejä ja kirjoittaa niistä, sekä tehdä ilmaisia sponsattuja ulkomaanmatkoja ja osallistua erinäisiin kissanristijäisiin! Ei siihen jokainen pystyisi!!” … eipä niin ;) ja tällaisia selityksiä kuulee jokaiselta bloggaajalta, esimerkkini tiivistettynä.:)

  • jooo

    Kiitän! :D Näillä mennään! xxx

  • Annika

    Trolli trollaa, mutta annetaan nyt mennä kuitenkin ;)

    Oletko itse blogannut tai testannut bloggaamista? Koska tietämyksesi bloggaamisen helppoudesta ja vaivattomuudesta varmaan on perustuttava käytännön tietoon?

    Jos olet, niin ilmeisesti olet kokenut bloggaamisen jostain syystä pinnallisuuden ja typeryyden sijaan kiinnostavana, mutta lopettanut. Miksi? Ei menestystä? Et pärjännyt ilkeällä ja virheitä vilisevällä ulosannillasi? Sinulla ei ollut pitkäjänteisyyttä sen jatkamiseen? Katkeruutta..?

    Jos et sen sijaan ole, niin kirjoitat tällöin asiasta “faktoja”, josta et voi sanoa tietäväsi millään muulla tasolla mitään kuin omissa mielikuvissasi. Miksi sitten noin suulaasti jaat niitä mielipiteitä? Olet keksinyt Cambridget päästäsi? Haluat huomiota trollaamisella? Katkeruutta..?

  • jaaaa

    Tämä kommentti kiteyttää ajatukseni:

    “Mua ärsyttää tuossa ajattelumaailmassa juurikin se, että täytyy olla esillä ollakseen jotain. Mä en halua jakaa elämääni internetissä. En halua, että minut tunnustetaan kadulla. Haluan yksityisyydensuojaa. Haluan uskoa, että ilman itsensä ja oman elämänsä esittelyäkin on yhä mahdollista saada töitä median ja viestinnän alalla.” , vaikka mulla on siis jo vakkari työpaikka. Mutta tajusitte idean varmaan ;)

  • joooo

    En ole kokeillut enkä haluakkaan sillä niin kuin seuraavasta kommentistani käy ilmi, en halua itseäni esille nettiin :D Kuulut itse noihin puolustelijoihin eikä siinä mitään, pidä toki esitys yllä, onhan se toiminut tähänkin asti. Kommenttisi ei yllättänyt ja oli varsin odotettavissa :)

  • Workingonit

    En usko että meillä on hirveän iso näkemysero hyvästä tyypistä, mutta se on tosiaan vaikea määritellä, varsinkaan yhden tapaamisen perusteella. En kannata sitä että esittää jotain mitä ei ole, mutta työnantajan olisi hyvä osata ottaa vastaan myös erilaisia ihmisiä, eikä sortua siihen ajatteluun että avoimet ilopillerit olisi aina paras vaihtoehto.

    Työelämä on kovin raakaa ja näin erityisherkkänä (joita on kuitenkin se 20% väestöstä) on todella hankala löytää sopivaa työtä, kun tehokkuutta ja nopeutta ihannoidaan. Noh, meni vähän sivuraiteille, mutta mielestäni meno on yleisesti liian tuloskeskeistä. Tämä ei ole bloggaajien syy ja jotkut ovat ehdottomasti palkkansa ansainneet :)

  • Frozen

    Ei kai se bloggaus yksityisyydestä välttämättä ole pois? Jos jakaa omia tekemisiään tai vaikkapa ostamisiaan ja kertoo omista duuneistaan niin ei se vielä yksityisyyttä riko? Eiköhän tuon rajan voi jokainen bloggari itse vetää. Ainoa yksityisyys mitä aidosti taidetaan rikkoa on se, että ihmisillä nähtävästi nykyään on oikeus sanoa mitä vain ja loukata. Aika moisesti ihmisiä näyttää ärsyttävän.

  • traaaa

    Oon aina ollu sitä mieltä, että vaikka osaisi argumentoida ja perustella muut suohon, on se puhe tyhjää kolinaa, kun sydän puuttuu matkasta. Mutta edelleen oikea uravalinta.

  • traaaa

    Ensinnäkin, minua ei vähääkään kiinnosta onko työ hankalaa vai helppoa. Blogeja ei lueta sen vuoksi. Käyppä katsomassa Kalastajan vaimon uusin postaus, on muuten todella kauniita kuvia joita on erittäin kiva katsella. Mitä sä täällä riehut? Väikkäris odottaa sua tai LLM tai mitä nyt suoritatkaan Cambridgessa.

  • Nata - White Trash Disease

    sen lisäksi että tunnistaa omat vahvuudet ja uskoo niihin, niin nuo pitäisi jotenkin saattaa työnantajan tietouteen. eihän kukaan muu kenenkään hyviä puolia tiedä, ellei niitä kerro.

    tuo onkin sitä “hyvää tyyppiyttä”. mielestäni termi “hyvä typpi” ei tarkoita mitään konkreettisia ominaisuuksia, vaan kertoo sen, että on sille haettavalle alalle/työpaikkaan soveltuva henkilö. 

  • jaaa

    No nyt jos oikein filosofiseksi haluat ryhtyä niin saamasi pitää!;) Mullahan nimenomaan on sydän matkassa, sillä ajan niiden asiaa, jotka eivät näistä bloggaajista paljoa perusta/joiden mielestä bloggaajien ansiot ovat liioiteltuja ja aivan turhasta ansaittuja. Vaikka eipä se mun sydäntä sen kummemmin rasita, niin kuin eivät vastaväitteitä esittävät kommentitkaan.;) Toki onhan tämä omalla tavallaan erittäin viihdyttävää. Eli jatkakaa toki ja vetäkää TE ne herneet nenään kun ilmaisen eriävän mielipiteeni aiheesta. :D

  • Nata - White Trash Disease

    “puollustaja”, “viimekädessä”, “..mitään- ei sinustakaan..”, “..takaisin- riippumatta..”

    pöytälaatikkokirjailija-maisterilla on vuosien kirjoituskokemuksesta huolimatta oikeinkirjoitus, pilkkusäännöt sekä ajatusviivojen käyttö pahasti hukassa. taitaapi olla ihan vain av-maisteri siellä kirjoittelemassa ;D

  • jooo

    oho pääsen vastaamaan oikein julkkis-natan kommenttiin hihiiiii ;D
    mutta siis, niinkuin jo aiemmin kommentoin:
    “voisiko kirjoitustyylini johtua siitä, ettei minua kiinnosta mitä paskaa tällaiseen paskablogiin kirjoitan??:D Tuskinpa luokkansa paras äidinkielessä (meitsi hihi) ja yliopistossakin on ihan paska kieliopillisesti.. riippuu vaan aina asianyhteydestä katos!!;)”

    Vai haluatko, että kirjoitan tähän yhtä ratkiriemukkaan rempseästi kuin teikätyttö??;) Meniskö sit stadin friidulle jakeluun?

    Haukuit myös samalla esim kollegasi Uinon ja muut bloggaajat, joilla heilläkin vilisee blogit täynnä kirjoitusvirheitä. :D Mä en tällasta saissea ikinä omaan blogiini kirjottais jos mulla sellainen olisi, ‘course not!:D

    Natsaaks jo?;)

  • LissuX

    Siksi ehdotinkin hyvien puolien tunnistamista lannistumisen sijaan, siitähän se lähtee. Hyvää tyyppiyttä on kuitenkin kaikissa ihmisissä, ei vain niissä, jotka jo osaavat itseään markkinoida. Olen nähnyt vaikka kuinka monen hyvän tyypin painivan työnhaun kanssa, joten “hyvä tyyppi saa aina töitä” ei selvästikään yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

  • Vierailija

    hei nyt ihan oikeesti, mä ihan sataprosenttisesti uskon että beyonce on tehnyt ihan jäätävästi duunia sen uran eteen, vaikka sen käynnistäjänä olisikin ollut isukki alunperin. nyt jotain rajaa.

  • Työtön

    Tuokaan ei aina ole se avain onneen. Itse olen opiskeluaikana ollut kesätöissä oman alani yrityksissä, mutta vain haalarihommissa. Vuosi toisensa jälkeen yritin kaikkeni saadakseni niitä toimihenkilötason kesätyöpaikkoja, mutta aina lopputulos oli se, että olin siellä linjalla haalarit päällä hommissa. Nyt kun olen jo valmistunut, niin työnhakuni kaatuu kerta toisensa jälkeen siihen, että minulla ei ole koulutustani vastaavaa kokemusta. Vain koska kukaan ei ole koskaan ottanut riskiä ja antanut mahdollisuutta kokemattomalle. Kesätyöpaikkojen hakeminen valmistuneena on ainakin minun alallani turhaa, koska niihin valitaan aina opiskelija. Olen jopa tarjonnut itseäni palkattomaan harjoitteluun, mutta ei kukaan ole vielä huolinut. Tällä hetkellä kun tilanne on se, että niitä työpaikkoja ei oikeasti ole kaikille. Joka kerta löytyy se typpi, jolla on juuri sitä oikeanlaista kokemusta oikeanlaisista paikoista kokemusta.

  • Nata - White Trash Disease

    “asianyhteys”. sä vaa todistat mun väitteet oikeiksi.

    jännä miten kielitaito voi vain hävitä ja korvautua hymiöiden liikakäytöllä, mutta pakko se on uskoa todeksi!

    erona muihin on se, että muut eivät korosta omaa ylivertaista maisteriuttaan typottamisen yhteydessä.

  • Jenniii

    No onpa tosi tylsä tilanne! :/ Se on aina yhtä hankalaa saada se ensimmäinen oman alan duuni. Itse onnistuin saamaan hyvän harjoittelupaikan, jonka kautta poiki sitten myöhemmin lisäduunia ja joka auttoi tulevien töiden saamisessa. Mutta älä lannistu! Kannattaa myös itse olla tosi aktiivinen rekry-prosessissa. Itse olen hiillostanut potentiaalisia työnantajia soittelemalla ahkerasti perään ja puhunut itseni duuniin kahteen paikkaan jo kieltävän vastauksenkin jälkeen. Pidän sinulle ja muille samassa tilanteessa oleville peukkuja, että pian tärppäisi!

  • Työtön

    Voi apua mikä määrä kirjoitusvirheitä jäi tuohon ensimmäiseen kommenttiini :D
    En toki lannistu, vaikka hetkittäin kovin epätoivoinen olo onkin. Etenkin, kun tämä tilanne on jatkunut jo reilusti yli vuoden. Tänäänkin olen jo tuntitolkulla tehnyt työtä työpaikan saamiseksi. Kuten kaikkina muinakin arkipäivinä. Jostain syystä jaksan kuitenkin edelleen uskoa ja luottaa, että vielä se onni osuu minunkin kohdalleni ja löydän työpaikan, joka vastaisi edes suurinpiirtein omaa koulutustani :)

  • sokeris

    Ei se vaadi oikeastaan aluksi sen kummempaa kuin avoimen mielen. Jos pitää ihmisiä jo lähtökohtaisesti ärsyttävinä, se ei ole hyvä lähtökohta millekään sosiaaliselle kanssakäymiselle ja se kyllä näkyy niille muillekin ihmisille.

    Voi aluksi vaikka päättää tervehtiä työkavereita heitä kohdatessaan, kuten täällä jo ehdotettiinkin. Kohtelias nyökkäyskin riittää. Sitten voikin jo sanoa jotain yleispätevää töistä tai säästä tai maailmasta keittiössä/kahviautomaatilla tai mennä kysymään työkaverilta jotain työhön tai työpaikkaan liittyvää. Ja jos on oma työhuone, huoneen ovea voisi joskus pitää auki, sillä joku saattaa pysähtyä vaihtamaan muutaman sanan tai pyytää vaikka lounaalle. Ja jos joku aloittaa keskustelun, voi yrittää vastata muuten kuin yhdellä sanalla.

    Verkostoitumistilaisuudessa voi esimerkiksi ensialkuun lyöttäytyä jonkun sosiaalisemman kollegan seuraan ja yrittää sitä kautta opetella tilanteessa toimimista. Työtilaisuuksissa on se hyvä puoli, että aina voi puhua töistä. Tai etsi se toinen introvertti. Siellä on aivan varmasti sellainen. :)

  • mina.aurinkoinen

    Hyvä kirjoitus! Kiitos! Jäin lukemaan kommentteja ja suuni loksahti auki siitä miten eritavalla ihmiset postauksia lukevat. Lukiessani postausta ajattelin sen olevan kannustava ja positiivinen viesti siitä, että jokainen voi kehittää itseään, jokainen voi ajatella itseään positiiviseksi hyväksi tyypiksi. Jokainen voi mielestäni itse luokitella itsensä hyväksi tyypiksi, käyttäytyä niin ja pärjätä elämässä! Tsemppiä!

  • Vierailija

    Jännä miten sullakin katoaa isot alkukirjaimet ja sekoitat puhekieltä kirjakieleen kommentissasi. Harvaa kiinnostaa miten ja kuinka kielellisesti oikein sitä kommentoi netissä. Sunkin blogi särkee kielenammattilaisen silmää aika usein ja oot kuitenkin “ammattikirjoittaja”, senkin höpönassukka.

  • Vierailija

    Tosi köyhää annabullalta ja Natalta lähteä parjaamaan toisen oikeakielisyyttä ja mennä arvostelemaan persoonaa, kun kaveri heittääkin hyvän argumentin, johon oma retoriikka ei riitä vastaamaan ja pistämään paremmaksi.

  • Räyhälä

    Hmm. Millä sitten selitetään se, että ammattitaitoiset, hyvin koulutetut ja paljon oman alansa työkokemusta kerryttäneet tyypit, jotka osaavat esitellä itsensä ja osaamisensa hyvin myös paperilla, eivät pääse usein edes haastatteluun asti? Ymmärrän hyvin pointtisi, mutta näin yleishuomiona (en siis osoita tätä sinulle, vaan kaikille, jotka käyttävät sanaa hyvä tyyppi rekrytointiasioissa), mielestäni tuon “hyvät tyypit” -liibalaaban aika on mennyt ohi jo kauan sitten, oli kyse paperista tai haastattelutilanteesta. Eri ihmisille ja työnantajille merkkaavat rekrytoinnissa niin eri asiat. Mitään “hyvää tyyppiä” ei ole olemassakaan.

  • sokeris

    Onhan näitä ammattejakin erilaisia, joissakin tosiaan se paperi yksinkertaisesti pitää olla takataskussa, että voi sitä ylipäätään harjoittaa. Silloin on ihan turha miettiä suorittaako tutkintoa vai ei. Joissakin ammateissa ja töissä sen sijaan ei vaadita ns. muodollista pätevyyttä, eikä sillä ole oikeasti käytännössä työn tekemisen kannalta juurikaan merkitystä. Ymmärrän hyvin, jos työelämä vie mennessään ennen kuin gradun saa puserrettua, jos se ei käytännössä ole mikään edellytys työllistymiselle. Itsellenikin olisi saattanut niin käydä, koska en erityisemmin opiskelusta nauttinut.

    Ehkä Jennin pointti oli, että sellaisella alalla, jolla ei tarvita muodollista pätevyyttä, ei kannata välttämättä huolestua tai haudata haaveita unelmaduunista vain siksi, että ei ole oikean nimistä tutkintoa, jos osaamista kuitenkin löytyy?

  • Bea

    Pakko kommentoida, vaikka keskustelun sävy melko rasittava onkin:).

    Mielestäni Jennin kirjoitus oli oikein hyvä ja sävyltään sinällään positiivinen. En yhtään epäile, etteikö bloggaaminen antaisi erinomaisen pohjan nimenomaan sellaiselle työlle, johon esim. Nata vastikään on valittu. Mielestäni ammattitaitoisuuden voi havaita jo esim. Natan tai Jennin blogia lukiessa – sisällön tuottaminen on tasolla, johon todellakaan kuka tahansa ei pysty.

    Ymmärrän silti jollain tasolla myös niitä, joita bloggaajien esiinmarssi ärsyttäätai huolestuttaa. Suurin osa bloggaajista ei ole ammattivalokuvaajia tai -toimittajia. Ei ole ongelmatonta, jos esim. ammattitoimittajien kirjoittamat, asiapitoiset artikkelit sähköisessä mediassa ja lehdissä korvataan bloggaajien kirjoituksilla.

    Itse en (onneksi!) ole media-alalla ja ymmärrän, että Jennin teksti käsitteli nimenomaan media-alan tilannetta, mutta kyllä kieltämättä hieman pisti silmään tuo “hyville tyypeille on aina töitä”-heitto. Julkisen sektorin ammatin edustajalle em. “viisaus” ei kerta kaikkiaan pidä paikaansa – jos alan töitä ei ole, niitä ei ole (hyville eikä huonoille tyypeille)!

  • else

    Onnea vaan, sinulla on ollut ilmeisen hyvä tuuri työnhakuhommissa. En tiedä milloin olet viimeksi töitä hakenut, mutta nykyään tilanne työmarkkinoilla on niin tiukka, että monet “hyvät tyypit” jotka sopisivat hommaan loistavasti ei tosiaan pääse edes haastatteluun, kuten Räyhälä tuossa jo totesikin. Paikkaan kun paikkaan taitaa olla nyt niin paljon työhön sopivia ja osaamisensa hyvin ilmaisevia hakijoita, että haastatteluunkin pääseminen lienee siinä vaiheessa jo ihan tuuristakin kiinni. Kun niitä “hyviäkin” tyyppejä voi haastatella vain rajallisen määrän.

    Enkä myöskään usko, että hakemissasi paikoissa olisit ollut ainoa haastateltava joka osaa tuon mainitsemasi pelin :) Sinulla lienee siis ollut tuuria sen suhteen, että olet sattunut vetoamaan juuri siihen työnantajaan. Haastattelutilanteissa kuvioon tulee mukaan kuitenkin kaikenlaiset alitajuiset ja henkimaailman jutut. Itse esimerkiksi olen pienikokoinen ja nuorennäköinen nainen, ja jo tämä saattaa asettaa minut takaa-ajoasemaan haastattelutilanteessa. Vaikka olenkin itsevarma ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, en ulkomuotoni vuoksi pysty antamaan yhtä helposti uskottavaa ja vakuuttavaa vaikutelmaa verrattuna sellaiseen tyyppiin, joka pystyy ottamaan huoneen haltuun jo sisään astuessaan. Joudun olemaan tuplasti itsevarmempi ja karismaattisempi kompensoidakseni ulkomuotoani, ja siinä on aika veteenpiirretty viiva, että milloin se vielä vaikuttaa luontevalta ja milloin feikiltä :) En siis väitä, että minua jätettäisiin tietoisesti palkkaamatta siksi, ettei ulkomuotoni ole ehkä se kaikista vaikuttavin, mutta tälläiset jutut voi joskus vaikuttaa rekrytoijaan täysin alitajuisesti. Ei liene sattumaan, että esimerkiksi pitkät ihmiset tienaavat enemmän kuin lyhyet? :D Tai hoikat enemmän kuin ylipainoiset.

  • Sarba

    Luulen että tässä ajassa ja työttömyystilanteessa sitä vaan astuu aika nopeasti miinaan, kun alkaa työnhakua ja -saantia tarkastella melko puhtaasti positiivisuushötön kautta ja siltä kannalta, että kunhan vaan yrittää tarpeeksi ja on “hyvä tyyppi” niin työllisyys on taattu. Ei ole. Tiettyä yksisilmäisyyttä osoittaa ongelman käsittely vain siltä kannalta. Toki niin saa tehdä, mutta silloin voi varautua siihen, että turhautuneet, suhdanteiden vietävinä olevat työttömät, alityöllistetyt ja pätkätyölaiset ja heidän läheisensä saattavat suivaantua asiasta ja antaa kitkerääkin palautetta. Minullakin on tuttavapiirissä paljon hyviä tyyppejä työttöminä, tutkinnoilla ja ilman, pitkälläkin työkokemuksella. Ei puutu kaikenlaista parhautta näissä tyypeissä – puuttuu vain työtä.

  • LissuX

    Hyvä kommentti, Juuri näin maailma makaa.

  • HennaK

    Itse en viihtynyt koulussa koskaan, en ole opiskellut yläasteen jälkeen missään oppilaitoksessa.Olin pari vuotta kaupan kassana ja samalla aloin kehittelemään harrastuksestani itselleni firmaa, josta sitten jo alta parikymppisenä sain vuokrarahani. Opin kantapään kautta monta asiaa ja soittelin milloin mihinkin kun en tiennyt mistään mitään, mutta onneksi neuvoja sai kun vaan osasi kysyä. Nyt firmani on jo 15 vuotta vanha ja itseni lisäksi työllistän kolme ihmistä. Olen tavattoman ylpeä siitä että olen onnistunut siinä mikä oli haaveissa jo teininä. Kovaa työtä se vaati mutta kun aloitin pienestä ja en ottanut riskejä niin onnistuin. Olen toki miettinyt monesti että olisinko päässyt helpommalla jos olisin opiskellut alaa ensin, mutta luokassa istuminen ei ollut se mun juttu, käytäntö itse sitten opetti tekijäänsä. Menestyä voi siis ilman koulutustakin, MUTTA haluan lopuksi sanoa että nostan hattua jokaiselle joka siellä koulussa opiskelee! Ja toivon että jokainen saisi sen kivan työpaikan, tuli se sitten millä meriitillä vain. Totuushan on, että kukaan ei saa ilmaiseksi mitään.

  • hannahhpel

    Samaa mieltä!:) Välillä se, että on “hyvä tyyppi” ei vain riitä. Entäs sitten ne työnhakijat, jotka ovat näitä “hyviä tyyppejä” eivätkä silti saa työpaikkaa? Ovatko he Jennin mukaan vähemmän hyviä ihmisiä? Vähemmän ammattitaitoisia, osaavia jne. Kamalaa jos ajatusmaailma on tällainen..

    Vaikka maisteri ilmaisikin mielipiteensä hieman kärjistäen, oli se kuitenkin täyttä totta. Ei bloggaaminen ole mikään salatiede, jota vain harva ja valittu osaa: jokainen osaa blogata halutessaan ja on tuurista kiinni kenestä tulee suosittu. Jenni ja muut suositut eivät uurastaneet yhtään sen enempää: mikäs siinä kirjoitellessa juttuja kauneudesta yms vuodesta toiseen. Tämä ei hirveästi tallenttia vaadi.

  • Olipas hyvä idea perustaa tänään blogi ;) jospa se oikeasti auttaisi työn saannissa kunhan saa enemmän postauksia kirjoitettua!

  • Traaa

    Hahaa, turhasta ansaittuja. Ei sellasta olekaan, muutaku ehkä vanhemmilta perityt pääomatulot jos nekään.

  • Petrasi

    No shit Sherlock :D Sä oot kova viljelemään tällaisia itsestäänselvyyksiä ja vielä jaarittelemaan niistä todella pitkästi :)

  • Markus

    Miten määrittelet AMK-tasoisen graafikon ammattitaidon?

  • Jenniii

    Hyvä sinä! Minusta jo heti ensimmäisessä postauksessa oli tosi hyvä ote. Siitä se lähtee. :) Ja jos ei muuta, niin tekee oikeasti välillä tosi hyvää saada purkaa mietteitä “paperille”. Voimia ja tsemppiä työnhakuun!

  • Jenniii

    Saat olla taidoistani ihan mitä mieltä hyvänsä, mutta alleviivaan nyt vielä kerran, että tuon hyvä tyyppi -heiton oli tarkoitus toimia vain ja ainoastaan kannustuksena, että “hei, jokaiselle löytyy kyllä se oma paikka jossain vaiheessa”. Ja muistuttaa, että oma asennekin vaikuttaa työmarkkinoilla. Reipasta, aktiivista ja yhteistyökykyistä ihmistä arvostetaan työnhaussa ja nuo ovat sellaisia ominaisuuksia, joita jokainen pystynee itsestään löytämään.

    Kun tuota lausetta nyt väännellään ja käännellään nurinpäin ja negaation kautta, etsitään siitä ihan turhaan merkityksiä ja ajatuksia, joita en allekirjoita. Eli voit olla huoletta, ajatusmaailmani ei todellakaan ole kuvaamasi kaltainen. Tästä hyvä tyyppi -pointista on nyt vähän saman tyyppistä tulkintaa kuin jos tokaisua “pidän punaisesta” tehtäisiin päätelmä, että inhoan kaikkia muita värejä. 

  • Niina___

    Ymmärrän hyvin, että ajatuksesi oli olla kannustava, mutta toivottavasti ymmärrät myös, miksi se tulkittiin helposti kuten tulkittiin (aiempi kommentoija avasi hyvin asiaa). Jo ennen tätä kommenttien vyöryä ja mielenkiintoista keskustelua kommenttiboksissa särähti tuo postauksesi “ydinsanoma” pahasti minunkin korvaan juuri tuosta edellä kuvatusta syystä. Tuollainen kannustukseksi tarkoitettu kirjoitus voi tosiaan monesta pätevästä, kokeneesta, hyvällä asenteella varustetusta, ahkerasta jne. mutta työttömästä lukijasta tuntua hyvinkin naiivilta ja jopa v-luilta. Toivottavasti ymmärrät tämänkin näkökulman. Ja haluaisin vielä tuoda esiin, että itse en ole työtön enkä ole henkilökohtaisesti kokenut tätä nykytyöelämän epävarmuutta, mutta ihan vain julkista keskustelua ja uutisointia seuraamalla on helppo ymmärtää, että työmarkkinoilla ei kaikille hyvillekään tyypeille tällä hetkellä ole kovinkaan ruusuisisia näkymiä.

  • Jenniii

    Ymmärrän toki. En ehkä hoksannut ajatella riittävästi juuri tämän hetken työllisyystilannetta yleisemmällä tasolla tätä kirjoittaessani, vaan tämä oli puhtaasti reaktio noihin Natan postauksen saamiin kannanottoihin, joiden kaltaiseen keskusteluun olen törmännyt netissä usein. Sitä ei aina vain osaa ottaa juttua kirjoittaessaan huomioon kaikkia mahdollisia poikkeustilanteita ja ennakoida kaikkia mahdollisia tulkintoja, joita omat sanat saattavat muiden mielissä saada. Kirjoitetussa tekstissä väärinkäsitysten mahdollisuus on aina suuri ja tässä kohtaa olen varmasti ilmaissut itseäni niin, että noille virhetulkinnoille on jäänyt turhan paljon sijaa.

    Pahoittelen siis, jos olen kirjoituksellani aiheuttanut jollekin mielipahaa. Se ei luonnollisestikaan ole missään vaiheessa ollut tarkoitukseni. Olen nyt omia ajatuksiani täällä kommenttiboksin puolella moneen otteeseen selventänyt, joten katson, että siltä osin olen väärinkäsityksiä nyt parhaani mukaan oikonut. Siispä en koe, että minulla on ihan kamalan paljon tähän enää lisättävää. Kiitos kaikille keskustelusta!

  • empuska

    Mulla tuo tuli jotenkin luonnollisesti, että verkostoidu mieluummin kuin lue (koulussa), koska ne jutut, mitä siellä opetettiin, oli kuitenkin asioita, joita olin yksityisen koulun puolesta oppinut jo. Kyllä se hieman nakersi, kun niin myöhään tajusi koko touhun, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

  • empuska

    Mutta kokeilisit edes olla työttömänä sen aikaa, että se mussuttaa itsetuntosi nollille. Just saying, sitten ymmärrät, mitä nuo ihmiset nillittävät.

  • Maruuu

    Naiset, naiset!

    Meidän tehtävämme on tukea toisiamme, iloita toistemme onnistumisista ja lopettaa se katkeruus.

    Kyllä se on niin, että on helpompi pyöritellä kotona niitä peukaloita ja “hakea töitä” kuin ryhtyä itse tekemään itselleen töitä. Menestynyt blogisti on ennen kaikkea yrittäjä, itsensätyöllistäjä. Siitä ihan valtavasti kunniaa heille! Niin hienoa, Jenni ja Nata!

    Tutkintolappu on tutkintolappu. Ihan oikeasti naiset, tutkinto ei teitä/meitä työllistä (ellet ole lääkäri tai muu erityistapaus) eikä se paperi tuo taitoja. Onko ykikään mies IKINÄ miettinyt, saako hän tehdä esim. kaupallisella tutkinnolla henkilöstöhommia? Tai juristina perustaa ruokablogin?

    Haastan jokaisen lukijan olemaan rohkea ja tekemään itse jotakin. Kokeilemaan. Se voi olla blogi, koska kynnys on matala, tai sitten se voi olla oma yritys, kouluttamista, kirjoittamista, valokuvaamista. Kuvaa vaikka videoita Youtubeen ja jätä jälki. Leivo vaikka muffineita, kuvaa ne ja levitä sanaa. Tee aisoita joita rakastat.

    Etenkään näinä aikoina ei kannata jäädä kotiin odottamaan ja vain passiivisena “hakea” töitä luottaen siihen tutkintoon. Esimerkki: on paljon kiinnostavampaa, jos olet intohimoisesti mukana järjestötoiminnassa ja kerrot ansioluettelossasi siitä, kuin että olet suorittanut tietyn opintopistemäärän mainonnan teoriaa. Tee, kokeile, ryhdy! Jos et osaa, pyydä apua ja soita, kysy ihmisiltä! Tutustu uusiin ihmisiin, et menetä mitään.

    Tsemppaavin terveisin yli kolmekymppinen maisteri ja itsensätyöllistäjä, joka itkee joka kerta kun naiset kinaavat keskenään siitä mitä on lupa kenenkin tehdä.

  • Jenniii

    KIITOS. Allekirjoitan joka sanan.

  • annepa

    Vähän ot ja lisäksi seksiä pilkun kanssa: AMK:ssa voi toimittaa itselleen myös ylemmän korkeakoulututkinnon ja yliopistossa alemman (tarkoitan kandia).

  • jaaa

    Kiitoksia!;D Mä en “valitettavasti” ees nää noita natan kommentteja tällä iphonella ku se heittää ne super pieninä tonne sivuun..

  • Sarba

    Jospa kuitenkin annetaan ihmisten katsella asioita omista näkökulmistaan ja keskustellaan niistä erilaisista näkemyksistä, vaihdetaan kriittisiäkin mielipiteitä. Omasta mielestäni naisten pitäisi tehdä sitä enemmän, paremmalla asenteella. Onko kukaan mies myöskään ikinä miettinyt, että yhyy, noi jätkät on mun kanssa eri mieltä, eikö me kaikki jäbät voida vaan tukea toisiamme ja olla positiivisempia? Mulla voi olla naapurin Pertin kanssa enemmän yhteistä ja voin tuntea häntä kohtaan enemmän solidaarisuutta kuin naapurin Soilea kohtaan. Monissa asioissa sukupuoli ei ole kyllä millään merkittävällä tavalla yhdistävä tekijä. Mä itse katsoisin että mun tehtävä on lähinnä tukea yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevia enemmän kuin oman sukupuoleni jäseniä, ja tuntea heitä kohtaan solidaarisuutta.

  • sokeris

    Jeps, kaikki tipahti Beyoncelle taivaasta ja sitä tultiin kotoa hakemaan. Oikeesti. Siinä se musta limousine yks aamu vaan odotti. :)

    En taida tietää yhtään ns. hyvissä duuneissa olevaa ihmistä, joka ei olisi käyttänyt kesälomiaan ja iltojaan ihan-missä-tahansa-töissä tai tehnyt opiskelujen ohella jotain töitä, järjestöhommia, ylimääräisiä opintoja, luottamustehtäviä yms. Eli töitä. Paljon. Jos niitä ei ole ollut, on kyllä pitänyt keksiä ihan helkkarin hyvä selitys. Eikä selitykseksi todellakaan kelpaa se, ettei tarvinnut.

  • ElinaPK

    Työskentelen museoalalla, jossa työ on enimmäkseen pätkäluonteista. Maisterin tutkinnon lisäksi työkokemus on tosi tärkeää ja siksi itse ajattelen jokaisen lyhyenkin oman alan työpätkän pykälänä eteenpäin. Tie on vienytkin suht pitkälle niistä kesistä, jotka vietin kirkon oppaana. Ja näin tosi monen pätkän perusteella alalla, jossa verkostot ovat pieniä ja kaikki tuntevat toisensa, niin kyllä hyvän tyypin leimakin vaikuttaa tosi paljon! Eräs työnantajani totesi pari vuotta sitten suoraan, että työkokemus ja koulutus on tärkeitä, mutta jos joku tiedetään jo valmiiksi hyväksi tyypiksi, niin kyllä se vain on vahva valtti työnhaussa. Toinen työnantajani sanoi myös, että sillä on paljon painoarvoa kuinka toimii työyhteisössä ja tulee työkavereiden kanssa juttuun. Nämä ovat taitoja, joita ei tutkinto opeta, vaan ne opitaan ihan vain elämällä ja työskentelemällä muiden kanssa. Ja onhan se selvää, että sosiaaliset taidot ja tiimissä työskentelyn taidot eivät ole sanahelinää, vaan hyvien tyyppien yhteistyö kantaa hedelmää ja luo kivan ilmapiirin työyhteisöön.

  • Jenniii

    Seksiä pilkun kanssa. :D Mutta siis totta. Olisi varmasti ollut järkevintä puhua vain korkeakoulututkinnosta, mutta kopsasin sanamuodon suoraan Natan postausta kommentoineen henkilön ilmaisusta, enkä miettinyt siinä kohtaa sen tarkemmin.

  • annepa

    “Tutkintolappu on tutkintolappu. Ihan oikeasti naiset, tutkinto ei teitä/meitä työllistä (ellet ole lääkäri tai muu erityistapaus) eikä se paperi tuo taitoja. Onko ykikään mies IKINÄ miettinyt, saako hän tehdä esim. kaupallisella tutkinnolla henkilöstöhommia? Tai juristina perustaa ruokablogin?”

    Tää on niin totta. Olen itse sähkötekniikan insinööri. Voisi kuvitella, että suunnittelen ja kehitän sähköteknisiä ratkaisuja, mutta mitä vielä. Tiedän kyllä mikä on vastus (R) ja konkka (C) ja tiedän lisäksi käsitetasolla Laplacen ja Fourierin, mutta jos minun suunnitelmien ja kehittelyjen perusteella toteutettaisiin yhtään mitään, tuloksena olisi toimimattomuus, tulipalot, lentokoneet tippuisivat taivaalta ja laivat uppoaisivat.

    Sen sijaan ymmärrän insinöörikieltä, pystyn tulkkaamaan insinöörin ihmisen kielelle ja olen ihan v**** hyvä organisoimaan. Tutkintolappu on mulle todellakin tutkintolappu eikä koulutus tuonut (oletettuja) taitoja, mutta se antoi etuja joiden avittamana olen nyt työssä mistä pidän ja jossa olen hyvä. Ja ei, en saanut tätä työtä pelkästään olemalla tähän työhön hyvä tyyppi, tuuria oli mukana esim. ajoituksen kanssa ja mitäpä sitten, jos en olisi huomannut koko rekryilmoitusta? Tuuria sekin.

  • ElinaPK

    Allekirjoitan tämän kommentin täysin. Valmistuin myös maisteriksi neljä vuotta sitten ja omalla alallani (museoala) kyllä usein vaaditaan ylempää korkeakoulututkintoa, mutta se ei yksin riitä. Olen kokenut ihan saman, että työura on aloitettava ihan ruohonjuuritasolta ja otettava vastaan kaikki mahdolliset oman alan työt, vaikka maisterina pystyisi tekemään haastavampiakin ja parempipalkkaisia tehtäviä. Niiden aika tulee kyllä, mutta jos heti alussa kohottaisi oman tutkintonsa sellaiselle jalustalle, ettei suostuisi tekemään niitä alemman taitotason töitä, niin todennäköisesti jäisi ilman töitä jatkossakin ja siis ihan jo verkostoitumisen ja ansioluettelon takia. Pienistä puroista jne.

  • sokeris

    Jos ei ole vielä sitä kokeillut, kannattaa hakea koulutusta vastaavan työn lisäksi jotain duunia vaikka ihan eri alalta, jolla voisi kuitenkin olla jotain tekemistä niiden työtehtävien kanssa, joita lopulta tavoittelet. Sillä on ihan takuulla myöhemmin painoarvoa, jos on tehnyt samantyyppisiä hommia, vaikka ala olisikin ihan eri ja silloin ehkä ei ole sitä oman alan haalarihommien painolastia. Tsemppiä, eiköhän tuolla asenteella duuni löydy! :)

  • Jenniii

    Sellainen vinkki tuli vielä mieleen, että jos tuntuu, ettei edes haastattelukutsuja hakemusten lähettelystä huolimatta tipahtele, kannattaa katsoa hakemusta läpi jonkun tutun sananiekan kanssa. :) Joku kaveri, joka on hakemuksillaan hyvin päässyt haastatteluihin, voi antaa mahtavaa mentorointia ja näkökulmaa siihen, miten omaa hakemusta voisi vielä viilata. En ole esimerkiksi itse todellakaan mikään mestari hakemusten kirjoittamisessa, mutta kaveripiiristä löytyy tyyppejä, jotka osaavat aina valita sanansa nappiin niin, että heidät huomataan hakijoiden joukosta. Kaverit apuun siis! 

  • ElinaPK

    Hyville tyypeille löytyy töitä. Ei siihen vaadita erikoista taustaa tai hyvää ulkonäköä. Ja koska tämä eriarvoisuuskortti nostettiin esiin, niin täältä tulee myös: olen lievästi CP-vammainen nainen ja liikun ilman apuvälineitä, mutta silti jokaikisessä työhaastattelussa mua jännittää kävellä sisään ja ruveta puhevikaisena vakuuttelemaan, että olen ammattitaitoinen ja just sopiva tähän työpaikkaan ja varsinkin humanistina alalla, jolla töitä ei tulvi ovista ja ikkunoista. Silti uskon vakaasti siihen, että pätevyyden lisäksi tärkeää on se, miten avoimesti omana itsenään toimii ja miten yhteistyökykyinen on työyhteisössä. Toki on tilanteita, joissa olen kokenut syrjintää työelämässä(kin), mutta en silti koe, että vamma olisi vaikuttanut työllistymiseeni saati että nykyajan työelämä (työstä toki riippuen) vaatisi erinomaisia ulkoisia apuja.

  • Workingonit

    Kaikki vaan ei ole sosiaalisesti lahjakkaita tai luo sujuvasti uusia kontakteja. Se aiheuttaa väärinkäsityksiä, sillä ihminen voi olla hyvinkin yhteistyökykyinen ja aikaansaava. Useimmat erityisherkät tulevat erinomaisesti toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja välttävät konflikteja. Ymmärrän pointtisi, joillain aloilla on tarpeen olla sosiaalinen ja avoin. Persoona edellä työnhaussa ei aina ole hyvä juttu.

  • blue

    Oi voi, nyt kyllä vähän hävettää koko ammattikunnan puolesta. Ja ketuttaa aika rankasti, että joku tulee näköjään vahvistaneeksi ennakkoluuloja pelkästään käyttäytymällä huonosti. Ei pidä sekoittaa röyhkeyttä ja ylimielisyyttä sellaiseen itsevarmuuteen ja rohkeuteen, jota juristin hommassa joskus tarvitsee. Älkäättehän tehkö johtopäätöksiä koko ammattikunnasta jonkun lapsellisesta käytöksestä, jooko? :) No, elämä todennäköisesti opettaa nuorempaa kollegaakin.

    Ja jos tuo kaikki oli jotain provoa tai huonoa huumoria, niin huonon kuvan antaminen omasta ammattikunnasta ei kyllä auta sinuakaan pyrkimyksissäsi millään tavalla.

  • Miaumiau

    En tiedä kannattaako minun edes kirjoittaa, mutta kirjoitan kuitenkin.

    “Ja muistuttaa, että oma asennekin vaikuttaa työmarkkinoilla. Reipasta, aktiivista ja yhteistyökykyistä ihmistä arvostetaan työnhaussa ja nuo ovat sellaisia ominaisuuksia, joita jokainen pystynee itsestään löytämään.” <- miksi ihmisten on niin vaikeata tajuta nyt tuo lause, eikä tahallaan ymmärtää Jenniä väärin? Ei tajua. Monet tietävät, että kaikilla paikkakunnilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia työpaikkojen suhteen, jossain menee huonommin - jossain paremmin. Jotkut ihmiset saavat duunia vanhempiensa kautta suhteilla, jotkut hankkivat duunin itse. Jotkut suostuvat työskentelemään ns. paskemmissa hommissa, jotkut haluavat samantien 3000 tuntipalkan ja varapuheenjohtajan pestin. Mutta oikeasti, miten jotkut voivat loukkaantua siitä, että Jenni mainitsee sellaisen pienen totuuden kuin, että ilman työkokemusta tutkinto on vaan joku paperilappu. Ja nyt ymmärrän ihan täysin, että työpaikkaa on vaikeaa saada ilman kokemusta ja kaikki nykyisin vaativat kokemusta mutta mistäs sitä kokemusta hakea jos kukaan ei ota töihin? Kai se nyt on selvää, että jos samalla viivalla on täysin koulutettu maisteri joka ei ole IKINÄ ollut missään duunissa ja vaikka kandi, jolla on työkokemusta ja näyttöä omasta osaamisestaan niin kumman te valitsisitte? Aina ei saa töitä, se on totta. Mutta tarkoittaako se, että pitää jäädä kesäksi makoilemaan ja olla tekemättä yhtään mitään? Mahdollisuuksia on. Itse kävin latomassa kivimuuria Ranskassa 16-vuotiaana työleirillä, koska kesäksi kunta pystyi tarjoamaan duunia ainoastaan kahdeksi viikoksi. Ne kesätyörahat menivät Ranskan reissuun, mutta monet työnantajat ovat olleet hyvin kiinnostuneita. Tuolla kolmella viikolla Ranskassa, työnantajat ovat huomanneet että uskallan heittäytyä, en pelkää fyysistä työtä ja olen ollut nuorenakin hyvin spontaani ihminen. Ja ei, en ole kultalusikka pepussa syntynyt, venäjätaustainen ihminen, joka on kyllä joutunut duunipaikoillakin kohtaamaan rasismia. Ja kaikki työpaikkani olen hommannut itselleni ihan omineni, eikä vanhemmat ole auttaneet minua. Eli tuota korttia ei kannata käyttää. :)

  • Vierailija

    Tilanteita on hyvin erilaisia. Sinun mahdollisuutesi lähteä kesäksi Ranskaan lähes omakustanteisesti töihin painii hieman eri sarjassa kuin sen yksinhuoltajaäidin mahdollisuudet, jonka täytyy olla ihan kokovuotisesti vastuussa perheensä elättämisestä. Puhumme appelsiineista ja omenoista.

  • Miaumiau

    Tietenkin, mutta muistaakseni kommentissa mainitsinki olleeni silloin 16-vuotias? Ja ymmärrän toki, että perheenäidillä ei ole mahdollisuutta tuollaiseen, en itsekään enää pystyisi tuollaiseen. :) Kuitenkin pointtina ei ollut tuoda esille sitä, että hähä minäpä pääsin töihin Ranskaan – vaan sitä, että kun ihmisiä otetaan töihin -siinä ratkaisee hyvin monet asiat ja tuo Ranska nyt sattui vaan olemaan esimerkkinä. :) Myös on otettava huomioon, että perheenäiti on saattanut joskus olla itse 16-vuotias ja hänellä itsellään saattaa olla sellaisia kokemuksia joita hän voi tuoda esille omassa työnhaussaan ja jotka voivat vaikuttaa positiivisesti työn saamiseen. :)

    Samalla lailla, kun työnhaussa ratkaisee ihmisen ns. luonne ja miten ihminen myy itseään. Itse olen aina halunnut joko käydä työpaikalla näyttäytymässä ja kertomassa, että haluan tämän työpaikan. Taikka ainakin soittaa sinne taikka tehdä jotain, että näyttää työnantajalle olevansa kiinnostunut. Samalla mainitsisin, jos on toiminut opiskelijaorganisaatioissa jne. Näitähän on monia! :)

  • Lisse

    Kyllä tässä viittä vaille maisterina ja monta vuotta työelämässä olleena alkaa pikku hiljaa ymmärtämään, että työllistyminen on todella monen asian summa.

    Täällä on hirveän katkera fiilis kommenteissa ja haluaisinkin, että pohtisitte asiaa myös rekrytoijan näkökulmasta. Rekrytointiprosessi on usein kallista, joten sekä yrityksen että työntekijän kannalta olisi toivottavaa, että tuleva mahdollinen työsuhde on toimiva ja kumpikin osapuoli saa suhteelta sitä, mitä odottaa. Ei kukaan tervejärkinen rekrytoija ota tyyppiä töihin VAIN sen takia, että tällä on tutkinto – kuten ei ota VAIN senkään takia, että tyypillä on suosittu blogi. Vai ottaisitko sinä?

    Omasta mielestäni Jennin kirjoitus oli varsin kannustava. Ei tarvitse olla tutkintoa (pl. tietyt ammatit). Ei tarvitse olla blogia. Omaa osaamista kannattaa kerryttää läpi elämän ja erilaisia työpolkuja on yhtä monta kuin on kulkijaakin.

    Motto “hyville tyypeille löytyy aina töitä” on asenne, jolla töitä kannattaa lähteä hakemaan. Jenni ei kai missään vaiheessa ole sanonut, että tämä motto on absoluuttinen totuus ja “hyvät tyypit” saisivat aina kaikki duunit eivätkä koskaan kenkää. “Emmä kuitenkaan saa mitään töitä” -asenteella todennäköisesti vaan lohkeaa työpaikka vähän huonommin. Näin ainakin omiin kokemuksiini perustuen.

    Hyvää kevättä Jenni, keep on rocking!

  • Hemmuli

    Kyllä AMK-tutkinnon nimenomaan pitäisi tuoda myös niitä käytännön taitoja, tuskin kukaan on sitä mieltä että esim. sairaanhoitajan tutkinto on pelkkä lappu. Ehkä opetuksesi oli heikkotasoista tai sitten et panostanut opiskeluun tarpeeksi.

  • Emmi Nuorgam

    Loistava kommentti! Kiitos.

  • Nata - White Trash Disease

    tämä sähköinssin kommentti!! tää oli JUURI se syy, miksi vaihdoin sähkötekniikalta pois. suomessa sähkötöitä saavat tehdä sähköasentajat, sähköinssit ja sähködippainssit. näistä vain eka osaa sähkötöitä tehdä. kaksi muuta tietävät asiasta vain teoriatasolla, eivätkä oikeastaan osaa tehdä yhtään mitään. paitsi integroida yhtälöitä ihan perkeleesti.

    ja edelliselle kommentoijalle. valitettavasti tuo on sähkötekniikan korkeakoulututkinnon taso. omalla harrastuneisuudella voi asiaan toki vaikuttaa. luulin olevani ainoa, joka on tätä mieltä, mutta en näköjään ole. kiitti annepa!

  • asdf

    Vau. Joskus aiemmin lueskelin aktiivisemmin blogeja, nyt jäänyt vähemmälle, mutta mukavaa päivän politiikkaa Pupulandiassa. Turha tähän varmaan on mitään enää kommentoida, toisto ei taida tehdä ketään autuaaksi. Sanottakoon, että ihmiset, jotka ei oo jotain VM-hommia koskaan tehny, niin ei ymmärrä(niin, ymmärrä), ettei niitä kädenkäänteessä väsätä. Sitä kummasti oppii huomaamaan, ettei mikään tapahdu itsestään. Oppii arvostamaan kaverin viitseliäisyyttä sen sijaan, että moittisi kakkujen tasoa.

    Ite oon pintaraapasun verran tietoturvallisuuteen perehtyny, ja jotenki ihmetyttää että miten ihmiset pystyy nimimerkkien takaa olemaan niin eläimellisiä. Kiusaus on varmasti suuri. Valitettava, mutta toisaalta lohdullinen totuus on, että netissä anonymiteettia ei ole olemassa. Näihin edellisiin viitaten, hyvä tyyppi tuskin jättää tällaisia jälkiä. Lappu, paperi, what ever tuskin auttaa tilanteessa, että olet hakemassa the työtä, jossa rekrytoija pykälistä huolimatta tsekkaa menneisyytesi netissä. Ite en palkkaisi edes sinne tietyn kaupan kassalle, jos tietäisin totuuden virtuaalielämästä.

    Yksityisyys, vapaa-aika. Kyllä. Mutta miksi olisit sika kotona, jos töissä osaisit käyttäytyä?

  • Jenniii

    Ihanaa, että joillekin tekstin ajatus on auennut juuri siten kuin olen tarkoittanutkin. Kiitos. <3

  • annepa

    Niiiinnn… et vissiin huomannut, että siellä sulkeissa luki että “jos et ole lääkäri tai muu erityistapaus”. Ehkä sinä et ole tietoinen siitä, minkälaista se sähkötekniikan opiskelu on.

    Tätä asiaahan ei minun kohdallani edistänyt yhtään se, että koulutus oli minulle täysin väärä. En ole mikään matikkanero. Valmistuin kuitenkin ja LAPUSTA oli minulle hyötyä, sillä pääsin ensimmäiseen työpaikkaani. Jossa työnkuvani ei muuten liipannut läheltäkään sähköteknistä suunnittelua :D

    Kaiken lisäksi tein toisen inssitutkinnon HAHAAA! Toimitin itselleni ylemmän AMK-tutkinnon teknologiajohtamisessa. Kas kummaa, en sielläkään oppinut mitään uutta (koska olin jo työn kautta samat asiat oppinut). Siitäkin sai lapun ja sillä lapulla pääsin tähän nykyiseen työhöni.

  • annepa

    Ei kun anteeksi, kirjoitin palturia. Toisessa tutkinnossa opin lähdekritiikkiä ja lukemaan tieteellisiä tekstejä.

  • ElinaPK

    Täytyy myös muistaa, että ei se hyvän tyypin leima tarkoitakaan sitä, että on kahvitauon vitsinkertoja ja aina suuna päänä ja jokaisessa tilanteessa itseään tuomassa esiin. Hyvä tyyppi voi olla myös se rauhallinen ja hiljainen tyyppi, koska kyllähän silläkin tavalla voi olla yhtä lailla sosiaalinen ja mukana jutuissa. Mutta se on valitettavasti totta, että jos ei uskalla aikuisella iällä edes silmiin katsoa ja saattaa puurtaa kokonaisia työpäiviä puhumatta kenellekään, niin saattaa antaa kyllä itsestään täysin erilaisen kuvan kuin haluaisi. Itselläni oli tällainen työkaveri kerran samassa projektissa ja hän hoiti työnsä tosi hyvin ja tunnollisesti, mutta kun häneltä jotain kysyttiin, hän vastasi lyhyesti ja vältti katsomasta keneenkään. Hän oli kiltti ja mukava ja tulimme hyvin juttuun, mutta kun hän lopetti työnsä, sanoivat muut vähemmän hänen kanssaan työskennelleet, että “Ei se koskaan puhunut kenellekään mitään!”. On raadollista, että se jäi muille päällimmäisenä mieleen, vaikka hänen tekemänsä työ oli laadukasta. Silti on minusta tosi luonnollista ja ymmärrettävää, että sosiaalisille kyvyille annetaan paljon arvoa, sillä työpaikka on aina yhteisö, jossa toimitaan yhdessä. Silloin tietenkin se keskusteluun osallistuva ja omia ajatuksiaan esiin tuova työntekijä tulee tutummaksi niin työtavoiltaan kuin henkilönäkin.

  • Niina______

    Dippainssien ei kai kuulukaan tehdä mitään sähköasennushommia vaan ihan jotain muita töitä, sellaisia, joissa jopa saatetaan tarvita integrointia yms. matikkaa (toki myös muita taitoja). AMK-tutkinto lienee tällä(kin) alalla vähän sellanen väliinputoaja: ei tarpeeksi käytännönläheistä ollakseen ammattitutkinto mutta toisaalta ei tarpeeksi teoreettista ollakseen yliopistotutkinnon tasoinen.

  • Vierailija

    No AV-äikäntunninpriimus ja -maisteri siellä kyllä vaikuttaisi olevan. Jos osaa oikeasti kirjoittaa, niin kyllä se kielioppi taipuu oikeaksi automaattisesti kaikkialla, blogin kommenteissakin. Surullista, surullista.

  • Vierailija

    Viimeinen lause on kultaa!
    Mitä tulee taas miesten keskuudessa käytyihin keskusteluihin, niin HARVOIN niissäkään käydään henkilökohtaisia asioita läpi kriittisesti, ilman että toinen (tai molemmat) ovat voimakkaalla puolustuskannalla. Tällainen johtaa helposti väittelyyn/riitelyyn, joka taas harvoin johtaa mihinkään rakentavaan.
    Toisaalta olen käynyt oikein hyviä keskusteluja tietyistä epäkohdista omassa elämässäni/itsessäni sekä naisten, että miesten kanssa. Yksityisissä asioissa se vaatii suurta luottamusta ja koulu/työasioissa se vaatii ennen kaikkea nöyryyttä.

  • annepa

    Tässä on semmoinen juttu, että rekrytoija saa tsekasta menneisyytesi netistä. Tarkistin tämän liitosta. vastaus oli yksiselitteinen “saa googlata”.

  • Vierailija

    Niin, niillä pääsee varmasti sellaisiin paikkoihin missä ei ole suuria vaatimuksia ammattitaidon suhteen, sellaisiin paikkoihin missä hyvä tyyppiys riittää kuin muita suurempia edellytyksiä työn suorittamiseen ei ole – kuka tahansa oikealla asenteella varustettu motivoitu kaveri ne työtehtävät oppii. Enkä tarkoita tätä vähättelevässä mielessä, ja kyllähän useimpien tehtävien suorittamiseen maailmassa riittää ihan vain keskinkertainen suorittaminen, harvaan paikkaan oikeasti tarvitaan mitään nykyajan huippuosaajia. Minä en saisi oman alani asiantuntijatehtäviä nätillä naamalla ja vetävällä supliikilla. Onneksi, koska jos niitä tarvittaisiin niin olisin pulassa :-). Niihin tehtäviin onneksi työllistyy tutkintolappusten ja työkokemuksen perusteella.

  • Sarba

    Niin, pointtini ehkä olikin että ainakin sitä keskustelua käydään ja mielipiteitä vaihdetaan, vaikkei tullakaan mihinkään konsensukseen asioista. Naiset hyvin usein kumartavat tiensä ulos kaikesta tärkeästä keskustelusta, koska… Niin, miksi? Jos katsotaan sanomalehtien palstoja ja vaikka Uuden Suomen vireää blogilistaa, niin ketkä siellä keskustelevat – miehet, nuoret ja vanhat, hyvässä ja huonosssa hengessä. Mutta ainakin keskustelevat. Tokihan jokainen saa omaa mielipidettään puolustaa, mutta en minä ymmärrä miksi vastakkaiset mielipiteet koetaan niin kamalina henkilökohtaisina loukkauksina. Tässäkin on minusta ollut hyvää, kärjekästäkin keskustelua, josta olisin blogin pitäjänä suorastaan ylpeä. Onhan tämä ollut tuhannesti mielenkiintoisempaa kuin se normaali hymistely jota kommentit ovat yleensä tulvillaan – “way to go, Nata, good on you!”, “kiitos tästä, Jenni, olivatpa hyviä neuvoja!” – ja tästä osallistumisaktiivisuudesta näkee että tarvetta mielipiteiden vaihdolle on.

  • Workingonit

    Minä kiinnitin nyt huomiota nimenomaan siihen millainen on työhaastattelussa, kun ihmisestä saa vain ensivaikutelman. Otetaan esimerkiksi aspergerit, jotka ovat yleensä äärettömän lahjakkaita mutta eivät osaat lukea sosiaalisia tilanteita, eikä he voi sille mitään. Heilläkin on paljon annettavaa työyhteisölle, omana itsenään. On se minustakin ymmärrettävää että sosiaalisuutta arvostetaan, mutta sosiaalisuus ei tarkoita automaattisesti hyvää työntekijää tai edes mukavaa ihmistä. Ihmisiä on niin erilaisia, jokaisilla uniikkeja lahjoja, jotka harmi vaan jää helposti hyödyntämättä markkinoilla. Sehän on nykyaikaa, että luodaan mielikuva jostain, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa. Aihe herättää paljon ajatuksia, siitä mihin suuntaan kannattaa lähteä ja missä omat taidot tulee näkyville parhaiten. Erilaiset ihmisethän ne yhdessä saa aikaan ihmeellisiä asioita.

  • hanne_tasteofhoney

    Kiitos Jenni tästä kirjoituksesta! Täällä on ollut paljon hyvää keskustelua ja mielenkiintoisia näkökulmia. Etähalaus sulle täältä, samastun vahvasti tuohon itsensäilmaisemisen vaikeuteen. Harmittaa sun puolesta, että hienon kirjoituksen pääpointti sivuutetaan tarttumalla muutamaan tulkinnanvaraiseen sanavalintaan. Blogiasi pitkään seuranneena pidän sinua todella fiksuna ja avarakatseisena ihmisenä, enkä olisi kyllä ikinä lähtenyt vetämään sellaisia johtopäätöksiä, että tämän postauksen pointti olisi ollut koulutuksen vähättely tai työttömäksi jääneille kettuilu.

    Tämä kohu kirvoitti paljon ajatuksia näin perjantain kunniaksi. Jos jaksat lukea romaaniksi paisuneen postaukseni blogi-ilmaisusta (rivien välistä lukeminen ja erilaiset olettamukset) ja bloggaajiin kohdistuvista mielikuvista, niin here goes!

    http://www.lily.fi/blogit/taste-honey/millainen-sinun-blogiaanesi

    http://www.lily.fi/blogit/taste-honey/millainen-sinun-blogiaanesi

  • justnii

    Kun tuolla aiemmin parjasit toisen henkilön kielioppia niin… Miten on esimerkiksi sun isojen kirjainten laita??:D

    JA! Ovatko mielestäsi esimerkiksi käyttämäsi sanat:”testausta, meitsin, järkätään, lungia, tsekkaa, pliis” osa virallista suomen kirjakieltä? Eivät taida olla. Keksi siis seuraavalla kerralla kunnon vasta-argumentti äläkä takerru pilkun******. Toisaalta minkäs sille voi jos ei ole tarpeeksi älyllisiä ominaisuuksia keksiä mitään relevanttia vastaväitettä.. aina ei mene keksit tasan!;)

    Ps. Ei ollut sulla edes pokkaa julkaista kommenttiani omassa blogissasi-> tais osua arkaan paikkaan!;)

  • Jenniii

    Lämmin kiitos Hanne kauniista ja kannustavista sanoistasi. :) Käyn suurella mielenkiinnolla lukemassa tuon postauksesi – romaanit ovat minun kirjoissani vain plussaa! ;)

  • saimah

    Tsemppiä, tosi tylsää! Itse oon tehnyt useamman vuoden opintojen ja ei oman alan töiden ohella monipuolisesti vapaaehtoistyötä, jonka avulla itse asiassa sain tarvittavaa kokemusta, jolla viimein sain ensimmäisen oman alan työpaikkani – koulutus ei ollut siihen valmentanut, vaan vapaaehtoistehtävissä oppimani taidot. Vapaaehtoistöitä löytyy hirveän monipuolisesti, toivottavasti sinullekin!

  • saimah

    Ja mulla kävi tuuri, mutta tämän annan ihan vilpittömänä vinkkinä, josta voi mahdollisesti olla apua muillekin oman alan työtä etsiville.

    Ja Jennille kiitos hyvästä postauksesta! Tutkinto ei takaa yhtään mitään, vaan pitää olla monipuolista näyttöä. Ja pitkään työttömänä olleena ja aiemmin työttömiä valmentaneena (korkeaoulutettuna) tiedän, että työttömyys on aina perseestä.

  • Laur

    Itsekin työskentelen museoalalla näin sivuhuomautuksena… Mutta minua ihmetyttää se fiilis, joka on laajasti maistereilla omassa kaveripiirissänikin. Maisterinpaperit taskussa ollaan närkästyneitä siitä kun joudutaan tekemään alemman tason tehtäviä tai palkka on huono. Olen yrittänyt silloin jakaa omaa näkemystäni työelämästä, joka on kuitenkin erilainen kuin yliopistomaailma. Yliopisto kouluttaa kuitenkin suuren osan opiskelijoita tutkijoiksi. Ei projektipäälliköiksi, johtajiksi tai toimistotyöntekijäksi. Yliopiston lopputyö on tuntemillani aloilla laaja kirjallinen tutkimus. Ei työnäyte tai esimerkiksi näyttöarviointiin perustuva. Tällöin työelämä on aloitettava ns. nollasta ja kivuttava työelämän meriittien kautta “oman tason tehtäviin”. Tuntemani AMK tutkinnot ovat huomattavasti paljon enemmän työelämälähtöisiä ja konkreettisempia kuin yliopistotutkinnot. Uskallan näin sanoa, koska minulla on omakohtaista opiskelukokemusta molemmista korkeakouluista. Työelämä silti loppujen lopuksi arvostaa enemmän yliopistoa esim. antamalla tradenomille pienemmän palkan kuin kauppatieteiden maisterille. Lisäksi omalla museoalan työpaikallani eräs projekti annettiin hakijalle perusteella “koska onhan hän maisteri”, sen sijaan että se olisi annettu ei-maisterille, jolla oli jo projektissa vaadittu verkosto laadittuna ja aiempaa työkokemusta vastaavista tehtävistä.
    Eli loppujen lopuksi hirveän hankala sanoa mitään tyhjentävästi työelämästä.
    Itsestä se lähtee monessa tapauksessa.

    ps. ihan tällei sivuhuomautuksena. Minne ovat kadonneet ne kivat Lilyn captcha -sanat? “Kirjoita viides sana seuraavista”? Vai johtuuko tuo allaoleva mongerrus selaimestani tai jostain syystä x? Nimittäin kolmas yritys menossa nyt julkaista tämä kommentti. Tämän vaikeus kyllä tappaa kommentoinnin suolan. ;D

  • Vierailija

    En nyt ota kantaa mihinkään katkeruuksiin, mutta tuli vain mieleeni toinen näkökulma asiaan. Tiedän tyypin, joka sai unelmaduunin blogin ja täällä niin paljo puhutun hyvänä tyyppinä olemisen perusteella. No nyt ihmisparka on ihan tärisemässä, koska ei omaa koulutusta joka soveltuisi työtehtäviin. Hommat ei onnistu ja paskaa ropisee niskaan. Blogi voi myös olla harhaanjohtava rekrytointitilanteessa ja itsensä brändääminen voi kääntyä itseä vastaan.

  • Iiro

    Pitäisiköhän itsekin, hmmm……

  • Vierailija

    Hmmm, kommentoin vaikka tässä keskustelussa taitaa olla kaikki sanottu. Ymmärrän miksi tällainen postaus ärsyttää, nimittäin itseänikin. Blogeja luetaan viihteenä, nehän keskittyvät suuressa määrin, vaatteisiin, meikkeihin ja kevyisiin pohdiskeluihin elämästä, joka on harmitonta ja usein valitettavankin mitäänsanomatonta. En itse odota bloggareilta valtavia oivalluksia tai monipuolista kielenkäyttöä, koska en pidä heitä ammattilaisina. Lehtien sivuilta taas odotan lukevani ammattitoimittajien kirjoittamia tekstejä ja ammattivalokuvaajien ottamia kuvia. Ärsyttävää, että pidetään koulutusta vain päämääränä jollekkin lappuselle. Ei. Koulutus tuo osaamista! Se että bloggarit tekevät paljon töitä sinnikkäästi pitää varmasti paikkansa, mutta joka ikinen luovalla alalla (ja toki muillakin aloilla) tekee niin! Itse en neuvoisi ketään ensisijaisesti perustamaan blogia vaan hankkimaan parhaan mahdollisen koulutuksen, koulusta löytyy nimittäin tärkeimmät kontaktit työelämään.

  • Jenniii

    Näiden kahden asianhan ei millään tavalla tarvitse sulkea toisiaan pois. Kannustan ihmisiä kouluttautumaan, hankkimaan osaamista ja tekemään vielä vähän jotain ekstraa. Sillä tavoin sitä erottaudutaan joukosta. :) En pidä koulutusta “vain päämääränä jollekin lappuselle”, vaan arvostan koulutusta kovasti. Yritin tekstillä ilmaista, että koulutuksen LISÄKSI on etua, jos on antaa osaamisestaan ja kovasta työmoraalistaan muutakin näyttöä kuin pelkkä tutkintotodistus.

  • blogiasi edelleen (välillä) lukeva :D

    ei hittolaikkaa ! nyt on kyllä pakko kommentoida (vaikka tuskin jenni enää tätä kommenttia tajuat täältä katsoa) nimittäin oon se (eka mainitsemistasi), joka kommentoi natan blogiin (usko tai älä:D).

    kommentillani en halunnut olla mitenkään “riitasointuinen”, ihmettelin vaan nimenomaan yleisesti sitä, että kun työpaikkaan hakevat pyytävät vaikka nyt ylempää amk-kouluttautumista, niin sitten sitä ei loppujen lopuksi tarvitsisikaan. ei, en ole TYHMÄ ja totta kai ymmärrän että eihän mikään laki määrää työnantajaa sitten valitsemaan virkaan henkilöä, jolla on tämä hakemuksessa “vaadittu” ylempi amk-tutkinto, mutta itseäni vaan ärsyttää se _työnantaja_ joka tekee noin. miksi ihmeessä pyytää hakijalta sellaista koulutusta, jota sitten ei tarvitsekaan valitulla olla? koska itse en ainakaan edes hae työtä, jossa oikeasti sanotaan että haetaan vaikka nyt ylemmän amk-koulutuksen omistavaa henkilöä, kun en itse sitä omista! mutta kuten natallekin taisin todeta, niin pitää vissiin sit alkaa hakea noista vaatimuksista huolimatta, mut tuntuu et sit vaan tekee ite niin paljon turhaa työtä.

    ja muistaakseni kyllä ihan onnittelin nataa vielä ja muuta että en oikeesti mitenkään katkeroituneena sitä kommenttia laittanut :D vaan tavallaan halusin kysäistä että “muistinko oikein että siinä haettiin sen ja sen koulutuksen omaavaa” ja vähän kummeksuin tosiaan sitä, että siihen alun periin vaadittiin sitä koulutusta, mutta sit valittu ei omannutkaan sitä. mut opetus mullekin :) hae ja hae vaikka mitä pyydettäis. no, en nyt ehkä sentään lähde hakemaan mitään lääkärin duuneja viestintää opiskelleena;))

Related posts