Recycling & upcycling – mistä onkaan kyse?

Parin viikon takaisella Tallinnan matkallani pääsin tapaamaan muutamaa paikallista suunnittelijaa Eesti Disaini Majan yhteydessä sijainneella studiolla. Juttutuokion kiinnostavinta antia oli keskustelu ekologisesta muodista virolaismerkki AusDesignille työskentelevien tyyppien kanssa. Merkin suunnittelija Reet Aus oli juuri Ranskassa edustamassa ympäristöystävällisen bisneksen tekijöitä palkitsevassa tapahtumassa, mutta sen sijaan meitä jututti AusDesignin ympäristöasioista ja vastuullisuudesta vastaava Markus Vihma. 

Siellä studiolla jutustellessamme keskustelussa nousi toistuvasti esiin termi upcycling. Aluksi en kiinnittänyt huomiota koko asiaan, mutta kun puhe jatkuvasti tuntui kääntyvän upcyclingiin, jouduimme lopulta ystäväni kanssa tunnustamaan tietämättömyytemme ja kysäisemään, että mitä se muuten oikein on. :) Recycling (kierrätys) on kaikille tuttu käsite, mutta mitä tarkoittaakaan upcycling? Meille selitettiin, että siinä missä kierrätyksessä hyödynnetään käytetty ja pois heitettävä materiaali, upcycling pureutuu tuotannon ongelmiin jo siellä tuotteen elinkaaren alkupäässä. Upcycling tarkoittaa siis tuotannon ylijäämän, sivutuotteiden ja hukkapalojen hyödyntämistä käyttöön sen sijaan, että se kaikki menisi suoraan jätteeksi.

Harva tulee sitä ajatelleeksi, mutta esimerkiksi vaateteollisuudessa myymättä jääneet, huonolaatuiset tai ihmisten käytöstä hylkäämät vaatteet eivät todellakaan ole ainoa tai välttämättä edes se suurin ympäristöongelma, sillä valtava osa jätteestä ja hukkamateriaalista syntyy jo tehtailla tuotantoprosessissa. Kun materiaalit ovat halpoja ja tuotannon keskeisin panostus on tehokkuudessa ja volyymissa, ei kangaspakkoja hyödynnetä välttämättä lainkaan ekologisesti.

Muistatte varmaan koulun käsityötunneilta, kuinka kaavoja aseteltiin kankaille kieli keskellä suuta, jotta kangasta ei menisi prosessissa hukkaan – no se touhu on kaukana suurten tehtaiden toiminnasta. On yksinkertaisesti halvempaa heittää suuriakin määriä kangasta roskiin kuin mittailla ja sommitella kaavoja tarkkaan kankaille materiaalit mahdollisimman hyvin hyödyntäen. Pienempien tuottajien ja ekologisen vastuunsa tuntevien yritysten kohdalla tilanne on tietysti toinen, mutta suurimmilla vaatetehtailla syntyy aivan käsittämätön määrä tekstiilijätettä. Ja tämä jätevuori tulee siis vielä kaiken sen myymättömän, käytöstä poistuneen ja kierrätykseen kelpaamattoman tekstiilin päälle. Totean vain täältä näiden ajatusten myötä syntyneen mielikuvitusvuoren alta hyvin pienellä äänellä, että HUH ja apua.

Virolaisen AusDesignin ekologinen ajattelu perustuu siis juuri tämän tehdasjätteen minimoimiseen siten, että merkki hyödyntää muiden vaatemerkkien hukkapaloja ja ylijäämää suurilta vaatetehtailta. Vaatteet valmistetaan pääasiassa Bangladeshissa samoissa tehtaissa kuin nekin vaatteet, joita valmistavien merkkien ylijäämää AusDesign tuotannossaan käyttää. Merkin ympäristöasioista ja vastuullisuudesta vastaava Markus Vihma kertoi, ettei ole ollut ihan helppo homma päästä sotkeutumaan suurten kansainvälisten brändien tuotantoon, mutta toistaiseksi jo useampikin suuri tekijä on suostunut luovuttamaan hukkapalansa AusDesignin käyttöön.

Reet Ausin suunnittelussa upcycling näkyy vaatteissa konkreettisesti: vaatteiden pinnat koostuvat tilkkutäkin tapaan palasista. Hukkapalojen käyttäminen luo tietysti suunnitteluprosessille omat haasteensa ja leimaa vahvasti vaatteiden visuaalista ilmettä – kun suuria yhtenäisiä kangaskappaleita ei ole käytössä, lopputulos muistuttaa väistämättä tilkkutyötä.

Vaikka itse upcycling-termiä ei ehkä Suomessa ole juuri käytetty, myös täällä on osattu hyödyntää sen periaatteita ja varsin luovalla tavalla peräti. Esimerkkeinä mainittakoon Camilla Mikama, joka virkkasi muutama vuosi sitten Nanson ylijäämätrikoosta hauskoja punosmekkoja ja nyt vuoden suurin tapaus kotimaisen ekomuodin kentällä on ollut Pure Waste Textiles, jonka toimintatapa hyödyntää oikeastaan sekä kierrätystä että upcyclingia. Pure Waste käyttää kankaissaan tehtaiden ylijäämä-denimiä, joka rouhitaan massaksi ja käsitellään uudelleen langoiksi ja kankaaksi. Kotimaisen Pure Wasten idea on kieltämättä nerokas – tällä tavoin tekstiilijätteen määrä pystytään tuotantovaiheessa minimoimaan lähes olemattomiin.

Siinä missä kierrätys ja recycling ovat tuttuja termejä jokaiselle, myös sana upcycling ollut olemassa jo parinkymmenen vuoden ajan. Mediassa se on kuitenkin jäänyt perinteisen kierrätyksen varjoon eikä sille ole vieläkään olemassa oikeastaan mitään suomenkielistä termiä. Yritimme ystäväni kanssa miettiä, mikä voisi olla suomenkielinen vastine upcyclingille – aika laihoin tuloksin toistaiseksi. Hyödytys? Uusiokierto? Jos tulee hyviä ideoita mieleen, niin olisi kiinnostavaa kuulla. :) Oliko itse käsite monelle jo entuudestaan ihan tuttua huttua?

Photos: Jenni Rotonen & Laura Iisalo

Tags: muoti, Muu muoti, Uutiset & yhteiskunta, Vastuullinen muoti

Categorised in: Muoti