15/12/14

Keskinkertainen, keskeneräinen ja ihan hyvä just sellaisena

21 37 bw1.jpg

Myönnän, että sisälläni asuu pieni perfektionisti. Luulen kuitenkin oppineeni elämään tuon tyypin kanssa ja itse asiassa blogini on ollut siinä prosessissa melkoisen oiva apuri. Tunnen usein lempiblogejani selaillessa suurta ihailua – kuinka nuo ihmiset ovatkaan niin lahjakkaita siinä, mitä tekevät. Jotkut taitavat suomen kielellä leikittelyn salat hymyilyttävän hienosti, toiset ottavat valtavan upeita valokuvia, osalla on pettämätön tyylisilmä ja muutamilla huikea visuaalinen näkemys. En kuitenkaan tunne varsinaisesti kateutta ihaillessani muiden taitoja, vaan enemmänkin koen niiden inspiroivan minua pyrkimään aina vain parempaan.

Vaikka näen muiden tiedot ja taidot inspiraationa itselleni, ovat ne saaneet myös ymmärtämään oman rajallisuuteni. Kaikkea voi harjoitella ja kaikessa voi tulla paremmaksi, mutta jotkut vain ovat lahjakkaampia kuin toiset. Elämä ei ole kilpailu, eikä monissa asioissa voi tai ole syytäkään mitata paremmuutta, mutta kyllä se vain niin on, että joillakin ihmisillä on ihan poikkeuksellista lahjakkuutta – onnekkaimmilla useammassakin asiassa. 

bw2.jpg

En muista itse voittaneeni elämässäni kovinkaan montaa mittelöä (jos siis ainoatakaan), koska juuri nyt ei tule mieleen mitään. En ylipäänsä ole erityisen kilpailuhenkinen, paitsi lautapeleissä ja racketball-kentällä. Muutoin minulle ei ole suurtakaan merkitystä sillä, olenko paras. Useimmiten en ole, vaikka parhaani tekisinkin. Eikä se onneksi haittaa. :) 

Olin nuorena hyvä oppilas koulussa ja menestyin tasaisen varmasti likimain joka aineessa. Olin kiinnostunut monesta asiasta, mutten mitenkään intohimoisen paljon oikein mistään. Lukiossa lempiaineitani olivat äidinkieli, psykologia, kuvaamataito ja vieraat kielet – ehkäpä nuo kouluaikojen lempparit heijastelevat kiinnostuksiani nykyäänkin.

Äidinkieli oli kouluaikoina minulle se helppo ja varma osa-alue. Kielioppijutut tuntuivat luonnistuvan melkolailla itsestään, tekstiä syntyi helposti ja ajatusten jäsentely paperille tuntui mutkattomalta. En ole kuitenkaan koskaan ollut erityisen luova tai omaperäinen kirjoittaja – tarinoiden keksiminen päästä on minulle vaikeaa eikä sanoilla taiteilu ja kikkailu tunnu omalta. Sen sijaan asiatekstejä ja valmiiseen aineistoon pohjaavia juttuja olen aina ollut hyvä kirjoittamaan. Ja näitä taitoja olen opinnoissani ja työssäni päässytkin kiitettävästi hyödyntämään. Niiden rinnalla vapaamman ilmaisun kanavana on sitten toiminut blogini.

bw3.jpg

Blogissa sitä on taitoineen ja puutteineen aikamoisen suurennuslasin alla. Olen kirjoittajana kaiketi melko keskinkertainen, ainakin jos vertaa todellisiin lahjakkuuksiin kuten Eevaan, ystävääni Roosaan tai moneen muuhun blogimaailman sanataituriin – puhumattakaan muista taidoista ja lahjoista. Olisi helppo tuntea huonommuutta tuollaisten lahjakkuuksien rinnalla, mutta oikeastaan asia ei vaivaa minua. Minulla ei ole ongelmaa myöntää jonkun toisen olevan jossain asiassa parempi. Se ei silti tee minusta huonoa, vaikka en olisi paras

Uskon, että suurin osa bloggaajista ottaa uteliaana ja kiitollisena blogiaan koskevan palautteen vastaan ja haluaa kehittää osaamistaan, mutta välillä silti hämmentää, miten osa lukijoista tuntuu odottavan bloggaajilta jonkinlaista täydellisyyttä – varsinkin sellaisilta bloggaajilta, jotka ovat onnistuneet lyömään harrastuksella leiviksi asti. Pitäisi ikään kuin ansaita paikkansa. Loppujen lopuksi aika moni blogien lukija taitaa silti tykätä tavallisuudesta. Siitä, että kirjoittaja siellä kaiken takana on ihan tavallinen tyyppi eikä mikään yli-ihminen. Ehkä se on jopa ihan lohdullista nähdä, etteivät muutkaan ole täydellisiä. Kukapa meistä olisi.

Minä teen takuuvarmasti virheitä kieliopissa (ja monessa muussakin asiassa) yhä ja olen kaikella tapaa epätäydellinen, mutta onneksi oppiminen on elämän mittainen matka. Ja onneksi (blogi)maailmassa on toistaiseksi ollut tilaa myös inhimillisyydelle, virheille ja epätäydellisyydelle. On ollut ilo huomata, että tällaisillakin vajavaisilla taidoilla voi menestyä. :) Kiitos siis teille, jotka olette jaksaneet roikkua matkassa mukana!

bw6.jpg

Aina voi kehittyä ja pyrkiä paremmaksi, mutta ehkä yritän tällä tekstillä vain sanoa, että on ihan ok olla ihan hyvä. Mistä tuli muuten mieleeni, että luin hiljattain Hesarin mainiolta Torsti tietää/Kysy Kirstiltä -palstalta, että tuota sanaa ”ihan” on joskus muinoin käytetty nimenomaan vahvistavassa merkityksessä samaan tapaan kuin nykyään sanottaisiin vaikka ”tosi”. Aika jännää, että merkitys on pysynyt joidenkin sanojen edellä samana (”ihan huippu”) ja joissakin tapauksissa ”ihan” tavallaan laimentaa sitä seuraavaa adjektiivia (”ihan hyvä”). Eksymättä sen enempää sivuraiteille todettakoon vain, että keskinkertaisuuden ei tarvitse olla kirosana ja että ihan hyvä on ihan hyvä.

Ja hullua sinänsä, monessa asiassa lahjakkuus tai parhaus ei välttämättä takaa silti menestystä. Onnistuminen on monen asian summa. Jos mietitään, millaisia artisteja myyntilistojen kärjessä keikkuu – harva sinne yltää puhtaasti laulutaitonsa ansiosta. Ja moni todellinen lahjakkuus jää vaille suosiota.

Vaikka minussa on perfektionistin vikaa, tätä blogia tuskin olisi olemassakaan, jos vaatisin itseltäni täydellisyyttä. Jos ryhtyisin hiomaan jokaista postausta viimeisimpiä yksityiskohtia myöten ja miettimään käsittelemiäni aiheita puhki, jäisi moni juttu todennäköisesti editointipöydälle. Siksi hyväksyn itseltäni keskeneräisiä ajatuksia ja epätäydellisiä tuotoksia.

Uskaltakaa, harjoitelkaa, tehkää ja nauttikaa – sitä varten täällä ollaan olemassa. :)

bw7.jpg

Photos: Vesa Silver

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä

21 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • maggggie

    Hitsi miten, no, ihana postaus. Tuli tarpeeseen tälle turhan usein kateuteen kallistuvalle täydellisyyden tavoittelijalle. :)

  • Vierailija

    Minä luen tätä blogia persoonasi vuoksi, jonka varaan tämä blogi mielestäni rakentuu. Jokainen ihminen on ”säröinen”. Mulla on toinenkin suosikkiblogi, joka myös mielestäni saa substansinsa siitä, että tuo ihminen antaa itsestään jotain. Laulajan menestystä ei, niin kuin sanoit, määritä vain täydellinen ääni. Koko kokonaisuus ratkaisee. Ja varmasti olet ”Jenninä olemisessa” ihan maailman paras. :)

  • Design Wash

    Hyvä kirjoitus! Asia on juurikin noin. Joku on jossain hyvä, kun toinen voi olla siinä asiassa huippu. Kaikilla meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme. Siinä se rikkaus onkin. Arvostan kehittymistä ja itse pyrin jatkuvasti kehittymään, tällä hetkellä mm. kirjoittamisessa ja valokuvaamisessa. Molemmat asiat ovat olleen minulle pelottavia mörköjä jo vuosia, mutta jostain syystä uskalsin silti kokeilla.

    Kokeiluni on vain jatkunut ja ehkä olen jo kehittynyt näissä asioissa, koska mukavaa palautetta on tullut. Jos jotain asiaa tekee, vaikka tuntuisi haasteelliselta, oppii varmasti joka hetkessä taas hieman enemmän. 

    Mukavaa joulun odotusta :)

  • enmaa

    Ihan hyvä;) kirjoitus! Ajattelin tätä asiaa vähän toiseltakin kantilta, olen sairaslomalla ylikuormittumisen takia(onneksi puututtiin ajoissa, ennen vakavampia seurauksia) ja olen miettinyt nyt muutamana päivänä juurikin sitä että miksi hyvä ei riitä vaan pitää yrittää täydellistä ihan kaikessa, eihän siihen riitä kenenkään rahkeet. Nyt yritän opetella sitä että asiat saavat vähän repsottaakin ja monessa asiassa riittää ihan hyvä. Kiitos ajatuksistasi!

  • spring_95

    Rakastin tätä tekstiä! :) Täällä toinen täydellisyyden tavoittelija, joka tekee koko ajan hommia sen eteen, että hyväksyisi olevansa oikeastaan ihan hyvä vaikka ei oliskaan täydellinen…

  • lodju

    Tää aihe on viimeaikoina pyöriny päässä erityisen paljon, kun oon huomannu ittessäni sellasta kilpailuhenkisyyttä, minkä oon kokenu jotenkin raskaana ja ”vääränä”. Oon ehkä ollu kateellinen jostain ja toisaalta on joskus tuntunu, että jos oon jossain hyvä niin sitä ei huomata. Ajattelen, että näin ilmenee mun jokseenkin ontuva itsetunto tällä hetkellä. Oon vaan iloinen, että oon ymmärtäny, millasia asioita mussa liikkuu tällä hetkellä. Sinä hetkenä nimittäin, kun mun tekis mieli saada ääneni kuuluviin ja todistaa, että oon jotain, voinkin ajatella, että oon jo täysin tarpeeksi, vaikka pysyisin hiljaa. Ja että mun ei loppuenlopuksi ole mitään järkeä verrata itseäni muihin ainakaan siinä mielessä, että kelpaanko, koska jokainen on tär-ke-ä. :) Tälläsia ajatuksia tuli mieleen…

  • Mielenkiintoinen aihe, josta kirjoitit todella osuvasti :).

  • mariee

    Oli hauska lukea tätä tekstiä siksi, että sun blogisi hienous mun silmissä on juurikin se, että sulla on a) jotakin sanottavaa ja b) kirjoitat sen hyvin. Varmasti kaikenlaiset bloggaajat ovat menestyksensä ansainneet vaikkeivat täydellisiä kirjoittajia olisikaan, mutta itse henk. koht. arvostan nimenomaan sitä että kirjoitat hyvin ja ajatuksella. Se tuo mielestäni blogiisi syvällisyyttä ja uskottavuutta :)

  • Pieni rosoisuus blogissa tekee sen elämänmakuiseksi ja mielenkiintoiseksi! Perustin itse hiljattain oman blogini juuri oppiakseni uutta, laajentaakseni mukavuusaluettani. En ole aikoihin harrastanut valokuvausta, kuvankäsittelyä ja html oli hatara muisto vain. Videoita en osannut tehdä lainkaan ja siksi aloin vloggaamaan.
    Uskon, että suurin osa blogien lukijoista hakee vertaistukea, eikä mitään tarinoita täydellisyydestä!

  • Mainio kirjoitus. Itsekin olen vuosien varrella pohtinut (ja harmitellut) sitä, etten ole missään tosi hyvä vaan monessa asiassa aika hyvä, ja se on tuntunut jotenkin tylsältä. Iän karttuessa ja perfektionismia löysätessä olen todennut, että mitäpä se haittaa, kun ei siinä ole edes mitään haitallista. Olisihan se hienoa olla lahjakas monella eri elämän saralla, mutta onpahan ainakin aina uutta opittavaa, kun ei ole valmiiksi ns. täydellinen. Ja joissain asioissa sitä ei vain koskaan tule edes aika hyväksi, vaikka kuinka treenaisi. Senkin olen hyväksynyt. Keskityn sitten mieluummin niihin juttuihin, mistä tykkään ja joissa olen kehityskelpoinen :) Sinun blogisi on huippu ja olet loistava kirjoittaja. Arvostan!

  • am_

    Mun mielestä sinulla on erityistä lahjakkuutta bloggaamiseen, vaatii kyllä paljon osata luoda oman persoonan ja kiinnostuksen kohteiden pohjalta näin kiinnostava blogi, jossa on hyvä tunnelma. Blogissasi arvostan erityisesti syvällisiä pohdintoja, osaat käsitellä aiheita niin syvästi ja monelta kantilta.

  • tuuli1

    Hyvä kirjoitus, jonka aihe tuntuu superajankohtaiselta omassa elämässä. En itsekään ole missään asiassa tosi hyvä tai paras, vaan monessa asiassa ihan hyvä tai aika hyvä. Näin oli aikoinaan jo koulussa. Vertailen itseäni paljon muihin, jolloin tämä ”ihan hyvyys” todellakin korostuu. En tunne alemmuutta välttämättä vain konkreettisesta taidosta tai lahjakkuudesta, esimerkiksi hyvistä kirjoitustaidoista tai upeasta lauluäänestä, vaan myös siitä, että jollain on joku intohimo ja tavoitteellinen pyrkimys jotakin asiaa kohtaan. Tuntuu, ettei itsellä ole sitäkään. Se jotenkin turhauttaa, kun haluaisi, että on olemassa joku ”oma juttu”. Ehkä en ole vielä löytänyt sitä, mutta nyt kun olen valmistumassa, nämä asiat on jotenkin tosi pinnalla. Suurin osa opiskelukavereistani on löytänyt jo oman alan töitä, kun taas itse olen etsimässä työpaikkaa ja tuntuu, ettei mitään löydy ja kaikkialta tulee vain ”ei kiitosta”.

    Tätä ennen gradu oli sellainen puserrus, josta otin ihan hirveät paineet pyrkien johonkin täydelliseen suoritukseen. Olikin sitten vähän pettymys, kun sain ”ihan hyvän” arvosanan siinäkin asiassa, kun taas muutamat kavereistani ylsivät tosi hyviin arvosanoihin. Vaikka arvosanalla ei olekaan mitään väliä eikä itseä pitäisi verrata muihin, olisin edes jossain halunnut olla ”paras”.

    Postauksesi ja nämä kommentit auttavat kuitenkin hahmottamaan sitä, ettei tosiaan tarvitse olla paras välttämättä missään – ihan hyväkin on hyvä. Kai sekin on tavallaan vahvuus, että handlaa monia asioita hyvin tai ihan hyvin, eikä esimerkiksi niin, että olisi superlahjakas yhdessä jutussa, mutta täysin onneton jossain toisessa asiassa. Enkä edes tiedä, onko itsensä tunteminen parhaaksi välttämättä hyvä asia vai voiko se johtaa tietynlaiseen ylimielisyyteen tai siihen, ettei edes pyri kehittymään…? Koska lähes poikkeuksetta aina on kehittymisen ja parantamisen varaa :)

  • Annis

    Hei Jenni, olipa ihana kirjoitus :)

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikessa on lähes mahdotonta olla täydellinen. Haluan kuitenkin kertoa, että mielestäni kirjoituksistasi saa etsimällä etsiä kielioppivirheitä (omaan silmääni eivät ainakaan osu, en tosin ole mikään supertaitaja äidinkielessä) ja sen vuoksi kirjoituksiasi on mukava lukea. Tietysti tekstin sisältö ratkaisee sen, että jaksaako postauksen lukea loppuun, mutta joudun myöntää etten jaksa kovin pitkään seurata bloggaajia joiden teksteissä vilisee yhdyssanavirheitä. Kyllä, täälläkin ilmottautuu pieni perfektionisti.

    Olen tullut siihen tulokseen, että on rankkaa mieltää itsensä perfektionistiksi, mutta samalla hyväksyä itsensä virheineen ja puutteineen. Olen luonteeltani todella tarkka ja pyrin aina tekemään kaiken mahdollisimman hyvin. Kuitenkin oikeasti mielestäni on tärkeämpää, että jokainen osaisi olla sujut omien epäkohtiensa kanssa. Olen aina pitänyt itseäni ihan hyvänä esimerkiksi koulussa ja urheilussa ja ”ihan hyvä” sopii minulle varsin mainiosti. Kuitenkin sorrun jatkuvasti vertailemaan itseäni muihin ja kateellisuus nostaa päätään. Kateellisuuteni ei onnekseni ole katkeraa vaan se antaa itselleni tavoitteita ja ihailun aihetta. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että opin olemaan onnellinen keskinkertaisuudessani. Mun mielestä pikkuvirheet ja -erheet luovat persoonallisuutta ja ovat sata kertaa mielenkiintoisempia kuin täydellisyys. Jospa en enää jatkossa pyrkisi täydellisyyteen vaan siihen mikä riittää minulle ja mikä näyttää minulta! Ei mun trvotse olla paras.

    On upeaa kun joku osaa pukea ajatukseni sanoiksi. Kiitos sinulle!

  • Heidi K

    Kiitos aivan mahtavasta postauksesta. Julistus taviksille (vaikkakin oot mun mielesta tosi lahjakas)! Ma oon tavis ja tuntuu valilla, etta pitaa pyydella anteeksi siita kun menestyy ihan nain ilman mitaan erikoislahjakkuuksia. Ma tykkaan lukea sun blogia juuri sen takia, kun vaikutat niin lahestyttavalta. Teksti on luonnollista ja tyyli sellasta mihin tavalliset kadun tallaajat osaa samaistua, mutta mika myos antaa hirveesti inspiriraatiota. Jatka vaan samaan malliin!

  • Ihanan inspiroiva ja armollinen kirjoitus! Toinen perfektionisti ilmoittautuu :) Tuo standardien löysääminen on ollut itselleni todella vaikeaa – yleensä tuppaan tekemään täysillä kaiken, mihin ryhdyn, ja sitten on turha ihmetellä kun on taas voimat loppu. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että vähempikin riittää. Voi kun sen oppisi vielä sisäistämäänkin eikä vain ajatuksen tasolla…

    Kiitos aivan ihanasta blogista! Olen vakiolukijasi mutta kommentoin äärimmäisen harvoin. Hassua että vertasit itseäsi Eeva Koluun ja Roosaan ja rankkasit heidät itsäesi paremmiksi kirjoittajiksi, koska olen aina suuresti ihaillut tämän blogin kokonaisvaltaisesti huoliteltua ulosantia – niin kuvia kuin tekstiäkin (sekä muotoa että sisältöä – sekä lauseet että ajatukset ovat loppuun asti hiottuja). Opiskelen suomen kieltä, joten tiedän, mistä puhun ;)

    Toivottavasti et tunne huonommuutta mainitsemiisi henkilöihin verrattuna, koska blogisi on todella korkeatasoinen ja kaikesta kirjoittamastasi huokuu harmonia. Tätä blogia on ilo lukea :)

  • ElizabethRinne

    Amen! Ei oikein sanat riitä, mutta tämä tuli sopivasti muistutuksensa tälle ex-perfektionistille. Kiitos! :-)

  • Atomi

    Hei Jenni! Sä olet hyvä kirjoittaja, ilmaiset itsesi selkeästi ja vaikutat sympaattiselta ihmiseltä.Blogissasi on kiinnostavia juttuja, ja kuvat ovat hienoja. Asukuviasi mahtuisi enemmänkin:)Minusta on ihana lukea elämänmakuisia blogeja. Joidenkin blogien asu- ja kotikuvat eivät juuri eroa naisten- ja sisustuslehtien muotikuvista ja muutenkin elämä tuntuu ihan käsittämättömän hallitulta ja täydelliseltä.Mutta varmaan tällaisia tosielämän menestyviä kaunottaria on olemassa, koska ”ihan tavikset” harvoin saavat niin suurta lukijakuntaa muotibloggareina. Usein suosittujen muotibloggareiden kommenttipalstat ovat päivästä toiseen täynnä ihailevia, mukavia kommentteja. Vaikka bloggarit usen sanovat, että negatiivisia kommentteja tulee paljon, en ole kyllä seuraamieni blogien kohdalla sitä huomannut. Minustakin on tarpeetonta kommentoida ilkeästi, mutta joskus tekisi mieli laittaa jotain kriittistä palautetta. Useimmiten jää laittamatta, koska en keksi, miten sen saisi ilmaistua niin, ettei bloggari pahoita mieltään. Sinun blogisi on ihana, jatka vaan hyvillä mielin, olet oikein hyvä bloggari!

  • kimallus

    Harvoin kommentoin mitään, mutta nyt heräsi ajatuksia. Kerroit Jenni, että sinussa on perfektionistin vikaa, ja täällä kommenttiboksissa moni samastui. Itse puolestaan haluaisin avata näkökulmaa alisuorittajan näkökulmasta.

    Itse en todellakaan hio ja viilaa tuotoksiani viimeisen päälle. Päin vastoin, sutaisen jotain kasaan, ja jos kyseinen koulutehtävä/kirjoitus/leipomus/joulukortti on ihan hyvä, se on minulle kyllin hyvä. Olen aina pärjännyt esimerkiksi koulussa keskiverrosti, tai jopa hieman keskivertoa paremmin, hyvin pienellä vaivalla. Samoin yliopistopaikka irtosi vain pääsykoekirjaa vilkaisemalla.

    En edes yritä olla paras, kyllin hyvä riittää. Toisaalta en myöskään jaksa nähdä vaivaa kehittyäkseni missään huipuksi. Jos harrastus ei ensimmäisellä kerralla luonnistu, luovutan. Tänä vuonna olen tehnyt aineenopettajan harjoittelua ja turhautunut. En ole kyllin hyvä opettajana, mutta en myöskään voi luovuttaa. Minun on pakko harjoitella ja kehittyä, enkä voi sanoa nauttivani siitä.

    Toki joskus harmittaa, että en ole missään asiassa huippuhyvä. Silloin kuitenkin kohautan olkapäitäni, kyllä minäkin voisin olla. Huippuhyvän tittelin ansaitsevat ne, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa kehityksensä eteen. Eivät kaltaiseni sluibailijat.

    Kuitenkin, olen säästynyt monelta harmaalta hiukselta, kun en ole jaksanut tehdä jokaisesta haasteesta elämäntehtävääni. Joskus tosiaan ihan hyvä riittää, aika useinkin itse asiassa. Luin myös joskus kolumnin, jossa todettiin, että ei ole typerää mennä siitä mistä aita on matalin. Sehän on kerrassaan järkevää.

  • Erittäin hyvä kirjoitus! Olen yksi niistä, joka on matkalla ajatusmaailmaan ”olen hyvä juuri näin”, mutta jostain syystä se mokoma perfektionisti, täydellisyyden tavoittelija ja huonommuuden tunteen soraääni haluaa aina silloin tällöin puheenvuoron. Onneksi sisäisestä keskustelusta on tullut viime vuosina vuorovaikutteisempaa ja olen sillä tiellä, että opettelen olemaan itselleni armollinen. Se, että minun pitäisi olla täydellinen voidakseni tehdä jotain tai edes aloittaakseni jotakin, ei ole kovinkaan kauaskantoinen ja tuottoisa ajatusmalli (kyllä, ihmismieli on kumma mitä se uskottelee itselleen). Olen opetellut antamaan itselleni luvan epäonnistua, mutta myös pyrkinyt kehumaan itseäni onnistuessani. Tärkeintä on mielestäni se, että tekee parhaansa sillä tiedolla ja taidolla, joka juuri sillä hetkellä on hallussa. Totuttelen ajatukseen, että voin olla ”vain” hyvä ja pärjätä silti, minun ei tarvitse olla paras tai täydellinen ollakseni jotakin tai tullakseni joksikin. Tärkeää on myös kuulla kannustusta ja hyväksyntää lähipiiristä, se ruokkii onnistumisen tunnetta ja kannustaa kohtaamaan uusiakin haasteita. Sinussa ihailen kirjoitustyyliäsi, elämänasennettasi, iloista pilkettä silmäkulmassa ja kauneudentajuasi, joka ilmenee niin monena kirjona blogissasi. Minulle sinä tuot kirjoituksillasi iloa viikoittain. Kiitos ja ihanaa joulun odotusta! :)

  • Minna

    Jaa. Vetipä hiljaiseksi, monesta syystä. Ensinnäkin siksi koska blogikirjoituksesi on erinomainen kuvineen päivineen, ja toiseksi siksi koska kirjoitat hyvin tärkeästä kipukohdasta, joka vetää harmittavan useaa suomalaista henkisesti alaspäin.

Related posts