Untuvanpehmeä tutkimusretki tyynytehtaaseen

Yhteistyössä: Joutsen

Mikä sopisikaan uneliaaseen sunnuntai-iltaan paremmin kuin postaus, jossa sukelletaan untuvaisen pehmeiden peittojen ja tyynyjen sekaan. :) Sain jokin aika sitten tilaisuuden päästä tutustumaan yhteistyön tiimoilta Joutsenen tehtaalle Riihimäelle. Ajattelin, että olisi ainutlaatuinen ja kiinnostava mahdollisuus päästä näkemään ihan paikan päällä suomalaista vaate- ja tekstiiliteollisuutta aikana, jolloin kotimaiset tehtaat alkavat olla melkoinen harvinaisuus. Ja nyt tekin siis pääsette pienelle tutkimusmatkalle vaate-, tyyny- ja peittotehtaaseen!

Jo 30-luvulla perustettu Joutsen on perheyritys, jonka untuvatakkeja sekä vuodevaatteita myydään ympäri maailmaa. Merkki on varmasti kaikille suomalaisille tuttu, mutta moni ei ehkä tiennyt, että tuotteet tehdään yhä suurimmaksi osaksi Suomessa ja jokaisen peiton ja tyynyn taustalla on vielä 2000-luvulla paljon erilaisia käsin tehtäviä työvaiheita. Pääsinpä kokeilemaan tehtaalla itsekin tyynyn tekemistä, mutta siitä lisää hiukan myöhemmin.

Olen itse aika herkkänenäinen, joten olen jotenkin vaistomaisesti vältellyt untuvapeitteitä ja tyynyjä, koska olen kuvitellut, että ne pölisevät kovasti ja saattavat ärsyttää allergisen hengitysteitä. Joutsenen tehtaalla nämä harhaluulot oikaistiin heti kättelyssä, sillä minulle selvennettiin, että myös allerginen voi mainiosti käyttää näitä tyynyjä ja peittoja. Tuotteissa käytettävät untuvat ja höyhenet nimittäin puhdistetaan niin moneen kertaan, että kaikki lika ja pöly on poistettu niistä täysin, ennen kuin ne päätyvät tyynyjen ja peittojen täytteeksi.

Suomalainen Joutsen on tässä suhteessa poikkeus, sillä moni muu untuvapeitteitä ja -tyynyjä valmistava merkki käyttää untuvat ja höyhenet sellaisenaan ilman erillistä puhdistusprosessia ja tyynyjen sisään päätyy siis kaikenlaista moskaa, pölyä ja likaakin. Onkin mielenkiintoista, että valtavien höyhen- ja untuvasäkkien painosta todella suuri osa jää puhdistuslaitteiden pyöritykseen, kun kaikki ylimääräinen roska ja lika putsataan materiaaleista. Kannattaa siis suosia suomalaista, jos haluaa varmistaa tyynyjensä ja peittojensa puhtauden – etenkin allergikoille tämä on tärkeä huomio. :)

Oli aika mykistävää päästä kurkistamaan tehdasrakennukseen, jossa untuvat ja höyhenet puhdistetaan sekä erotellaan toisistaan. Korkea tehdashalli oli täynnä erilaisia putkia, jotka mutkittelevat ympäri tilaa puisten säiliöiden ympärillä. Omiin säiliöihinsä erotellaan eräänlaisen ilmanpainetta ja painovoimaa hyödyntävän mekanismin avulla höyhenet, pienet höyhenet sekä ne kaikkein kevyimmät untuvat. Näky masiinan sisällä oli maaginen: siellä ne pöllysivät ikkunan takana kuin lumihiutaleet kunnon myräkässä. 

Loppujen lopuksi oli aika yllättävää huomata, miten pieni tehdas onkaan. Työntekijöitäkin tuolla höyhenten ja untuvien erottelupuolella on vain muutama – ja harmillisesti molemmat erottelusäiliöitä käyttävistä tyypeistä olivat sattuneet sairastumaan juuri vierailupäivänämme, joten emme päässeet jututtamaan heitä. Oppaamme kuitenkin kertoi, että osa yhä edelleen käytössä olevista laitteista on palvellut tehtaassa kymmenten vuosien ajan – jollen ihan väärin muista, vanhin puupintainen laitevanhus taisi olla peräti 50-luvulta asti.

Kaikkein arvokkain erotelluista materiaaleista on unelmankevyt untuva, joka on ominaisuuksiltaan aika ainutlaatuinen. Sen rakenne on kevyt ja kestävä, varastoi lämmön mutta hengittää. Jos olet joskus päässyt pujahtamaan oikein laadukkaan untuvapeitteen alle, tiedät kuinka uskomattoman pehmeä ja kevyt se on – ja lämmin, tietysti. Joutsenen tuotteissa käytetään hanhen ja ankan untuvaa, joka hankitaan eurooppalaisilta tuottajilta. Untuvat saadaan elintarviketuotannon sivutuotteena ja Joutsen on tarkka eettisistä periaatteistaan eli sen tuotteissa ei koskaan käytetä höyheniä tai untuvaa, joka on nypitty elävistä linnuista (tosin sitä ei kuulemma juuri tehdä muutenkaan, sillä se ei olisi edes tuotannollisista syistä järkevää).

Pääsimme kokeilemaan tehtaalla myös, miltä tuntuu maailman kalleimpiin kuuluva untuva. Haahkan ylelliset untuvat kerätään Suomen ulkosaariston luodoissa sijaitsevista hylätyistä pesistä ja ne ovat todellinen luonnontuote. Harvinaislaatuinen materiaali on niin hintavaa, että siitä tehdään lähinnä tilaustuotteita – useimmitein kai miljonääreille jonnekin kaukomaille. Sain kokeilla ruskeita untuvia käsissäni hauskalla tavalla: minun käskettiin sulkea silmäni ja kertoa, milloin tunnen untuvat käsissäni. Tuntoaisti ei erottanut lähes painotonta untuvaa kämmenen pinnalla lainkaan, mutta käsiin levisi yhtäkkiä mystinen lämpö. Kun avasin silmäni, en ollut uskoa näkemääni! Kämmenelläni lepäsi muhkea kasa untuvia – painovoimaa uhmaavan keveitä todellakin. :)

Sain myös tilaisuuden päästä kokeilemaan tyynyn tekemistä ihan itse. Enpä olekaan koskaan tullut ajatelleeksi, että tyynyjen tekeminenkin voi olla melkoista tiedettä. Simppeleiden perustyynyjen ohella on nimittäin olemassa kaikenlaisilla erikoisuuksilla varustettuja tyynyjä, joissa täydellistä koostumusta on haettu esimerkiksi erilaisten materiaalien kerrostuksilla.

Minä pääsin sullomaan untuvia ihan tavalliseen untuvatyynyyn, mutta perustyynyjäkin tehdään monen paksuisia ja myös pehmeyksissä voi olla eroja. Itse olen matalien ja napakoiden tyynyjen ystävä, joten yritin tehdä omastani sellaisen. Untuvat pöllysivät survoessani niitä tyynyn sisään niin, että piti puristaa suu tiukasti kiinni, jottei se olisi ollut täynnä valkoista höttöä. Välillä käytettiin tyynyä vaa’alla, sillä tyynyn paksuus mitataan itse asiassa grammoissa – mitä painavampi, sitä muhkeampi.

Sain tyynyni sopivan täyteen, ompelija surautti ompelukoneella sauman umpeen ja ompeli samalla kylkeen logolapun ja Suomen lipun. Tämän jälkeen tyyny pöyhitään hassulla laitteella, joka möyhentää sitä muovisilla läpysköillä ja irroittaa siten kankaaseen takertuneet untuvat ilmaviksi tyynyn sisällä. Kun pöyhintä oli suoritettu, tarvitsi enää sujauttaa tyyny muoviseen pussukkaan ja valmista tuli!

Päivä tehtaalla oli todella mielenkiintoinen kokemus ja oli kivaa päästä kyselemään työntekijöiltä prosesseista tarkemmin sekä kuulla Joutsenen vastuullisista toimintatavoista. En voi kuin toivoa firmalle pelkkää hyvää ja pitkää ikää – sekä tietysti sitä, että tuotanto ja työpaikat saadaan säilytettyä Suomessa. :) Mikäli muuten untuvanpehmeät unet kiinnostavat, niin kannattaa pysyä kuulolla, sillä lähiaikoina on luvassa pikku-kisa pehmoisten unien puolesta…

PS. Tiesittekö muuten, että Samu-Jussi Koski on suunnitellut Joutsenelle tälle syksylle takkimalliston? :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: höpötyksiä, sisustus, suomalaiset suunnittelijat, Uutiset & yhteiskunta, Vastuullinen muoti, yhteistyö

Categorised in: Elämä, Koti, Muoti