Atooppinen ihottuma – paljon enemmän kuin pinnallinen ihovaiva
Riittää jo
71 46
Tänään on jännittävä päivä. Toivon todella, että eduskunnassa tehdään viimein oikea päätös rakkauden, tasa-arvon ja ihmisyyden nimissä. Suoraan sanottuna olen jo aika kyllästynyt koko keskusteluun – tai siis siihen, että tästä asiasta pitää edes keskustella. Olen väsymättä puhunut asian puolesta jo 15 vuotta ja puhun jatkossakin, jos tarve sitä vaatii, mutta toivon, ettei tämän päivän jälkeen enää tarvitsisi.
Tuntuu, että keskustelu tasa-arvoisen avioliittolain ympärillä kiertää kehää eikä minulla enää ole oikein mitään uutta sanottavaa. En ole edelleenkään kuullut vastapuolelta yhtäkään järkevää perustelua sille, miksi lakia ei tulisi hyväksyä. Timo Soinin tokaisu ”No kun ei voi!” kiteyttää argumenttien tason. Vaikka kannanottoissa yritetään epätoivoisesti löytää vipuvartta oman näkemyksen tueksi niin biologiasta (salli mun nauraa!) kuin uskonnostakin (nyt puhutaan lainsäädännöstä, jonka kanssa uskonnolla ei pitäisi olla mitään tekemistä – kirkko tehköön omat linjauksensa kirkollisista vihkimisistä), kommenttien ytimessä on aina sama itsekeskeinen rutina: kun minusta tuntuu. Voin kertoa, että sillä ei ole mitään merkitystä, miltä sinusta tuntuu. Se ei ole lainsäädännöllinen peruste eikä se varsinkaan ole peruste polkea ihmisten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Ymmärrättehän, vastustajat, että taistelette tuulimyllyjä vastaan. Mikäli niin surkeasti kävisi, että aloite kaatuisi tänään eduskunnan äänestykseen, laki tulee menemään läpi lähivuosina – halusitte tai ette. Käytännössä toimitte vain jarruna väistämättömälle kehitykselle, sillä maailma menee eteenpäin ja Suomi sen mukana. Niin, joskus muinoin Suomi oli se upea maa, joka toimi muille esikuvana myöntämällä ensimmäisenä valtiona Euroopassa naisille äänioikeuden. Vaikka tässä asiassa esikuvien juna meni jo, toivon, että mekin viimein pääsisimme kyytiin, muiden Pohjoismaiden joukkoon.
Jotkut ovat valitelleet julkisessa keskustelussa sitä, että tällaiseen vähemmistöä koskevaan asiaan käytetään näin paljon aikaa, resursseja ja palstatilaa. Minusta tässä ei kuitenkaan ole kyse vain vähemmistön asiasta. Tässä on kyse koko yhteiskunnastamme ja siitä, millainen maa Suomi haluaa olla – ja millaisena maana se haluaa näyttäytyä muulle maailmalle. Jotain asian tärkeydestä kertoo se, että tuhannet, joita asia ei suoraan henkilökohtaisesti edes kosketa, ovat valmiita nousemaan barrikadeille oikeuden puolesta. Palstatilaahan tälle asialle ei enää tarvitse uhrata, jos ja kun lakialoite viimein menee läpi. Ja vaikka olen valmis sinnikkäästi puhumaan asian puolesta myös tulevaisuudessa, jos sitä vielä tarvitaan, keskustelisin minäkin mielelläni vaihteeksi jostain ihan muusta. En haluaisi joutua kirjoittamaan enää ainoatakaan tällaista postausta, joten mentäisiinkö siis jo eteenpäin? :)
Translation: The Finnish Parliament will vote today about equal marriage rights and I really hope they get it right this time, for love, equality and humanity.
Tags: Ajattelin tänään, höpötyksiä, Rakkaus & suhteet, Uutiset & yhteiskunta
Categorised in: Elämä
Sisäinen jouluihmiseni nostaa päätään
71 46
