27/11/14

Sisäinen jouluihmiseni nostaa päätään

11 57 jouluinspis1.jpg

Olin lapsena jouluintoilija henkeen ja vereen. Muistan, että joulun tunnelma sykähteli sisimmässä parhaimmillaan jo marraskuun alkupuolella, kun olin niin innoissani tulevasta. Lietsoin vielä intoani kuuntelemalla joululauluja, tekemällä itse joulukortteja ja touhuilemalla muutakin teemaan liittyvää. Ja mikään ei ehkä turhauttanut minua enempää kuin se, että äitini suostui ottamaan joulukoristeet esille vasta päivää-paria ennen jouluaattoa – minähän olin ollut joulutunnelmissa siinä vaiheessa jo reilun kuukauden! :D

Nykyään ymmärrän äitiäni paremmin. Tunnen monia aikuisiakin jouluintoilijoita, mutta oma innostukseni on vuosien varrella hiukan rauhoittunut. Siinä missä lapsena olisin ollut nyt jo monta viikkoa joulupöhinöissä, on aikuisena tekemistä ihan vain tajuamisessa, että nyt ollaan tosiaan jo melkein joulukuussa, vaikka pään sisällä on vielä syyskuu. Miten aika kuluikin lapsena niin hitaasti ja aikuisena se taas tuntuu menevän niin älyttömän nopeasti?

Ja toinen juttu, kuvittelenko vain, mutta olivatko syksyt ja talvet joskus 90-luvulla jotenkin todella paljon lumisempia kuin nykyään? Minulla on ihan sellaisia muistikuvia lapsuudesta, että monesti jo marraskuussa olisi ollut lumi maassa? Sen kuitenkin huomaan, että yksi avaintekijöistä sen kadotetun joulun tunnelman tavoittamisessa on minulle nimenomaan lumi. Kun maa viime viikolla peittyi hetkeksi valkoisen lumikerroksen alle, sain ensimmäistä kertaa vuosiin tuntea sellaisen pienen, kutkuttavan joulun odotuksen.

Lumi suli lähes yhtä nopeasti kuin oli satanutkin, mutta tuo hetken häivähdys winter wonderlandia jätti joulumietteet muhimaan ajatuksiin. En ole koskaan sen kummemmin tehnyt jouluvalmisteluita omassa kodissa, enkä taida edes omistaa mitään joulukoristeita paria joulupalloa lukuunottamatta. Muutaman kerran olen ostanut jonkun minisypressin “joulukuuseksi”, mutta viime vuonna en ripustanut siihen edes niitä kahta palloani – muuton jäljiltä olivat niin hyvässä tallessa, etten pystynyt niitä paikantamaan.

Nyt kuitenkin löysin itseni surffailemasta verkkokaupoista ja harkitsemasta ihan tosissani joulukynttelikön tai ikkunatähden hankkimista. Taidan yhä hillitä itseni, mutta jos tämä orastava jouluinnostus kehittyy tähän suuntaan, niin saapa nähdä, josko minulla muutaman vuoden päästä olisi jo kolme joulupalloa minikuusen koristeina ja tähti ikkunalla. 

Mitenkäs te muut? Näkyykö joulu teillä kotona jotenkin? Kuka myöntää olevansa pesunkestävä jouluhörhö? Ja vaihtaako kukaan nykyään enää jouluverhoja, kuten muistan äitini tehneen ollessani lapsi? :)

Kuvan jouluisat aarteet:

Kynttelikkö Granit, joulutähti Clas Ohlson, joulupallot Granit, LOVE-piparimuotit Kodin1, Nappula-kynttilänjalat Iittala

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä, Koti

11 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Nii

    Viikonloppuna olis tarkoitus vähän siivoilla ja samalla laittaa joulua kotiin. Ei mitenkään älyttömästi, mutta jos verhot vaihtais ja muutamat valot kaivais kaapista :) Ulos laitettiinkin jo viime viikolla että pihalla näkis ees jotakin.

    Lunta täällä kyllä on, mutta ei kyllä yhtään tunnu silti joulukuulta. Päinvastoin melkein hiipii paniikki että joko se taas iski ihan puskista :D Mutta kaikkein ärsyttävintä joulussa on se, että miehen isä, mun vanhemmat ja molempien isovanhemmat on viikoittain kyselemässä että joko me tiedetään missä ollaan joulu… huoh. Ei suostuta kolmevuotiaan kanssa suhaamaan aattona paikasta toiseen vaan halutaan viettää rauhassa joulua yhdessä paikassa, mieluiten vieläpä kotona ihan keskenämme. Mutta sen sanominen on vaan vähän vaikeaa… kun kuitenkin selkeästi kahteen eri paikkaan meidät on jo pyydetty ja kaksi muuta vihjailevat minkä ehtivät. Kaukana on ne ajat kun tyytyväisinä vietettiin molemmat kotona joulu :D

  • Seregi

    Minö olen antijouluihminen. Kuitenkin lähellä joulua huomaan osallistuvani muiden bloggaajien joulukalenterihömpötyksiin. Minulla ja puolisollani on sopimus, että jouluruuat tehdään vuoro vuosin. On kuulema huijaamista, että tänä vuona, kun olisi minun vuoroni, kutsun äidin kylään.

  • P

    Mäkin muistelen kaiholla lapsuuden valkoisia jouluja… Voihan ilmastonmuutos. Toisaalta, ei siitä montaa vuotta ole kun jouluna oli lunta enemmän kuin tarpeeksi :)

  • Vierailija

    Kyllä täällä Helsingissä jo valtaosa 80-90-lukujen jouluista oli mustia ;).

  • Jenniii

    No tosiaan! Minähän en joulujani silloin täällä viettänytkään, että ehkä se selittää lapsuuden valkoiset joulut -muistikuvia. ;) Tosin en kyllä kamalan paljon pohjoisemmassa asunut silloin ala-astevuosinakaan ja silti on mielikuvia lumisista marraskuista, mutta ehkä muisti tekee tepposia!

  • Vierailija

    Helsinki on meren rannalla, se vaikuttaa paljon. Faija asui Riihimäellä kun olin pieni ja minä äidin kanssa täällä Helsingissä. Isän luona vietetyt joulut oli pienestäkin välimatkasta huolimatta useammin valkoisia.

  • Minä vain

    Äitini sekä hänen siskonsa ja äitinsä ovat varsinaisia jouluhulluja. :D Minuun hömpötys ei ole koskaan tarttunut. Lapsena tietysti oli paljon innostuneempi, koska sai paljon lahjoja; pukkikin kävi kylässä. :D

    En ole vieläkään hakenut jouluvaloja häkkivarastosta. Myös jouluisemmat verhot ja matot ovat yhä vaihtamatta. Ajattelin alkaa tehdä joulusiivojakin vasta viikkoa ennen joulua. Jouluruokia en edes tee, koska vietän joulua ihan muualla kuin kotonani!

  • iidaac

    Vaikka itse olen syntynyt vuonna 1995 Porin lähellä, muistan kyllä hyvin, että vielä 2000-luvun alussakin talvet olivat paljon lumisempia kuin muutamana viime vuotena. Joten et Jenni kyllä ihan väärässä ole. :)

  • Usva

    Mä RAKASTAN joulua ja sen odotusta! Olen jo viikko, pari sitten kaivanut Aarikan tonttukatraani esiin näkyvälle paikalle ja laitoin juuri ulko-oveen joulukuusen mallisen koristeen. Muita koristeita ei tarvita, laatu korvaa määrän. Jouluradio alkaa kohta soittaa joululauluja, jotka luovat ihanan tunnelman. On kiva yrittää miettiä läheisille sellaisia lahjoja, jotka ilahduttaisivat juuri heitä. Lapsena lahjat jännittivät niin paljon, etten pystynyt aattona syömään kuin herneitä… Nyt aikuisena nautin eniten yhdessäolosta perheen kanssa.

  • Emmi L.

    Aivan varmaan oli! Koska mun synttärit on lokakuun puolivälissä ja muistan, että toisinaan jo silloin oli lunta!

    Emmi L.
    http://happyfeetingblogi.blogspot.com

  • laurae

    Olen totaalinen jouluhömelö! Aloitan heti syksyn alussa kynttilöillä ja talvivaloilla, sekä alan listata joululahjaideoita ja hankkia niitä viimeistään lokakuussa. Tänä vuonna oon ensimmäistä kertaa tosi myöhässä lahjajuttujen kanssa, kun opiskelut on täyttänyt yllätyskiireillä liian ison osan ajatuksista. Meidän asunto on tällä hetkellä eri paikkakunnalla kuin vanhemmat, joiden luona joulu vietetään, joten kunnon koristelut jää nyt muutamalta vuodelta väliin. Oon itekkin miettinyt parina viime vuonna, että eikö ennen lumi satanut jo syyslomalla! Joulukuun alussa oli jo kunnon hanki, kun lähdettiin joulukuusta hakemaan. Ei ole enää :(

Related posts