24/11/14

Selviytymissuunnitelma pikkuputiikeille

66 60 pikkuputiikit1.jpg

Viime aikoina on kuulunut Helsingissä putiikkirintamalta paljon surkeita uutisia: yksi jos toinenkin pikkuliike on joutunut pistämään pillit pussiin. Herättelin viime viikolla jälleen keskustelua aiheesta ja blogin kommenttiboksissa nousi esiin niin hyvää pohdintaa, että päätin koota keskustelun satoa yhteen ihan oman erillisen postauksen voimin. Ajattelin nimittäin kerätä omien ja lukijoiden näkemysten pohjalta pienen muistilistan asioista, jotka pikkuputiikin pitäjän kannattaa huomioida.

Arvioita pienten liikkeiden tukalan tilanteen syistä on useita: taantuman aikana ihmiset kuluttavat entistäkin varovaisemmin ja no, suomalaiset nyt eivät koskaan ole keikkuneet vaateostoksissa shoppailutilastojen kärjessä. Ulkomaiset verkkokaupat ja ketjuliikkeet ovat suosiossa ja tämän hetken shoppailukulttuurissa saadaan suurimmat kiksit edullisten alelöytöjen tai uniikkien second hand -aarteiden metsästyksestä.

Myönnän, että tulin hiukan surulliseksi viime viikolla, kun kuulin puolitutun iloitsevan All Found Storen loppuunmyynnistä. Minua suretti, että taas kaatui yksi kiva putiikki Helsingin katukuvasta ja hän tuuletti riemuissaan pilkkahintaisia shoppailumahdollisuuksia. Tottakai alennusmyynnistä ja edullisista löydöistä on lupa iloita, mutta myönnän silti hätkähtäneeni niin riehakkaan ja vilpittömän iloista reaktiota tällaisen uutisen edessä.

pikkuputiikit4.jpg

Kauppiaan näkökulmasta on helppo syyttää kuluttajia: ihmiset syytävät rahansa verkkokauppoihin ja halpaketjuihin eivätkä ole valmiita maksamaan vaatteista juuri mitään! Olen kuluneen vuoden aikana nähnyt useammankin kannanoton, jossa putiikkien kuolema sälytetään varsin suoraviivaisesti kuluttajien vastuulle, pahimmillaan hyvinkin syyllistäviä äänenpainoja käyttäen. Ja on kieltämättä ihan totta, ettei moni varmasti tule ajatelleeksi, miten konkreettinen vaikutus meillä asiakkailla on siihen, miltä kotikaupunkimme ostostarjonta näyttää. Tätä pointtia toinkin jo esille viime viikolla tekemässäni jutussa, kurkatkaa sieltä lisää!

Pikkuputiikkien ahdingosta keskustellessa on kuitenkin syytä muistaa tarkastella tilannetta molemmilta kanteilta. Tosiasia nimittäin on, että vastuuta putiikin menestyksestä (tai sen puutteesta) ei viime kädessä voi sysätä asiakkaiden harteille. Pikkuliikkeiden ahdinko on lukemattomien tekijöiden monisyinen summa, jossa toki kuluttajilla on merkittävä rooli, mutta vielä merkittävämpi rooli on silti kauppiaalla itsellään. Jotain on mennyt pahasti pieleen, jos asiakkaita ei näy eikä kauppaa synny. Muistutan siis katsomaan myös peiliin.

Jotta pieni liike menestyisi, sillä pitää olla määrätietoinen suunnitelma ja bisnesstrategia, jossa moni vähäpätöiseltäkin tuntuva muuttuja on otettu huomioon. Aina tietenkään ei kohtalon oikkuja voi pystyä ennustamaan, mutta kokosin lukijoiden ajatuksia herättäneistä kommenteista paketin yksinkertaisia asioita, joita pienen putiikin omistajan tai oman liikkeen perustamisesta haaveilevan kannattaisi ehdottomasti ottaa huomioon. :)

pikkuputiikit2.jpg

SIJAINTI

Kaupungin keskusta tai muu aktiivinen liikekeskus on luonnollisesti se paikka, jossa liikehdintä on vilkkainta ja potentiaalisia asiakkaita eniten ympärillä. Silti edes keskustasijainti ei takaa automaattisesti menestystä – moni viimeisen vuoden aikana kupsahtaneista pikkuliikkeistä on ollut näennäisesti hyvällä sijainnilla keskellä keskustaa, mutta ikävä kyllä kohtalo voi loppupeleissä olla sadasta metristä kiinni. Vaikka Helsingin keskusta on maailman mittakaavassa ihan älyttömän pieni, jopa korttelin verran väärässä suunnassa sijaitseva liiketila voi koitua pienen putiikin turmioksi. 

Kannattaa tehdä pohjatyötä liiketilaa etsiessä ja pyrkiä selvittämään, missä kaduilla ja kortteleissa pikkuliikkeet menestyvät. Muita pikkuputiikkeja ei välttämättä ole syytä nähdä kilpailijoina, vaan parhaimmillaan liikkeet tukevat toisiaan. Helsingin Fredrikinkadun pikkuliikekeskittymä on tästä hyvä esimerkki ja itsekin huomaan usein pistäytyväni samalla reissulla useammassa putiikissa, jos ne sijaitsevat kätevästi lähellä toisiaan. Olennaisinta on sijoittua sinne, missä ihmiset käyvät ostoaikeissa muutenkin.

Näennäisesti hyvälläkään paikalla oleva liikehuoneisto ei välttämättä ole kaupan kannalta otollinen. Keskustankin sivukadut saattavat olla melko hiljaisia ja on huono merkki, jos samalta kadulta on viimeisten parin vuoden aikana kaatunut useampi putiikki. Siihen on syynsä, miksi suuret merkit ja kauppaketjut odottavat täydellisten liiketilojen löytymistä ja vapautumista jopa vuosia. Parhaat kauppapaikat ovat harvassa ja varman päälle pelaava menee sinne, missä asiakkaat ovat jo valmiiksi.

Jokainen liikkeen omistaja varmasti haaveilee siitä, että oma putiikki olisi niin kiinnostava, että se jaksaisi vetää asiakkaita käymään vähän kauempaakin ja saisi ihmiset poikkeamaan korttelin verran normaaleilta arkireiteiltään. Pääsääntöisesti näin ei kuitenkaan tapahdu, valitettavasti. Tottakai joissain harvinaisissa tapauksissa tämä saattaa onnistuakin, mutta lähtökohtaisesti menestyksen avaimet piilevät sijainnissa.

pikkuputiikit6.jpg

VALIKOIMA

Yksi avainasia kaupan alalla on tietysti kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Jos liikkeen valikoima ei vastaa sitä, mitä asiakkaat etsivät tai kokevat tarvitsevansa, ei kauppa todennäköisesti käy. On siis jo perustamisvaiheessa syytä miettiä putiikin konseptia molemmista suunnista: millaista valikoimaa haluaisi itse markkinoille tuoda mutta myös sitä, olisiko sille tilausta ja asiakaskuntaa täällä. Pohjatyö kannattaa tässäkin asiassa tehdä huolellisesti. Jännittävä brändi, joka niittää menestystä Berliinissä, ei välttämättä saa osakseen riittävän suurta suosiota täällä koto-Suomessa.

Paras strategia on tietysti valikoida myyntiin jotakin sellaista, mille kysyntää olisi mutta tarjontaa ei vielä niinkään. Kaikenlaisille vaatteille ja tyylisuunnille on varmasti oma kannattajakuntansa, mutta aiemman postauksen keskustelussa nousi useassa kannanotossa esille se, että juuri sellaista itselle mieluisaa vaatetusta ei tunnu löytyvän ja oikeanlaisen valikoiman puute ajaa ihmiset ostoksille verkkokauppoihin. Monien pikkuliikkeiden vaatetarjonta koetaan liian erikoiseksi, kun todellisuudessa ihmiset kaipaisivat laadukasta, tyylikästä ja ajatonta vaatetta sekä töihin että vapaa-ajalle.

Myös persoonallisille putiikeille on paikkansa, mutta suurin osa suomalaisista kuluttajista tuntuu silti etsivän jotakin vähän hillitympää – ainakin heistä, jotka mielellään asioisivat nimenomaan pienissä liikkeissä ja olisivat valmiita satsaamaan pukeutumiseen myös rahallisesti. Kannattaa siis miettiä, missä on se markkinarako, johon olisi hyvä iskeä. Trendikkäiden hipster-merkkien rinnalle ainakin Pupulandian lukijat tuntuivat keskustelussa kaipaavan klassisempaa ja naisellisempaa, kuitenkin nuorelle kuluttajalle sopivaa tarjontaa. Kuulemma erityisesti skandinaavisen tyylikästä bisnesvaatetusta saisi olla tarjolla enemmänkin suurempien ja Suomessa jo hyvin edustettujen mainstream-brändien rinnalla – potentiaaliset putiikkien perustajat, huomio!

pikkuputiikit12.jpg

Brändejä valitessa kannattaa luonnollisesti miettiä myös kilpailua. Ei välttämättä ole kannattavaa ottaa myyntiin esimerkiksi sellaista merkkiä, jolla on oma myymälä tai muita suuria jälleenmyyjiä lähialueella. Omien merkkiliikkeiden tai suurten tavaratalojen kanssa voi olla vaikea kilpailla valikoiman laajuudessa, ja ihmiset usein hakeutuvat ostamaan vaatteensa sieltä, missä oletettavasti on paras valikoima. Esimerkiksi kotimaisista merkeistä on järkevää valita myyntiin sellaisia brändejä, joita omalla kotipaikkakunnalla ei vielä ole edustettuna.

On haaste tasapainoilla tunnettujen brändien sekä nousevien ja kiinnostavien mutta vielä melko tuntemattomien merkkien välimaastossa. Tunnetumpien brändien myynnissä on enemmän kilpailua, mutta pienet merkit saattavat olla peruskuluttajalle liian tuntemattomia nimiä, jotta ne itsessään toimisivat vetonauloina asiakkaille. Jos haluaa tarjota nimenomaan vielä Suomessa tuntemattomampia merkkejä, on syytä myös miettiä, miten brändejä saisi tehtyä tunnetummiksi ja houkuttelevammiksi kuluttajille.

Ehkä ei olisi huono idea tehdä omaa pientä kuluttajatutkimusta vaikkapa oman tuttavapiirin (ja kavereidenkin tuttavapiirien) kesken ja tiedustella, millaisia merkkejä ja vaatteita myyntiin todella kaivattaisiin. Mitä putiikkitarjonnasta vielä puuttuu? Toisaalta tässä valikoima-asiassa heitän palloa myös hiukan kuluttajille, asiakkaille ja teille lukijoillekin. Viime postauksen kommenteissa harmiteltiin useaan otteeseen, että omia lempimerkkejä ei vain saa Suomesta mistään ja osattiin kertoa, että ulkomailta sellaista kaivattua vaatetarjontaa löytyy, mutta ainoakaan merkkiä ei mainittu nimeltä. Pyydän siis teitä: kertokaa tämän postauksen kommenteissa, mitä ovat ne brändit, joita te kaipaisitte myyntiin myös Suomeen? Ehkäpä joku putiikin omistaja tai sellaisen perustamisesta kiinnostunut oikeasti ottaa vinkeistä onkeensa.

pikkuputiikit7.jpg

PALVELU

Samaan aikaan, kun verkkokaupoista tilaaminen kotisohvalta käsin on tehty helpoksi ja halpaketjut ovat hilanneet hintakäsitykset pohjalukemiin, on putiikin pystyttävä tarjoamaan jotakin ekstraa. Palvelu on yksi sellainen asia, joka voi parhaimmillaan saada asiakkaan palaamaan liikkeeseen uudelleen ja uudelleen. Pahimmillaan se voi syöstä putiikin asiakkaan ajatuksissa mustalle listalle ja kertautua ihmiseltä toiselle jaettuna huonona tarinana pilaten monta potentiaalistakin asiakassuhdetta. Pienessä liikkeessä säännöllisen ja tuottavan bisneksen pohja piilee kanta-asiakkaissa, jotka palaavat ostoksille kerta toisensa jälkeen. 

Mitenkään sen kummemmin yleistämättä ovat pikkuputiikki-keskusteluissa toistuvasti nousseet esille suomalaisen palvelukulttuurin puutteet. Vaatii taitoa ja pelisilmää (sekä myös ehkä himpun verran oikeanlaista luonteenlaatua) osata toimia asiakkaiden kanssa. Osa haluaa katsella ihan omassa rauhassa ja ahdistuu viattomastakin avuntarjouksesta, osa taas ottaa mielellään vastaan palvelua, makutuomarointia ja suosituksia. Asiakaspalvelun pahimpia ääripäitä onkin se, ettei palvelua saa edes silloin, kun sitä tarvitsisi tai se, että myyjä tuputtaa, painostaa tai maanittelee ostamaan jotakin, mistä asiakas ei ole varma tai mitä hän ei oikeasti halua. 

Olennaisinta asiakaspalvelufilosofiassa ehkä on, että on tarvittaessa valmis antamaan asiakkaalle aikaa, palvelua ja panostusta ilman tuputtavaa ja liian myyvää asennetta. Moni putiikin pitäjä tuntuu ajattelevan, että aika menee hukkaan palvellessa sellaista asiakasta, joka ei sitten ostakaan mitään, mutta tässä juuri mennään minusta vikaan. Uskon itse siihen, että aidosti lämpimät ja huomaavaiset asiakaskohtaamiset muistetaan, vaikka juuri sillä kertaa ostettavaa ei löytyisikään. Loistava palvelukokemus saa varmasti palaamaan putiikkiin uudelleen – ja ehkä toisella kertaa ostamaan jotakin. Kauhutarinoiden lisäksi myös hyviä palvelukokemuksia jaetaan tuttavien kesken ja sosiaalisessa mediassa. Lisäksi erityisen hyvä ja ystävällinen palvelu on mainio tapa erottautua kilpailijoista.

pikkuputiikit16.jpg

Pikkuliikkeen omistajalla ovat yleensä kädet täynnä hommaa ja työpäivät venyvät pitkiksi. Siitäkään huolimatta asiakaspalvelu ei saisi olla se kohta, josta säästetään. Olin hyvin hämmentynyt lukiessani asiakkaiden tarinoita edellisen putiikkipostauksen kommenteista: eräässä esimerkissä asiakas oli toistuvasti pyytänyt saada tietää, milloin jokin tietty tuote olisi saapunut liikkeeseen tai olisiko jotakin toista tuotetta mahdollisesti myöhemmin tulossa saataville. Jostain syystä tämä ei pyynnöistä huolimatta ollut onnistunut. Miksi potentiaalista ja selvästi ostohaluista asiakasta ei palvella? Fiksu putiikinomistaja tarjoaisi nämä tiedot ilomielin ja sopisi vielä asiakkaan kanssa sovituspäivän sekä varaisi halutun tuotteen tuoksi ajankohdaksi sivuun.

Parasta palvelua on sellainen, jota asiakas ei välttämättä osaa edes pyytää ja kaivata mutta josta hänelle silti on iloa ja hyötyä. Eräs lukija mainitsi ulkomailla sijaitsevan lempiputiikkinsa omistajan lähettävän hänelle usein jo ennakkoon kuvia ja tietoa tulossa olevista tuotteista, ottavan tarvittaessa vaatteista mittoja ja varaavan halutessa kiinnostusta herättäneen vaatteen. Monella putiikilla palvelu on varmasti mallillaan jo entuudestaan, mutta suosittelen silti pohtimaan, miten palvelua voisi parantaa vielä entisestään!

AUKIOLOAJAT

Siinä missä kauppakeskukset ja marketit venyttävät aukioloaikojaan yhä myöhempään iltaan, moni pikkuliike sulkee ovensa arkena jo klo 18. Pienten putiikkien aukioloajat ovat monille työssäkäyville haastavia aikaisten sulkemisaikojensa puitteissa. Jos töistä vapautuu vasta 17-18 aikoihin, ei ostoksille välttämättä enää ehdi pikkuliikkeisiin, vaikka haluaisikin. Viikonloppuisin puolestaan vietetään aikaa perheen ja ystävien kanssa, harrastetaan, matkustetaan, levätään ja hoidetaan ruokaostoksia ja muita välttämättömiä puuhia – arvokasta vapaa-aikaa ei välttämättä haluta käyttää vaateshoppailuun. 

Moni pikkuputiikki onkin jo ymmärtänyt pidentää aukioloaikaansa klo 19 asti. Suurin osa asiakkaista lienee muutenkin liikenteessä ennemmin iltapäivästä eteenpäin kuin aamun tunteina, joten ehkä päivänä tai parina viikossa liike voisi olla auki esimerkiksi klo 12-20. Myös tällaisia käytännön asioita kannattaa miettiä.

pikkuputiikit17.jpg

HINTA & LAATU

On paljon ihmisiä, jotka eivät asioi pienissä putiikeissa lainkaan siksi, että niiden hintataso on heille liian kallis – oli kyse sitten todellisista rahasyistä tai vain valinnoista. Pieni liike, joka pyrkii panostamaan laatuun ja eksklusiiviseen tarjontaan, ei todennäköisesti pysty kilpailemaan ketjuliikkeiden kanssa hinnassa, mutta se ei ole edes tarpeen. Yhä useampi ihminen ostaa vaatteita ja tavaraa harkiten sekä pelkän hinnan ohella myös laatua sekä vastuullisia arvoja puntaroiden, ja on valmis myös maksamaan hiukan enemmän aidosti laadukkaasta ja mieluisasta tuotteesta. Laatutietoiselle asiakkaalle pitää pystyä perustelemaan, mikä vaatteessa maksaa. Jos hinta ja laatu eivät tunnu kohtaavan, pelkällä merkillä ei pitkälle pötkitä.

Vaikka moni asioisi mielellään suomalaisissa putiikeissa, usein kuulee harmiteltavan, että sama vaate voi olla Suomessa huomattavasti kalliimpi kuin ulkomailla. Suuri osa ihmisistä arvostaa yhä sitä, että vaatetta pääsee sovittamaan helposti ja materiaaleja saa hypistellä käsin – kivijalkaliikkeessä asioidessa vaatteen sopivuuden voi todeta heti ilman turhauttavaa ja aikaa vievää palautusrumbaa. Harva kuitenkaan on valmis maksamaan näiden asioiden takia vaatteesta moninkertaista summaa siihen nähden, millä vastaavan tuotteen saisi ulkomailta.

Korkeat hinnat ovat osin ymmärrettäviä: maahantuonti maksaa ja työvoima sekä liiketilat ovat täällä kalliita ja tuopa arvonlisäverokin hintoihin oman bonuksensa. On kuitenkin naiivia olettaa, että asiakas olisi valmis maksamaan kohtuutonta Suomi-lisää, jos saman tuotteen saisi ulkomailta kotiovelle tilattuna aivan huomattavasti halvemmalla. Räikeimmässä kuulemassani esimerkissä tuttuni oli ostanut Yhdysvalloista hupparin 30 eurolla ja bongannut pian tismalleen saman tuotteen suomalaisesta skeittiliikkeestä – hintalapussa vain luki täällä 170 euroa. Hinnat pitää toki laskea niin, että myynti on kannattavaa, mutta aika usein niissä on melkoisesti ilmaa. 

Kannattaa muistaa, että kun verkkokauppojen kautta koko maailma on asiakkaalle avoinna, täytyy pitää järki matkassa myös hinnoittelussa tai voi käydä niin, että tuote mennään ostamaan muualta.

pikkuputiikit3.jpg

VERKKOKAUPPA

Pienelle liikkeelle voi olla kannattavaa harkita myös verkkokauppaa varsinaisen kivijalkamyymälän rinnalle. Siinä missä paikallinen putiikki on vain pienen ihmisjoukon saatavilla, verkkokaupan kautta voi tavoittaa koko Suomen tai jopa maailman. Sivuston rakentaminen ja ylläpito vaativat toki jonkin verran aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta tyylikkäät, ajantasaiset ja toimivat nettisivut ovat liikkeelle hyvä käyntikortti – mahdollisesta lisämyynnistä puhumattakaan. Monissa putiikeissa verkkokaupan logistiikka on toteutettu kätevästi yhdessä itse liikkeen valikoiman kanssa: samat tuotteet ovat myynnissä molemmissa ja varastotilanne päivittyy automaattisesti myyntien mukaan. 

MARKKINOINTI

Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä on vuorossa monen pikkuputiikin suurin kompastuskivi: markkinointi. Ryhdyin alun alkujaan tekemään Pupulandiaan Pikkuputiikit esittelyssä -juttusarjaa siitä syystä, että koin monen pienen, lupaavan liikkeen kompuroivan siksi, etteivät potentiaaliset asiakkaat koskaan löydä perille. Ja mitenpä löytäisivätkään, jos he eivät edes tiedä koko liikkeen olemassaolosta. Yhden naisen ja blogin putiikkikampanja on varmasti auttanut yhdistämään monta valveutunutta kuluttajaa ja kiinnostavaa helsinkiläisliikettä, mutta putiikit tarvitsisivat vieläkin enemmän näkyvyttä.

Haasteita markkinoinnissa on monia: se vaatii kekseliäisyyttä sekä aikaa ja rahaa, joita pienellä yksityisyrittäjällä ei yleensä ole tuhlattavaksi. Moni putiikinpitäjä luottaa liiaksi siihen, että ihmiset vain mystisesti löytävät paikalle, mutta tosiasiassa pienen liikkeen on aktiivisesti viestittävä potentiaalisille asiakkaille olemassaolostaan. Kuulen liian usein ihmisiltä, kuinka he ovat harmikseen saaneet tietää jostakin kivasta putiikista vasta, kun on jo liian myöhäistä ja se on lopettamassa toimintaansa. 

pikkuputiikit10.jpg

Sosiaalinen media on yksi helpoimmista ja edullisimmista kanavista (usein jopa ilmainen) tuoda omaa yritystä esille. Facebookin alati uudistuvat algoritmit tosin tekevät äärimmäisen vaikeaksi oman sisällön rummuttamisen, kun nykyään postauksia eivät välttämättä näe edes he, jotka ovat itse tykänneet ja halunneet seurata sivua palvelussa. Pienelläkin rahallisella panostuksella voi tosin merkittävästi parantaa omaa näkyvyyttään. Facebookin tympeistä uudistuksista huolimatta kehotan pikkuliikkeitä olemaan aktiivisia sosiaalisen median kanavissa – Facebook, Instagram ja Pinterest ovat joka tapauksessa näppäriä (ja pääosin ilmaisia) väyliä tavoittaa oikean henkisiä tyyppejä sekä potentiaalisia asiakkaita. Yksi hyvä sosiaalisen median kanava ovat toki myös blogit ja vlogit. Näkyvyyttä voi hakea sekä oman blogin tai vlogin kautta että tavoittelemalla palstatilaa suosittujen bloggaajien tai vloggaajien tonteilta.

Kaikessa markkinoinnissa on hyvä olla jonkinlainen punainen lanka ja suunnitelma – päämäärätön roiskiminen sinne tänne ei yleensä tuota tulosta. Mieti, millaista asiakaskuntasi on ja millaista yleisöä tavoittelet sekä millaisella äänellä haluat yleisöäsi puhutella. Sosiaalinen media on erinomainen väylä tiedottaa tulossa olevista uutuuksista ja tapahtumista, esitellä myynnissä olevia merkkejä ja valikoimaa, informoida tarjouksista sekä luoda samalla suhteita mahdollisiin asiakkaisiin. Myös uutiskirje voi olla hyvä keino tavoittaa asiakkaita.

pikkuputiikit15.jpg

Nämä jutut ovat varmasti useimmille pienyrittäjille ihan selvää pässinlihaa eikä minulla valitettavasti ole hihassani mitään maita mullistavia vippaskonsteja markkinointiasioihin, eikä niitä tuntunut olevan blogin lukijoillakaan. Rahan, ajan ja osaamisen puute lienevät suurimpia ongelmia markkinointihommissa, mutta yhden kiinnostavan ajatuksen bongasin edellisen postauksen kommenteista ja jatkojalostin sitä vielä hiukan eteenpäin. Heitänkin nyt tässä asiassa pallon freelancerina tai yrittäjänä toimiville viestintä-, markkinointi- ja PR-ammattilaisille, joilla on kokemusta muodin alalta. Tiedän, että teitä on ja uskon, että monelle kelpaisi lisäduuni!

Tarvittaisiin selvästi jotakuta valveutunutta tyyppiä (tai tyyppejä), jotka erikoistuisivat nimenomaan pikkuliikkeisiin ja ryhtyisivät myyvään palveluitaan kohtuuhintaan niille. Suurin osa muodin alan PR-yrityksistä on sen verran isoja toimijoita, että paveluiden hintataso ovat auttamatta niiden maksukyvyn yläpuolella. Uskon kuitenkin, että moni pienyrittäjä kaipaisi markkinointiapua oman osaamisensa tueksi sekä ideointiin että toteutukseen.

Tällainen markkinointihenkilö voisi siis toimia tavallaan konsulttina ja tiedottajana ja auttaa viestin viemisessä keskeisiin medioihin. Kiireisellä yksityisyrittäjällä ei usein kerta kaikkiaan ole riittävästi aikaa tai taitoakaan panostaa markkinointiin. Palvelun hinnan pitäisi tietysti olla kohdallaan ja sopimusten joustavia, jotta pienyrittäjillä olisi varaa ostaa palvelua. Huikkaan siis nyt mainiosta liikeideasta sekä potentiaalisille tekijöille että pikkuputiikkien omistajille! Olisiko putiikkiyrittäjän näkökulmasta tällaisessa järkeä? Entä voisiko tämän tyyppinen työ olla freelance-pohjalta reippaalle pr-ihmiselle mielenkiintoista?

Huh, mikä vuodatus. Lista saattaa vaikuttaa uuvuttavalta, mutta loppujen lopuksi yleensä kaikilla näillä seikoilla on osansa toimivassa kokonaisuudessa. Jos mieleen tulee vielä lyömättömiä lisävinkkejä, arvokasta palautetta putiikeille tai muita aiheen innoittamia mietteitä, niin kommenttiboksissa on sana vapaa. Jatketaan keskustelua siellä! :)

PS. Kaikki Pupulandian pikkuputiikkiesittelyt pääsee lukemaan aiheelle omistetusta Pikkuputiikit esittelyssä -kategoriasta. :)

pikkuputiikit14.jpg

Kaikki kuvat on napattu aiemmin blogiin tekemistäni putiikkiesittelyistä. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , , , , ,

Categorised in: Muoti

66 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • SS-

    Hieno juttu Jenni, olen monesta asiasta samaa mieltä! :)

    Yksi lisäpointti mikä tuli mieleen on kaupojen koko-politiikka. Olen tällä hetkellä noin kokoa 42-44 / XL, ja usein pikkukauppojen valikoimat päättyvät kokoon 40 tai L:ään. Eli käyn kyllä säännöllisesti kiertelemässä pikkuputiikeissa, mutta harvoin ostan, kun ei vaan löydy mitään ostettavaa! Tällaisilla päätöksillä rajataan myös pois kuluttajasegmentti, jolla on muutenkin vaikeampaa löytää istuvia, laadukkaita vaatteita. Minulle on siksi tullut ”miksi minun pitäsisi ostaa kaupoista jotka eivät halua minunkokoisia ihmisiä asiakkaiksi?”- fiilis.

    Itse olen ratkaissut asian shoppailemalla ensisijaisesti verkossa ja reissuilla. Esim. J.Crewilla on sekä petit ja tall -kokoja ja monessa vaatteessa koot menevät US 20 asti, jolloin on helpompaa löytää nätisti istuvat vaatteet.

  • Roosa Blom

    Hyviä pointteja! Olen pitkään miettinyt oman liikkeen perustamista. Tosi asiahan on se, ettei se ole helppoa. Myyjä saa tuotteen hinnasta yleensä 40-50% riippuen sopimuksesta. Laskin kerran, että jos olisi edullinen liiketila (500€/kk) ja myynti olisi 10 000€/kk jäisi yrittäjälle käteen 800€. Ja tietenkin myynti kasvaa, kun sijainti paranee mutta kulut taas kasvavat. Lisäksi pitäisi olla 3kk takuuvuokra jne. Monella yrittäjällä myös on se ongelma, että kaikkea ei kannata ostaa ja kuluja kertyy hirveästi, jonka takia voittoa ei synny. Ostetaan kaikkea ”tarpeellista” ja rahoja ei sijoiteta järkevästi. Bisnes on bisnestä ja se ei vaan sovi kaikille.

    Toivotaan, että pienyritykset alkaisivat tästä selviämään!

  • Jenniii

    Kyllä! Tässä tekstissä ei tosiaan otettu varsinaiseen bisnespuoleen kantaa ollenkaan, sillä minä en ole sen aiheen asiantuntija ja jokaisen yrittäjän vastuulla on tietysti tehdä tarvittavat laskelmat ja bisnessuunnitelmat itse. Kuten totesitkin, bisnes on bisnestä ja kaikista ei siihen vain ole. Varmasti monella pienyrittäjällä ongelmien alkulähde on jo nimenomaan siellä strategisella suunnittelupuolella ja talouden hallinnassa. Suosittelen siis tekemään siltä osin pohjatyön huolella ennen kuin edes harkitsee oman liikkeen perustamista. :)

  • Jenniii

    Tuo kokopolitiikka on kyllä aina yhtä hämmentävä juttu! Itse pienikokoisena koen, että pienimmät koot katoavat aina pikkuliikkeiden hyllyiltä ensimmäisten joukossa ja hyvin usein jäljellä on vain L-kokoa. Ja kuitenkin yhtälailla isompia kokoja etsiskelevät eivät löydä sopivaa!

    Erittäin hyvä pointti kuitenkin, että monesta pikkuliikkeestä tosiaan puuttuvat tyystin koot L:stä ylöspäin. Ehkä haasteena on osin juuri se, että monella pienemmällä brändillä koot loppuvat L:ään ja sitä kautta putiikitkin ovat sitten profiloituneet tiettyyn kokoluokkaan. 

    Putiikkien omistajat hohoi, tässä olisi potentiaalista kohderyhmää! :)

  • Roosa Blom

    Ainiin linkkaan tähän vielä ajankohtaisen artikkelin tekstiilijätteestä ja sen määristä. Artikkeli on raskas lukea, mutta siinä on paljon faktaa. Toivoisin, että tutustuisit tähän artikkeliin, se antaa paljon ajattelemisen aihetta :)

    http://kasityokortteli.blogspot.fi/2014/10/tekstiilijateen-karu-totuus.html

  • Maria S.

    Meillä Turussa on pari kertaa vuodessa Putiikkiviikot, johon pienet putiikit osallistuvat tarjouksilla ja yhtenäistetyllä värikoodilla. Tällä tavoin liikkeet houkuttelevat uusia asiakkaita ja pysyvät vanhojenkin mielissä. :)

  • Jenniii

    Kiitos Roosa mielenkiintoisesta linkkivinkistä! :)

  • Iitanen

    Pienyrittäjänä  Kuopiosta olen kanssa samoilla linjoilla ja olen sitä mieltä, että pienten putiikkien vahva markkinointikeino on myös yhteistyö ja myyntitapahtumat! Markkinointi on pienelle yritykselle todella kallista – minkä vuoksi sosiaalinen media on ihan ehdoton markkinointiväline, mutta asiakaspalvelu on silti kaikkein tärkein. Oma yrityksemme valmistaa vähän erikoisempia juttuja ja asiakkaat tulevat monesti kysymään ideoita suunnitelmiinsa. Jos meiltä ei löydy sellaista tuotetta tai palvelua, jota asiakas etsii, me ohjataan hänet aina mahdollisuuksien mukaan sellaiseen yritykseen, joka osaa auttaa. Näin meiltä jää rahat saamatta, mutta ainakin asiakkaalle jää se mieli, että sai hyvää palvelua ja hänestä voi tulevaisuudessa tulla meille maksava asiakas. 

  • essims

    Hei tässä kyllä niin hyvä huomio, ja aika karultahan se kuulostaa! vaikka putiikki olisi auki 30paivaa kuukaudessa, pitaisi myyntia olla JOKA paiva yli 330e, joka ainakin omaan korvaan kuulostaa paljolta ottaen huomioon a) putiikkien tuotteiden korkeammat hinnat b) pienen liiketilan joka mahdollistaa vain pienen selektion tuotteita. molemmat karsii ostajia, ja kuinka kauheaa olisi odotella asiakkaita, kun jokaisen asiakkaan ostotapahtuma merkitsee niin paljon! tossahan tulis ihan hulluksi. ja tolla laskutoimituksella tosiaan käteen jää just ja vuokrarahat. Itsellä on se fiilis, että liian monella on melessä sama liikeidea: trendikäs minimalistinen pikku putiikki jossa myydään suomalaisten pinkusuunnittelijoiden ekologisia merkkejä. mielestäni tämä ei ole liikeidea vaan unelma. ne on valitettavasti kaksi hyvin eri asiaa. Ajattelen, että putiikin. pitäminen on bisnestä ja se pitäisi itsessään olla se unelma, siitä seuraava ajatus on pelkkää bisnestä: mikä myy, kuka ostaa, asiakaskunta, heidän varallisuutensa jne. ja sitten näiden tutkimusten perusteella valitaan tuotteet. ei toisinpäin. se on karua, mutta menestymisen kannalta tuntuisi olevan ainoa järkevä vaihtoehto.

  • Mirrrka

    Alusvaatevalikoima on asia, joita kaipaisin Helsinkiin enemmän. Ainakin minun on vaikea löytää isoista vaateketjuista (H&M, Lindex yms.) hyvin istuvia rintsikoita.

    Ne alusvaateliikkeet taas, joita Helsingissä on, tuntuvat olevan jotenkin vähän vanhemmille ihmisille suunnattuja: Changen ja Funky Ladyn valikoima tuntuu välillä vähän mummomaiselta, ja hinnatkin ovat tosi korkeita. Missä on La Senza, Victoria’s Secret, ja ne kaikki söpöjä, tyttömäisiä alusvaatteita myyvät liikkeet, joita vaikka Espanjassa tuntuu olevan joka kadun kulmassa (Intimissimi, Etam Lingerie, mitä näitä nyt on).

    Mä ainakin maksan mielelläni vähän enemmän hyvin istuvista rintsikoista, mutta sellaisia kivoja on vaan hirveän vaikea löytää! Varsinkin pienemmän ympärysmitan kokoja: ympäryskokoa 65 ei löydy juuri mistään. Joskus kysyin sitä Stockalta, ja myyjä vastasi, että sitä kysytään usein, mutta heille ei vain tule sitä kuin ihan parista mallista. Hmm… Kapeaselkäisiä harmittaa.

    Kamppiin tosin on nyt ilmeisesti tulossa Calvin Klein underwear -liike. Sitä odotellessa… :)

  • Niina S.

    Hyviä pointteja ja hieno aloite, mutta anteeksi nyt, että puutun kirjoituksesi viimeistelyyn: näitä erinomaisia pointteja olisi huomattavasti miellyttävämpi lukea, jos teksti ei vilisisi lyönti- ja oikeinkirjoitusvirheitä ja editointiin olisi käytetty hiukan enemmän aikaa. Teksti sinänsä on varsin sujuvaa, mutta vaikuttaa valitettavasti hieman viimeistelemättömältä. Kehitysehdotuksena siis bloggaajalle, ei millään pahalla :)

  • Anna______

    Pienellä paikkakunnalla asuvana teen ostokseni pääasiassa Helsingissä, ulkomaan matkoilla tai netissä. Helsingissä käyn kiertämässä yleensä aina tietyt suosikkini, pienemmät liikkeet joihin palaan uudelleen sen takia että valikoima on minulle mieleinen ja palvelu on hyvää. Ketjuliikkeistä en osta kun joskus sukkia ja lapselleni pikkuhousuja.

    Suosikkiliikkeni Suomessa on Beam. Myytävät tuotteet ovat juuri sellaisia mistä pidän: laadukkaita, ajattomia ja aika yksinkertaisia. Kaikkea myynnissä olevaa voisin toki tilata myös netistä, mutta palvelu on syy siihen, miksi ostan mielummin Beamista. Olen tilannut vaatteita kotiin puhelimitse. Minulle on varattu housut lähes kahdeksi viikoksi, koska en päässyt aikaisemmin hakemaan niitä. Apua ja makutuomarointia saa aina halutessaan, kuten myös rauhan katsella niin halutessaan. Erityistä kiitosta vielä siitä, että lapsi kaupassa ei ole kauhistus, toisin kuin eräässä Esplanadin eksklusiivisessa laukkukaupassa, jossa en aio enää asioida, kuten eivät myöskään vanhempani. Eli kaikenkaikkiaan Beam on toimiva kokonaisuus… Yksinkertaisia asioita mutta ei missään tapauksessa itsestäänselvyys Suomessa.

  • Vierailija

    Moi,
    ihan kiva kirjoitus, mutta muutama huomio kivijalkakaupalle työskentelävänä.

    Se hyvä myyntipaikka onkin varmasti monelle kivijalalle suuri haaste, sillä ne kaupallisimmat paikat on sen hintaisia, jotta niihin ei vaan yksinkertaisesti ainakaan pääkaupunkiseudulla pienyrittäjän rahalliset rahkeet riitä..

    Valikoimista sen verran, että moni merkki tahtoo monia samankaltaisia merkkejä kaupan valikoimiin rinnalleen joiden oltava ns. Hyvä imagoisia. Eli vaikka löytäisit kivan merkin jota tahtoisit jälleenmyydä ei asia ole niin yksinkertainen. Monet merkit myös sitouttavat minimitilauksiin joiden summat ovat monille pienille kaupoille kohtuuttomia.

    Kotimaiset merkit ovat yleensä edullisempia kotimaassa. Marimekkokin on varmasti kalliimpi Amerikassa, kuin meillä ja tuotteesta tarvitsee jäädä kate, jotta sitä kannattaa myydä( niillä pitää maksaa palkat, vuokrat, sähköt ja lukemattomat muut kulut).

    Isot nettikauppa ketjut saavat merkeiltä alennuksia, koska ostavat niin suuria määriä, jonka vuoksi pystyvät myymään edullisemmin. Pieni kivijalkakauppa ei vaan yksinkertaisesti pysty/kannata myydä hyväntekeväisyytenä tuotteita.

    Myös tavarantoimituksista sen verran, että myös kaupat saavat tilaamilleen tuotteilleen useimmiten n. arvoiudun toimitusajan (esim. kevät-15 tuotteet toimitetaan helmi-huhtikuun aikana). Toki moni kaupias varmasti ottaa toiveen ylös ja ilmoittaa, kun tuote saapuu, jos se on ennakkoonmarkkinoitu.

    Hyvä palvelu on asia mitä nettikaupat ei kivijalkakauppojen tavoin voi tarjota.
    Hyvä kivijalkakauppa tarjoaa myös nettikaupan sillä asiakas ei välttämättä asu lähimaillakaan.

    Tälläsiä ajatuksia minulle heräsi tällä erää.
    Hienoa, että kivijalkakaupan tärkeydestä puhutaan ja toivotaan uutta nousua ja valtiolta hiukan parempia apuja yrittäjyyteen.
    :)

  • Jenniii

    Tällaiset yhteisölliset tempaukset ovat varmasti mainio tapa houkutella vanhoja ja uusia asiakkaita käymään. Helsingissä on järjestetty ainakin Poikkea putiikissa -tempauksia sekä Late Night Shopping -iltoja, joilla on kannustettu ihmisiä vierailemaan juuri pikkuliikkeissä. :)

  • Jenniii

    Hyviä vinkkejä tässä myös! :) Asiakaspalvelun merkitystä ei todellakaan voi korostaa liiaksi.

  • Jenniii

    Se on muuten tosi jännä juttu, että oikein mikään noista kansainvälisistä alusvaateketjuista ei ole rantautunut Suomeen! Tässäkin näen ehdottomasti markkinarakoa, mutta noiden isompien ketjujen kohdalla taitaa olla koko firman strategisista ratkaisuista kiinni, missä maissa ja paikkakunnilla halutaan olla eli pikkuliikkeisiin näiden valikoimaa tuskin on mahdollista saada myyntiin?

  • Jenniii

    Kiitos palautteesta Niina! Harmin paikka, jos löysit virheitä tekstistä niin, että ihan silmissä vilisti ja vei huomiota lukukokemukselta. En missään nimessä ole täydellinen kirjoittaja, en sisällöllisesti, enkä kielellisesti. Minua saa mieluusti korjata, jos teksteistä löytää kielioppi-, oikeinkirjoitus- tai lyöntivirheitä. Aina en välttämättä kaikkia virheitä edes tunnista virheiksi, koska ihan kaikki kieliopin kiemurat eivät minulla ole hallussa, vaikka kohtalaisen oikeakielistä tekstiä osaankin omasta mielestäni kirjoittaa.

    Olen yrittänyt sinänsä blogiteksteissä välttää liiallista editointia, koska perfektionistin luonteella moni juttu jäisi muuten ikuisiksi ajoiksi editointipöydälle muhimaan. Niinpä yleensä muutama läpiluku tai silmäily saa riittää tarkistuskierroksella. Kun kirjoittaa sivutolkulla joka päivä, omalle tekstille tulee myös helposti sillä tavoin sokeaksi, että vaikka jutun lukisi moneenkin kertaan läpi, ei yksittäisiä lyöntivirheitä vain enää oikein meinaa huomata. Tottakai pyrin aina julkaisemaan mahdollisimman virheetöntä tekstiä, mutta etenkin pitkiin juttuihin jää toisinaan editoinnista huolimatta pikkuvirheitä, kun minulla ei harmi kyllä ole ikiomaa toimitussihteeriä tarkistamassa. ;) Kirjoitan myös yleensä jutut suoraan tähän blogipohjaan, joten edes Wordin tarkistus ei pääse hälyttämään lyöntivirheistä. Mutta pitänee siis lukaista teksti vielä rauhassa läpi, yrittää bongata nuo mainitsemasi virheet ja korjata.

  • Jenniii

    Oi, Beam onkin tyystin unohtanut putiikkiesittelyistäni! Tämä asia pitää ehdottomasti korjata, sillä se on yksi minunkin lemppareistani. :)

  • Jenniii

    Kiitos kommentista ja hyvistä lisähuomioista! :) Monia tekstin kohtia ei varmasti voi yksiselitteisesti yleistää koskemaan jokaista pikkuputiikkia, mutta halusin tuoda esille myös asiakkaiden näkökulmaa, kun tähän asti ovat äänessä olleet lähinnä putiikkien pitäjät. Siinäpä onkin sitten haaste, kuinka yhdistää molempien intressit toimivaksi kokonaisuudeksi. :)

    Ja mitä tulee esimerkiksi noihin hintaeroihin kotimaisten ja ulkomaisten merkkien välillä, niin sehän on selvää, että kotimainen tuote on suhteessa halvempi kuin ulkomainen ja noita hintoja nostavia lisäkuluja tuossa tekstissä hiukan sivusinkin. En kuitenkaan näe minkäänlaisia perusteita sellaisille hinnan korotuksille kuin vaikkapa tuossa tekstissäni mainitussa esimerkissä, jossa USA:ssa 30 euroa maksaneen hupparin hinta pompsahti suomalaisliikkeessa 170 euroon. Pieni hintaero on ymmärrettävä mainituista syistä, mutta olen nähnyt pikkuputiikeissa paljon myös sellaista hinnoittelua, jossa on liikaa ilmaa välissä.

    Nuo tavarantoimituksen aikataulut varmasti elävät eikä liikkeillä tosiaan ole ihan tarkkoja tietoja vaatteiden saapumisesta etukäteen, mutta hyvä asiakaspalvelija nimenomaan tarjoutuu tiedottamaan kiinnostuneelle asiakkaalle, kun myytävä tavara on viimein putiikkiin saapunut. Valitettavasti muutamalla kommentoijalla tuntui olevan juuri sellaista kokemusta, että kauppias ei ole suostunut ilmoittamaan tavaran saapumisesta liikkeeseen. (Mikä on siis minusta aivan käsittämätöntä?) Tällöin on minusta ihan ymmärrettävää, että asiakas hakeutuu muualle ostoksille, jos palvelua ei saa eikä maksavaa asiakasta arvosteta siinä määrin.

    Pikkuliikkeet kieltämättä ovat hankalassa välikädessä brändien ja asiakkaiden välillä kalliine kustannuksineen ja kovine tulospaineineen. Monen brändin saaminen Suomeen on varmasti kompastunut juuri siihen, että nuo tilausmäärät ovat pienelle putiikille liian suuria. Tällaiset asiat eivät tietenkään välity asiakkaille, joille tärkeintä on, että myynnissä on sellaista valikoimaa, joka heitä kiinnostaa. Kiva siis, että toit keskusteluun myös putiikin näkökulmaa. :)

  • Iloinen veronmaksaja

    Näin pienenä vaatealanyrittäjänä korvaani särähtää tuo, että jossain hinnassa olisi ”liikaa ilmaa”. Tämä ”ilma” kun sattuu olemaan juuri se kate, jolla yrittäjä maksaa vuokran, palkat, varastoinnin. Miksi USA:sta hankittu paita on niin paljon halvempi, johtunee muun muassa siitä, että siellä on kovin kevyt verotus. Tuon USA:n hinnan päälle tulee alvit, rahti, tullaus, ja mahdollisesti muita kuluja. Se ehkä saattaa kuulostaa hirmuiselta erolta perusasiakkaalle, mutta on hinnoittelulle perusteensakin. Ja nykyään nuo katteet saattavat nousta aika korkeiksikin ihan siitä syystä, että nämä nämä pikamuotia tekevät ketjut, joilla on alet kuukauden välein, ovat opettaneet kuluttajat ostamaan lähes pelkästään alesta. Heillä kierto on niin nopeaa, että varastot täyttyvät, elleivät myisi äkkiä pois edellisen kuukauden kamoja (varsinkin jos tuotteita tulee sisään jopa 2 viikon välein). Silloin myös pienen toimijan on varauduttava isommilla katteilla, jotta alennusmyynneissä saisivat edes omansa pois. Jos asiakkaat ostaisivat enemmän normihintaisia tuotteita, niin normihintakin olisi alhaisempi. Tällainen mutu-tuntuma itselläni on asiasta.

    Kiitos vielä kiinnostavasta postauksesta! Yksi huomio tuohon, että kannattaa ostaa kotimaisesta kaupasta on se, että kotimainen toimija maksaa veronsa koto-Suomeen. Näin pidetään tämän hyvinvointivaltion palvelut toiminnassa :) Ja vielä parempi, jos ostaa kotimaisen merkin tuotteita, tuplataan veropotti. (Itse mielelläni maksan yrittäjänä veroja, liberaali-kokoomusyrittäjät suksikoon suohon.)

  • Vierailija

    Beamille ja Beamhillille & heidän huippuhenkilökunnalle paljon ruusuja!
    Kiinnostaisi kovasti tietää kuka myy ja mitä merkkiä näin räikeällä hintaerolla, ei lai se ole salaisuus?
    Voiko olla mahdollista, että tuote on ollut ulkomailla alessa tms.
    En onneksi itse ole kivijalkakaupoilla moisiin törmännyt.

    Toivotaan, että kivijalat muistavat myös palvelun tärkeyden sillä se on heidän paras valttinsa!

  • Jenniii

    Oletko tosissasi sitä mieltä, että esimerkiksi 30 euron paidalle on perusteltua lätkäistä Suomessa 140 euroa korkeampi hinta? Tähän hintapohdiskeluun tarttuneet kommentoijat ovat nyt tuntuneet tyystin sivuuttavan sen, että tekstissä kyllä perusteltiin sitä, miksi tuotteen hinta Suomessa on korkeampi kuin vaikkapa ulkomaisessa liikkeessä. Ilman muuta suurin osa putiikeista varmasti hinnoittelee tuotteensa täysin realistisesti, mutta silloin tällöin törmää näihin ihan älyttömiin esimerkkeihin. 

    Ehkä tuon hinta-kohdan tärkein pointti oli kuitenkin omasta näkökulmastani se, että kannattaa valita myyntiin tuotteita, joiden kohdalla hinta-laatu-suhde on kohdallaan. Kuluttajat ovat nykyään varsin laatu- ja materiaalitietoisia ja maksetulle summalle vaaditaan siinä mielessä todellista vastinetta. 

    Tätä aleshoppailu-trendin problematiikkaa sivusinkin jo siinä viime viikolla tekemässäni jutussa ja samaa pulmaa olen kuullut monien pienyrittäjien valittelevan. Harva kuluttaja enää ymmärtää, mitä vaatteen kuuluisi maksaa, koska halpaketjut ovat vääristäneet hintakilpailun täysin.

    Kannattaa lukaista tuo viime viikolla tekemäni juttu, sillä siinä buustattiin myös tuota vero-näkökulmaa ja sitä, kuinka kotimaisten yritysten tukeminen luo tänne työpaikkoja. :)

  • Jenniii

    Valitettavasti tuttu ei kertonut esimerkissään tarkempia tietoja brändistä tai maininnut liikkeen nimeä, mutta hurjalta kuulosti! Ja todellakin, hyvä palvelu on se, jolla saadaan asiakas palaamaan ostoksille toistekin. :)

  • Laura Pollari

    Todella hyvä ja kattava kirjoitus, Jenni! Oli ilo lukea näin hyvin elaboroitua tekstiä.

    Sähköisen markkinoinnin puolelta olen huomannut (suunnittelen siis email-ohjelmia muoti- ja lifestyle-brändeille friikkuna) että vielä hyvin harva suomalainen vaate- tai designyritys hyödyntää verkkokaupan potentiaalia täysillä, jos ylipäätään ollenkaan.

    Suomalaiset ovat kaiken kaikkiaan arkoja markkinoijia. Esimerkiksi sähköpostiviestintä (joka on aivan standardi markkinointikeino muualla maailmassa) nähdään Suomessa spämmäyksenä, vaikka parhaimmillaan ja oikein toteutettuna se on itse asiassa asiakaspalvelua.

    Tässä olisi ainakin yksi asia, johon kannattaisi aivan kaikkien – sekä kivijalkaputiikkikauppiaiden että verkkomyyjien – alkaa panostaa aivan todella teolla, sillä myös se on erottautumiskeino. Kilpailu tällä hetkellä ei ole kovinkaan kummoista.

  • Vierailija

    Jostain syystä tuo kuulostaa hatusta heitetyiltä summilta, jos hän tosiaan on puhunut normaalihinnoista molemmilla ja niiden välinen ero olisi noinkin suuri..
    Ei kuulosta kyllä ihan järkeenkäyvältä, vaikka kuluja tuleekin roimasti Amerikasta tänne.
    Tarkasta nyt ihmeessä ystävältäsi oliko tieto faktaa vai heittoja vain.

    Mukavaa iltaa!

  • Vierailija

    Skeittikaupassa en toistaiseksi ole nähnyt hupparia jonka hinta olisi 170€ onko joku muu?

  • Jenniii

    No kylläpä nyt menee nippelitason vääntämiseksi. :D Tarkistin kaveriltani faktat ja hän tarkensi, että kyseessä oli hupparitakki ja liike oli Kampin yläkerrassa sijaitseva Gallery, jota ei enää nykyään ole olemassa. Ei siis varsinaisesti skeittikauppa, vaikka siellä toki myös skeittimerkkejä myytiin. Ja itse asiassa hinta oli kuulemma 179 euroa eli merkkasin vieläpä alakanttiin. :)

  • Vierailija

    Gallery ei tosiaan ollut skeittikauppa, vaikka nyt meneekin hiukan jutun pointin ohi, mutta hyvä tarkentaa ettei niille muutamille skeittikaupoille tule turhaan kiskuri/huijari maine.

    Sori, että tahdoin tarkennusta ja hyvät yöt :)

  • Anna______

    Tuo sähköpostimarkkinointihuomio on muuten ihan totta. Gaudete ja Samuji taitavat olla ainoita suomalaisia joilta saan sähköpostia. Mytheresa, Matches, NAP ja Outnet, joista useimmiten tilaan kun netistä tilaan, taitavat lähettää parikin kertaa viikossa postia juuri minua kiinnostavista uutuuksista. Saattaa toki aiheuttaa heräteostoksia, mutta yleensä kuitenkin käyn tarkastamassa tarjonnan… Enkä tosiaan koe noita viestejä spämminä.

    Mitä hinnoitteluun tulee, olen törmännyt kyllä monestikin tuohon liiallisuuksiin menemiseen. Halpisketjut vääristävät hinnoittelua toki osaltaan, mutta ei hinta- ja laatutietoinen asiakas katso numeroita hintalapussa pelkästään sillä silmällä että summa on mahdollisimman pieni. Ei 14,99 € neuleesta saa laadukasta vaikka kuinka yrittäisi, ja omat ostopäätökseni teen nimenomaan sen perusteella että käytän tuotetta pitkään ja se pysyy myös käyttökelpoisena.

    Muutaman euron tai kympin ero ei ole vielä syy tilata muualta, itse ainakin maksan mielelläni nimenomaan siitä hyvästä palvelusta ja vaatteen sovittamisesta kivassa paikassa.

  • Loistava postaus! Voi kun moni jyväskyläläinen lukisi tämän. Täällä ei monikaan putiikki ole kovin menestynyt, ja vikaa on varmasti niin meissä asiakkaissa (jotka emme jaksa kävellä ytimestä edes yhden korttelin päähän) kuin niissä putiikeissakin. Olisipa ihanaa kun täälläkin saataisin putiikkikulttuuri kukoistamaan :)

  • Niin totta! 65F kokoisen on liivit ostettava ulkomailta :/

  • Jenniii

    Kiitos Laura! :) Olen muuten samaa mieltä siitä, että verkkokaupan potentiaali jää monella suomalaisella putiikilla hyödyntämättä, vaikka nettimyyntiä olisikin. Ja toden totta, Suomessa sähköpostiin tupsahtelevat uutiskirjeet mielletään Suomessa herkästi spämmiksi, vaikka ainakin minä mielelläni otan vastaan lempimerkkieni ja suosikkiputiikkieni tiedotteita. Samuji ja Gaudete tällä hetkellä hyödyntävät jo sähköpostimarkkinointia minusta ihan onnistuneesti, mutta enpä nyt suoraan muista muita, joilta säännöllisesti tulisi postia.

  • Jenniii

    Todella! Ja kappas, minäkin juuri noilta samoilta kahdelta saan sähköpostia. :) Ulkomaisista postia saan ainakin Outnetilta, jonka tiedotteet ovat usein visuaalisesti kauniita, informatiivisia ja inspiroivia – ja johtavat itse asiassa aika usein siihen, että käyn verkkokaupan puolella vähintäänkin kurkkaamassa uutuudet. Spämmääminen on minulle sitä, että joku taho, josta en varsinaisesti ole kiinnostunut, pommittaa sähköpostia tiedotteilla, joissa ei oikein ole mitään sisältöä. Hyvin laadittu uutiskirje, jonka listalle olen itse ilmoittautunut, on parhaimmillaan hyvää asiakaspalvelua, kuten Laura tuossa yllä totesi. :)

    Ja ihan kiva kuulla, etten ole ainoa, joka on törmännyt järjettömään hinnoitteluun edes joskus. Aloin jo tänne tulleiden kommenttien perusteella miettiä, että kuvittelenko tosiaan vain. :D Uskon, että aika moni allekirjoittaa tuon sinun näkemyksesi hinta-asioissa eli hinta ei tosiaankaan todellista laatua etsivälle ole se ykköskriteeri eikä muutaman euron tai kympin ero saa asiakasta karkaamaan muualle, jos palvelu ja muut seikat ovat kohdallaan. :)

  • Jenniii

    Kiitos Tiia! :) Itse muistan Jyväskylän ajoiltani muutaman kivan putiikin, joista ainakin yksi taitaa olla yhä olemassakin. Toisaalta kuulin eräästä (toivottavasti ei enää olemassa olevasta) putiikista, että kaverini oli saanut sieltä niin nuivaa kohtelua, etten itsekään halunnut enää astua liikkeeseen. Näin se puskaradio toimii, ikävä kyllä. 

    Joskus harvoin hintavammissa pikkuputiikeissa törmää hiukan sellaiseen nenänvartta pitkin tiirailevaan myyjään, jonka olemuksesta paistaa asenne, että ”No tuolla tyypillä nyt ei ainakaan ole varaa ostaa täältä mitään, joten turha edes tuhlata aikaa häneen.” Ystävälleni oli tuossa aiemmin mainitsemassani putiikissa joskus vuosikymmen sitten tokaistu tympeään sävyyn sen jälkeen, kun hän oli sanonut haluavansa katsella rauhassa, että ”Meillä ei varmaan kyllä ole sulle mitään!” Ööh, what?  Ystäväni oli toki nuori opiskelijatyttö, mutta hän oli tullut liikkeeseen ihan potentiaalisissa ostoaikeissa. Tuon kommentin jälkeen kyllä kääntyi kannoillaan, marssi ulos ja kertoi kavereillekin.

  • Jenniii

    Ei tietenkään ole ollut tarkoitus mustata kenenkään mainetta ja toivoakseni tekstiä ei nyt sillä tavoin kukaan ole tulkinnutkaan. Tarkoituksella jätin nimet, merkit ja putiikin paikkakunnankin mainitsematta juuri siitä syystä. :) Skeittimerkistä oli siis kuitenkin kyse, vaikka kauppa ei ollut varsinainen skeittikauppa.

  • Vierailija

    Painottaisin verkkokaupan merkitystä kivijalkaliikkeen lisänä. Olen löytänyt monta pikkuputiikkia Suomesta ja Europaasta ihan vain googlettamalla tuotteen. Jos tuote (yleensä vaate tai kengät) on tilattavissa verkkokaupasta, on se yleensä myös lähtenyt tilaukseen. Hinta ei ole ensisijainen kriteeri, vaan tietyn tuotteen saatavuus.

    Verkkokauppojen metsästys vaatii jonkin verran sinnikkyyttä. Mietinkin, paljonko Suomessa ja maailmalla on pieniä putiikkeja, joiden olemassaolo ei paljastu ahkerankaan googletuksen myötä. Hakuni teeni yleensä tuotemerkin tai mallin perusteella, ja tämä johdattaa oikeille poluille.
    Harmittavan usein törmää myös siihen, että putiikin nettisivuilla tuote tai tuotemerkki on listattu kuuluvan valikoimaan, mutta verkkokauppa puuttuu.

    Etsimäni tuotemerkit eivät ole mitään harvinaisuuksia (mm. kengissä Lola Ramona, Minnetonka, Art) ja monet jättiketjut pitävät näitä valikoimissaan. Kuitenkin jokin tietty malli tai koko on löytynyt vasta pienemmästä kaupasta, esimerkiksi yhdet Dkoden saappaat irlantilaisen pikkukaupan verkkokaupasta. Myönteistä on ollut se, että pikkuputiikit vastaavat sähköpostitiedusteluihin hyvin avuliaasti niin Suomessa kuin Euroopassakin.

    Jos jostakin saisi Dear Creaturesin tai Ruchen vaatteita, lähtisi tilaus aika varmasti eteenpäin :)

  • Jenniii

    Hyviä lisäyksiä tässä myös! Olen itsekin monet kerrat tuskaillut sen kanssa, kun olen googlettamalla päässyt jonnekin nettisivuille, jossa kerrotaan etsimäni löytyvän putiikin valikoimasta, mutta verkkokauppaa ei ole. Pikkuliikkeiden kannattaisi ehdottomasti skarpata tässä! Verkkokauppa täydentää mainiosti kivijalkaliikkeen toimintaa ja on parhaimmillaan hyvä lisä myös asiakaspalveluun, kun tilaaminen ja tuotevalikoiman selaaminen tehdään asiakkaalle mahdollisimman helpoksi.

    Kiitos myös konkreettisistä merkkitoiveista! Niitä on jaettu kovin vähän, vaikka valitellaankin valikoiman puutteita pikkuputiikeissa.

  • tiia_

    On kyllä tosi kurjaa, ettei kaupoista löyty omankokoisia vaatteita. Kokopolitiikka on aika ongelmallista myös sisäänostajalle, kun valmisvaatteista puhutaan. Aina tulee palautetta siitä, että pitäisi olla isompia kokoja, mutta sitten kun niitä tilataan, niitä kyllä sovitellaan, mutta ne eivät mene kaupaksi.

    Oma kokemukseni on, että isompien kokojen kohdalla huomaa, kuinka surkeita vaatteita meille kaikille pääsääntöisesti kaupataan. Oletetaan vain, että samalla tavalla leikattu rytky sopii kaikille tai etteivät ihmiset kiinnitä huomiota istuvuuteen (jälkimmäinen kyllä pitää paikkansa, valitettavasti). Jostain syystä tämän näkee juurikin isompien vaatteiden kohdalla: isokokoisempi ihminen kun ei ole välttämättä isorintainen, kaikilla ei leveitä hartioita, joillain on tosi pieni peppu. Valmisvaatteet eivät ota näitä asioita huomioon. Tästä syystä monet XL-vaatteet ovat muodottomia trikoosäkkejä.   

  • Vierailija

    Olisi kiva, jos tekisit jutun niin, että kävisit haastattelemassa muutamia pieniä kivijalkakauppoja liittyen näihin ed.mainittuihin asioihin.
    Olisi mukava saada faktaa pienen yrittäjän arjesta, mistä tuotteiden hinnat tulevat, mitkä seikat vaikuttavat mitä merkkejä kauppa voi tarjota, miksi kaikilla ei ole nettikauppaa, jne.Esim. Beamhill, Acolyth voisivat olla mielenkiintoisia pääkaupunkiseudulta. Mitkä ovat yrittäjän haasteet tuohon selviytymisoppaaseen?

  • Jenniii

    Kiitos juttuideasta! :) Laitetaan mietintämyssyyn!

  • Minkak

    Hei ja kiitokset mielenkiintoisesta tekstistä. olen välillä aihetta itsekin pohtinut, erityisesti siitä näkökulmasta, että pienten putiikkien tarjonta alueellani, Kuopiossa, ei vain kohtaa makuani. Seuraan muotia ja uusia merkkejä, mutta valitettavasti joudun oikeastaan aina turvautumaan nettikauppoihin, mitä tulee uusiin hankintoihin. Ketjuliikkeistä tulee välillä hankittua toki jotain, mutta pääasiassa pienten liikkeiden valikoima on täällä suunnattu niille, jotka pitävät Guessistä tai pukeutuvat keski-ikäsemmin. Kummassakaan ei ole mitään vikaa, mutta eivät ole minua. Valikoima on hyvin suppea. Lisäksi huono palvelu on arkipäivää. Eräässä pienessä kenkäliikkeessä asioidessani (tästä on jo reilu pari vuotta, mutta jäänyt mieleeni) jäi se kyllä viimeiseksi kerraksi. Olin ohikulkumatkalla, aamupäivällä, menossa kampaajalle. Päätin kuitenkin aikaa kuluttaakseni pistäytyä em. Liikkeessä, sillä ajattelin antaa liikkeelle mahdollisuuden, etsin kenkiä siis omiin häihini. En tiedä mikä minussa viestitti köyhyyttä myyjän mielestä (rennot vaatteet, nuorehko ikä?), kun kuultuaan mitä olin etsimässä, tokaisi hän vain, että ”meillä ei kyllä ole myynnissä sellaisia halpoja tekonahkakenkiä”. Siis mitä, en kyllä niitä ollut häneltä kysynytköän… No, ei tarvinnut siellä viihtyä kauempaa ja hääkengiksi tilasin Pura Lopezit nettikaupasta. Huvittavinta oli, että tosiaan kun menin tuon kohtaamisen jälkeen kampaajalle, oli siellä toisena asiakkaana keski-ikäinen nainen, joka oli myös käynyt em. liikeessä jo sinä aamuna, saaden yhtä huonoa palvelua kuin minä. Ikä ei tässä siis ollut kai avainasemassa, huono asiakaspalvelu kylläkin.

    Yksi ongelma, mikä liittyy pieniin liikkeisiin, on se, että niitä on hankala löytää. Helsingissä tulee harvoin käytyä, mutta kun siellä käy, olisi mukava tehdä ostoksia juurikin pienemmissä liikkeissä. Toki nämä sinun kirjoituksesi näistä liikkeistä ovat hyviä, mutta kysyn vain, että mitenköhän löytäisin ne tai muut ilman kirjoituksiasi. Onhan sekin yksi tapa markkinoida, mutta muutakin kaivattaisiin! Välillä suorastaan tuntuu, kuin pienet liikkeet eivät haluaisi tulla löydetyksi. Lisäksi kaukana näistä liikkeistä asuvana arvostaisimme nettikauppaa. Tai edes sitä, että tuotteista ja hinnoista löytyisi infoa nettisivuilta jo valmiiksi, siten helpottaisi ostoksilla käyntiä.

    Mutta kiitos tosiaan kirjoituksestasi, oikein ajatuksia herättävä.

  • jatuva

    Jep samoilla linjoilla kuin edelliset kommentoijat! Kiitos hyvästä tekstistä! Rupesin vielä miettimään tuota asiakaspalvelua ja sitä kuinka pikkuputiikit voisivat oikeasti saada kilpailuetua siitä että osaavat kertoa tuotteiden valmistusmenetelmistä ja suunnittelijoista sillä pikkuputiikkien tarjonta on määrältään usein sen verran pienempi että tiedot pystyisi varmaankin hallitsemaan. Tämä lisäisi mielestäni asiakaspalvelukokemusta ja erottaisi putiikit isoista ketjuista. Myyjät voisivat esimerkiksi kertoa yksityiskohtia tuotteen tekotavoista tms jolloin olisi helpompi hahmottaa mistä hinta (usein kalliimpi kuin isoilla ketjuilla) muodostuu, kuten esimerkkinä Terhi Pölkin kengissä jonka nahka on rei’itetty käsin. Ja samaten jos asiakaspalvelu on tuollaista kuin edellisen kommentoijan kokemus niin siinä vaiheessa on ehkä selvää ettei yrittäjäksi lähteminen ollut tuolle tyypille se oikea ratkaisu ja putiikin kuuluukin ehkä sulkea ovensa.. :/

    Anyway, ajatuksia heräsi enemmänkin, tein aiheesta oman postauksen :)

    http://www.lily.fi/blogit/hashtag-abuser/suomi-ihana-pieni-takapajula

  • palveluala

    Mun mielestä putiikin pitäjä on saanut alansa valita ja siinä voi oppia ja kehittyä ja osatakin jotain, bisneksestä ja ihmisistä. Ihmetyttää tässäkin ketjussa ainakin kerran kuultu (suomalainen?) yrittäjävirsi vinkumassa valtiolta ”apuja”. Mitä sen valtion pitäisi tehdä, pakottaa asiakkaat sisään sun kaupan ovesta? Joo, mitään ei kannata tehdä itse, kun ne verot, alvit, työntekijämaksut, äitiysvapaat, tavarantoimittajat, väärät asiakkaat… Vika on aina muissa. Kumma kyllä tunnen monia yrittäjiä joilla on toinen ääni kellossa – ja tyytyväiset asiakkaat. Voi olla joku syy-seuraussuhde tässäkin.

  • Emilia_K

    Kivijalkakaupoissa arvostan juurikin ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. On aivan mahtavaa, jos myyjä osaa ehdottaa minulle jotakin tuotetta, jota en itse valitsi rekistä, mutta lopulta päädynkin lähtemään juuri sen vaatteen kanssa kotiin.

    Meillä Turussa ei ole paljoakaan kivoja pikkuputiikkeja, mutta yksi todella kiva on Televisio Lifestyle Store. Olen aina saanut todella iloista ja mukavaa palvelua Televisiossa – siitä maksaisi mielellään vaikka hieman ekstraakin. Plussaa on tietenkin söpö ja persoonallinen liiketila, jossa vierailu on elämys itsessään.

    Jos satut joskus liikkumaan Turun suunnalla, kannttaa ihmeessä käydä vierailemassa tuolla! :)(http://www.televisioon.fi/)

  • Laur

    ”Pieni hintaero on ymmärrettävä mainituista syistä, mutta olen nähnyt pikkuputiikeissa paljon myös sellaista hinnoittelua, jossa on liikaa ilmaa välissä.”
    Lause herätti sisäisen yrittäjäni äkäiseksi (en ole yrittäjä, enkä koskaan meinaa olla, koska minusta ei ole siihen *surullinen hymy*), sillä jäin ihmettelemään mikä summa voi olla ”liikaa ilmaa”, kun puhumme yksityisyrittäjistä? Ja olettavasti Suomessa? Pikkuputiikin pitäjistä? Ymmärtääkseni sinäkin teet yksityisyrittäjänä töitä?
    Mielestäni tähän liittyy mielenkiintoinen arvotaistelu, jota emme edes tunnista käyvämme. On ihan ok ostaa konsultilta palveluja veloituksella 100€/tunti, etenkin b-b-maailmassa. Mutta samaan aikaan yksityiselämässämme pidämme jopa kenties asiakkaan riistona, kun tuote maksaa ”liikaa” ja hintalapussa nähdään ”ilmaa”. Tämä ”ilma” kuitenkin mahdollistaa liikkeen ylläpidon. ”Ilma” voi mahdollistaa yksityisyrittäjälle hieman paremman palkkatulon, jolla vaikka kustannetaan lapsen harrastus tai se antaa mahdollisuuden eläkesäästämiseen. Uskon, että pienyrittäjät, etenkin pikkuputiikkien pitäjät Suomessa tuntevat hinnoittelun raadollisuuden ja laittavat juuri sen hintalapun tuotteilleen, jonka katteella pystyvät pyörittämään liikettään JA jonka asiakkaat suostuvat maksamaan. Vaikuttaa, että tämän hetkiset yhteiskunnan arvot eivät tue pikkuputiikkien säilymistä, koska jotta pienemmällä myyntivolyymilla pikkuputiikki pysyisi pystyssä, on hintalapussa oltava runsaasti ”ilmaa”. Tätä eivät asiakkaat tällä hetkellä halua maksaa, jolloin putiikit kaatuvat.
    En väitä olevani yhtään sen parempi, olen erittäin hintatietoinen ja kukkaroni summatietoinen, ja valitsen tuotteen sen hinnan perusteella. Maksan mielelläni laadusta ja palvelusta, mutta minulle on vielä vieras ajatus maksaa yrittäjän palkkaa.
    Vielä tuli mieleen, että tulli ja alv lisää aikapaljon hupparille hintaa, kun yksityisyrittäjä tuo sen maahan myyntiin.
    Mutta todella mielenkiintoinen postauksen aihe! Ja vaikka nyt sisäinen yrittäjäni heräsikin äkäiseksi, niin se johtuu yleisestä kulutuskulttuuristamme, johon myös itse osallistun. Ei sinun asenteestasi. :)

  • Jenniii

    On mielenkiintoista, että tuo hinnoittelu-osio on herättänyt kommenttiboksissa niin kovasti närää ja tuo yksittäinen sanavalinta on irroitettu kontekstista melko rajustikin ja sivuutettu tyystin tuo heti sen perässä antamani konkretisoiva esimerkki siitä, mitä tarkoitan ”liialla ilmalla”. En alun perin ollut ottamassa hinnoitteluun lainkaan kantaa, mutta jutellessani ystäväni kanssa tästä aiheesta, hän nosti esille myös hinnoittelun merkityksen ja kertoi kokevansa sen suureksi vaikuttimeksi omiin ostopäätöksiinsä. Eikä niinkään hinnan sinänsä, vaan sen, että hinta on jollain tapaa oikeudenmukainen ja linjassa laadun kanssa.

    Minusta esimerkiksi konsulttipalvelun hinnoittelua ei suoraan voi verrata vaateostokseen – puhutaan täysin eri asioista ja siinä missä vaatekaupan asiakkaana on yksittäinen ihminen, konsulttipalveluja ostaa yleensä yritys. Konsulttipalveluiden hinnat kaiketi määräytyvät yleisen hintatason ja konsultin maineen ja taitojen perusteella, mutta vaatteille yleensä on valmistajan taholta jo määritelty jokin ohjehinta, jota laskiessa on otettu huomioon myös myyjälle jäävä kate. Toki siinä on sitten eroja, miten kallista putiikkiyrittäminen eri maissa on, mutta toisaalta ovh-hinnoissakin on usein huomioitu yleisiä hintatasoja siten, että eri maiden ovh-hinnat ovat erilaisia. Juuri näistä merkkien itse määrittelemistä ohjehinnoistahan johtuu, että samoilla vaatteilla hinnat pyörivät liikkeestä (ja osin myös myyntimaasta) riippumatta kutakuinkin samoilla linjoilla. Tavallaan tämä ”ilma” on siis jo osittain laskettu katteena näihin suuntaa antaviin ohjehintoihin.

    En ole tekstissä tarkemmin määritellyt, mikä on ”liikaa ilmaa”, mutta tuossa tekstikohdassa esiin nostamani esimerkki antanee osviittaa. Muutaman kympinkin hintaero suomalaisen pikkukaupan tappioksi (kun puhutaan puhtaasta hintavertailusta) on monelle kuluttajalle ok ja se maksetaan iloiten, jos vaatetta päästään sovittamaan paikan päällä ja putiikin palvelu pelaa. Tähän ajatukseen kuitenkin sisältyy se oletus, että putiikista myös odottaa saavansa palvelua vastineeksi hiukan korkeammasta hinnasta. 

    Oli hinta mikä hyvänsä, tottakai myös kuluttaja pitää huolta rahoistaan ja pyrkii tekemään järkeviä ostopäätöksiä sekä löytämään tuotteita, joissa hinta on kohdallaan. Jos Suomessa vaate maksaa yli yli viisinkertaisen summan alkuperämaahan verrattuna (ja samaa merkkiä toimittaa ongelmitta Suomeen myös brändin oma verkkokauppa), on ainakin minun kuluttajana vaikea perustella itselleni, miksi maksaisin samasta tuotteesta viisi kertaa enemmän. Vain siksi, että yrittäjän lapsi pääsee harrastamaan? Eihän asiakas, jolle merkki on vaikka ulkomaanmatkoilta tuttu, tietenkään suostu maksamaan 30 euron hupparitakista (jonka merkki ei edes ole mikään laadun ja vastuullisuuden perikuva) 180 euroa vain voidakseen tukea suomalaista pienyrittäjää. Vai suostuisitko sinä?

    Yrittäjänä voin kertoa, että itselläkin on leipä tässä Suomen systeemissä sen verran tiukalla toisinaan, että en mielellään ryhdy rahoittamaan toisen yrittäjän elämää pelkästä maksamisen ilosta, jos saan itsekin laskeskella, mistä raavin rahat kokoon omaan eläkesäästämiseeni. Pahoitteluni, jos tämä on sinusta itsekästä, mutta ensisijaisesti ihmisen tulee huolehtia omista raha-asioistaan. :) Ja nimenomaan yrittäjänä tiedän, että aika hemmetisti saa paiskia duunia sekä olla onneakin matkassa, että Suomessa itsensä saa elätettyä oman yrityksen kautta.

    Siinä kohtaa, jos vaateputiikin yrittäjän on määriteltävä tuotteen hinta viisin-kuusinkertaiseksi alkuperämaahan nähden (ja tuossa mainitsemassani esimerkissä alkuperämaa on siis Yhdysvallat eli kyse ei ole mitään Intiasta ja selkeistä eroista koko maan hintatasossa), on ehkä syytä miettiä omaa kulurakennetta ja bisnesstrategiaakin uusiksi. Nostan hattua kaikille, jotka uskaltavat lähteä tuohon haastavaan bisnekseen, toteuttaa unelmiaan ja perustaa oman vaateliikkeen, mutta totuus nyt vain on, että ihan kaikista ei ole yrittäjiksi. Yrittäminen kuluineen on todellakin Suomessa ihan hemmetin kallista, mutta sitä suuremmalla syyllä se vaatii älyttömän kovan työmoraalin lisäksi myös laskupäätä, kylmähermoista suunnittelua, bisnesälyä ja kykyä hallita raha-asioita – kaiken jo tässä tekstissä mainitun lisäksi.

    Ehkä en tuonut sitä alkuperäisessä tekstissä riittävän selkeästi esille, mutta hinnoittelu-kohdan olennaisin pointti oli minun näkökulmastani painottaa hinnan ja laadun kohtaamista. On asiakkaana perustellumpaa maksaa tuotteesta korkea hinta, jos se todella on laadukas ja vastuullisesti tuotettu. Sen sijaan on vaikeampi perustella itselle korkeaa hintaa, jos rahoille ei kertakaikkiaan koe saavansa vastinetta. Ja TÄSSÄ asiassa peräänkuulutan erityisesti putiikkiyrittäjien omaa vastuuta valita myyntiin sellaista tavaraa, jonka hintataso on linjassa laadun kanssa.

    En nyt siis ihan ymmärtänyt purkaustasi, etenkään kun päätät kommenttisi siihen, että olet itsekin varsin hintatietoinen ja pyrit löytämään haluamasi tuotteet hyvällä hinnalla. Avasin jo tuossa alkuperäisessä tekstissä syitä siihen, miksi on perusteltua, että maahantuotu tuote maksaa Suomessa enemmän kuin jossain muualla, mutta myös putiikkiyrittäjän on ymmärrettävä, että internetin, verkkokaupan ja matkustelun aikakaudella koko maailma on asiakkaalle avoinna. Ja sitä kautta kilpailua on entistä enemmän. Hinnan pitää myös olla tuossa paketissa kohdallaan, mutta siinä asiakas voi antaa jo itse postauksessa mainituista syistä joustoa jonkin verran, jos muut asiat ovat mallillaan eli palvelu on hyvää ja vaatetta pääsee sovittamaan ennen ostopäätöksen tekemistä.

    Toivoisin, että tätäkin postausta luettaisiin kokonaisuutena eikä yksittäisiä sanoja tekstistä irroitellen ja niistä raivostuen. Jutussa esille nostetut kohdat perustuvat asiakkaiden (blogin lukijoiden, minun ja ystävieni) kokemuksiin ja suuttumisen sijaan näitä kannattaisi oikeasti pohtia ajatuksella. Monen tiensä päähän tulleen pikkuliikkeen matkassa on varmasti ollut aimo annos epäonnea, mutta veikkaan että aika monessa tapauksessa näitä tekstissä mainittuja kohtia kriittisesti tutkailemalla olisi voinut itsekin vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Jo täällä kommenttiboksissa on noussut esille sellaisia puutteita palvelukulttuurissa, ettei ole minusta ihmekään, että jotkut liikkeet eivät menesty. 

  • Jenniii

    Juuri tästä syystä minäkin halusin tuoda keskusteluun vaihteeksi sitä näkökulmaa, että aika paljon menestys on kiinni myös yrittäjästä itsestään. Omalla toiminnalla voi aika paljon vaikuttaa siihen, riittääkö asiakkaita ja millainen kokemus heille putiikista jää. Tämä keskustelu päätyy hyvin usein vain juuri tuohon muiden syyttelyyn. On ihan totta, että moni kuluttaja ei tajua, miten suuri vaikutusvalta asiakkailla on siihen, miltä oman kotikaupungin putiikkitarjonta näyttää ja sitä näkökulmaa olenkin useissa postauksissa tuonut esille blogissa jo aiemmin, mutta selvästi yhä on melkoinen tabu todeta, että ehkä kaikista ei vain ole yrittäjiksi.

  • TM

    Hyvä ja ajankohtainen aihe. Surullisena olen Turussa jo useamman vuoden ajan seurannut pienten putiikkien hidasta kuolemaa. Syitä on varmasti monia. Yksi iso vaikutin on varmasti myös se, että suomalaisten ostovoima on heikko, koska perusasiat eli asuminen, liikkuminen ja ruokaostokset lohkaisevat niin ison siivun. Tässä on iso ero esimerkiksi ruotsalaisiin (jotka tunnetusti taitavat myös vähittäiskauppabisneksen taitavammin), joilla pakolliset menot ovat pienemmät. Tähän liittyvä juttu oli juuri hiljattain Taloussanomissa (http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2014/10/07/ruotsissa-arvostellaan-suomen-asuntolainoja/201413918/310 ).

    Itsekin tukisin mielelläni pieniä toimijoita, mutta tällä hetkellä pelkät asumiskustannukset lohkaisevat 40 % nettopalkastani. Tähän päälle vielä muut pakolliset menot niin eipä siinä hirveästi pikkuputiikkeja ostoaikeissa kierrellä, vaikka halua löytyisi. Asuntolaina tietysti oli oma päätös, jonka tiesin vaikuttavan muuhun kulutukseeni, mutta näen sen silti järkevänä vaihtoehtona nykyisellä asuntojen vuokrahintatasolla.

  • Jenniii

    Niinpä! Suomen yleinen hintataso on sen verran kallis, että moni säästää sieltä mistä voi. Ja monelle se säästökohde ovat sitten nimenomaan vaateostokset. Osa ostaa harvoin ja laadukasta ja osa shoppailee edullisemmin ketjuliikkeissä, ja varmaan suurin osa harrastaa jossain määrin molempia. 

    Kyllähän yrittäjyyden suurimpia ongelmia on nimenomaan se, että itse yrittäminen on älyttömän kallista ja monelta osin epäpalkitsevaa, mutta myöskään asiakaskunnalla ei jää Suomen verotussysteemillä ja hintatasolla palkasta välttämättä käteen kovinkaan paljon. Ja silloin on ymmärrettävää, että ostoksia harkitaan tarkemmin ja hinta painaa vaakakupissa paljon.

  • Iitanen

    Tuota en ymmärrä, että syytellään asiakasta tai muuta, mihin itse voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Mutta yrittäjänä olen nähnyt sen, miten systeemi kohtelee yrittäjiä, ja todellisuus on se, että työttömällä on parempi sosiaaliturva kuin yrittäjällä. Suomessa yrittäjän on pakko maksaa YEL-maksuja, eli yrittäjäeläkettä. Summa on sidottu työtuloon TAI sitä korvausta, jonka muuten voidaan katsoa vastaavan tekemääsi työtä eli yrittäjän tekemään työmäärään. Eli jos teen töitä yrittäjänä 40 tuntia viikossa, ja nostan firmasta rahaa kuukaudessa sen verran, että saan oman vuokrani (650 euroa) maksettua, maksan eläkemaksuja sen mukaan, mitä maksaisin toiselle työntekijälle palkkaa 40 tunnilta. 

    Ongelma ei ole YEL-maksuissa. Maksan ihan mielelläni tulevaa eläkettä, mutta ongelma piilee Kelan politiikassa. Kela nimittäin maksaa yrittäjälle yleistä asumistukea YEL-maksujen perusteella, ja jos maksan YELiä esim. 200 euroa kuukaudessa, Kela katsoo, että nostan firmasta oikeasti sitä palkkaa, mitä YEL-vakuutuksen perusteella maksaisin. Mutta tämähän ei ole todellisuus, vaan voi olla kuukausia, jolloin en saa firmasta nostettua mitään. Silti YEL-maksut rullaavat ja Kela kuvittelee, että nostan rahaa lähemmäs tuhat euroa kuukaudessa, jonka vuoksi asumistukea tulee 200 euroa vähemmän kuussa. Eikä tässä ole Kelan kanssa mitään neuvotteluvaraa tai vaihtoehtoista toimintamallia.

     

     

  • Jenniii

    Nykyinen systeemi ei todellakaan suosi yrittäjää eikä muitakaan ei-ihan-perinteisen-palkkatyösuhteen piirissä olevia. Koko eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu sen oletuksen varaan, että ihmisellä on täysipäiväinen palkkatyö ja joskus tuo ehkä onkin ollut oletusarvoinen tilanne, joka koskee suurinta osaa ihmisistä. Tänä päivänä on kuitenkin ihan valtavan suuri määrä ihmisiä, jotka putoavat kokonaan tuon järjestelmän ulkopuolelle, koska jäykän byrokraattinen systeemi ei jousta maailman ja yhteiskunnan muutosten mukana.

    Ihan valtavan suuri osa ihmisistä on yrittäjiä, osa-aikaisia työntekijöitä, freelancereita sekä jotkut näitä kaikkia yhtäaikaa. Työelämän kirjoon mahtuu nykyään tosi monenlaisia uria ja elämäntyylejä. Surullisinta on, että nykyinen systeemi ei todellakaan kannusta yrittämään tai työllistämään itseään luovilla tavoilla – pakolliset maksut ovat monille yksityisyrittäjille todella kalliita ja pahimmillaan byrokratian kiemuroissa putoaa silti järjestelmän ulkopuolelle. Näistä syistähän moni suomalainen on siirtänyt yrityksensä Viroon, koska siellä on toteutettu paljon yrittäjäystävällisempää mallia.

    Erittäin mielenkiintoinen aihe keskusteltavaksi sinänsä, mutta menee tämän teeman osalta ehkä vähän sivuraiteille. :)

  • sokeris

    Suomalaiset naiset ostavat kuulemma keskimäärin noin yhdet rintsikat vuodessa. Se on ihan tajuttoman vähän. Onko sitten huono valikoima syy vai seuraus, en tiedä.

    Toivottavasti joku noista mainitsemistasi merkeistä uskaltaa kokeilla joko panostusta alusvaatteisiin löytyisi ainakin Pääkaupunkiseudulla.

  • sokeris

    Niin ei kai ”ilma” ole silloin liikaa, jos asiakas kokee sen oikeudenmukaisena ja perusteltuna, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Harva asiakas ostaa kuitenkaan millä hinnalla hyvänsä ja siinäkin on joku raja millä voi perustella suomalaisuuden yrittäjyyden tukemista.

  • sokeris

    Outnetiltä tulee ehkä ihan pikkuisen liikaa sitä uutiskirjettä. Tosin onneksi ne on otsikoitu suhteellisen hyvin, että harvemmin mitään tosi ”tärkeää” menee ohi, vaikka osa meneekin roskakoriin avaamatta. :)

    Kirjoitinkin tuolla ylempänä, että ei siinä hinnassa ole silloin liikaa ”ilmaa”, jos se on asiakkaan näkökulmasta jollakin tavalla perusteltu (laatu, hinta-laatusuhde, palvelu, helppous, tarve, merkki – millä ikinä itse kukin ostopäätöksensä nyt itselleen perusteeleekaan), vaikka sitä oikeasti olisikin vaikka kuinka paljon. Tuskin nyt pikkuliikkeissä ostostelevat etsivät varsinaisesti sitä halvinta vaihtoehtoa ja ovat todennäköisesti keskimääräistä kuluttajaa hinta- ja laatutietoisempia. En minä ainakaan osta huonolaatuista ja mitäänsanomatonta perus-t-paitaakaan hintaan 200 e vain siksi, että se on suosikkimerkiltäni.

  • Jenniii

    Just näin! Juuri siitä syystä otsikoin tuon kohdan Hinta & Laatu (enkä vain hinta). :) Ja joo, Outnetiltä kyllä postitellaan uutiskirjeitä melko tiheään, mutta aika monissa viesteissä on kivaa inspiraatiokulmaa ja otsikot ovat kuvaavia, joten pystyy helposti päättelemään, mitä klikkailee auki. Osa päätyy minullakin avaamattomana roskakoriin, mutta aika hyvin tuo viestintä heidän suunnaltaan asiakkaille pyörii. :)

  • sokeris

    Joo ja siellä on myös uskallettu sanoa, että toi malli ei ole ehkä ihan paras sulle, mutta kaivettu sopivampi vaihtoehto tilalle (todellakin istuvuudeltaan sopivampi, joka on joskus ollut kuitenkin huomattavasti halvempi).

    Samasta liikkeestä myös soitettiin minulle pyynnöstäni useamman kuukauden päästä kun himoitsemani kenkämalli vihdoin saapui ja minulle oli laitettu syrjään sovitusta varten oma-aloitteisesti kaksi eri kokoa. Siellä oli kohdeltu myös äitinä erittäin hyvin ja hän oli saanut erinomaista palvelua, vaikka ei varmasti kuulu ihan liikkeen tyypilliseen asiakaskuntaan. Samantyyppistä loistavaa palvelua olen saanut toki myös muutamissa muissa liikkeissä, mutta ei tämä ihan tyyppillistä ole!

  • bache

    Tuli muuten mieleen tuosta pienten toimijoiden tukemisesta, että tänä viikonloppuna on Tokyon eli Arabian Taideteollisen korkeakoulun oppilaiden joulumyyjäiset! Siellä on ihan mielettömiä juttuja suoraan oppilaiden eli nuoren suunnittelijoiden ja tekijöiden myymänä, koruja, keramiikkaa, grafiikkaa… Harmi, että noita(kaan) ihania myyjäisiä ei taideta paljon mainostaa, mutta ainakin nyt tuli mainostettua :)

  • Jenniii

    Voi kiitos, että muistutit! Olen monena vuonna itse tehnyt kaikenlaisia listauksia Helsingin kivoimmista joulumyyjäisistä ja Tokyon myyjäiset ovat aina olleet listalla, mutta tänä vuonna en ole mistään sattunut bongaamaan tietoa niistä, joten olisivat varmaan menneet sivu suun ilman tätä sinun viestiäsi. Kiitos siis! :)

  • maaaaria

    No, ei Kela ihan tyhmältä vaikuta, muutenhan kaikki yrittäjät nostaisivat palkkaa juuri sen verran, että saisivat vielä asumistukea lisäksi. Hiukan epäreilua, jos olisi mahdollisuus kasvattaa yritystä tukien varassa jättämällä liiketoiminnalla tienatut rahat sisään firmaan. Kestävältä, kannattavalta yrittämiseltä tämä malli ei myöskään kuulosta. Ja yhteiskunta kun tarvitsee myös verorahoja, niin ihmisiä yritetään ilmeisesti kannustaa perustelemaan sellaisia firmoja, joista voi nostaa palkkaa, ja ehkä palkata muitakin.

  • Jenniii

    Mihin viittaat tällä kommentilla? Tai siis missä tällaista mainitsemaasi tukimallia on esitetty?

  • Laur

    Hei, vielä selvennän hieman ensimmäistä tekstiäni. Pointtini ei tule omassa kirjoituksessani selväksi. Eli ensiksi sanon, että artikkelisi oli erittäin ajankohtainen, hyvä ja kattava, siksi siirryin kommenttiboksiin seuraamaan keskustelua. Kerrot yhden esimerkin liiasta hinnoittelusta selkeästi (minustakin tämä on räikeää, mutta olin jo unohtanut tekstissä mainitutsemasi esimerkit, mistä tämä voi johtua), mutta lainaamassani lauseessa kerrot, että olet monesti törmännyt liiallisen ilman tuotteisiin. Tähän tartuin, eli mitkä ovat ne muut esimerkit, joissa on ollut liikaa ilmaa. Nyt vastauksessa avaat asiaa, ja jos ymmärrän oikein niin vertaat vain yleisesti tunnettujen globaalien merkkituotteiden hinnoitteluja keskenään liikkeittäin? Jos näin on, niin todellakin on ok kyseenalaistaa hinnoittelu mikäli hinnoittelun erot maailmalla, verkkokaupassa ja naapuriputiikissa ovat erilaiset. Tätä minä en ymmärtänyt artikkelin tai kommenttisi perusteella, johon tartuin. Väärinymmärtämiseni johtuu luultavasti siitä, että minulle pikkuputiikkin valikoima tarkoittaa harvinaisia tuotemerkkejä, pientä tuotantomäärää, merkkejä, joita en tunne ennestään ja täten en tunne merkin yleistä hintapolitiikkaa ja en pysty vertailemaan hintoja ja huomaamaan mahdollista ”ilmaa”. Lisäksi halusin ihan tarkoituksella verrata räikeästi konsulttipalveluiden ja tuotteiden myymistä. Sitä, kuinka ns. aineeton tuote, eli palvelu on arvokkaampaa nykymaailmassa kuin fyysinen tuote, jonka tuottamiseen kuluu kuitenkin ehkä eniten ympäristömme resursseja. Taitaa olla niin, että nykymaailmassa maksetaan eniten sille, joka keksii idean. Idean muuttuessa monistettavaksi tuotteeksi tämän yksikköhinta laskee. Vai onko kyseessä muodin parissa monikkohinta? :). Tähän viittasin (kehnosti) tuolla yhteiskunnan arvomaailmalla.
    Viimeiseksi pahoittelen, jos sinulle jäi fiilis, että purkauduin negatiivisesti. Johtuneen kenties noista kysymyksistä. Itse näin oman ajatusheräämön pelkästään positiivisena asiana. Vielä lainaan lausettasi, josta olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi ”ensisijaisesti ihmisen tulee huolehtia omista raha-asioistaan. ” Tämä on myös hyvä ohjenuora yrittäjille, jonka pystyn lukemaan riviesi välistä. Toivottavasti ymmärrän oikein. :) Kiitos pitkästä ja avaavasta vastauksestasi.

  • Anneliina

    Hyvää pohdintaa. Pari kommenttia ulkomailla putiikkia pitävältä.

    Sijainti on toki kaiken a ja o. Pienelle putiikille paras liikepaikka voi kuitenkin olla liian kallis ja toisaalta ei paras – esimerkiksi ketjuliikkeiden keskellä. Kestävämpi ratkaisu voi olla löytää ns. vaihtoehtoinen kauppakatu tai keskittymä, jossa on samanhenkisiä itsenäisiä liikkeitä. Asiaa ei tosiaankaan kannata nähdä kilpailun kannalta, ja kokemuksen mukaan kaupat, saman sektorinkin vahvistavat toisiaan. Kauppiaan melkein pitää toivoa kilpailua, kuten sanot, tämä on ihan selvä juttu. Sen sijaan en rohkaisisi yhtä rohkeasti pieniä putiikkeja solmimaan vuokrasopimuksia liiketiloihin, joissa vuokra voi olla kymmeniä tuhansia euroja kuukaudessa. Kasvu tuon kattamiselle lisääntyneiden asiakasvirtojen myötä varmaan tapahtuu, mutta tapahtuuko ennenkuin kassa on tyhjä – ei välttämättä. Parhaalle liiketilalle kannattaa ehkä lähteä ponnistamaan parhaiten itselle juuri nyt sopivalta, jolla on mahdollisempi jopa parempi profiili.

    Katteet. Vaatteissa katteet voivat toki joskus olla riittävät, harvoin niissä on kuitenkaan ilmaa. Swetariesimerkki tuntuu aikaa kauan haetulta. Oliko jenkkipaita esimerkiksi loppuunmyynnissä tai muuta sellaista? Osa verkkokaupoista myös dumppaa hintoja säännönmukaisesti, tekeekö kivijalkaliikkeen omistaja väärin jos tästä huolimatta seuraa merkkien antamia ohjehintoja? Useimmilla merkeillä on sellaiset ja hinnat ovat ihan samat pienissä putiikeissa kuin Stockmannilla. Moni putiikki on taantuman myötä tarkistanut valikoimansa hintatasoa ja merkkejä, tuoden hintoja näin alemmaksi. Jos joku vetää älyttömiä katteita, on tietenkin syytä vaihtaa liikettä, mutta kyse on kyllä aivan marginaalisesta toiminnasta, väittäisin. On ristiriitaista sanoa, että hinnoissa olisi putiikeissa kauheasti ilmaa, kun samaan aikaan harmitellaan liikkeiden kaatumista. Kyllä se ”ilma” – siis kate ja yleensä kohtuullinen sellainen – yleensä menee kaupan kuluihin ja omaan palkkaan, joka yleensä ei alkuvaiheessa tai vaikeassa tilanteessa päätä huimaa.

    Verkkokaupan saaminen lentoon on haaste. Suuria myyntiä tulee monelle itse asiassa aika vähän. Sen sijaan verkkokauppa on monelle kivijalkakaupalle tärkeä markkinointikeino, joka tuo asiakkaita itse liikkeeseen. Moni kauppias sanoo siksi, että verkkokauppa on välttämätön – mutta lähinnä kivijalkakaupan markkinoinnin keinona. Verkkokaupan avaamiseen kannattaa kannustaa, mutta myös osana kivijalan markkinointia.

    Hienoa, että asiasta keskustellaan ja ehkä useammat menevät katsastamaan pikkuliikkeitä ostoaikeissa tai ilman niitä ja yllättyy iloisesti :)

  • Jenniii

    Mukavaa saada keskusteluun myös putiikkipuolen näkökulmaa. :) Erittäin hyviä pointteja sinulla tuossa omassa kommentissasi ja tosiaan, pikkuliikkeelle paras paikka ei välttämättä ole sama kuin suurelle ketjumyymälälle. Helsingissä esimerkiksi Fredrikinkadulla Bulevardin ja Iso Roobertinkadun välinen pätkä on profiloitunut mainiosti pikkuputiikkien keskittymäksi ja siinä toisilleen läheinen sijainti varmasti jeesaa tavallaan kaikkia tasapuolisesti.

    Tuo hinta-kohta on nyt saanut ihan tarpeettoman suuren huomion täällä kommenttiboksissa siihen nähden, mitä sillä yritin viestittää. Ensisijainen pointti oli tuoda esille hinta-laatu-suhteen tärkeyttä – pikkuliikkeen asiakas on usein valmis maksamaan enemmänkin, mikäli vaate todella on laadukas. Vaikka moni tuntuu tuon esimerkkitapauksen todenperäisyyttä epäilevän, tarina on kuitenkin tosi ja Jenkeistä ostettu vaate ei ollut mikään loppuumyyntilöytö. Ilmeisesti kyseistä merkkiä pidetään Suomessa lähtökohtaisesti jotenkin arvokkaampana kuin millainen maine sillä on tuolla rapakon takana. Ja kyllä, esimerkki oli ääritapaus ja varmasti noin älytön hinnoittelu on todella vain marginaaliryhmän ilmiö. Siitä huolimatta juuri tuollaiset kurjat esimerkkitapaukset leimaavat pahimmillaan kuluttajien silmissä koko pikkuputiikkien kenttää. Suurin osa pienistä liikkeistä hinnoittelee varmasti vaatteet aivan fiksusti ja perustellusti. Ja näistä syistä nimenomaan käytin tekstissä sellaisia ilmaisuja kuin ”HUOMATTAVASTI korkeampi” tai ”MONINKERTAINEN summa”. Mikäli tällaisesta ei ole kyse, ongelmaahan ei edes ole. :)

    Olen koko blogihistoriani ajan puhunut pikkuputiikkien puolesta ja kirjoittanut niistä yksinomaan myönteiseen ja kannustavaan sävyyn (mitä minusta tämäkin postaus oli), joten ehkä ei nyt ole syytä antaa tuolle yhdelle huomiolle näin kamalan paljon painoarvoa. Jos hinnoittelu-kohta ei koske sinun putiikkiasi (ei siis kirjaimellisesti sinun, vaan tämä yleisesti kaikille putiikki-ihmisille, jotka tätä lukevat), hieno juttu ja jatka samaan malliin! 

  • Elina T.

    kiitos tästä kommentista! minä olen mielestäni ihan ”normaalinkokoinen” nuori neiti. käytän juurikin samoja vaatekokoja, mutta pikkuputiikkien merkeistä ei vaan löydy mitään mikä mahtuisi päälle.

    itseäni jo melkein nolostuttaa edes mennä yrittämään kokeilua kun tietää melkein poikkuksetta, että vaikka ottaa sen isoimman koon, se kinnaa jostakin tai napit ei mene kiinni.  kun on tarpeeksi monta kertaa kuullut sen vaivaantuneen ”niin meillä ei kyllä ole isompia kokoja, harmi” -selittelyn, niin ei mielellään pistä itseään siihen tilanteeseen enää.

  • omps

    Minä ainakin ostaisin useammin, jos yhdet liivit saisi 80 euron sijaan, vaikkapa 30 eurolla ja, jos valikoimaa olisi enemmän. Nytkin pitäisi lähteä ostamaan perusnudet liivit, mutta ei kamalasti innosta, kun ostosreissuun voi mennä 4 tuntia ja 6 kauppaa, eikä siltikään löydy mukavia/sopivia.

Related posts