10/11/14

Parempien maanantaiden puolesta

21 51 monday3.jpg

Tämän viikon sarkastinen ajatus jätti minut muistelemaan muutaman vuoden takaista aikaa, jolloin vihasin maanantaita. Viikon ensimmäinen päivä tuntui niin vastenmieliseltä, että ahdistus alkoi jo sunnuntaina. Ja siinä kohtaa asiat ovat aika surkealla tolalla, jos tulevaa viikkoa pitää murehtia jo ennen kuin se on edes alkanut. Kun sunnuntaikin menee pilalle siitä, että ajatus viikonlopun päättymisestä saa stressikäyrät koholle.

Roikuin näin jälkikäteen ajateltuna hämmästyttävän pitkään tilanteessa, jossa työ sai minut voimaan pahoin. Oli hyviä päiviä ja oli huonoja päiviä, mutta sisuskaluissa jyskytti silti päivästä toiseen sama ahdistus. Pidin työstäni ja sen sisällöstä, mutta arvaamaton ja epämukava työilmapiiri, valtava työkuorma ja jatkuva kiire söivät jatkuvasti iloa työpäivistäni. Jossain vaiheessa havahduin siihen, etten enää edes nauttinut työstäni, koska minulla oli vain kokonaisvaltaisesti niin huono olla.

Arjen ei tarvitse olla yhtä juhlaa (ja harvoin onkaan), mutta jos heräät toistuvasti uuteen viikkoon ahdistuneena, masentuneena tai vittuuntuneena, on syytä miettiä, voisiko tilanteelle tehdä jotain. Ihmiselle on luontaista pysytellä visusti turvallisella mukavuusalueellaan ja tuntemattomaan loikkaaminen tuntuu pelottavalta. Loppujen lopuksi onni on kuitenkin pääpiirteittäin omissa käsissä. Jos olet tyytymätön omaan elämääsi, ei auta kuin muuttaa sitä itse, sillä kukaan muu ei oikeastaan voi tehdä sitä puolestasi.

Minun tapauksessani maanantaista tuli vain yksi päivä muiden joukossa, kun uskalsin jättää taakse työpaikan, joka sai minut voimaan pahoin. Muutaman kerran olen sen jälkeen meinannut lipsua takaisin maanantaivihaajaksi, mutta nykyään ymmärrän jo, ettei vika ole maanantaissa. Siispä haastan sinutkin: tee elämästäsi ja sitä kautta myös maanantaistasi parempia. 

Inspiraatiota ja rohkaisua elämän pieniin ja suuriin muutoksiin löydät muun muassa näistä postauksista:

Kuva: Jenni Rotonen / Pupulandia / @jennipupulandia

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä

21 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Vivienne

    Tämä kirjoitus tuli kyllä niin tarpeeseen, että. Tunnistin itseni täydellisesti!

    Tänään(kin) heräsin aamulla huonoon oloon ja vatsassa vellovaan jännitykseen. Sunnuntai-iltakin menee usein jo tulevaa viikkoa pelätessä ja murehtiessa. Maanantaina sitten raahaudun töihin kyyneleet silmissä. Onneksi on sentään mukavat työkaverit, niin jotenkin jaksan, ja samalla, töiden ohella, opiskelen myös uutta tutkintoa. Ja onneksi on vahva usko siihen, että asiat ovat järjestymässä.

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Tuli lohdullinen ja toiveikas olo.

  • annesofie

    No mun kohdalla tää ei kyllä pidä paikkaansa, rakastan nykyistä kouluani ja kaikkea mitä siellä tehdään, maanantait nyt vaan on aina perseestä. Johtuu mitä luultavimmin univajeesta kun sunnuntaina ei meinaa ikinä saada unta, ja koska viikonloppuna tulee syötyä / juotua epäterveellisesti niin että se tuntuu kyllä maanantaina, mutta sellaista elämä on. :D
    Varsinkin marraskuussa on aika vaikea repiä mitään iloa siitä että tarvitsee herätä seittemältä pelkkään pimeyteen..

  • Jenniii

    Mahtavaa, että osui sopivaan hetkeen ja hyvä kuulla, että asiat ovat kääntymässä parempaan suuntaan. Pidän peukkuja sen puolesta. :)

  • Jenniii

    Ehkä se on joillakin myös näin – varsinkin aamu-unisille ensimmäinen arkipäivä viikonlopun jälkeen voi olla hankala, vaikka työstään tykkäisikin. Toisaalta, elämä on valintoja. Jos jokaisena maanantaiaamuna vituttaa, voi miettiä, tarvitseeko jokaisena viikonloppuna syödä ja juoda epäterveellisesti, jos se puolestaan aiheuttaa unettomuutta, huonoa vointia ja muuta sellaista, joka sitten kostautuu maanantaina herätessä. 

    Mutta joo, ei tämä marraskuinen Suomi välttämättä se maailman hehkein paikka ole maanantaiaamuisin, tai minään muunakaan aamuna. Itse olen löytänyt helpotusta aamuherätyksiin ihan vain menemällä nukkumaan aikaisemmin, mutta haastavaa tämä pimeä aika on varmaan melkein kaikille. Mutta se nyt sinänsä ei suoranaisesti ole maanantain vika, että täällä pohjoisessa on tähän aikaan vuodesta pimeää, kylmää ja märkää. ;)

  • maitokahvi

    Hyvä kirjoitus!

    Toisaalta, tänään oli mullakin todella vaikea maanantai, vaikka elämästäni ja työstäni noin keskimäärin tykkäänkin tosi paljon. Väsytti, oli pimeää, kaikki vastaantulevat ihmiset tuntuivat kulkevan naama mutrussa ja oppilaita oli ihan harvinaisen vaikea innostaa mihinkään. Marraskuussa pyrin aina tsemppaamaan ja pitämään kiinni terveistä elämäntavoista, liikunnasta ja positiivisemmasta asenteesta. Mutta tässä pimeydessä kaikki vaan tuntuu välillä ihan älyttömän nahkealta ja työläältä! Maanantaisin nihkeät fiilikset kyllä yleensä korostuvat, kun on vaikeampi päästä takaisin kiinni arkirytmiin, niin minulla kuin monilla muillakin.

    Olen siis tämän kaiken pohjalta tehnyt päätöksen, etten tee mitään elämääni koskevia yleisiä johtopäätöksiä näin syksyn pimeydessä, vaan odottelen rauhassa niihin valoisampiin päiviin.

  • Jenniii

    Vaikeita päiviä on kaikilla joskus, mutta viittasinkin tällä tekstillä sellaisiin tilanteisiin, kun kyseessä on jokaviikkoinen ahdistus tai harmistus. :) Olen itsekin kamppaillut parin viime viikon aikana pimeydestä ja harmaudesta kaiketi johtuvaa apaattista olotilaa vastaan ja todennut, että itselle pitää olla lempeä – etenkin tähän aikaan vuodesta. Suuret päätökset joutavat kyllä odottaa oikeaa hetkeä ja valoisampia päiviä.

  • Viivik

    Kiitos hyvästä postauksesta. Tuli palattua noihin vanhoihinkin postauksiin ja muistuteltua mieleen niitä asioita.

    Itse koen nyt olevani aika hyvässä tilanteessa elämäni kanssa: en keksi kauheasti parannettavaa. Pääosin nautin elämästäni hyvillä mielin, mutta varsinkin aiemmin harhauduin helposti ajattelemaan, että tyytyväisyyden ja ajoittaisen helppouden täytyy tarkoittaa sitä, että seison oman muutokseni tiellä. Yritin miettiä, pitäisikö minun esimerkiksi lähteä pitkäksi aikaa ulkomaille, sillä se vaikuttaa olevan monelle haave, jota ei uskalleta toteuttaa. Itse en ole koskaan halunnut muuttaa ulkomaille, mutta en osannut tulkita, johtuiko haluttomuus muutosvastarinnasta ja pelosta (vaikka minusta ei siltä tuntunutkaan) vai yksinkertaisesti siitä, että kaikki ihmiset eivät halua samoja asioita. Nyt olen kallistunut jälkimmäiseen: ulkomailla asuminen on jotakin, jota kuvittelen muiden ihmisten haluavan. En siis säntää pois Suomesta vaan keskityn tavoittelemaan haluamiani asioita – liikaa mysteeristen ”muiden” mielipiteitä ajattelematta – täällä.

    Jouduin hiljattain tekemään työhön liittyvän päätöksen, jossa piti valita kahden ihan hyvän vaihtoehdon väliltä: varman ja turvallisen, ja sellaisen, joka sisältäisi uutta ja hieman jännittävää. Asiaan ei liittynyt pahoja taloudellisia riskejä tai muuta vakavaa. Silti meinasin ensin kallistua turvalliseen vaihtoehtoon. Sitten tajusin neuvoneeni ystävääni juuri muutamaa päivää aiemmin samankaltaisessa asiassa. Olin kannustanut ystävääni rohkeampaan valintaan. Se oli minulle hyvä muistutus: jos kerran kannustan ystävää uskaltamaan ja ottamaan riskin, miksen itse toimisi samoin? Ehkä ajatusta siitä, miten neuvoisi kaveria vastaavassa tilanteessa, voi myöhemminkin hyödyntää vaikeissa päätöksissä.

  • Jane C.

    Vuorotyöläisenä viikonloppujen ja maanantaiden konsepti hämärtyy huisasti: viikonloppu saattaakin olla se ma-ke, maanantai voikin olla perjantai, viiden päivän jälkeen ei olekaan odotettavissa kahta vapaapäivää jne.

    Summa summarum on kuitenkin se, että mun mielestä on normaalia, että maanantai on epämukava (en siis tarkoita sitä, että on normaalia pelätä maanantain tuloa ja alkaa stressaamaan jo sunnuntaina). Kukapa nyt ei ennemmin viettäisi päiväänsä rennosti loikoillen, kuin hiki päässä duunia painaen, vaikka kuinka työstään tykkäisikin. Kaikesta ei aina tarvitse tykätä :-)

  • maitokahvi

    Ilmaisin kai itseäni jotenkin huonosti, mutta tarkoitus ei missään nimessä ollut mitenkään tyrmätä ajatuksiasi – päinvastoin, olen ihan samaa mieltä! :) Ehkä vain itselleni muistuttelen samalla, että vaikka toisaalta on tärkeää havaita uupumuksen merkit ajoissa ja toimia uupumusta vastaan, on samalla turha vetää liian nopeita johtopäätöksiä ajoittaisista huonoista päivistä – itselläni kun saattaa huonoina päivinä olla taipumusta jäädä rypemään huonoissa fiiliksissä ja unohtaa, että elämä on pääosin kuitenkin ihan mahtavaa. ;)

  • Vierailija

    Komppaan tätä! Maanantain vihaaminen on aika harvoin koko elämän vihaamista..

  • annesofie

    ”tarvitseeko jokaisena viikonloppuna syödä ja juoda epäterveellisesti, jos se puolestaan aiheuttaa unettomuutta, huonoa vointia ja muuta sellaista, joka sitten kostautuu maanantaina herätessä”

    No kyllä mun mielestä tarvitsee, elämästä pitää pystyä nauttia edes viikonloppuisin. Tämä on mulle täysin okei :)

  • Nimetön

    Tämä teksti tuli hyvään kohtaan.

    Itse kamppailen juuri asian kanssa, että irtisanoutuako vai ei. Elämä tällä hetkellä tuntuu kärjistettynä pystyyn kuolemiselta, ja uskon että suurin syy tähän on työ, joka ei tarjoa haasteita, ja joka tuntuu omien arvojeni vastaiselta. Pelottaa kuitenkin, että mitä jos teen väärän päätöksen; en löydäkään uutta työpaikkaa, tai päädyn hanttihommiin jossa viihdyn vielä huonommin. Lisäksi ahdistaa ajatus, että yhtäkkiä olisin tilanteessa etten pystykään pitämään taloudellisesti huolta itsestäni, että tipahdan pohjalle enkä pääse enää ylös. Stressi kuristaa kurkkua joka päivä ja töihin meno tuntuu inhottavalta. En ole enää motivoitunut, olen joka päivä kärttyinen ja hoidan työni vähän sinnepäin. En kertakaikkiaan pidä itsestäni tällaisena.

    Toisaalta, jo ajatus siitä että jokin muutos on tulossa, antaa energiaa ja piristää. Kenties kohta tapahtuu edes jotain! Pitäisi vaan uskaltaa…

  • Jenniii

    Elämäntilanteita on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Tämä juttu koskettaa varmasti joitakuita ja toisia ei ollenkaan, kuten kommenteistakin voi päätellä. :) On luontevaa ajatella ja tuntea, että vapaa-aika on ihanaa ja arkinen aherrus töiden parissa vähemmän ihanaa, mutta parhaimmillaan se arkinen puurtaminenkin voi olla niin mukavaa, ettei maanantain tarvitse tuntua aina kenkulta. Mutta pointti nimenomaan oli, että jos maanantai tuntuu aivan poikkeuksellisen kurjalta joka viikko, ehkä voi miettiä, voisiko tilannetta jotenkin muuttaa. 

    Ja kaikesta ei tosiaankaan tarvitse tykätä. Tämä oli yksi vaihtoehtoinen näkökulma asiaan. :)

  • Vierasmartta

    Olin jokunen vuosi sitten työssä, joka aiheutti mahtavaa sunnuntaiketutusta. Stressi alkoi jo illalla ja töihin meno oli tervan juontia. Itseasisassa kun töihin pääsi, ei se ollut niiiiin paha, mutta ei siellä mikään motivoinutkaan parhaaseen suoritukseen. Lopulta vaihdoin vuorotyön pariin, ja nyt maanantai on vain yksi päivä viikossa. Vaikka se olisikin se kahden vapaapäivän jälkeinen, ei tunnu missään. :) Eli itsellä nimenomaan paska duuni teki maanantaista jättimäisen hirviön. Lämpimästi suosittelen kaikille työpaikan vaihtoa jos sama fiilis. Elämä ei muutenkaan ollut sen jälkeen enää harmaata shaibaa ja aloin olla mukavampi ja iloisempi ihmisenä vapaa-ajallanikin.

  • Jenniii

    Tästä päästäänkin siihen, että nautinnot ovat eri ihmisille kovin erilaisia. Itse olen esimerkiksi jättänyt alkoholin lähes täysin, koska nykyään melko pienistäkin määristä tulee seuraavaksi päiväksi sellainen pöhnäinen olo ja nautin mieluiten vapaa-ajastani ilman tuota fiilistä. Koen, että on parempi olo ilman ja sitä kautta myös elämä tuntuu paremmalta. Toki joskus otan lasillisen tai pari, jos siltä tuntuu, mutta tässä kohtaa olen tehnyt itselleni sopivan valinnan. Sinä toki olet vapaa tekemään omanlaisiasi valintoja. :)

  • Jenniii

    Ilman muuta juuri näin. :) Huonoja päiviä osuu jokaisen kohdalle ja huonoja viikkojakin – se on aivan normaalia. Ja sekin on normaalia, ettei työ ole yhtä riemukasta kuin vapaa-aika. On kuitenkin hyvä tiedostaa, jos maanantaimasiksesta tulee jokaviikkoinen riesa, että asialle voi myös tehdä jotain. :)

  • Jenniii

    Kiva kuulla, että postauksesta oli iloa! Ja vielä kivempi kuulla, että elämäsi on aikalailla mallillaan. :) Ihmisellä on paha tapa haikailla aina jotakin sellaista, mitä itsellä ei ole. Joskus nuo ajatukset ovat haaveita, jotka vain odottavat toteuttamistaan. Joskus kyse on juuri tuosta mainitsemastasi tylsyydestä ja siitä, että oikeastaan sitä kuvittelee, että pitäisi tavoitella jotakin vielä enemmän. Sen, että joku haaveilee muutosta ulkomaille, ei tarvitse tarkoittaa, että kaikkien muidenkin pitäisi. Siksi onkin tärkeää miettiä, mikä nimenomaan itselle on tärkeää, jotta ei päädy elämään muiden odotusten mukaan.

    Kiinnostava esimerkki tuo tilanteesi kahden työpaikan välillä. Huomaan itsekin olevani usein vähän sellainen turvallisuushakuinen valinnoissani, vaikka sydän sanoisi muuta. Tällöin usein tajuan toimivani jonkun muun toiveiden ja odotusten mukaan. Ehkä se on se jokin vanhempieni huolestunut ja mieluiten varman päälle pelaava ääni takaraivossani, joka ohjaa turvallisia valintoja kohti. Sopivassa määrin sitä onkin hyvä kuunnella, kunhan ei hukkaan itseään siinä matkalla. :) Välillä ihmettelen itsekin, miten rohkeita valintoja olen uskaltanut elämässäni tehdä, vaikka olenkin vähän arka loikkaamaan tuntemattomaan ja jännittävään. 

  • Jenniii

    Arjen ei tarvitse olla yhtä juhlaa (ja harvoin onkaan), mutta jos heräät toistuvasti uuteen viikkoon ahdistuneena, masentuneena tai vittuuntuneena, on syytä miettiä, voisiko tilanteelle tehdä jotain.

    Paino sanalla ”toistuvasti”. :)

  • Jenniii

    Oletpa hankalassa tilanteessa, mutta minusta jo se on askel eteenpäin, että mietit vaihtoehtojasi työpaikan suhteen. En kannusta hyppäämään täysin tyhjän päälle ilman selkeää suunnitelmaa ja turvaverkkoa, mutta kehotan silti rohkeuteen. :) En tavallaan usko, että on vääriä päätöksiä, koska jos olet tyytymätön nykytilanteeseen, ei tilanne töiden suhteen varmaankaan voi ihan kamalan paljon huonontua, jos töihin meneminen tuntuu noin kamalalta.

    Katsele rauhassa vaihtoehtojasi ja tutkaile työpaikkailmoituksia – jo se varmasti luo toivoa tulevasta ja auttaa eteenpäin. On helpompi irroittautua vanhasta, jos jotakin uutta on jo tiedossa, joten mieti, olisiko mahdollista etsiä uutta työtä jo nyt, kun et vielä ole irtisanoutunut. Tsemppiä tilanteeseesi ja rohkeutta tavoitella parempaa elämää! :)

  • Jenniii

    Kiitos, että jaoit kokemuksesi! Uskon, että suurimmalla osalla pitkän linjan maanantaiangstaajista kyse on juuri siitä, että työ ei ole juuri sitä, mitä työltä toivoo. Omallakin kohdalla nimenomaan ikävän työpaikan ja sen mukana huonon työilmapiirin, infernaalisen kiireen ja stressin hylkääminen oli askel kohti onnellisempaa elämää. En ole katunut sitä päätöstä hetkeäkään. :)

  • collinedelapaix

    Vielä puoli vuotta sitten maanantait ahdisti ja lähes jokainen päivä tuntui maanantailta. Sitten uskalsin hypätä tuntemattomaan. Toistaiseksi nyt on parempi olla. :)

    Tää teksti oli hyvä muistutus monta vuotta kestäneestä tilanteestani ja voinkin sanoa nyt, että nyt suunta on oikea tai ainakin oikeampi. Toivottavasti tästä siun tekstistä oli apua ja rohkaisua muille kohtalontovereille!

Related posts